Minä siis ymmärrän että kristityn moraalikompassi on lähtöisin raamatusta, mutta mikä on se syy että kristitty omaksuu raamatun moraalikompassiksi, eli tietää että raamattu on hyvä lähde lähteä seuraamaan?
Eli onko nyt kuitenkin niin että kristityllä on jotain muutakin kuin se raamattu joka antaa niitä ohjeita toimia tietyllä tavalla? Mikäköhän se toinen muu on joka sitten raamatulle ohjaa? Mihin tämä muu sitten perustuu?
Mihin kristityn moraali perustuu
205
559
Vastaukset
mistä kristitty tietää mitä raamatun ohjeita noudattaa, siellä kun on vähän kaikenlaista. Olisiko ihan niin että ympäristö, kulttuuri ja lait vievät kristittyä siinä missä muitakin. Varmasti kristityt polttaisivat noitia vielä roviolla ja pitäisivät orjia ellei sitä olisi kielletty.
- Jeesus on Herra
mitä lakeja noudattaa,et selvästikkään kaikki ole noudattanut.
- asdvm
Jeesus on Herra kirjoitti:
mitä lakeja noudattaa,et selvästikkään kaikki ole noudattanut.
Lakien noudattaminen ei ole moraalista toimintaa...
Kuvittele vaikka jos laissa sanottaisiin ettei kerjäläisille saa antaa mitään. Menisit kuitenkin ja antaisit tälle salaa leipää.
Oletko siis huono moraalisesti käyttäytyvä ihminen tuolloin? - 666+666
asdvm kirjoitti:
Lakien noudattaminen ei ole moraalista toimintaa...
Kuvittele vaikka jos laissa sanottaisiin ettei kerjäläisille saa antaa mitään. Menisit kuitenkin ja antaisit tälle salaa leipää.
Oletko siis huono moraalisesti käyttäytyvä ihminen tuolloin?mukaan kivitän naisen,ei se ole moraalitonta,se on Jumalan laki
- bemaritoni
666+666 kirjoitti:
mukaan kivitän naisen,ei se ole moraalitonta,se on Jumalan laki
Vaikka olenkin uskovainen, niin mielestäni Raamattu ei ole yhtään sen pyhempi kuin valkoiset bokserini. Raamatussa on paljon virheellistä tietoa, mutta uskovana tiedän aina, milloin teen oikein enkä edes tarvitse Raamattua.
- vbhnjuikoplö
bemaritoni kirjoitti:
Vaikka olenkin uskovainen, niin mielestäni Raamattu ei ole yhtään sen pyhempi kuin valkoiset bokserini. Raamatussa on paljon virheellistä tietoa, mutta uskovana tiedän aina, milloin teen oikein enkä edes tarvitse Raamattua.
uskot Jumalaan jota pidät virheellisenä,hmmmm,
- bemaritoni
vbhnjuikoplö kirjoitti:
uskot Jumalaan jota pidät virheellisenä,hmmmm,
Tiedät kai, että Raamatun ovat kirjoittaneet ja koonneet ihmiset monta sataa vuotta sen tarinoiden jälkeen? Ei Raamattu ole Jumalani. Raamattu on oikeilla jäljillä, mutta kuitenkin epäonnistuu välittämään Jumalan tahtoa kokonaisuudessaan.
Jeesus on Herra kirjoitti:
mitä lakeja noudattaa,et selvästikkään kaikki ole noudattanut.
mitä lakeja en ole noudattanut? ;)
- huummmmiiioo
bemaritoni kirjoitti:
Tiedät kai, että Raamatun ovat kirjoittaneet ja koonneet ihmiset monta sataa vuotta sen tarinoiden jälkeen? Ei Raamattu ole Jumalani. Raamattu on oikeilla jäljillä, mutta kuitenkin epäonnistuu välittämään Jumalan tahtoa kokonaisuudessaan.
eli se on suomeksi täyttä paskaa
bemaritoni kirjoitti:
Vaikka olenkin uskovainen, niin mielestäni Raamattu ei ole yhtään sen pyhempi kuin valkoiset bokserini. Raamatussa on paljon virheellistä tietoa, mutta uskovana tiedän aina, milloin teen oikein enkä edes tarvitse Raamattua.
"...mutta uskovana tiedän aina, milloin teen oikein"
Tässä on ehkä maailman pelottavin lause. Tämä ajatus on lukemattomien sotien alkusyy; vainojen, halveksunnan ja monenlaisen inhimillisen kärsimyksen aiheuttaja; ylimielisyyden, yksisilmäisyyden, tekopyhyyden ja silkan typeryyden lähde; paha, kammottava ja idioottimainen asenne. Näin alkajaisiksi.
Jos olisin uskovainen, sanoisin että tuo lause on suoraan saatanasta, ja jokainen joka sanoo noin on paholaisen vallassa. Mutta kun en ole, niin voin vain todeta että sanojalta on pallo täysin hukassa.- bemaritoni
Schlechterwisser kirjoitti:
"...mutta uskovana tiedän aina, milloin teen oikein"
Tässä on ehkä maailman pelottavin lause. Tämä ajatus on lukemattomien sotien alkusyy; vainojen, halveksunnan ja monenlaisen inhimillisen kärsimyksen aiheuttaja; ylimielisyyden, yksisilmäisyyden, tekopyhyyden ja silkan typeryyden lähde; paha, kammottava ja idioottimainen asenne. Näin alkajaisiksi.
Jos olisin uskovainen, sanoisin että tuo lause on suoraan saatanasta, ja jokainen joka sanoo noin on paholaisen vallassa. Mutta kun en ole, niin voin vain todeta että sanojalta on pallo täysin hukassa.On totta, että tyhmät ihmiset ovat tehneet kauheuksia uskonsa takia. Mutta itse asiassa kyseessä ei ole ollut usko vaan pelkkä tunteiden hurmio. Oikea uskovainen ei halua pahaa pahimmalle vihaajallekkaan.
Kyllä viisas ihminen tietää, mikä aiheuttaa pahaa toiselle, eikä siksi tee niin, paitsi jos on itsekäs eikä usko Jumalaan. - asdvm
bemaritoni kirjoitti:
On totta, että tyhmät ihmiset ovat tehneet kauheuksia uskonsa takia. Mutta itse asiassa kyseessä ei ole ollut usko vaan pelkkä tunteiden hurmio. Oikea uskovainen ei halua pahaa pahimmalle vihaajallekkaan.
Kyllä viisas ihminen tietää, mikä aiheuttaa pahaa toiselle, eikä siksi tee niin, paitsi jos on itsekäs eikä usko Jumalaan."Mutta itse asiassa kyseessä ei ole ollut(sinunkaan kohdalla) usko vaan pelkkä tunteiden hurmio."
Juuri näin. bemaritoni kirjoitti:
On totta, että tyhmät ihmiset ovat tehneet kauheuksia uskonsa takia. Mutta itse asiassa kyseessä ei ole ollut usko vaan pelkkä tunteiden hurmio. Oikea uskovainen ei halua pahaa pahimmalle vihaajallekkaan.
Kyllä viisas ihminen tietää, mikä aiheuttaa pahaa toiselle, eikä siksi tee niin, paitsi jos on itsekäs eikä usko Jumalaan.:(
Voi, kunpa itsekin tajuaisit, miten tuossa juuri vahvistit edellistä kommenttiani.
Voi, kunpa joskus kuuntelisit mitä sanottavaa on uskonnottomilla ihmisillä, ja yrittäisit oikeasti miettiä sitä.
Voi, kunpa sinunkaan mieltäsi ei olisi aikoinaan päästy myrkyttämään uskonnon aivot turruttavalla lööperillä.
Olet surullinen tapaus.- bemaritoni
Schlechterwisser kirjoitti:
:(
Voi, kunpa itsekin tajuaisit, miten tuossa juuri vahvistit edellistä kommenttiani.
Voi, kunpa joskus kuuntelisit mitä sanottavaa on uskonnottomilla ihmisillä, ja yrittäisit oikeasti miettiä sitä.
Voi, kunpa sinunkaan mieltäsi ei olisi aikoinaan päästy myrkyttämään uskonnon aivot turruttavalla lööperillä.
Olet surullinen tapaus.No valistappa minua, kuinka minä voisin aloittaa sodan tai tappaa ihmisen uskon takia, jos tiedän, että se on väärin ja Jumalani tahdon vastaista?
Vasta sitten kun olen seonnut eli siis menettänyt järkeni, jolloin en olisi enää viisas. - bemaritoni
asdvm kirjoitti:
"Mutta itse asiassa kyseessä ei ole ollut(sinunkaan kohdalla) usko vaan pelkkä tunteiden hurmio."
Juuri näin.No itse asiassa kaikki elämässä perustuu tunteille. Ihminen ei elämäss mitään, jos ei usko sen johtavan jonkinlaiseen mielihyvään lyhyellä tai pitkällä aikavälillä.
- bemaritoni
bemaritoni kirjoitti:
No itse asiassa kaikki elämässä perustuu tunteille. Ihminen ei elämäss mitään, jos ei usko sen johtavan jonkinlaiseen mielihyvään lyhyellä tai pitkällä aikavälillä.
Ihminen ei siis tee elämässä mitään.
bemaritoni kirjoitti:
No itse asiassa kaikki elämässä perustuu tunteille. Ihminen ei elämäss mitään, jos ei usko sen johtavan jonkinlaiseen mielihyvään lyhyellä tai pitkällä aikavälillä.
"No itse asiassa kaikki elämässä perustuu tunteille."
Kuten esimerkiksi selviytymisvietti...bemaritoni kirjoitti:
No valistappa minua, kuinka minä voisin aloittaa sodan tai tappaa ihmisen uskon takia, jos tiedän, että se on väärin ja Jumalani tahdon vastaista?
Vasta sitten kun olen seonnut eli siis menettänyt järkeni, jolloin en olisi enää viisas.Ei sinua tarvita sitä aloittamaan. (Paitsi jo olet valtionpäämies). Te tavalliset uskovaiset olette nimittäin sitä tahdotonta massaa joka tekee taistelukentällä ihan mitä halutaan, ja ampuu ketä vain käsketään. Jumalanne nimittäin haluaa, että te tapatte. Kysykää vaikka sotilaspapeilta, jotka sentään ovat korkeasti oppineita, ja joilla on paljon läheisempi yhteys jumaliin kuin tavallisilla ihmisillä. Ja niitä riittää aina taistelukentille taistelut siunaamaan, oli uskonto mikä tahansa. Kyllä sieltä aina tulee perustelu minkä vuoksi jumala on juuri kyseisen armeijan puolella, ja miksi ampumatta jättäminen on synti.
- bemaritoni
qfft kirjoitti:
"No itse asiassa kaikki elämässä perustuu tunteille."
Kuten esimerkiksi selviytymisvietti...Niimpä. Oikeastaan kaikki elämässä perustuu lajin selviytymiselle. Kaikki muut tunteet kulminoituvat tuohon selviytymiseen.
- bemaritoni
Schlechterwisser kirjoitti:
Ei sinua tarvita sitä aloittamaan. (Paitsi jo olet valtionpäämies). Te tavalliset uskovaiset olette nimittäin sitä tahdotonta massaa joka tekee taistelukentällä ihan mitä halutaan, ja ampuu ketä vain käsketään. Jumalanne nimittäin haluaa, että te tapatte. Kysykää vaikka sotilaspapeilta, jotka sentään ovat korkeasti oppineita, ja joilla on paljon läheisempi yhteys jumaliin kuin tavallisilla ihmisillä. Ja niitä riittää aina taistelukentille taistelut siunaamaan, oli uskonto mikä tahansa. Kyllä sieltä aina tulee perustelu minkä vuoksi jumala on juuri kyseisen armeijan puolella, ja miksi ampumatta jättäminen on synti.
Taidat pitää minua ihan aivottomana. Itse en usko mihinkään koulutukseen tai todistuspapereiden voimaan. Pidän itseäni viisaampana kuin yhtäkään koulutettua pappia tai valtionpäämiestä. Teen muiden tahdon mukaan vain, jos se on ainoa keino selviytyä. Ja vitut kenelläkään papilla on mitään läheisempää yhteyttä Jumalaan. Kuvitteletko, että papit kuulevat päässään, kun Jumala puhuu heille ja käskee, mitä tehdä? Miksi luulet, että uskoisin jotain pappeja vain koska heillä on koulutuspaperit takana? Ei pappi ole yhtään sen pyhempi kuin minä. Yksikään pappi ei tiedä paremmin kuin minä.
bemaritoni kirjoitti:
Niimpä. Oikeastaan kaikki elämässä perustuu lajin selviytymiselle. Kaikki muut tunteet kulminoituvat tuohon selviytymiseen.
"Oikeastaan KAIKKI(mukaanlukien uskonto) elämässä perustuu lajin selviytymiselle"
Nimenomaan, nyt ollaan asian ytimessä!- bemaritoni
qfft kirjoitti:
"Oikeastaan KAIKKI(mukaanlukien uskonto) elämässä perustuu lajin selviytymiselle"
Nimenomaan, nyt ollaan asian ytimessä!Eli uskominen siis kuuluu ihmisluontoon. Eli et ole normaali, jos et usko.
- kleppoo
bemaritoni kirjoitti:
No valistappa minua, kuinka minä voisin aloittaa sodan tai tappaa ihmisen uskon takia, jos tiedän, että se on väärin ja Jumalani tahdon vastaista?
Vasta sitten kun olen seonnut eli siis menettänyt järkeni, jolloin en olisi enää viisas.Et ehkä sinä, mutta se seuraava kaveri joka ajattelee, että joku tai paremmin jotkut tulee tappaa jumalan nimen kirkastamiseksi, ja hänkin uskovana "tietää tekevänsä oikein". Ja siihensän sinä et voi sanoa mitään, sillä jos sanot että hän tietää väärin, niin olet hänelle harhaoppinen, samoin kun hän on sinulle, kun hän tietää väärin olevansa oikein. Ja piiri pieni pyörii... Miksihän kristinuskokin on hajonnut niin perin moneksi kuppikunnaksi...
bemaritoni kirjoitti:
Taidat pitää minua ihan aivottomana. Itse en usko mihinkään koulutukseen tai todistuspapereiden voimaan. Pidän itseäni viisaampana kuin yhtäkään koulutettua pappia tai valtionpäämiestä. Teen muiden tahdon mukaan vain, jos se on ainoa keino selviytyä. Ja vitut kenelläkään papilla on mitään läheisempää yhteyttä Jumalaan. Kuvitteletko, että papit kuulevat päässään, kun Jumala puhuu heille ja käskee, mitä tehdä? Miksi luulet, että uskoisin jotain pappeja vain koska heillä on koulutuspaperit takana? Ei pappi ole yhtään sen pyhempi kuin minä. Yksikään pappi ei tiedä paremmin kuin minä.
