va naapuri, joka antaa muidenkin elää omalla tyylillään/tavallaan?
-Tällä palstalla tuntuu olevan todella erinomaisen itsekkäitä ihmisiä? Miksi ette pidä huolta ensin omista asioistanne ja puututte vasta sitten muiden asioihin, kun olette satavarmoja omasta absoluuttisesta täydellisyydestänne?
-Tällä palstalla tuntuu olevan todella erinomaisen itsekkäitä ihmisiä? Miksi ette pidä huolta ensin omista asioistanne ja puututte vasta sitten muiden asioihin, kun olette satavarmoja omasta absoluuttisesta täydellisyydestänne?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ala vanhempias opettaan. Kyllä silloin kun me oltiin nuoria, oltiin vähän kohteliaampia vanhempia kohtaan. Kun ei naapurit osaa käyttäytyä ja elää, silloin meidän vanhempien täytyy puuttua asiaan. Näin on.
miun nuoruudes oll nää puiset Hollanikaat, moni hanki ne kotijalkineiksi.
Kopina niin sivu naapurille kun alakertaan oli kuin asvaltilla hylkäävä Hevoinen raitakengissään...
1970 -luvulla rakennetut kerrostalot ovat saaneet lattiapintoihinsa muovimaton, joka on liimattu suoraan sementtiin eli ei äänieristeitä...
Tämän aikainen laittaa laminaattia ja säästää äänieristeessä joka 10 m rulla n. 5 €.. ;D
Älä meuhkaa, mölyä, rämistele. En halua kuulla sinusta mitään. Ymmärätkö?
olen aika suvaitseva muutenkin. Itseasiassa en edes tiedä naapureistani mitään...
-halua tietää yhtään mitään. Niin se sopu säilyy parhaiten. ;-}
Vaikea kysymys, jota pitäisi pohtia aika laajasti ja syvällisesti, koska suvaitsevaisuus on muutakin kuin koettaa suhtautua suurpiirteisesti naapurinsa edesottamuksiin.
Suurin ongelma minulle on se, että jotkut naapurit ajattelevat pelkästään omaa etuaan ja jos jotakin on yhdessä sovittu, niin on todella vaikeaa löytää oikeat sanat sopia niistä säännöistä taas uudelleen jonkun pyrkiessä sooloilemaan. Sillä sooloileva naapuri ei yleensä kykene ajattelemaan asioita muiden kannalta ja kokee sanomisen puuttumisena Hänen Elämäänsä ja Yksilöllisyyteensä.
Joidenkin tyylit ja tavat eivät vain sovi joka paikkaan ja koen, että jos minä olen tietyin kriteerein asuntoni ostoon päättynyt, haluan että ne pysyvät muuttumattomina kuin suostuisin tyytymään sekundaan ja se sekunda on useasti juuri niitä naapurin aiheuttamia ongelmia. Miksi ihmeessä istuisin suu supussa sietämässä, jos minäkin haluan kotonani elää ja olla?
Ilman muuta naapuri saa omassa kodissaan touhuta, mitä huvittaa, mutta ovesta ulos astuessaan hän ottaa askeleen myös meitä kaikkia koskeviin sääntöihin alkaen vaikkapa parkkipaikalla noudatettavaa liikennalakia. Yhtä lailla yhteiskunnan järjestyssäännöt koskevat häntä pihallaan, vaikka siinä aita ympärillä olisikin.
Kyllä ongelmista ja eri näkemyksistä on pystyttävä puhumaan. Sopu sijan antaa, eikä nynnymäinen "suvaitsevaisuus". En alkuunkaan käsitä, mitä hienoa on teflonpintaisessa suhtautumisessa elämään ja ihmisiin? Tulisin hulluksi, jos kaikki vain valuisi omalla painollaan ja kukaan ei tekisi millekään ikinä mitään.