Olen 16-vuotias tyttö. Olen ollut kahdessa suhteessa, mutta kumpikin suhde päättyi siihen, että en pystynyt luottamaan kumppaniini.
Ollessani pojan tai miehen seurassa, en pysty olemaan oma, iloinen itseni. Minusta tulee vaitonainen ja etäinen. Pelkään jotain, mutta en itsekään ole varma, että mitä.
Ex-poikaystäväni sanoi, että olen niin etäinen ja hauras, ettei minua uskalla lähestyä. Hän sanoi jatkuvasti pelkäävänsä, että satuttaa minua jotenkin. Kuulemma vetäydyn aina etäämmälle, mitä enemmän minua lähestyy.
Olen nyt itsekin tiedostanut tuon ongelman ja haluaisin päästä siitä eroon, sillä en pysty olemaan suhteessa pojan kanssa, jos en luota häneen, saatikka itseeni.
Ollessani miehen/pojan seurassa pelkään, että hän ajattelee minusta jotain rivoa. Olenhan kuitenkin saanut pari kertaa kuulla ihan pojan itsensä suusta, että hän on liittänyt minut joihinkin ihme fantasioihinsa.
Tuo ei kuitenkaan ole ainoa asia, mitä pelkään. On jotain muutakin, mitä en ikävä kyllä pysty itse tiedostamaan. Kuitenkin näin yleisesti ilmaistuna pelkään, että kumppani satuttaa minua jotenkin, tai tulee liian lähelle varoittamatta.
Kummassakin suhteessani poika halusi edetä suht. rivakkaan tahtiin, mikä aiheutti ahdistusta. Olen sen tyyppinen persoona, että minun luottamukseni ja hyväksyntäni on ikään kuin "voitettava" ja pojan tulee todistaa, että hän todella välittää minusta eikä satuttaisi minua mitenkään.
En myöskään tykkää, jos suhdetta mainostetaan ympäri kyliä. Fantastinen seurustelusuhde olisi sellainen, että pysyisimme kumppanin kanssa vähän taka-alalla, sillä ei olisi kivaa, jos ulkopuoliset spekuloisivat meidän tilannetta, kun en itsekään olisi varma siitä, että mitä tunnen ja missä mennään.
Vertaistukea?
Ollessani pojan tai miehen seurassa, en pysty olemaan oma, iloinen itseni. Minusta tulee vaitonainen ja etäinen. Pelkään jotain, mutta en itsekään ole varma, että mitä.
Ex-poikaystäväni sanoi, että olen niin etäinen ja hauras, ettei minua uskalla lähestyä. Hän sanoi jatkuvasti pelkäävänsä, että satuttaa minua jotenkin. Kuulemma vetäydyn aina etäämmälle, mitä enemmän minua lähestyy.
Olen nyt itsekin tiedostanut tuon ongelman ja haluaisin päästä siitä eroon, sillä en pysty olemaan suhteessa pojan kanssa, jos en luota häneen, saatikka itseeni.
Ollessani miehen/pojan seurassa pelkään, että hän ajattelee minusta jotain rivoa. Olenhan kuitenkin saanut pari kertaa kuulla ihan pojan itsensä suusta, että hän on liittänyt minut joihinkin ihme fantasioihinsa.
Tuo ei kuitenkaan ole ainoa asia, mitä pelkään. On jotain muutakin, mitä en ikävä kyllä pysty itse tiedostamaan. Kuitenkin näin yleisesti ilmaistuna pelkään, että kumppani satuttaa minua jotenkin, tai tulee liian lähelle varoittamatta.
Kummassakin suhteessani poika halusi edetä suht. rivakkaan tahtiin, mikä aiheutti ahdistusta. Olen sen tyyppinen persoona, että minun luottamukseni ja hyväksyntäni on ikään kuin "voitettava" ja pojan tulee todistaa, että hän todella välittää minusta eikä satuttaisi minua mitenkään.
En myöskään tykkää, jos suhdetta mainostetaan ympäri kyliä. Fantastinen seurustelusuhde olisi sellainen, että pysyisimme kumppanin kanssa vähän taka-alalla, sillä ei olisi kivaa, jos ulkopuoliset spekuloisivat meidän tilannetta, kun en itsekään olisi varma siitä, että mitä tunnen ja missä mennään.
Vertaistukea?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.