"Kuvitteletko, että papit kuulevat päässään, kun Jumala puhuu heille ja käskee, mitä tehdä?"
En. Sellaisia ihmisiä kutsutaan skitsofreenikoiksi.
En pidä sinua aivottomana. Pidän sinua ehdottomasti omaan totuuteesi uskovana, ja siinä ei valitettavasti järki paljon paina, kun usko jyllää. Siksi sinä - ja muut kaltaisesi - ovat niin vaarallisia. Ja siksi te olette myös tahdotonta massaa kun usko vie. Tuli se usko sitten papeilta tai omasta päästä, ei mitään eroa.bemaritoni kirjoitti:
Eli uskominen siis kuuluu ihmisluontoon. Eli et ole normaali, jos et usko.
Et ole normaali, jos et usko mihin? Nimenomaan kristinuskon Jumalaan, vai mihin tahansa jumaluskoon?
- Raamattu isolla alku
Raamatussa sanotaan, että tyhmä on omaksi vahingoksensa tyhmä, ja viisas on omaksi edukseen viisas.
- piruako palvot?
bemaritoni kirjoitti:
Vaikka olenkin uskovainen, niin mielestäni Raamattu ei ole yhtään sen pyhempi kuin valkoiset bokserini. Raamatussa on paljon virheellistä tietoa, mutta uskovana tiedän aina, milloin teen oikein enkä edes tarvitse Raamattua.
Kirjoituksestasi: Vaikka olenkin uskovainen, niin mielestäni Raamattu ei ole yhtään sen pyhempi kuin valkoiset bokserini.
Minä taas itse olen kristinuskovainen, mikäs uskovainen sinä sitten olet, kun et arvosta Raamattua? - bemaritoni
kultapanda__ kirjoitti:
Et ole normaali, jos et usko mihin? Nimenomaan kristinuskon Jumalaan, vai mihin tahansa jumaluskoon?
Mihin tahansa.
- bemaritoni
Schlechterwisser kirjoitti:
"Kuvitteletko, että papit kuulevat päässään, kun Jumala puhuu heille ja käskee, mitä tehdä?"
En. Sellaisia ihmisiä kutsutaan skitsofreenikoiksi.
En pidä sinua aivottomana. Pidän sinua ehdottomasti omaan totuuteesi uskovana, ja siinä ei valitettavasti järki paljon paina, kun usko jyllää. Siksi sinä - ja muut kaltaisesi - ovat niin vaarallisia. Ja siksi te olette myös tahdotonta massaa kun usko vie. Tuli se usko sitten papeilta tai omasta päästä, ei mitään eroa.Voi ateistikin olla vaarallinen minulle. Esimerkiksi Neuvostoliiton kommunistit olivat ateisteja ja he halusivat valloittaa Suomen ja siirtää suomalaiset Siperiaan, ei mitään eroa, oliko uskovainen vai ateisti. Ihan yhtä vaarallisia kaikki ihmiset ovat. Tuli se käsky sitten johtajalta tai omasta päästä aatteen muodossa, ei mitään eroa.
- bemaritoni
kleppoo kirjoitti:
Et ehkä sinä, mutta se seuraava kaveri joka ajattelee, että joku tai paremmin jotkut tulee tappaa jumalan nimen kirkastamiseksi, ja hänkin uskovana "tietää tekevänsä oikein". Ja siihensän sinä et voi sanoa mitään, sillä jos sanot että hän tietää väärin, niin olet hänelle harhaoppinen, samoin kun hän on sinulle, kun hän tietää väärin olevansa oikein. Ja piiri pieni pyörii... Miksihän kristinuskokin on hajonnut niin perin moneksi kuppikunnaksi...
Jokainen ihminen voi seota jollain tavalla. Ei se, että on ateisti, sitä estä. Eikä se, että on uskovainen, sen todennäköisyyttä lisää.
- bemaritoni
piruako palvot? kirjoitti:
Kirjoituksestasi: Vaikka olenkin uskovainen, niin mielestäni Raamattu ei ole yhtään sen pyhempi kuin valkoiset bokserini.
Minä taas itse olen kristinuskovainen, mikäs uskovainen sinä sitten olet, kun et arvosta Raamattua?Miten niin en arvosta? Vertaukseni pointti oli se, että Raamattu on ihmisten tekemä ihan yhtä lailla kuin minun alushousunikin, eikä se ole sen takia yhtään sen pyhempi. Raamatun jotkin kohdat ovat vain täyttä paskaa, kuten se, että homot pitää kivittää tai lapsi pitää tappaa, jos se ei tottele vanhempiaan, ja niistä kohdista huomaa, että ne ovat syntyneet ahdasmielisten konservatiivisten ihmisten tuntemuksista eikä Jeesuksen opetuksista tai muusta.
bemaritoni kirjoitti:
Mihin tahansa.
En nyt menis sanomaan. Ateisteja on maailma niin pullollaan, että tuskin se niin epänormaalia on. Ja entäs sitten, kun joku uskovainen kääntyykin ateistiksi? Tuleeko siitä silloin epänormaali? Jännä juttu sinällään, että tunnen henk.koht. todella vähän uskovaisia - hyvin monet tuttavapiiristä on ateisteja, ja silti uskovaisia on enemmän. Tässä on kyl turha tuijottaa kirkosta eronneita tai kirkkoon kuuluvien määriä, niin monet kuuluu kirkkoon vaikkei uskokaan mihinkään.
bemaritoni kirjoitti:
Jokainen ihminen voi seota jollain tavalla. Ei se, että on ateisti, sitä estä. Eikä se, että on uskovainen, sen todennäköisyyttä lisää.
Puhut taas sekoamisesta, mutta kun uskovaisen ei tarvitse enää erikseen seota. Hän on jo käytännössä luopunut järkevästä ajattelusta, ja pitää ylimpänä moraalisena auktoriteettinaan mielikuvitusolentoa jonka on suureksi osaksi itse päässään luonut.
- Väärin !
bemaritoni kirjoitti:
Miten niin en arvosta? Vertaukseni pointti oli se, että Raamattu on ihmisten tekemä ihan yhtä lailla kuin minun alushousunikin, eikä se ole sen takia yhtään sen pyhempi. Raamatun jotkin kohdat ovat vain täyttä paskaa, kuten se, että homot pitää kivittää tai lapsi pitää tappaa, jos se ei tottele vanhempiaan, ja niistä kohdista huomaa, että ne ovat syntyneet ahdasmielisten konservatiivisten ihmisten tuntemuksista eikä Jeesuksen opetuksista tai muusta.
Raamattu on kirjoitettu Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksessa.
Jumala on Pyhä Jumala, eikä hyväksy minkäänlaista saastaisuutta.
Vanhan Testamentin lakiliiton aikana rangaistus tuli heti, mutta
nyt Uuden Testamentin armoliiton aikana rangaistukset tulevat
kullekin viimeisellä tuomiolla, ellei tässä ajassa ota armoa vastaan. - bemaritoni
kultapanda__ kirjoitti:
En nyt menis sanomaan. Ateisteja on maailma niin pullollaan, että tuskin se niin epänormaalia on. Ja entäs sitten, kun joku uskovainen kääntyykin ateistiksi? Tuleeko siitä silloin epänormaali? Jännä juttu sinällään, että tunnen henk.koht. todella vähän uskovaisia - hyvin monet tuttavapiiristä on ateisteja, ja silti uskovaisia on enemmän. Tässä on kyl turha tuijottaa kirkosta eronneita tai kirkkoon kuuluvien määriä, niin monet kuuluu kirkkoon vaikkei uskokaan mihinkään.
Joidenkin ihmissten tunteet tekevät ihmisistä uskovaisia. Uskominen kuuluu siis ihmisluontoon.
- bemaritoni
Schlechterwisser kirjoitti:
Puhut taas sekoamisesta, mutta kun uskovaisen ei tarvitse enää erikseen seota. Hän on jo käytännössä luopunut järkevästä ajattelusta, ja pitää ylimpänä moraalisena auktoriteettinaan mielikuvitusolentoa jonka on suureksi osaksi itse päässään luonut.
Mielestäni, kun ihminen alkaa tappaa muita ja uskoo sen olevan oikein, on silloin seonnut.
Lisäksi, ei kukaan voi sitä omaa moraaliaan todistaa objektiivisesti oikeaksi, ei sillä ole siis väliä, mihin se perustuu. Se voi olla ihan yhtä hullu riippumatta siitä, perustuuko se mielikuvitusolentoon, vanhempien tai suureen johtajan (Kim-Jong Il) sanomisiin. - bemaritoni
Väärin ! kirjoitti:
Raamattu on kirjoitettu Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksessa.
Jumala on Pyhä Jumala, eikä hyväksy minkäänlaista saastaisuutta.
Vanhan Testamentin lakiliiton aikana rangaistus tuli heti, mutta
nyt Uuden Testamentin armoliiton aikana rangaistukset tulevat
kullekin viimeisellä tuomiolla, ellei tässä ajassa ota armoa vastaan.Et voi millään tavalla todistaa sitä, että Pyhä Henki on ollut messissä, kun Raamattua raapustettiin, joten mitäs jos jätettäisiin tämä tähän?
- tiedät?
bemaritoni kirjoitti:
Et voi millään tavalla todistaa sitä, että Pyhä Henki on ollut messissä, kun Raamattua raapustettiin, joten mitäs jos jätettäisiin tämä tähän?
Et voi olla varma mikä kirjoittajiin milloinkin on vaikuttanut. Pyhä henkihän on voinut aikanaan tarkoittaa jotain nykyistä ooppiumia, kannabista tai vastaavaa. Raamatussakin puhutaan palavasta pensaasta, vaikka ei tarkemmin määritellä mistä pensaasta oli kyse. Vai onko? Erilaisten pensaiden ja niiden lehtien palamiskaasut ja savut voivat saada pään melko sekaisin vaikka lopullisesti. Kyllä siinä juttua alkaa tulemaan, jos joku vain ehtii muistiin kirjaamaan.
Ja ovathan tässäkin maassa useat samaanit syöneet aikanaan erilaisia luonnosta saatavia sieniä ja olleet olevinaan erilaisten henkien kanssa yhteydessä. - bemaritoni
tiedät? kirjoitti:
Et voi olla varma mikä kirjoittajiin milloinkin on vaikuttanut. Pyhä henkihän on voinut aikanaan tarkoittaa jotain nykyistä ooppiumia, kannabista tai vastaavaa. Raamatussakin puhutaan palavasta pensaasta, vaikka ei tarkemmin määritellä mistä pensaasta oli kyse. Vai onko? Erilaisten pensaiden ja niiden lehtien palamiskaasut ja savut voivat saada pään melko sekaisin vaikka lopullisesti. Kyllä siinä juttua alkaa tulemaan, jos joku vain ehtii muistiin kirjaamaan.
Ja ovathan tässäkin maassa useat samaanit syöneet aikanaan erilaisia luonnosta saatavia sieniä ja olleet olevinaan erilaisten henkien kanssa yhteydessä.Noniin, mutta ei mielestäni ooppiumi tai muut huumeet ole pyhiä. Eikä humaltumistila mielestäni tarkoita kosketusta pyhyyteen.
bemaritoni kirjoitti:
Noniin, mutta ei mielestäni ooppiumi tai muut huumeet ole pyhiä. Eikä humaltumistila mielestäni tarkoita kosketusta pyhyyteen.
"Noniin, mutta ei mielestäni ooppiumi tai muut huumeet ole pyhiä. Eikä humaltumistila mielestäni tarkoita kosketusta pyhyyteen."
Tuohon aikaan kun raamattua on raapusteltu, sen ajan ihminen on mutusteltuaan vaikkapa nyt sieniä joka aiheuttaa hallusinaatioita on hyvinkin luullut olevansa pyhän hengen vaikutuksen alaisena. (olettaen nyt että raamattu on kirjoitettu "sienissä") =D- bemaritoni
missxcessive kirjoitti:
"Noniin, mutta ei mielestäni ooppiumi tai muut huumeet ole pyhiä. Eikä humaltumistila mielestäni tarkoita kosketusta pyhyyteen."
Tuohon aikaan kun raamattua on raapusteltu, sen ajan ihminen on mutusteltuaan vaikkapa nyt sieniä joka aiheuttaa hallusinaatioita on hyvinkin luullut olevansa pyhän hengen vaikutuksen alaisena. (olettaen nyt että raamattu on kirjoitettu "sienissä") =DHyvin mahdollista, että monet niistä, joiden tekstejä on Raamatussa, ovat olleet sienestäjiä.
bemaritoni kirjoitti:
Joidenkin ihmissten tunteet tekevät ihmisistä uskovaisia. Uskominen kuuluu siis ihmisluontoon.
Ehkä joidenkin. Mutta kun ateistejakin on niin paljon, että ei se nyt niin epänormaalia ole olla uskomattakaan. :D
- bemaritoni
kultapanda__ kirjoitti:
Ehkä joidenkin. Mutta kun ateistejakin on niin paljon, että ei se nyt niin epänormaalia ole olla uskomattakaan. :D
Niin, normaalius on täysin suhteellista ja riippuu vallitsevasta paradigmasta.
Today kirjoitti:
mitä lakeja en ole noudattanut? ;)
Maksaako vaivan väitellä tossa pisteessä olevan henkilöitymän kanssa:)
- Vissisti niin
Schlechterwisser kirjoitti:
"...mutta uskovana tiedän aina, milloin teen oikein"
Tässä on ehkä maailman pelottavin lause. Tämä ajatus on lukemattomien sotien alkusyy; vainojen, halveksunnan ja monenlaisen inhimillisen kärsimyksen aiheuttaja; ylimielisyyden, yksisilmäisyyden, tekopyhyyden ja silkan typeryyden lähde; paha, kammottava ja idioottimainen asenne. Näin alkajaisiksi.
Jos olisin uskovainen, sanoisin että tuo lause on suoraan saatanasta, ja jokainen joka sanoo noin on paholaisen vallassa. Mutta kun en ole, niin voin vain todeta että sanojalta on pallo täysin hukassa."Ateistina tiedän aina milloin teen oikein" Haluan pakottaa kaikki tekemään samoin.
Jne.
- bemaritoni
Uskovana ainakin oma moraalini tulee rakkaudesta, ei pelosta. En minä tee hyviä asioita siksi, että yrittäisin mielistellä Jumalaa. Vaan se, että tuntee olevansa hyväsydäminen ihminen Jumalan silmän alla, tuntuu erittäin vapauttavalta. Ei kyseessä ole mikään jatkuva vaihtokauppa Jumalan kanssa, että minä teen hyvää, niin anna sinä minulle hyvää, vaan rakkaus. Rakkautta on monenlaista, mutta aina siihen liittyy se, että halutaan antaa itsestään ilman alistumisen tunnetta tai odottamatta minkäänlaista vastapalvelusta.
- asdvm
Rakkaus tulee syvästä kiintymyksestä henkilöön. Ei moraali voi tulla kiintymyksestä henkilöihin.
- vbhjklö
asdvm kirjoitti:
Rakkaus tulee syvästä kiintymyksestä henkilöön. Ei moraali voi tulla kiintymyksestä henkilöihin.
nimittäin moraalitonta miehen rakastaa miestä
- bemaritoni
asdvm kirjoitti:
Rakkaus tulee syvästä kiintymyksestä henkilöön. Ei moraali voi tulla kiintymyksestä henkilöihin.
Sinä et tunne rakkautta. Rakkautta voi tuntea koko maailmaa kohtaan. Silloin rakastat, kun haluat toiselle hyvää. Ei sinun tarvitse edes tuntea jotakuta ihmistä halutaksesi hänelle hyvää. On siis mahdollista rakastaa, vaikka et olisikaan kiintynyt. Silloin on kyseessä Jumalan rakkaus.
Seuraava kysymys onkin: Voiko ateisti ikinä haluta hyvää toista ihmistä kohtaan odottamatta vastapalvelusta? - asdvm
vbhjklö kirjoitti:
nimittäin moraalitonta miehen rakastaa miestä
Siis rakkaudesta tulee moraalit mutta on moraalitonta rakastaa samaa sukupuolta..?
- bemaritoni
asdvm kirjoitti:
Siis rakkaudesta tulee moraalit mutta on moraalitonta rakastaa samaa sukupuolta..?
On monenlaista rakkautta.
- jdfklsö
bemaritoni kirjoitti:
On monenlaista rakkautta.
ei ole rakkautta vaan sairaus
- 666+666
bemaritoni kirjoitti:
Sinä et tunne rakkautta. Rakkautta voi tuntea koko maailmaa kohtaan. Silloin rakastat, kun haluat toiselle hyvää. Ei sinun tarvitse edes tuntea jotakuta ihmistä halutaksesi hänelle hyvää. On siis mahdollista rakastaa, vaikka et olisikaan kiintynyt. Silloin on kyseessä Jumalan rakkaus.
Seuraava kysymys onkin: Voiko ateisti ikinä haluta hyvää toista ihmistä kohtaan odottamatta vastapalvelusta?sanoa toisesta noin
- asdvm
bemaritoni kirjoitti:
Sinä et tunne rakkautta. Rakkautta voi tuntea koko maailmaa kohtaan. Silloin rakastat, kun haluat toiselle hyvää. Ei sinun tarvitse edes tuntea jotakuta ihmistä halutaksesi hänelle hyvää. On siis mahdollista rakastaa, vaikka et olisikaan kiintynyt. Silloin on kyseessä Jumalan rakkaus.
Seuraava kysymys onkin: Voiko ateisti ikinä haluta hyvää toista ihmistä kohtaan odottamatta vastapalvelusta?"Rakkautta voi tuntea koko maailmaa kohtaan."
Mitäköhän tuo tarkoittaa käytännössä?
"Silloin rakastat, kun haluat toiselle hyvää."
Sitä kutsutaan hyväntahtoisuudeksi. Sinulla on nyt väärät termit käytössä.
"Voiko ateisti ikinä haluta hyvää toista ihmistä kohtaan odottamatta vastapalvelusta?"
Öööh... juu? - asdvm
bemaritoni kirjoitti:
On monenlaista rakkautta.
Onko myös monenlaista vihaa?
- bemaritoni
jdfklsö kirjoitti:
ei ole rakkautta vaan sairaus
Ja sinun mielestäsi on väärin olla sairas? Pitäisikö mielestäsi sairaita rangaista sairautensa takia? Jos lapsi sairastuu kuumeeseen pitääkö sille antaa keppiä?
- bemaritoni
asdvm kirjoitti:
Onko myös monenlaista vihaa?
Viha on aina samanlaista. Halutaan pahaa toiselle.
- 55+55+5
bemaritoni kirjoitti:
Ja sinun mielestäsi on väärin olla sairas? Pitäisikö mielestäsi sairaita rangaista sairautensa takia? Jos lapsi sairastuu kuumeeseen pitääkö sille antaa keppiä?
on vanha katolisten keino
- asdvm
bemaritoni kirjoitti:
Viha on aina samanlaista. Halutaan pahaa toiselle.
Miksi siis rakkautta on monenlaista jos vihaa on vain samanlaista?
Eikö 50/50 periaatteella molempia tulisi olla yhtä moneen? bemaritoni kirjoitti:
Sinä et tunne rakkautta. Rakkautta voi tuntea koko maailmaa kohtaan. Silloin rakastat, kun haluat toiselle hyvää. Ei sinun tarvitse edes tuntea jotakuta ihmistä halutaksesi hänelle hyvää. On siis mahdollista rakastaa, vaikka et olisikaan kiintynyt. Silloin on kyseessä Jumalan rakkaus.
Seuraava kysymys onkin: Voiko ateisti ikinä haluta hyvää toista ihmistä kohtaan odottamatta vastapalvelusta?"Voiko ateisti ikinä haluta hyvää toista ihmistä kohtaan odottamatta vastapalvelusta?"
Kyllä voi.- bemaritoni
asdvm kirjoitti:
"Rakkautta voi tuntea koko maailmaa kohtaan."
Mitäköhän tuo tarkoittaa käytännössä?
"Silloin rakastat, kun haluat toiselle hyvää."
Sitä kutsutaan hyväntahtoisuudeksi. Sinulla on nyt väärät termit käytössä.
"Voiko ateisti ikinä haluta hyvää toista ihmistä kohtaan odottamatta vastapalvelusta?"
Öööh... juu?"Mitäköhän tuo tarkoittaa käytännössä?"
Se tarkoittaa sitä, että halutaan hyvää kaikelle, mikä vaan voi tuntea hyvää oloa.
"Sitä kutsutaan hyväntahtoisuudeksi. Sinulla on nyt väärät termit käytössä."
Hyväntahtoisuus kuuluu rakkauteen. Et sinä rakasta ketään, kenelle et halua hyvää.
"Öööh... juu?"
Tarkoitan jotakuta täysin tuntematonta ja vaikka tietää ettei tapaa kyseistä henkilöä enää koskaan. - bemaritoni
55+55+5 kirjoitti:
on vanha katolisten keino
Katoliset ovatkin menneet väärille jäljille. He suurinpiirtein palvovat paavia.
- bemaritoni
asdvm kirjoitti:
Miksi siis rakkautta on monenlaista jos vihaa on vain samanlaista?
Eikö 50/50 periaatteella molempia tulisi olla yhtä moneen?En ole täällä keskustelemassa matematiikasta. Rakkaus on terminä muutenkin niin vaikea määritellä. Viha on paljon helpompi.
- bemaritoni
666+666 kirjoitti:
sanoa toisesta noin
Se oli täysin neutraali kysymys ilman minkäänlaista syytöstaustaa. En vain tiedä, miltä tuntuisi olla ilman uskoa. Siksi haluaisin tietää vastauksen kysymykseen.
- bemaritoni
Today kirjoitti:
"Voiko ateisti ikinä haluta hyvää toista ihmistä kohtaan odottamatta vastapalvelusta?"
Kyllä voi.Siis jotakuta täysin tuntematonta kohtaan ja vaikka tietää ettei tapaa kyseistä henkilöä enää koskaan.
bemaritoni kirjoitti:
Sinä et tunne rakkautta. Rakkautta voi tuntea koko maailmaa kohtaan. Silloin rakastat, kun haluat toiselle hyvää. Ei sinun tarvitse edes tuntea jotakuta ihmistä halutaksesi hänelle hyvää. On siis mahdollista rakastaa, vaikka et olisikaan kiintynyt. Silloin on kyseessä Jumalan rakkaus.
Seuraava kysymys onkin: Voiko ateisti ikinä haluta hyvää toista ihmistä kohtaan odottamatta vastapalvelusta?"Voiko ateisti ikinä haluta hyvää toista ihmistä kohtaan odottamatta vastapalvelusta?"
Kyllä voi. Ja jopa homoja, uskottomia ja vääräuskoisia kohtaan. Se taito on syntynyt ihmisille evoluution (sekä kultturi-, että biologisen) myötä, ja siihen on monia syitä.
Kaikkiin uskontoihin on aina kirjoitettu ne moraalisäännöt, jotka jo ovat vallinneet ihmisten keskuudessa. Siksi esim. eri uskontoihin kuuluvat, samoin kuin uskonnottomat, omaavat lähes tarkalleen saman moraalikäsityksen. Tämä on todettu tutkimuksissa. Moraali ei siis ole minkään uskonnon omaisuutta, eikä se perustu mihinkään satukirjoihin.- asdvm
bemaritoni kirjoitti:
En ole täällä keskustelemassa matematiikasta. Rakkaus on terminä muutenkin niin vaikea määritellä. Viha on paljon helpompi.
Kyllä rakkaus on jo valmiiksi määritelty. Rakkaus on kiintymystä ihmiseen.
- bemaritoni
Schlechterwisser kirjoitti:
"Voiko ateisti ikinä haluta hyvää toista ihmistä kohtaan odottamatta vastapalvelusta?"
Kyllä voi. Ja jopa homoja, uskottomia ja vääräuskoisia kohtaan. Se taito on syntynyt ihmisille evoluution (sekä kultturi-, että biologisen) myötä, ja siihen on monia syitä.
Kaikkiin uskontoihin on aina kirjoitettu ne moraalisäännöt, jotka jo ovat vallinneet ihmisten keskuudessa. Siksi esim. eri uskontoihin kuuluvat, samoin kuin uskonnottomat, omaavat lähes tarkalleen saman moraalikäsityksen. Tämä on todettu tutkimuksissa. Moraali ei siis ole minkään uskonnon omaisuutta, eikä se perustu mihinkään satukirjoihin.No hyvä tietää. Mutta mihin moraali perustuu? Kaikilla ihmisillä kun ei ole moraalia, niin sekin johtuu jostain, mistä siis johtuu moraali ja mikä saa ihmisen toimimaan moraalinsa vastaisesti ja miksi ihminen ei aina toimisi moraalinsa vastaisesti?
bemaritoni kirjoitti:
Siis jotakuta täysin tuntematonta kohtaan ja vaikka tietää ettei tapaa kyseistä henkilöä enää koskaan.
mahdotonta tuntea mitään ihmistä kohtaan jonka olemassaolosta ei edes tiedä.
Tuosta tuli mieleen kun joskus ylä-asteella meille tuli puhumaan joku uskovainen kirjailija. Hän puhui koko meidän luokallemme kerralla ja yhtäkkiä osoitti minua ja kysyi rakastanko häntä? Sanoin tietysti että en, jonka jälkeen hän sanoi rakastavansa minua.
Se että keski-ikäinen mies sanoo alaikäiselle tytölle (jota ei tunne) rakastavansa tätä, on minusta ERITTÄIN häiritsevää. Tunsin oloni epämukavaksi ja miehen vastenmieliseksi.
Vaikka maailma kaipaakin rakkautta niin rajansa kaikella.- asdvm
bemaritoni kirjoitti:
"Mitäköhän tuo tarkoittaa käytännössä?"
Se tarkoittaa sitä, että halutaan hyvää kaikelle, mikä vaan voi tuntea hyvää oloa.
"Sitä kutsutaan hyväntahtoisuudeksi. Sinulla on nyt väärät termit käytössä."
Hyväntahtoisuus kuuluu rakkauteen. Et sinä rakasta ketään, kenelle et halua hyvää.
"Öööh... juu?"
Tarkoitan jotakuta täysin tuntematonta ja vaikka tietää ettei tapaa kyseistä henkilöä enää koskaan."Hyväntahtoisuus kuuluu rakkauteen."
Ei vaan hyväntahtoisuus kuuluu hyväntahtoisuuteen.
"Et sinä rakasta ketään, kenelle et halua hyvää."
Ei vaan kyllä voin edelleen nätisti avata vanhalle rouvalle tai vaikka automatisoidulle koneelle oven omaamatta minkäänlaisia kiintymyksiä kyseisiin henkilöihin.
"Tarkoitan jotakuta täysin tuntematonta ja vaikka tietää ettei tapaa kyseistä henkilöä enää koskaan."
Kyllä edelleen. Annoin mm. edellisviikolla haitarin soittajalle kolikon, enkä odottanut näkeväni häntä enää ikinä. Mitä oikein yrität sanoa? - asdvm
bemaritoni kirjoitti:
No hyvä tietää. Mutta mihin moraali perustuu? Kaikilla ihmisillä kun ei ole moraalia, niin sekin johtuu jostain, mistä siis johtuu moraali ja mikä saa ihmisen toimimaan moraalinsa vastaisesti ja miksi ihminen ei aina toimisi moraalinsa vastaisesti?
"Mutta mihin moraali perustuu?"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Moraali
Sana ”moraali” on johdettu latinan kielen sanasta mos (monikko mores), joka tarkoittaa tapaa, käyttäytymismallia. Sana ”etiikka” tulee kreikan kielen sanasta ethos, joka tarkoittaa 'tottumusta ja tapaa'. Sanalla etiikka viitataan yleiskielessä usein myös itse moraaliin tai eettisiin normeihin eli moraalisääntöihin.[2][3]
Itse omin sanoin sanottuna:
Moraali on ihmisen selviytymisvietin aikaansaannos jossa ihminen hakee hyväksyntää ryhmästä. - bemaritoni
Today kirjoitti:
mahdotonta tuntea mitään ihmistä kohtaan jonka olemassaolosta ei edes tiedä.
Tuosta tuli mieleen kun joskus ylä-asteella meille tuli puhumaan joku uskovainen kirjailija. Hän puhui koko meidän luokallemme kerralla ja yhtäkkiä osoitti minua ja kysyi rakastanko häntä? Sanoin tietysti että en, jonka jälkeen hän sanoi rakastavansa minua.
Se että keski-ikäinen mies sanoo alaikäiselle tytölle (jota ei tunne) rakastavansa tätä, on minusta ERITTÄIN häiritsevää. Tunsin oloni epämukavaksi ja miehen vastenmieliseksi.
Vaikka maailma kaipaakin rakkautta niin rajansa kaikella."mahdotonta tuntea mitään ihmistä kohtaan jonka olemassaolosta ei edes tiedä."
Kuinka niin? Monethan lahjoittavat hyväntekeväisyyteen eikä heillä ole mitään hajua kenelle ne rahat sitten menevät.
Ja tuo opettaja oli vähän pöljä, kun heti ensiksi heitti jotain sellaista ilman minkäänlaista alustusta asiaan. - bemaritoni
asdvm kirjoitti:
"Hyväntahtoisuus kuuluu rakkauteen."
Ei vaan hyväntahtoisuus kuuluu hyväntahtoisuuteen.
"Et sinä rakasta ketään, kenelle et halua hyvää."
Ei vaan kyllä voin edelleen nätisti avata vanhalle rouvalle tai vaikka automatisoidulle koneelle oven omaamatta minkäänlaisia kiintymyksiä kyseisiin henkilöihin.
"Tarkoitan jotakuta täysin tuntematonta ja vaikka tietää ettei tapaa kyseistä henkilöä enää koskaan."
Kyllä edelleen. Annoin mm. edellisviikolla haitarin soittajalle kolikon, enkä odottanut näkeväni häntä enää ikinä. Mitä oikein yrität sanoa?"Ei vaan hyväntahtoisuus kuuluu hyväntahtoisuuteen."
Voi se kuulua siihenkin.
"Ei vaan kyllä voin edelleen nätisti avata vanhalle rouvalle tai vaikka automatisoidulle koneelle oven omaamatta minkäänlaisia kiintymyksiä kyseisiin henkilöihin."
Sanoin, että jos et halua toiselle hyvää, et rakasta häntä. Se ei sulje pois sitä, ettetkö voisi haluta toiselle hyvää rakastamatta häntä. Ja sanoin aiemmin, että ei Jumalan rakkauteen tarvitse tuntea kiintymystä ketään tiettyä kohtaan. Se toimii vähän niin kuin globaalisti. bemaritoni kirjoitti:
"mahdotonta tuntea mitään ihmistä kohtaan jonka olemassaolosta ei edes tiedä."
Kuinka niin? Monethan lahjoittavat hyväntekeväisyyteen eikä heillä ole mitään hajua kenelle ne rahat sitten menevät.
Ja tuo opettaja oli vähän pöljä, kun heti ensiksi heitti jotain sellaista ilman minkäänlaista alustusta asiaan.opettaja, vaan vieraileva kirjailija joka oli muistaakseni KK kuolemankauppias-kirjan kirjoittanut Riku Rinne.
Hyväntekeväisyydessä apu kohdistetaan hyvään asiaan, enemmän kuin yksittäiseen ihmiseen. Jos minä lahjoitan afrikan lapsille rahaa, en tunne enkä rakasta heistä yhtäkään, mutta toivon että heidän elämänsä kääntyisi paremmaksi koska lapset eivät ansaitse koskaan kärsimystä.bemaritoni kirjoitti:
Siis jotakuta täysin tuntematonta kohtaan ja vaikka tietää ettei tapaa kyseistä henkilöä enää koskaan.
Jos auttaisimme vain vastapalveluksen toivossa se ei olisi auttamista vaan kaupankäyntiä.
- bemaritoni
asdvm kirjoitti:
"Hyväntahtoisuus kuuluu rakkauteen."
Ei vaan hyväntahtoisuus kuuluu hyväntahtoisuuteen.
"Et sinä rakasta ketään, kenelle et halua hyvää."
Ei vaan kyllä voin edelleen nätisti avata vanhalle rouvalle tai vaikka automatisoidulle koneelle oven omaamatta minkäänlaisia kiintymyksiä kyseisiin henkilöihin.
"Tarkoitan jotakuta täysin tuntematonta ja vaikka tietää ettei tapaa kyseistä henkilöä enää koskaan."
Kyllä edelleen. Annoin mm. edellisviikolla haitarin soittajalle kolikon, enkä odottanut näkeväni häntä enää ikinä. Mitä oikein yrität sanoa?"Kyllä edelleen. Annoin mm. edellisviikolla haitarin soittajalle kolikon, enkä odottanut näkeväni häntä enää ikinä. Mitä oikein yrität sanoa?"
Luulen, että silloin jollain tiedostomattomalla tasolla uskot Jumalaan, koska nämä teothan ovat pois sinulta itseltä, etkä saa siitä mitään itse takaisin. Se olisi järjenvastaista toimia näin, jos ei jollain tasolla tuntisi Jumalan rakkautta. - bemaritoni
Today kirjoitti:
opettaja, vaan vieraileva kirjailija joka oli muistaakseni KK kuolemankauppias-kirjan kirjoittanut Riku Rinne.
Hyväntekeväisyydessä apu kohdistetaan hyvään asiaan, enemmän kuin yksittäiseen ihmiseen. Jos minä lahjoitan afrikan lapsille rahaa, en tunne enkä rakasta heistä yhtäkään, mutta toivon että heidän elämänsä kääntyisi paremmaksi koska lapset eivät ansaitse koskaan kärsimystä.Tunnet siis Jumalan rakkautta. Sitä se juuri on. Et rakasta heitä, mutta haluat silti ihmisille hyvää. Eivät kaikki tunne sitä.
- asdvm
bemaritoni kirjoitti:
Se oli täysin neutraali kysymys ilman minkäänlaista syytöstaustaa. En vain tiedä, miltä tuntuisi olla ilman uskoa. Siksi haluaisin tietää vastauksen kysymykseen.
Tuo on loukkaavaa edes epäillä moista. Oletko edes syntynyt ihmiseksi?
Olisko ok jos menisin homopalstalle ja kysyisin "voiko homo olla hyvä ihminen myös vastakkaiselle sukupuolelle"?
Eikö tässä herää semmoinen olettamus että kysyisin onko tämmöisiä "ääritapauksia" eli olettaisin että suuri osa homoista on väkivaltaisia vastakkaisen sukupuolen syrjijiä.
Tämmöiset kysymykset pitäisi jättää kysymättä ja vaikka itsenäisesti miettiä hetki. Luojahan nuo suuret aivomme on ajattelua varten luonut, eikös? bemaritoni kirjoitti:
Tunnet siis Jumalan rakkautta. Sitä se juuri on. Et rakasta heitä, mutta haluat silti ihmisille hyvää. Eivät kaikki tunne sitä.
moraalia ja kasvatuksen, ympäristön ja saamien vaikutteiden tulosta.
En vain ymmärrä mihin ihmiset tarvitsevat jumalaa halutakseen toisilleen hyvää?
Eräs uskoon kääntynyt entinen ystäväni sanoi, että jos hän ei uskoisi jumalaan, hän voisi kulkea kadulla tappamassa ihmisiä. Onko uskonto ainoa joka estää uskovia villiintymästä verenhimoisiksi hirviöiksi? Tai..itse asiassa monissa maissa uskonto taitaa juuri tehdä ihmisistä verenhimoisia hirviöitä.
Minusta yliluonnolliseen tai yleensä mihin tahansa auktoriteettiin sokeasti luottaminen ei ole tervettä.- bemaritoni
Phoebus kirjoitti:
Jos auttaisimme vain vastapalveluksen toivossa se ei olisi auttamista vaan kaupankäyntiä.
Totta, mutta eivät kaikki ihmiset auta toista, vaikka pystyisivätkin. He eivät tunne Jumalan rakkautta. Mitä enemmän teet hyvää, sitä suurempi on Jumalan rakkaus.
Kuulostan varmaan ihan Ned Flandersilta tai vastaavalta... - asdvm
bemaritoni kirjoitti:
"Ei vaan hyväntahtoisuus kuuluu hyväntahtoisuuteen."
Voi se kuulua siihenkin.
"Ei vaan kyllä voin edelleen nätisti avata vanhalle rouvalle tai vaikka automatisoidulle koneelle oven omaamatta minkäänlaisia kiintymyksiä kyseisiin henkilöihin."
Sanoin, että jos et halua toiselle hyvää, et rakasta häntä. Se ei sulje pois sitä, ettetkö voisi haluta toiselle hyvää rakastamatta häntä. Ja sanoin aiemmin, että ei Jumalan rakkauteen tarvitse tuntea kiintymystä ketään tiettyä kohtaan. Se toimii vähän niin kuin globaalisti."Voi se kuulua siihenkin"
Ei vaan se kuuluu siihen.
"Sanoin, että jos et halua toiselle hyvää, et rakasta häntä.
Se ei sulje pois sitä, ettetkö voisi haluta toiselle hyvää rakastamatta häntä."
...? Luetko koskaan kirjoittamaasi?
Eli hyvää voi haluta toiselle ilman rakastamista. Miksi sitten vaadit kokoajan että hyväntahtoisuus kuuluu rakkauteen, jos se ei sitä ole? bemaritoni kirjoitti:
Totta, mutta eivät kaikki ihmiset auta toista, vaikka pystyisivätkin. He eivät tunne Jumalan rakkautta. Mitä enemmän teet hyvää, sitä suurempi on Jumalan rakkaus.
Kuulostan varmaan ihan Ned Flandersilta tai vastaavalta...Et kai vaan odota jumalasi rakkauden kasvua palkaksesi hyvistä töistä?
Minusta ainakin on hyvin vapauttavaa auttaa ihan vaan siksi, että haluan tehdä niin. Itse asiassa mahdollinen vastapalvelus nolottaa minua.- asdvm
bemaritoni kirjoitti:
"Kyllä edelleen. Annoin mm. edellisviikolla haitarin soittajalle kolikon, enkä odottanut näkeväni häntä enää ikinä. Mitä oikein yrität sanoa?"
Luulen, että silloin jollain tiedostomattomalla tasolla uskot Jumalaan, koska nämä teothan ovat pois sinulta itseltä, etkä saa siitä mitään itse takaisin. Se olisi järjenvastaista toimia näin, jos ei jollain tasolla tuntisi Jumalan rakkautta."Luulen, että silloin jollain tiedostomattomalla tasolla uskot Jumalaan, koska nämä teothan ovat pois sinulta itseltä, etkä saa siitä mitään itse takaisin."
Onhan joku lapsentappajakin joutunut vankilaan saamatta taposta mitään. Uskooko moinen siis Jumalaan jollain tiedostamattomalla tasolla? bemaritoni kirjoitti:
Totta, mutta eivät kaikki ihmiset auta toista, vaikka pystyisivätkin. He eivät tunne Jumalan rakkautta. Mitä enemmän teet hyvää, sitä suurempi on Jumalan rakkaus.
Kuulostan varmaan ihan Ned Flandersilta tai vastaavalta...kuulostaisit Ned Flandersilta, joka toisen sanan pitäisi olla "diddly"
Kai ymmärrät että ateistit voivat rakastaa ja välittää mutta he eivät tarvitse siihen jumalaa. Se tunne on olemassa ilman jumalaa joten on hullua puhua "jumalan rakkaudesta" aina kun ihminen tekee jotain hyvää.
Sama kuin sanoisin että kaikki hyvä mitä sinä teet johtuu "spagettimonsterin rakkaudesta".- bemaritoni
Today kirjoitti:
moraalia ja kasvatuksen, ympäristön ja saamien vaikutteiden tulosta.
En vain ymmärrä mihin ihmiset tarvitsevat jumalaa halutakseen toisilleen hyvää?
Eräs uskoon kääntynyt entinen ystäväni sanoi, että jos hän ei uskoisi jumalaan, hän voisi kulkea kadulla tappamassa ihmisiä. Onko uskonto ainoa joka estää uskovia villiintymästä verenhimoisiksi hirviöiksi? Tai..itse asiassa monissa maissa uskonto taitaa juuri tehdä ihmisistä verenhimoisia hirviöitä.
Minusta yliluonnolliseen tai yleensä mihin tahansa auktoriteettiin sokeasti luottaminen ei ole tervettä."Onko uskonto ainoa joka estää uskovia villiintymästä verenhimoisiksi hirviöiksi?"
Jossain tapauksissa usko on ainut asia, mikä estää ihmistä tulemasta välinpitämättömäksi paskiaiseksi. Ei tällaisia tapauksia kuitenkaan Suomessa juurikaan ole, koska tämä maa on melko hyvinvoiva, mutta jos ihminen tuntee kokeeneensa suunnatonta vääryyttä, hän voi ilman uskoa alkaa ajattelemaan, että hänellä on seuraavaksi oikeus olla miten itsekäs tahansa ja hankkia kaikki haluamansa välittämättä paskaakaan minkälaista vääryyttä hän tekisi siinä sivussa muille.
"Minusta yliluonnolliseen tai yleensä mihin tahansa auktoriteettiin sokeasti luottaminen ei ole tervettä."
No pitääkö mennä filosofiseksi... mikä on ylipäätänsä tervettä? Ei elämässä oikeastaan ole mitään järkeä. Sitä ei vaan välttämättä mielihyvän tavoittelun kierteessä tajua, mutta itselläni ainakin joskus, silloin kun asiat eivät ole menneet nappiin, tulee fiilis, että elämässä ei ole mitään järkeä ja kaikki on turhaa. Ainoastaan tietynlaisen tunnetilan ylläpitäminen estää tämän turhautumisen. Se mikä on tervettä on mielestäni hyvin subjektiivista ja riippuu täysin tunteista. - bemaritoni
Phoebus kirjoitti:
Et kai vaan odota jumalasi rakkauden kasvua palkaksesi hyvistä töistä?
Minusta ainakin on hyvin vapauttavaa auttaa ihan vaan siksi, että haluan tehdä niin. Itse asiassa mahdollinen vastapalvelus nolottaa minua."Et kai vaan odota jumalasi rakkauden kasvua palkaksesi hyvistä töistä?"
Ei Jumalan rakkaus ole se mihin hyvät teot johtaa,vaan se mistä hyvät teot johtuvat. Tarkoitin, että jos se rakkaus on suuri niin teet automaattisesti enemmän hyviä tekoja.
"Minusta ainakin on hyvin vapauttavaa auttaa ihan vaan siksi, että haluan tehdä niin. Itse asiassa mahdollinen vastapalvelus nolottaa minua."
No tunne, jonka saat on ylpeys ja se tuntuu hyvältä. Jos sinulle tehtäisiin vastapalvelus, et voisi tuntea tuota ylpeyttä enää, koska tuntisit sen jälkeen, että toinen on noussut takaisin sinun tasollesi. bemaritoni kirjoitti:
No hyvä tietää. Mutta mihin moraali perustuu? Kaikilla ihmisillä kun ei ole moraalia, niin sekin johtuu jostain, mistä siis johtuu moraali ja mikä saa ihmisen toimimaan moraalinsa vastaisesti ja miksi ihminen ei aina toimisi moraalinsa vastaisesti?
"Kaikilla ihmisillä kun ei ole moraalia, niin sekin johtuu jostain"
Kaikilla ihmisillä on kyllä moraali, mutta se ei ole aina samanlainen, koska
a) samalla tavoin kuin ihmiset ovat fyysisesti erilaisia, he ovat myös henkisesti erilaisia. Eli niinkuin kaikilla ei looginen ajattelukyky toimi ihan yhtä hyvin, tai kielten oppiminen on toisille hankalampaa, niin myös moraalinen ajattelukyky vaihtelee. Yleensä ihmisillä vaihteluväli on hyvin pientä, ja koskee lähinnä sen luokan asioita kuin punaisia päin käveleminen, tai jonossa etuilu.
On myös ihmisiä joilla esimerkiksi empatiakyky on epänormaalin heikko. Tämä on mm. yksi psykopaattien määrittelevä ominaisuus. Näiden ihmisten osuus on kuitenkin populaatiossa hyvin pieni. Periaatteessa voisi ajatella, että tällaisista mielisairauksista kärsiville uskonnon synnyttämä rangaistuksen pelko voisi olla hyväksikin, mutta pelkäänpä että siitäkin aiheutuisi epämiellyttäviä sivuoireita tyyliin Lord's Resistance Army.
ja koska
b) ihminen on aina SEKÄ perintötekijöidensä ETTÄ kasvatuksen tuote. Eli empatiakyky on lapsella normaalisti olemassa valmiina, mutta sen käyttö vaatii myös kasvukulttuurinsa sääntöjen tuntemusta. Normaalin moraalin omaavat vanhemmat ja lapsen muu kasvuympäristö välittävät tarvittavat käytöstavat lapsilleen. Tässä voidaan aiheuttaa vahinkoa, jos vanhemmat itse eivät näitä taitoja omaa, tai eivät osaa niitä välittää.
Ja tässä voisi myös todeta, että 2000 vuotta vanhan paimentolaiskulttuurin arvojen ja tapojen tunteminen ei kauheasti auta. Samoin kuin ei sekään, että moraali perustetaan epäjohdonmukaiselle auktoriteetille ja rangaistuksen pelolle. Mutta ehkä juuri sen vuoksi uskovaiset saattavat luulla ettei moraalia olisi ilman jumalolentoja...
"miksi ihminen ei aina toimisi moraalinsa vastaisesti?"
Ihminen nimenomaan pyrkii toimimaan moraalinsa mukaisesti. Jos todella halutaan saada ihminen toimimaan oman moraalinsa vastaisesti, siihen tarvitaan uskontoa. :)- bemaritoni
Today kirjoitti:
kuulostaisit Ned Flandersilta, joka toisen sanan pitäisi olla "diddly"
Kai ymmärrät että ateistit voivat rakastaa ja välittää mutta he eivät tarvitse siihen jumalaa. Se tunne on olemassa ilman jumalaa joten on hullua puhua "jumalan rakkaudesta" aina kun ihminen tekee jotain hyvää.
Sama kuin sanoisin että kaikki hyvä mitä sinä teet johtuu "spagettimonsterin rakkaudesta".Ei sitä tunnetta ole kaikilla, mutta uskovaisella se on aina.
bemaritoni kirjoitti:
"Onko uskonto ainoa joka estää uskovia villiintymästä verenhimoisiksi hirviöiksi?"
Jossain tapauksissa usko on ainut asia, mikä estää ihmistä tulemasta välinpitämättömäksi paskiaiseksi. Ei tällaisia tapauksia kuitenkaan Suomessa juurikaan ole, koska tämä maa on melko hyvinvoiva, mutta jos ihminen tuntee kokeeneensa suunnatonta vääryyttä, hän voi ilman uskoa alkaa ajattelemaan, että hänellä on seuraavaksi oikeus olla miten itsekäs tahansa ja hankkia kaikki haluamansa välittämättä paskaakaan minkälaista vääryyttä hän tekisi siinä sivussa muille.
"Minusta yliluonnolliseen tai yleensä mihin tahansa auktoriteettiin sokeasti luottaminen ei ole tervettä."
No pitääkö mennä filosofiseksi... mikä on ylipäätänsä tervettä? Ei elämässä oikeastaan ole mitään järkeä. Sitä ei vaan välttämättä mielihyvän tavoittelun kierteessä tajua, mutta itselläni ainakin joskus, silloin kun asiat eivät ole menneet nappiin, tulee fiilis, että elämässä ei ole mitään järkeä ja kaikki on turhaa. Ainoastaan tietynlaisen tunnetilan ylläpitäminen estää tämän turhautumisen. Se mikä on tervettä on mielestäni hyvin subjektiivista ja riippuu täysin tunteista.tarjoaa tämän tunnetilan joka estää ihmistä heittäytymästä välinpitämättömyyteen ja turhautumisessaan jopa tappamaan itsensä?
En edelleenkään ymmärrä mihin sitä jumalaa tarvitaan. Onko se vain pelastusrengas niille joilla on vaikeaa ja jotka eivät koe selviävänsä tilanteesta yksin? Mutta silloinhan se menee kaupankäynniksi: "uskon jumalaan niin jumala vastapalveluksena pelastaa minut". Sanoisin että valtaosa tapa-kristityistä (jotka nyt suomessa varmaan enemmistö ovat) turvautuvat jumalaan vain silloin kuin tarvitsevat apua.- bemaritoni
asdvm kirjoitti:
"Luulen, että silloin jollain tiedostomattomalla tasolla uskot Jumalaan, koska nämä teothan ovat pois sinulta itseltä, etkä saa siitä mitään itse takaisin."
Onhan joku lapsentappajakin joutunut vankilaan saamatta taposta mitään. Uskooko moinen siis Jumalaan jollain tiedostamattomalla tasolla?Ei kukaan tapa lasta ilman syytä tai vahinkoa. Lapsentappaja saa siitä jotain itselleen. EHkäpä sadistista mielihyvää?
bemaritoni kirjoitti:
Ei sitä tunnetta ole kaikilla, mutta uskovaisella se on aina.
menettäväni mitään olemalla ateisti :) mutta jumalaa en hyvyyksistä kiitä, vaan ihmisiä.
- bemaritoni
asdvm kirjoitti:
"Voi se kuulua siihenkin"
Ei vaan se kuuluu siihen.
"Sanoin, että jos et halua toiselle hyvää, et rakasta häntä.
Se ei sulje pois sitä, ettetkö voisi haluta toiselle hyvää rakastamatta häntä."
...? Luetko koskaan kirjoittamaasi?
Eli hyvää voi haluta toiselle ilman rakastamista. Miksi sitten vaadit kokoajan että hyväntahtoisuus kuuluu rakkauteen, jos se ei sitä ole?Hyväntahtoisuus voi johtua monesta asiasta. Se voi siis kuulua moneen asiaan. Eikö tämä ole ihan loogista?
- bemaritoni
asdvm kirjoitti:
Tuo on loukkaavaa edes epäillä moista. Oletko edes syntynyt ihmiseksi?
Olisko ok jos menisin homopalstalle ja kysyisin "voiko homo olla hyvä ihminen myös vastakkaiselle sukupuolelle"?
Eikö tässä herää semmoinen olettamus että kysyisin onko tämmöisiä "ääritapauksia" eli olettaisin että suuri osa homoista on väkivaltaisia vastakkaisen sukupuolen syrjijiä.
Tämmöiset kysymykset pitäisi jättää kysymättä ja vaikka itsenäisesti miettiä hetki. Luojahan nuo suuret aivomme on ajattelua varten luonut, eikös?Kysymyksen pointti oli se, että tunteeko ateisti sympatiaa vain tietynlaisia kohtaan, kuten sellaisia, joiden kanssa tuntee yhteenkuuluvuutta, kuten ihmisten?
- bemaritoni
asdvm kirjoitti:
Kyllä rakkaus on jo valmiiksi määritelty. Rakkaus on kiintymystä ihmiseen.
No se tyyppillinen rakkaus. Mutta se rakkaus, mistä itse puhuin on erilaista. Sitä voi kutsua vaikka 'perunamaaksi'. Konstruktivismista tässä on vaan kyse.
bemaritoni kirjoitti:
Ei kukaan tapa lasta ilman syytä tai vahinkoa. Lapsentappaja saa siitä jotain itselleen. EHkäpä sadistista mielihyvää?
Onko siis mahdotonta että kun ihminen saa mielihyvää HYVISTÄ asioista joista ei tule itselle mitään hyötyä?
Onko mahdollista että moinen on riittävä kynnys hyvän tekoon?- bemaritoni
Today kirjoitti:
tarjoaa tämän tunnetilan joka estää ihmistä heittäytymästä välinpitämättömyyteen ja turhautumisessaan jopa tappamaan itsensä?
En edelleenkään ymmärrä mihin sitä jumalaa tarvitaan. Onko se vain pelastusrengas niille joilla on vaikeaa ja jotka eivät koe selviävänsä tilanteesta yksin? Mutta silloinhan se menee kaupankäynniksi: "uskon jumalaan niin jumala vastapalveluksena pelastaa minut". Sanoisin että valtaosa tapa-kristityistä (jotka nyt suomessa varmaan enemmistö ovat) turvautuvat jumalaan vain silloin kuin tarvitsevat apua.Ei Jumalaan uskomisessa ole kyse kaupankäynnistä. Ainoastaan teoissa kuten "minäpä lahjoitan pari tonnia hyväntekeväisyyteen, Jumala sitten antaa minulle jotain kivaa"
bemaritoni kirjoitti:
Hyväntahtoisuus voi johtua monesta asiasta. Se voi siis kuulua moneen asiaan. Eikö tämä ole ihan loogista?
Hyväntahtoisuus siis kuuluu ja ei kuulu rakkauteen.
Oliko jotain muutakin turhaa sanottavaa?bemaritoni kirjoitti:
Sinä et tunne rakkautta. Rakkautta voi tuntea koko maailmaa kohtaan. Silloin rakastat, kun haluat toiselle hyvää. Ei sinun tarvitse edes tuntea jotakuta ihmistä halutaksesi hänelle hyvää. On siis mahdollista rakastaa, vaikka et olisikaan kiintynyt. Silloin on kyseessä Jumalan rakkaus.
Seuraava kysymys onkin: Voiko ateisti ikinä haluta hyvää toista ihmistä kohtaan odottamatta vastapalvelusta?"Sinä et tunne vihaa. Vihaa voi tuntea koko maailmaa kohtaan. Silloin vihaat, kun haluat toiselle pahaa. Ei sinun tarvitse edes tuntea jotakuta ihmistä halutaksesi hänelle pahaa. On siis mahdollista vihata, vaikka et olisikaan kiintynyt. Silloin on kyseessä Jumalan viha."
- bemaritoni
Today kirjoitti:
menettäväni mitään olemalla ateisti :) mutta jumalaa en hyvyyksistä kiitä, vaan ihmisiä.
Usko asiat, miten haluat. Minulle riittää, kun muut eivät voi todistaa nakökulmiani vääriksi. Itse uskon, että ihmisen hyvät teot ovat osa Jumalaa niin kuin kaikki muukin, joten kiitän Jumalaa.
Mutta oikeastaan vain sillä tunteella on väliä. Ei sillä ole väliä onko Jumala olemassa vai ei, mutta Jumalaan uskominen tekee minut onnellisemmaksi ja koska pystyn siihen, niin miksi en uskoisi? - bemaritoni
belial_666 kirjoitti:
"Sinä et tunne vihaa. Vihaa voi tuntea koko maailmaa kohtaan. Silloin vihaat, kun haluat toiselle pahaa. Ei sinun tarvitse edes tuntea jotakuta ihmistä halutaksesi hänelle pahaa. On siis mahdollista vihata, vaikka et olisikaan kiintynyt. Silloin on kyseessä Jumalan viha."
Pakko myöntää, että hajosin. Erittäin ovelaa.
bemaritoni kirjoitti:
Kysymyksen pointti oli se, että tunteeko ateisti sympatiaa vain tietynlaisia kohtaan, kuten sellaisia, joiden kanssa tuntee yhteenkuuluvuutta, kuten ihmisten?
"Kysymyksen pointti oli se, että tunteeko ateisti sympatiaa vain tietynlaisia kohtaan, kuten sellaisia, joiden kanssa tuntee yhteenkuuluvuutta"
En ainakaan itse, mikäli tarkoitat tällä jotain mitä voi rinnastaa ihmiseen, esim ajattelukyky, kyky tuntea kipua, kyky aistia jne. Moinenhan olis melko hassua. Tuntea nyt sympatiaa, ts. samankaltaisuutta asioissa joita sitä ei ole.
Eikös moisella ole jo nimikin; hihhulismi?- bemaritoni
Schlechterwisser kirjoitti:
"Kaikilla ihmisillä kun ei ole moraalia, niin sekin johtuu jostain"
Kaikilla ihmisillä on kyllä moraali, mutta se ei ole aina samanlainen, koska
a) samalla tavoin kuin ihmiset ovat fyysisesti erilaisia, he ovat myös henkisesti erilaisia. Eli niinkuin kaikilla ei looginen ajattelukyky toimi ihan yhtä hyvin, tai kielten oppiminen on toisille hankalampaa, niin myös moraalinen ajattelukyky vaihtelee. Yleensä ihmisillä vaihteluväli on hyvin pientä, ja koskee lähinnä sen luokan asioita kuin punaisia päin käveleminen, tai jonossa etuilu.
On myös ihmisiä joilla esimerkiksi empatiakyky on epänormaalin heikko. Tämä on mm. yksi psykopaattien määrittelevä ominaisuus. Näiden ihmisten osuus on kuitenkin populaatiossa hyvin pieni. Periaatteessa voisi ajatella, että tällaisista mielisairauksista kärsiville uskonnon synnyttämä rangaistuksen pelko voisi olla hyväksikin, mutta pelkäänpä että siitäkin aiheutuisi epämiellyttäviä sivuoireita tyyliin Lord's Resistance Army.
ja koska
b) ihminen on aina SEKÄ perintötekijöidensä ETTÄ kasvatuksen tuote. Eli empatiakyky on lapsella normaalisti olemassa valmiina, mutta sen käyttö vaatii myös kasvukulttuurinsa sääntöjen tuntemusta. Normaalin moraalin omaavat vanhemmat ja lapsen muu kasvuympäristö välittävät tarvittavat käytöstavat lapsilleen. Tässä voidaan aiheuttaa vahinkoa, jos vanhemmat itse eivät näitä taitoja omaa, tai eivät osaa niitä välittää.
Ja tässä voisi myös todeta, että 2000 vuotta vanhan paimentolaiskulttuurin arvojen ja tapojen tunteminen ei kauheasti auta. Samoin kuin ei sekään, että moraali perustetaan epäjohdonmukaiselle auktoriteetille ja rangaistuksen pelolle. Mutta ehkä juuri sen vuoksi uskovaiset saattavat luulla ettei moraalia olisi ilman jumalolentoja...
"miksi ihminen ei aina toimisi moraalinsa vastaisesti?"
Ihminen nimenomaan pyrkii toimimaan moraalinsa mukaisesti. Jos todella halutaan saada ihminen toimimaan oman moraalinsa vastaisesti, siihen tarvitaan uskontoa. :)Silloin, kun ihmiselle tulee todella suuri houkutus, niin miksi hän ei luovu moraalistaan? Moraalin voisi järkeillä turhaksi rajoittavaksi tekijäksi. Itse en siihen pysty, koska uskon, mutta miten ateisti menettelee?
bemaritoni kirjoitti:
Pakko myöntää, että hajosin. Erittäin ovelaa.
Niin... Jahve taipuu aina aina ihmisen tahtoon ja tarpeeseen. Kätevä "jumala".
bemaritoni kirjoitti:
"Et kai vaan odota jumalasi rakkauden kasvua palkaksesi hyvistä töistä?"
Ei Jumalan rakkaus ole se mihin hyvät teot johtaa,vaan se mistä hyvät teot johtuvat. Tarkoitin, että jos se rakkaus on suuri niin teet automaattisesti enemmän hyviä tekoja.
"Minusta ainakin on hyvin vapauttavaa auttaa ihan vaan siksi, että haluan tehdä niin. Itse asiassa mahdollinen vastapalvelus nolottaa minua."
No tunne, jonka saat on ylpeys ja se tuntuu hyvältä. Jos sinulle tehtäisiin vastapalvelus, et voisi tuntea tuota ylpeyttä enää, koska tuntisit sen jälkeen, että toinen on noussut takaisin sinun tasollesi.En auta tunteakseni itseni hyväksi ihmiseksi, vaan halusta auttaa ja tukea lajitovereitani.
En missään nimessä tunne itseäni muita paremmaksi ihmiseksi. Me kaikki olemme yhtä hyviä, vain erilaisia.
On vaikeaa analysoida, mistä lahjan tai palveluksen vastaanottaminen on minusta noloa. Ehkä siksi, että en halua sellaista ja toinen ihminen kuitenkin hyvää tarkoittaen antaa sellaisen minulle enkä kehtaa torjuakkaan sitä etten loukkaisi mahdollisesti vilpittömän antajan tunteita ja olisi tyly ihmiselle joka toimii mielestään oikein, mutta kuitenkin toiveitani ja halujani vastaan.bemaritoni kirjoitti:
Usko asiat, miten haluat. Minulle riittää, kun muut eivät voi todistaa nakökulmiani vääriksi. Itse uskon, että ihmisen hyvät teot ovat osa Jumalaa niin kuin kaikki muukin, joten kiitän Jumalaa.
Mutta oikeastaan vain sillä tunteella on väliä. Ei sillä ole väliä onko Jumala olemassa vai ei, mutta Jumalaan uskominen tekee minut onnellisemmaksi ja koska pystyn siihen, niin miksi en uskoisi?En tiedä onko sinun kohdallasi ongelmaa uskonnosta ja uskosta täysin fiktiiviseen taruolentoon, mutta se mikä tekee siitä arveluttavan on sokea auktoriteettiusko. Jos hyväksyy kritiikittömästi jonkun olennon olevan absoluuttisesti hyvän hyväksyy myös mukisematta mielipuolisimmatkin käskyt tältä olennolta. Aivoihin jää täysin harmaa alue jossa ei terveellä järkiajattelulla ole tilaa. Tätä aluetta käytetään hyväksi kaikissa uskonnoissa uskontojen omien päämäärien saavuttamiseksi.
bemaritoni kirjoitti:
Ei Jumalaan uskomisessa ole kyse kaupankäynnistä. Ainoastaan teoissa kuten "minäpä lahjoitan pari tonnia hyväntekeväisyyteen, Jumala sitten antaa minulle jotain kivaa"
ihmiset suhtaudu jumalaan kuten apu-automaattiin. Unohdetaan koko jumala mutta ollaan kuitenkin kristittyjä. Sitten kun menee huonosti niin ollaankin yhtäkkiä polvillaan apua rukoilemassa. Monet menettävät uskonsa kun jumala ei autakaan. Mistä tämä kertoo?
bemaritoni kirjoitti:
No se tyyppillinen rakkaus. Mutta se rakkaus, mistä itse puhuin on erilaista. Sitä voi kutsua vaikka 'perunamaaksi'. Konstruktivismista tässä on vaan kyse.
"Mutta se rakkaus, mistä itse puhuin on erilaista."
Sinä puhutkin ihan eri sanoista.
"Sitä voi kutsua vaikka 'perunamaaksi'."
Kerros meille tästä perunamaastasi.- bemaritoni
KeljuKooKojootti kirjoitti:
En tiedä onko sinun kohdallasi ongelmaa uskonnosta ja uskosta täysin fiktiiviseen taruolentoon, mutta se mikä tekee siitä arveluttavan on sokea auktoriteettiusko. Jos hyväksyy kritiikittömästi jonkun olennon olevan absoluuttisesti hyvän hyväksyy myös mukisematta mielipuolisimmatkin käskyt tältä olennolta. Aivoihin jää täysin harmaa alue jossa ei terveellä järkiajattelulla ole tilaa. Tätä aluetta käytetään hyväksi kaikissa uskonnoissa uskontojen omien päämäärien saavuttamiseksi.
Hyvä pointti. Mutta mielipuolisuuskin on subjektiivista. esim. Islamissa raiskattu nainen pitää kivittää. Minusta ja varmasti sinustakin tämä on mielipuolista, koska eihän se ole naisen vika, mutta ei Abujen ja Nassereiden mielestä. He voivat ajatella, että meidän näkökantamme on päätön. Voi olla, että minulla joskus naksahtaa ja alan saamaan käskyjä niin kuin sanoit ja teen kauheuksia, joiden uskon olevan oikein. Sitten he joita vastaan minä hyökkään, tekevät kaikkensa puolustautuakseen. Ja loppujen lopuksi kukaan ei voi objektiivisesti todistaa, mikä on oikein, koska moraali on subjektiivista. Sellaista elämä on.
Toistaiseksi pidän tuota rakkauden kaksoiskäskyä aika pätevänä. Jos sitä onnistun elämäni noudattamaan niin tuskin minulla naksahtaa. - bemaritoni
Phoebus kirjoitti:
En auta tunteakseni itseni hyväksi ihmiseksi, vaan halusta auttaa ja tukea lajitovereitani.
En missään nimessä tunne itseäni muita paremmaksi ihmiseksi. Me kaikki olemme yhtä hyviä, vain erilaisia.
On vaikeaa analysoida, mistä lahjan tai palveluksen vastaanottaminen on minusta noloa. Ehkä siksi, että en halua sellaista ja toinen ihminen kuitenkin hyvää tarkoittaen antaa sellaisen minulle enkä kehtaa torjuakkaan sitä etten loukkaisi mahdollisesti vilpittömän antajan tunteita ja olisi tyly ihmiselle joka toimii mielestään oikein, mutta kuitenkin toiveitani ja halujani vastaan.Noniin tuet siis vain lajitovereitasi, koska tunnet yhteenkuuluvuutta. Mutta Jumalan rakkaus koskee kaikkea.
- bemaritoni
Today kirjoitti:
ihmiset suhtaudu jumalaan kuten apu-automaattiin. Unohdetaan koko jumala mutta ollaan kuitenkin kristittyjä. Sitten kun menee huonosti niin ollaankin yhtäkkiä polvillaan apua rukoilemassa. Monet menettävät uskonsa kun jumala ei autakaan. Mistä tämä kertoo?
Se kertoo heikosta uskosta. Mutta tunne, kun olet tyytyväinen elämään ja uskot sen olevan Jumalan ansiota, tai kun asiat menee perseelleen ja rukoilet Jumalalta apua ja sitten asiat meneekin paremmin. Niin se, että uskot sen olevan Jumalan ansiota, antaa eräänlaisen turvallisuuden tunteen. Voihan se olla sinisilmäistä, jos kyseessä on vain sattuma. Mutta ei siinä häviä mitään. Mutta tuon tietyn tunteen siinä voi aina voittaa.
- bemaritoni
qfft kirjoitti:
Onko siis mahdotonta että kun ihminen saa mielihyvää HYVISTÄ asioista joista ei tule itselle mitään hyötyä?
Onko mahdollista että moinen on riittävä kynnys hyvän tekoon?"Onko siis mahdotonta että kun ihminen saa mielihyvää HYVISTÄ asioista joista ei tule itselle mitään hyötyä?"
Kyllä ihmisen on mahdollista saada mielihyvää tekemällä hyviä asioita, joista ei seuraa mitään muuta kuin se mielihyvän tunne, jonka saat tekemällä hyvän asian. Ainakin jos uskoo Jumalaan. - bemaritoni
qfft kirjoitti:
Hyväntahtoisuus siis kuuluu ja ei kuulu rakkauteen.
Oliko jotain muutakin turhaa sanottavaa?En ole missään vaiheessa sanonut etteikö se kuuluisi rakkauteen. Se nimenomaan kuuluu aina rakkauteen. Ja se voi kuulua muuhunkin kuin rakkauteen. Se voi johtua rakkaudesta tai se voi johtua jostain muusta. Pitääkö vääntää rautalangasta?
- bemaritoni
qfft kirjoitti:
"Kysymyksen pointti oli se, että tunteeko ateisti sympatiaa vain tietynlaisia kohtaan, kuten sellaisia, joiden kanssa tuntee yhteenkuuluvuutta"
En ainakaan itse, mikäli tarkoitat tällä jotain mitä voi rinnastaa ihmiseen, esim ajattelukyky, kyky tuntea kipua, kyky aistia jne. Moinenhan olis melko hassua. Tuntea nyt sympatiaa, ts. samankaltaisuutta asioissa joita sitä ei ole.
Eikös moisella ole jo nimikin; hihhulismi?Sympatia ei tarkoita samankaltaisuutta vaan myötätuntoa. Opettele termit ennen kuin alat pätemään.
- bemaritoni
qfft kirjoitti:
"Mutta se rakkaus, mistä itse puhuin on erilaista."
Sinä puhutkin ihan eri sanoista.
"Sitä voi kutsua vaikka 'perunamaaksi'."
Kerros meille tästä perunamaastasi.Se on sitä, että haluaa mille tai kenelle tahansa hyvää, jos se pystyy tuntemaan sitä ilman alistumisen tunnetta tai odottamatta vastapalvelusta.
bemaritoni kirjoitti:
Noniin tuet siis vain lajitovereitasi, koska tunnet yhteenkuuluvuutta. Mutta Jumalan rakkaus koskee kaikkea.
Kyllä se moraali on tilannekohtaista. Kotona olevaa lemmikkiä paapotaan kuin omaa lasta mutta broilerin elämän oikeutus on lihan kasvualusta. Suurimman osan mielestä tämä on ok.
Ihminen määrittelee itse moraalinsa rajat omien etujensa mukaisesti ja esim. itikan tappaminen ei suurimmalle osalle tuota suunnatonta tuskaa mutta oman lemmikin tai toisen ihmisen tappaminen kylläkin. Itikkakin on hämmästyttävän hieno eläin, 2 milligrammaa painanava lentävä elävä olento.bemaritoni kirjoitti:
Silloin, kun ihmiselle tulee todella suuri houkutus, niin miksi hän ei luovu moraalistaan? Moraalin voisi järkeillä turhaksi rajoittavaksi tekijäksi. Itse en siihen pysty, koska uskon, mutta miten ateisti menettelee?
Kyllähän ihmiset yhtenään toimivat vastoin moraalisia periaatteitaan, kun houkutus käy liian suureksi. En minä sitä ole kieltänytkään. Jos jollekin tulee vaikkapa tilaisuus varastaa suuri rahasumma olemattomalla riskillä, ja vahingoittamatta muita ihmisiä, voi houkutus käydä joillekin liian suureksi. Sekään ei tarkoita että moraalista luovuttaisiin. Normaali ihminen tietää silloin toimivansa väärin, ja kokee huonoa omaatuntoa. Kyllä: myös ateisti tietää tehneensä väärin ja tuntee katumusta.
Uskovainen voi sentään aina vaikkapa käydä ripillä tunnustamassa, että on tullut harrastettua pedofiliaa, lupaa tehdä parannuksen, saa jumalalta anteeksi ja elää tyytyväisenä taas seuraavaan houkutukseen asti. Ateistilla ei tuollaista mahdollisuutta ole. Hänen pitää mennä tunnustamaan tekonsa poliisille ja kärsiä ran gaistus jotta pääsee tunnontuskistaan.
"Moraalin voisi järkeillä turhaksi rajoittavaksi tekijäksi."
No, se järkeilyn tulos olisi joka tapauksessa pitkällä tähtäyksellä väärä. :)
Moraalia ei kuitenkaan ihan helposti järkeilemällä hiljennetä. Vaikka kuinka yrittäisi vakuuttaa itselleen että järjellä ajatellen tästä pikku rikoksesta ei olisi kenellekään mitään harmia, omatunto soimaa silti.bemaritoni kirjoitti:
Sympatia ei tarkoita samankaltaisuutta vaan myötätuntoa. Opettele termit ennen kuin alat pätemään.
Tarkoitin tässä että kun kyseenalaistat että on kykeneekö atte tuntemaan ilman samankaltaisuutta sympatiaa, niin että jos ei ole samankaltaisuutta (ajattelukyky, kyky tuntea kipua, kyky aistia jne) niin mitä sympatiaa moista kohti voi tuntea? Eikös sympatia kuitenkin sikiä samankaltaisuudesta?
Pikkulapsi saattaa kuvitella että leluun koskee koska se on jumissa sohvan alla. Pikku lapsi kuvittelee siis että lelu olisi samankaltainen kuin hän itse, eli tunteva ja ajatteleva. Uskis saattaa kuvitella että ihmisessä on omassa tunnossa joku aukko koska hän ei usko samalla tavalla kuin itse. Moinen sympatia olematonta kohtaan on hihhulismia.- bemaritoni
KeljuKooKojootti kirjoitti:
Kyllä se moraali on tilannekohtaista. Kotona olevaa lemmikkiä paapotaan kuin omaa lasta mutta broilerin elämän oikeutus on lihan kasvualusta. Suurimman osan mielestä tämä on ok.
Ihminen määrittelee itse moraalinsa rajat omien etujensa mukaisesti ja esim. itikan tappaminen ei suurimmalle osalle tuota suunnatonta tuskaa mutta oman lemmikin tai toisen ihmisen tappaminen kylläkin. Itikkakin on hämmästyttävän hieno eläin, 2 milligrammaa painanava lentävä elävä olento.Totta... Kyse on vain tunteesta, joihin ei voi aina vaikuttaa, koska monet asiat ihmisessä ovat tiedostomattomia.
Oma näkemykseni on, että jos ihminen ei tunne tehneensä väärin, hän ei ole tehnyt väärin. bemaritoni kirjoitti:
"Onko siis mahdotonta että kun ihminen saa mielihyvää HYVISTÄ asioista joista ei tule itselle mitään hyötyä?"
Kyllä ihmisen on mahdollista saada mielihyvää tekemällä hyviä asioita, joista ei seuraa mitään muuta kuin se mielihyvän tunne, jonka saat tekemällä hyvän asian. Ainakin jos uskoo Jumalaan."Kyllä ihmisen on mahdollista saada mielihyvää tekemällä hyviä asioita, joista ei seuraa mitään muuta kuin se mielihyvän tunne, jonka saat tekemällä hyvän asian."
Hienoa että jaksat tämän tunnustaa.
"Ainakin jos uskoo Jumalaan."
Täh? Siis eikö moinen ole juuri päinvastoin? Jos uskoo Jumalaan niin kuvittelee saavansa jotain todellista hyötyä Jumalan hyvyys-indeksissä ja taivaspaikkaan pääsyssä.
Vai mitä tarkoitit tällä "Ainakin"?KeljuKooKojootti kirjoitti:
Kyllä se moraali on tilannekohtaista. Kotona olevaa lemmikkiä paapotaan kuin omaa lasta mutta broilerin elämän oikeutus on lihan kasvualusta. Suurimman osan mielestä tämä on ok.
Ihminen määrittelee itse moraalinsa rajat omien etujensa mukaisesti ja esim. itikan tappaminen ei suurimmalle osalle tuota suunnatonta tuskaa mutta oman lemmikin tai toisen ihmisen tappaminen kylläkin. Itikkakin on hämmästyttävän hieno eläin, 2 milligrammaa painanava lentävä elävä olento.Ei tappaminen ole väärin, jos siihen on syytä. Se on osa tätä maailmaa yhtä hyvin kuin rakkaus ja auttaminenkin.
Huvikseen tai turhaan tappaminen ei ole "oikein".bemaritoni kirjoitti:
En ole missään vaiheessa sanonut etteikö se kuuluisi rakkauteen. Se nimenomaan kuuluu aina rakkauteen. Ja se voi kuulua muuhunkin kuin rakkauteen. Se voi johtua rakkaudesta tai se voi johtua jostain muusta. Pitääkö vääntää rautalangasta?
"Se nimenomaan kuuluu aina rakkauteen. Ja se voi kuulua muuhunkin kuin rakkauteen."
Onko sulla joku luokittelu ongelma?
Jos viha kuuluu tunteisiin niin viha ei kuulu mausteisiin. Jos pippuri kuuluu mausteisiin niin pippuri ei kuulu toiseen lokeroon.bemaritoni kirjoitti:
Noniin tuet siis vain lajitovereitasi, koska tunnet yhteenkuuluvuutta. Mutta Jumalan rakkaus koskee kaikkea.
Entäpä jos "jumalan rakkaus" onkin vain toiveajattelua ja harhaa?
bemaritoni kirjoitti:
Totta... Kyse on vain tunteesta, joihin ei voi aina vaikuttaa, koska monet asiat ihmisessä ovat tiedostomattomia.
Oma näkemykseni on, että jos ihminen ei tunne tehneensä väärin, hän ei ole tehnyt väärin."Oma näkemykseni on, että jos ihminen ei tunne tehneensä väärin, hän ei ole tehnyt väärin."
Eli nämä massamurhaajat jotka kokivat tehneensä oikein tekivät oikein? Vai väitätkö että näillä oli joku omatunto joka kolkutti jatkuvasti?
Aikaisemmin väitit että moiset saavat mielihyvää tappamisesta. Eikö omatunto kuitenkin ole suurempi kuin mielihyvä(jota ei ole vielä edes saavuttanut)?- bemaritoni
qfft kirjoitti:
Tarkoitin tässä että kun kyseenalaistat että on kykeneekö atte tuntemaan ilman samankaltaisuutta sympatiaa, niin että jos ei ole samankaltaisuutta (ajattelukyky, kyky tuntea kipua, kyky aistia jne) niin mitä sympatiaa moista kohti voi tuntea? Eikös sympatia kuitenkin sikiä samankaltaisuudesta?
Pikkulapsi saattaa kuvitella että leluun koskee koska se on jumissa sohvan alla. Pikku lapsi kuvittelee siis että lelu olisi samankaltainen kuin hän itse, eli tunteva ja ajatteleva. Uskis saattaa kuvitella että ihmisessä on omassa tunnossa joku aukko koska hän ei usko samalla tavalla kuin itse. Moinen sympatia olematonta kohtaan on hihhulismia.Siis ei tietenkään voi tuntea kiveä kohtaan sympatiaa. Eikä kivelle voi tehdä hyvää, koska sillä ei ole hermostoa, jotta ne voisivat tuntea mielihyvää. Et siis voi saada mielihyvää tekemällä hyvää kiveä kohtaan, koska se on mahdottomuus.
Mutta tunteeko suomalainen ateisti sympatiaa, vaikkapa Putinia kohtaan, jos hän päättää miehittää Suomen? Vai vihaisitko miestä ja haluaisit hänet hirteen? Itselleni ainakin mieluisin vaihtoehto olisi, että Putinille tulisi muistinmenetys eikä hän voisi enää toimia valtiomiehenä ja voisi minun puolestani vetäytyä johonkin Krimille vetämään eläkevodkaa. En olisi vihainen miehelle hänen suunnitelmastaan. - bemaritoni
qfft kirjoitti:
"Se nimenomaan kuuluu aina rakkauteen. Ja se voi kuulua muuhunkin kuin rakkauteen."
Onko sulla joku luokittelu ongelma?
Jos viha kuuluu tunteisiin niin viha ei kuulu mausteisiin. Jos pippuri kuuluu mausteisiin niin pippuri ei kuulu toiseen lokeroon.Eli sinun mielestäsi jos Suomi kuuluu Eurooppaan niin se ei voi kuulua pohjoismaihin?
Tai jos Barack Obama on Yhdysvaltojen presidentti, niin hän ei voi olla golfinpelaaja? Eihän mikään voi olla montaa asiaa yhtä aikaa, vai? bemaritoni kirjoitti:
Siis ei tietenkään voi tuntea kiveä kohtaan sympatiaa. Eikä kivelle voi tehdä hyvää, koska sillä ei ole hermostoa, jotta ne voisivat tuntea mielihyvää. Et siis voi saada mielihyvää tekemällä hyvää kiveä kohtaan, koska se on mahdottomuus.
Mutta tunteeko suomalainen ateisti sympatiaa, vaikkapa Putinia kohtaan, jos hän päättää miehittää Suomen? Vai vihaisitko miestä ja haluaisit hänet hirteen? Itselleni ainakin mieluisin vaihtoehto olisi, että Putinille tulisi muistinmenetys eikä hän voisi enää toimia valtiomiehenä ja voisi minun puolestani vetäytyä johonkin Krimille vetämään eläkevodkaa. En olisi vihainen miehelle hänen suunnitelmastaan."Siis ei tietenkään voi tuntea kiveä kohtaan sympatiaa."
Miksei voisi? Opeta lapselle että joku iso murikka tuntee kipua niin kyllä he pian kokevat sympatiaa kun moukaroit moista lohkaretta.
"Eikä kivelle voi tehdä hyvää"
Hyvä on subjektiivinen käsite ja ihmisen itse muodostama. Esim kiven harjaus ja puhdistaminen voisi olla hyvä kivelle.
"Mutta tunteeko suomalainen ateisti sympatiaa, vaikkapa Putinia kohtaan, jos hän päättää miehittää Suomen?"
Mikäköhän päähänpisto tuo nyt oli? Tunteeko Putin kipua? Jos ei tunne niin turha on sympatiaa kokea.- bemaritoni
qfft kirjoitti:
"Kyllä ihmisen on mahdollista saada mielihyvää tekemällä hyviä asioita, joista ei seuraa mitään muuta kuin se mielihyvän tunne, jonka saat tekemällä hyvän asian."
Hienoa että jaksat tämän tunnustaa.
"Ainakin jos uskoo Jumalaan."
Täh? Siis eikö moinen ole juuri päinvastoin? Jos uskoo Jumalaan niin kuvittelee saavansa jotain todellista hyötyä Jumalan hyvyys-indeksissä ja taivaspaikkaan pääsyssä.
Vai mitä tarkoitit tällä "Ainakin"?En minä ainakaan tee hyvää taivaspaikan toivossa tai saadakseni jotain vastapalvelusta Jumalalta. Itse teen hyvää vain, koska se tuntuu hyvältä.
- bemaritoni
qfft kirjoitti:
"Oma näkemykseni on, että jos ihminen ei tunne tehneensä väärin, hän ei ole tehnyt väärin."
Eli nämä massamurhaajat jotka kokivat tehneensä oikein tekivät oikein? Vai väitätkö että näillä oli joku omatunto joka kolkutti jatkuvasti?
Aikaisemmin väitit että moiset saavat mielihyvää tappamisesta. Eikö omatunto kuitenkin ole suurempi kuin mielihyvä(jota ei ole vielä edes saavuttanut)?Ihmisellä, joka saa mielihyvää toisten vahingoittamisesta, ei ole omatuntoa. Kyllä he tietävät, että se mitä tekivät satutti muita, mutta ei heillä ole moraalia. Eivät he tunteneet tehneensä oikein.
- bemaritoni
Phoebus kirjoitti:
Entäpä jos "jumalan rakkaus" onkin vain toiveajattelua ja harhaa?
Voi olla, mutta minulle se ainakin antaa hyvänolon tunteen ja tuo hyvänolontunne on todellinen. Muulla ei ole väliä.
bemaritoni kirjoitti:
Se kertoo heikosta uskosta. Mutta tunne, kun olet tyytyväinen elämään ja uskot sen olevan Jumalan ansiota, tai kun asiat menee perseelleen ja rukoilet Jumalalta apua ja sitten asiat meneekin paremmin. Niin se, että uskot sen olevan Jumalan ansiota, antaa eräänlaisen turvallisuuden tunteen. Voihan se olla sinisilmäistä, jos kyseessä on vain sattuma. Mutta ei siinä häviä mitään. Mutta tuon tietyn tunteen siinä voi aina voittaa.
Olet jonkin verran naiivi tuossa uskossasi.. eipä siitä muuten mitään tulisikaan. Huomaan sinulla samanlaista ajatuksenjuoksua tuossa kun itselläni oli muutama vuosi ennen ateistiksi kääntymistäni. Olet selvästi tiedostanut tuon jumalan olemattoman vaikutuksen asioihin ja tarjoat sitä pelkkänä psykologisena turvan antajana. Itse olin 20 v piireissä ja huomattuani että kaikessa oli kyse pelkästään ihmisen mielikuvituksesta minusta tuli ateisti. Tuossa muuten tutkimus ihmeparanemisista:
http://www.markushirsila.com/content/files/herra_tekee_ihmeita_ilman_maaraa.pdf- bemaritoni
Schlechterwisser kirjoitti:
Kyllähän ihmiset yhtenään toimivat vastoin moraalisia periaatteitaan, kun houkutus käy liian suureksi. En minä sitä ole kieltänytkään. Jos jollekin tulee vaikkapa tilaisuus varastaa suuri rahasumma olemattomalla riskillä, ja vahingoittamatta muita ihmisiä, voi houkutus käydä joillekin liian suureksi. Sekään ei tarkoita että moraalista luovuttaisiin. Normaali ihminen tietää silloin toimivansa väärin, ja kokee huonoa omaatuntoa. Kyllä: myös ateisti tietää tehneensä väärin ja tuntee katumusta.
Uskovainen voi sentään aina vaikkapa käydä ripillä tunnustamassa, että on tullut harrastettua pedofiliaa, lupaa tehdä parannuksen, saa jumalalta anteeksi ja elää tyytyväisenä taas seuraavaan houkutukseen asti. Ateistilla ei tuollaista mahdollisuutta ole. Hänen pitää mennä tunnustamaan tekonsa poliisille ja kärsiä ran gaistus jotta pääsee tunnontuskistaan.
"Moraalin voisi järkeillä turhaksi rajoittavaksi tekijäksi."
No, se järkeilyn tulos olisi joka tapauksessa pitkällä tähtäyksellä väärä. :)
Moraalia ei kuitenkaan ihan helposti järkeilemällä hiljennetä. Vaikka kuinka yrittäisi vakuuttaa itselleen että järjellä ajatellen tästä pikku rikoksesta ei olisi kenellekään mitään harmia, omatunto soimaa silti."Kyllä: myös ateisti tietää tehneensä väärin ja tuntee katumusta."
Mutta ateistihan on silloin tyhmä, koska ei hänen tarvitsisi tuntea tuota huonoa omatuntoa. Niin kuin sanoin, hän voisi järkeillä moraalin turhaksi tekijäksi, joka vain rajoittaa hänen onnellisuuttaan, koska ainoastaan sillä on väliä, mitä itse tuntee. Hän ei ole onnellinen putkassa, mutta hän voisi olla onnellinen rahojen kanssa, jos hän asennoituu niin, että ainoastaan omilla tunteilla on väliä, koska evoluutio on tehnyt ihmisestä itsekkään. Totuus on, että ei muiden tunteilla ole väliä, ellei itse (=itsekkyys) tunne, että muiden tunteilla on väliä. bemaritoni kirjoitti:
Eli sinun mielestäsi jos Suomi kuuluu Eurooppaan niin se ei voi kuulua pohjoismaihin?
Tai jos Barack Obama on Yhdysvaltojen presidentti, niin hän ei voi olla golfinpelaaja? Eihän mikään voi olla montaa asiaa yhtä aikaa, vai?Vihreälakkisella ihmisellä voi olla punainen paita, mutta vihreälakkisella ihmisellä ei voi olla sinistä lakkia.
bemaritoni kirjoitti:
En minä ainakaan tee hyvää taivaspaikan toivossa tai saadakseni jotain vastapalvelusta Jumalalta. Itse teen hyvää vain, koska se tuntuu hyvältä.
"Itse teen hyvää vain, koska se tuntuu hyvältä."
Nimenomaan. Miksi sitten kuitenkin sanoit: "Ainakin jos uskoo Jumalaan."
Voitko vastata?- bemaritoni
KeljuKooKojootti kirjoitti:
Olet jonkin verran naiivi tuossa uskossasi.. eipä siitä muuten mitään tulisikaan. Huomaan sinulla samanlaista ajatuksenjuoksua tuossa kun itselläni oli muutama vuosi ennen ateistiksi kääntymistäni. Olet selvästi tiedostanut tuon jumalan olemattoman vaikutuksen asioihin ja tarjoat sitä pelkkänä psykologisena turvan antajana. Itse olin 20 v piireissä ja huomattuani että kaikessa oli kyse pelkästään ihmisen mielikuvituksesta minusta tuli ateisti. Tuossa muuten tutkimus ihmeparanemisista:
http://www.markushirsila.com/content/files/herra_tekee_ihmeita_ilman_maaraa.pdfNo voi olla itsekin käännyn joskus ateistiksi, mutta totuudella ei ole minulle väliä, vaan sillä, mitä tunnen, joten aion pitää uskoani yllä niin kauan kuin pystyn, koska haluan uskoa, koska se tuo hyvänolontunteen.
Luulen kuitenkin, että tulen olemaan uskovainen koko elämäni, koska maailma on muuten niin järjetön paikka ja tuo asia antaa vähän jotain toivoa jostain. Oikeastaan asia, mitä eniten haluan, on uskoa. Ei sitä voi todistaa vääräksi, koska uskon Jumalan olevan tämän maailmankaikkeuden lakien ulkopuolella ja asioita, joita voi täällä todistaa eivät ulotu sinne. Tulen siis uskomaan kunnes kuolen. Tyhmä on se, joka kuvittelee elävänsä olevan merkityksellistä, kun tietää totuuden. - bemaritoni
qfft kirjoitti:
"Itse teen hyvää vain, koska se tuntuu hyvältä."
Nimenomaan. Miksi sitten kuitenkin sanoit: "Ainakin jos uskoo Jumalaan."
Voitko vastata?Koska en tiedä onko tuo hyvänolon tunteen saaminen mahdollista, jos ei usko Jumalaan.
- bemaritoni
qfft kirjoitti:
Vihreälakkisella ihmisellä voi olla punainen paita, mutta vihreälakkisella ihmisellä ei voi olla sinistä lakkia.
Voipas, jos ne ovat päällekkäin, tai toinen niistä on vaikka kädessä.
Katsoppas kun rakkauden määritelmään kuuluu aina hyväntahtoisuus rakkauden kohdetta kohtaan. Ei se ole rakkautta, jos se hyväntahtoisuus ei ole siinä mukana. Hyväntahtoisuus on siis sitä, että haluaa hyvää toiselle. Rakkauden kohteelle halutaan hyvää. Toivottavasti tuli selväksi.
Toisaalta, kun ihminen haluaa vaikkapa ylennyksen työpaikallaan, hän voi olla hyväntahtoinen pomoaan kohtaan. Se voi siis kuulua mielistelyyn. Se voi siis kuulua mielistelyyn ja rakkauteen eli siis kahteen eli siis useampaan kuin yhteen eli siis moneen asiaan. bemaritoni kirjoitti:
"Kyllä: myös ateisti tietää tehneensä väärin ja tuntee katumusta."
Mutta ateistihan on silloin tyhmä, koska ei hänen tarvitsisi tuntea tuota huonoa omatuntoa. Niin kuin sanoin, hän voisi järkeillä moraalin turhaksi tekijäksi, joka vain rajoittaa hänen onnellisuuttaan, koska ainoastaan sillä on väliä, mitä itse tuntee. Hän ei ole onnellinen putkassa, mutta hän voisi olla onnellinen rahojen kanssa, jos hän asennoituu niin, että ainoastaan omilla tunteilla on väliä, koska evoluutio on tehnyt ihmisestä itsekkään. Totuus on, että ei muiden tunteilla ole väliä, ellei itse (=itsekkyys) tunne, että muiden tunteilla on väliä."Mutta ateistihan on silloin tyhmä, koska ei hänen tarvitsisi tuntea tuota huonoa omatuntoa. Niin kuin sanoin, hän voisi järkeillä moraalin turhaksi tekijäksi, joka vain rajoittaa hänen onnellisuuttaan, koska ainoastaan sillä on väliä, mitä itse tuntee."
Katsos, kun se huono omatunto johtuu juuri siitä moraalista, joka ateistilla on, ymmärrätkö? Huonoksi omatunnoksi kutsutaan siis juuri osaa siitä mekanismista jonka avulla moraali toimii. Omaa moraalia vastaan toimiminen aiheuttaa erilaisia epämiellyttäviä tunteita, mm. tätä "huonoksi omatunnoksi" kutsuttua tunneyhdistelmää.
Ja niinkuin minä sen jälkeen sanoin, ei moraalia voi tuosta vaan järkeillä pois, se on syvään juurtunut osittain synnynäinen, ja osittain lapsuuden ja nuoruuden aikana kehittynyt asia.
Ja niinkuin myös sanoin, jos asiaa tarpeeksi jäörkeilee, niin tulokseksi todennäköisesti useimmiten tulisi kuitenkin väärintekemisestä pidättäytyminen sen aiheuttamien sosiaalisten seurauksien vuoksi.
Huomioisitko jo nämä pointit, ennen kuin jatkat, kiitos.
" jos hän asennoituu niin, että ainoastaan omilla tunteilla on väliä, koska evoluutio on tehnyt ihmisestä itsekkään."
Huoh. Tämä näyttää toivottomalta. Millä perusteella sanot, että evoluutio on tehnyt ihmisestä itsekkään? Evoluutio pyrkii varmistamaan geenien siirtymisen seuraavalla sukupolvelle. Vain geeni on itsekäs. Ihmislajin kohdalla tämä on toteutunut siten, että ihmisellä on taipumusta myös vastavuoroiseen ajatteluun ja empatiaan, koska yhteisön tuki suurentaa suvunjatkamisen todennäköisyyttä. Tällöin evoluution kannalta myös itsensä uhraaminen yhteisön puolesta voi olla edullinen ominaisuus, koska täten lajin geenit siirtyvät varmemmin eteenpäin.
" Totuus on, että ei muiden tunteilla ole väliä, ellei itse (=itsekkyys) tunne, että muiden tunteilla on väliä."
Kyllä, näinhän se olisi, ellei tätä nk. empatiakykyä olisi ihmisillä evoluution tuloksena. Mutta kun se on. Niinkuin tässä aiemmin jo muutamaan kertaan sinulle kerrottu, ja johon voit halutessasi itse löytää todisteita vaikkapa ihan vain googlamalla tieteellisiä artikkeleita.
Miksi palasit keskustelussa takaisin alkuun? Joko unohdit nämä sinulle kerrotut argumentit??- bemaritoni
qfft kirjoitti:
"Siis ei tietenkään voi tuntea kiveä kohtaan sympatiaa."
Miksei voisi? Opeta lapselle että joku iso murikka tuntee kipua niin kyllä he pian kokevat sympatiaa kun moukaroit moista lohkaretta.
"Eikä kivelle voi tehdä hyvää"
Hyvä on subjektiivinen käsite ja ihmisen itse muodostama. Esim kiven harjaus ja puhdistaminen voisi olla hyvä kivelle.
"Mutta tunteeko suomalainen ateisti sympatiaa, vaikkapa Putinia kohtaan, jos hän päättää miehittää Suomen?"
Mikäköhän päähänpisto tuo nyt oli? Tunteeko Putin kipua? Jos ei tunne niin turha on sympatiaa kokea."Miksei voisi? Opeta lapselle että joku iso murikka tuntee kipua niin kyllä he pian kokevat sympatiaa kun moukaroit moista lohkaretta."
No joo, olematonta kohtaan voi tuntea sympatiaa. Mutta on väärin ajatella, että sympatian peruskriteeri on samankaltaisuus. Se olisi kuin sanoisi, että perunoita kasvattamiseen tarvitaan vettä. Unohtaen, että siihen tarvitaan myös mukulat ja multaa.
"Hyvä on subjektiivinen käsite ja ihmisen itse muodostama. Esim kiven harjaus ja puhdistaminen voisi olla hyvä kivelle."
Se tiedetään, että kivi ei saa siitä minkäänlaista mielihyvää. Ja hyvällä tarkoitin mielihyvää eli siis dopamiinituotantoa eliön hermostokeskuksessa. Se ei ole ihmisen keksimää, vaan siellä oikeasti lilluu sitä dopamiinia.
"Mikäköhän päähänpisto tuo nyt oli? Tunteeko Putin kipua? Jos ei tunne niin turha on sympatiaa kokea."
Niin, no jos määritellään, että myötätuntoa voi tuntea ainoastaan silloin kun toinen tuntee kipua, mutta haluaisitko silloin Putinille hyvää? Hänhän on sentään lajitoveri. - kakofoni
bemaritoni kirjoitti:
Voipas, jos ne ovat päällekkäin, tai toinen niistä on vaikka kädessä.
Katsoppas kun rakkauden määritelmään kuuluu aina hyväntahtoisuus rakkauden kohdetta kohtaan. Ei se ole rakkautta, jos se hyväntahtoisuus ei ole siinä mukana. Hyväntahtoisuus on siis sitä, että haluaa hyvää toiselle. Rakkauden kohteelle halutaan hyvää. Toivottavasti tuli selväksi.
Toisaalta, kun ihminen haluaa vaikkapa ylennyksen työpaikallaan, hän voi olla hyväntahtoinen pomoaan kohtaan. Se voi siis kuulua mielistelyyn. Se voi siis kuulua mielistelyyn ja rakkauteen eli siis kahteen eli siis useampaan kuin yhteen eli siis moneen asiaan.>>Toisaalta, kun ihminen haluaa vaikkapa ylennyksen työpaikallaan, hän voi olla hyväntahtoinen pomoaan kohtaan. Se voi siis kuulua mielistelyyn. Se voi siis kuulua mielistelyyn ja rakkauteen eli siis kahteen eli siis useampaan kuin yhteen eli siis moneen asiaan.
bemaritoni kirjoitti:
Koska en tiedä onko tuo hyvänolon tunteen saaminen mahdollista, jos ei usko Jumalaan.
Kyllä se on.
bemaritoni kirjoitti:
No voi olla itsekin käännyn joskus ateistiksi, mutta totuudella ei ole minulle väliä, vaan sillä, mitä tunnen, joten aion pitää uskoani yllä niin kauan kuin pystyn, koska haluan uskoa, koska se tuo hyvänolontunteen.
Luulen kuitenkin, että tulen olemaan uskovainen koko elämäni, koska maailma on muuten niin järjetön paikka ja tuo asia antaa vähän jotain toivoa jostain. Oikeastaan asia, mitä eniten haluan, on uskoa. Ei sitä voi todistaa vääräksi, koska uskon Jumalan olevan tämän maailmankaikkeuden lakien ulkopuolella ja asioita, joita voi täällä todistaa eivät ulotu sinne. Tulen siis uskomaan kunnes kuolen. Tyhmä on se, joka kuvittelee elävänsä olevan merkityksellistä, kun tietää totuuden."No voi olla itsekin käännyn joskus ateistiksi, mutta totuudella ei ole minulle väliä, vaan sillä, mitä tunnen, joten aion pitää uskoani yllä niin kauan kuin pystyn, koska haluan uskoa, koska se tuo hyvänolontunteen. "
Se on hienoa että on rehellinen itselleen. Miksi kuitenkin pitää uskoa sitä mitä joku toinen oppikappale sanoo? Eikö jokaisen tulisi löytää oma Jumalansa, eikä kertoa miten uskoa?bemaritoni kirjoitti:
No voi olla itsekin käännyn joskus ateistiksi, mutta totuudella ei ole minulle väliä, vaan sillä, mitä tunnen, joten aion pitää uskoani yllä niin kauan kuin pystyn, koska haluan uskoa, koska se tuo hyvänolontunteen.
Luulen kuitenkin, että tulen olemaan uskovainen koko elämäni, koska maailma on muuten niin järjetön paikka ja tuo asia antaa vähän jotain toivoa jostain. Oikeastaan asia, mitä eniten haluan, on uskoa. Ei sitä voi todistaa vääräksi, koska uskon Jumalan olevan tämän maailmankaikkeuden lakien ulkopuolella ja asioita, joita voi täällä todistaa eivät ulotu sinne. Tulen siis uskomaan kunnes kuolen. Tyhmä on se, joka kuvittelee elävänsä olevan merkityksellistä, kun tietää totuuden."Luulen kuitenkin, että tulen olemaan uskovainen koko elämäni, koska maailma on muuten niin järjetön paikka ja tuo asia antaa vähän jotain toivoa jostain."
Elämä on. Ehkä uskonnot ovat aikoinaan kehittyneet ihmismieleen juuri tuon takia, elämä levittäytyy kauniina ja hirvittävänä yhtäaikaa empaattiselle, luovalle ja henkiselle ihmiselle. Uskontojen avulla ihminen on pyrkinyt ymmärtämään monia asioita tiedon puuttuessa.
"Ei sitä voi todistaa vääräksi, koska uskon Jumalan olevan tämän maailmankaikkeuden lakien ulkopuolella ja asioita, joita voi täällä todistaa eivät ulotu sinne."
Monet uskovat tekevät väitteitä jumalan toiminnasta. Asioita on tutkittu laajasti eikä ainoatakaan todistetta ole minkään yliluonnollisen olemassaolosta. Oletko koskaan ajatellut miksi haluat niin vahvasti uskoa ilman mitään todisteita? Siksikö kun raamatussa niin sanotaan? Mitä jos olisit syntynyt johonkin muuhun uskontoon? Uskoisit todennäköisesti yhtä lujasti sen tarjoamiin jumaliin.
" Tyhmä on se, joka kuvittelee elävänsä olevan merkityksellistä, kun tietää totuuden."
Eli elämä on merkityksetöntä kun tietää totuuden? :)
By the way, mikä bemari sulla on?bemaritoni kirjoitti:
Ihmisellä, joka saa mielihyvää toisten vahingoittamisesta, ei ole omatuntoa. Kyllä he tietävät, että se mitä tekivät satutti muita, mutta ei heillä ole moraalia. Eivät he tunteneet tehneensä oikein.
Sinä sanoit: "Oma näkemykseni on, että jos ihminen ei tunne tehneensä väärin, hän ei ole tehnyt väärin.
Ihmisellä, joka saa mielihyvää toisten vahingoittamisesta, ei ole omatuntoa. "
Eli ihminen(massamurhaaja) joka ei tunne tehneensä väärin ei ole tehnyt väärin, toisinsanoen teki oikein.- bemaritoni
kakofoni kirjoitti:
>>Toisaalta, kun ihminen haluaa vaikkapa ylennyksen työpaikallaan, hän voi olla hyväntahtoinen pomoaan kohtaan. Se voi siis kuulua mielistelyyn. Se voi siis kuulua mielistelyyn ja rakkauteen eli siis kahteen eli siis useampaan kuin yhteen eli siis moneen asiaan.
No mitä on oikea hyväntahtoisuus?
- bemaritoni
qfft kirjoitti:
"No voi olla itsekin käännyn joskus ateistiksi, mutta totuudella ei ole minulle väliä, vaan sillä, mitä tunnen, joten aion pitää uskoani yllä niin kauan kuin pystyn, koska haluan uskoa, koska se tuo hyvänolontunteen. "
Se on hienoa että on rehellinen itselleen. Miksi kuitenkin pitää uskoa sitä mitä joku toinen oppikappale sanoo? Eikö jokaisen tulisi löytää oma Jumalansa, eikä kertoa miten uskoa?Mistä opinkappaleesta sinä puhut? Minä olen itse muodostanut oman käsitykseni Jumalastani. Ei sillä ole väliä olenko juutalainen, kristitty vai muslimi. Kyseessä on sama Jumala. En tosin pidä itseäni minään noista. