Minä täällä! Symppis 14w tyttö jolla painaa sydämmen päälle muutamakin söpöläinen..
(Aloitan nyt kuitenkin itsestäni, että kaikki ovat varmasti perillä, kuka helvata tähän aikaan näpyttää läppärillään! :3 )
Heihei! It's me, norjaan muuttanut animen piirtäjä ja rakastaja,(ja en todellakaan näytä niiltä teidän 'hulluilta teineiltä', vaan ihan itseltäni! scenekid-hiusteni ja räväkän luonteeni kanssa tai ilman! ;3 ) jolla on ollut ongelma jo pisemmän aikaa, nimittäin pojat, mikä siinä on kun kaikki on niin lutuista ja ihanaa, niin jätkän pitää jollain tavalla tuhota se raunioiksi, ja jättää oma tyttönsä tänne autiosaarelle ilman mitään suojaa?? Mikä siinä on ettei voisi vain viihtyä siellä sohvan nurkassa, ja olla kuin muuta maailmaa ei olisikaan, vaan pitää lähteä 'rei'ittämään' reviiriä??
Kävipä tässä juuri näin talvella, nykyään en edes suostu puhumaan tämän nimeltä mainitsemattoman räkäpussin kanssa, tai, tällä kyllä näyttää olevan _todella_ järkevää asiaa, nimittäin huudella 'sipsutapa kuusen latvaan asti!'- kaltaisia kommentteja, ja räkättää sitten kavereidensa kanssa huolella!
No, huolen olen itsestäni pitänyt, ja nyt olisi uusi söpis näköpiirissä, ystäväksi on sen verran päässyt, että kehtaa snägärillä jutella, mutta kun omassa mielessä olisi hieman enemmän.....siinähän se! Olisi kyllä mutta nyt ei rohkeus riitä niin pitkälle! Mitä jos käy samalla tavalla kuin aikaisemmin, viime suhteesta jäi arvet käteen ja sydämmeen, mitä jos nyt niistä tuleekin liian syviä siedettäväksi..?
Olisiko jotain keinoa millä voisin unohtaa edes jotenkin haamut mielestä, ja uskaltautua juttusille, nimittäin tää ihastus ei oo enää niin pientä! >< Kiitos ja kumarrus! :]
(Aloitan nyt kuitenkin itsestäni, että kaikki ovat varmasti perillä, kuka helvata tähän aikaan näpyttää läppärillään! :3 )
Heihei! It's me, norjaan muuttanut animen piirtäjä ja rakastaja,(ja en todellakaan näytä niiltä teidän 'hulluilta teineiltä', vaan ihan itseltäni! scenekid-hiusteni ja räväkän luonteeni kanssa tai ilman! ;3 ) jolla on ollut ongelma jo pisemmän aikaa, nimittäin pojat, mikä siinä on kun kaikki on niin lutuista ja ihanaa, niin jätkän pitää jollain tavalla tuhota se raunioiksi, ja jättää oma tyttönsä tänne autiosaarelle ilman mitään suojaa?? Mikä siinä on ettei voisi vain viihtyä siellä sohvan nurkassa, ja olla kuin muuta maailmaa ei olisikaan, vaan pitää lähteä 'rei'ittämään' reviiriä??
Kävipä tässä juuri näin talvella, nykyään en edes suostu puhumaan tämän nimeltä mainitsemattoman räkäpussin kanssa, tai, tällä kyllä näyttää olevan _todella_ järkevää asiaa, nimittäin huudella 'sipsutapa kuusen latvaan asti!'- kaltaisia kommentteja, ja räkättää sitten kavereidensa kanssa huolella!
No, huolen olen itsestäni pitänyt, ja nyt olisi uusi söpis näköpiirissä, ystäväksi on sen verran päässyt, että kehtaa snägärillä jutella, mutta kun omassa mielessä olisi hieman enemmän.....siinähän se! Olisi kyllä mutta nyt ei rohkeus riitä niin pitkälle! Mitä jos käy samalla tavalla kuin aikaisemmin, viime suhteesta jäi arvet käteen ja sydämmeen, mitä jos nyt niistä tuleekin liian syviä siedettäväksi..?
Olisiko jotain keinoa millä voisin unohtaa edes jotenkin haamut mielestä, ja uskaltautua juttusille, nimittäin tää ihastus ei oo enää niin pientä! >< Kiitos ja kumarrus! :]
Vastaukset 2
Vanhimmat
Okei eli katos ensinnäkin sen paskan jätkän unohtaminen on helpoin juttu ikinä. Mut ensinnäkin jotta päästäisiin siihen pisteeseen niin sinun täytyy luottaa itseesi ja kerätä rohkeutta mennä juttelemaan sille ihastuksellesi. Sitten se automaattisesti hävii ne vanhat arvet susta kun sä olet sen toisen pojan kanssa. Jos pelkäät että tämäkin poju on jotenkin silleen täys kusipää niin suosittelen olemaan jonkin aikaa kavereina pelkästään, voit siten tutkia vähän että minkälaine tää poika muuten on. Kun olet varma asiasta niin voit sitten siirtyy seuraavaan askeleeseen. Sitten kun seurustelette niin kaiken sen ihanuuden ja söpöstelyn ja sen mukavuuden keskellä huomaatkin että oot unohtanut sen toisen jätkän kokonaan. Toivottavasti tämä auttoi
your friend... J
Kiitos, tämä auttaa ja paljon! :]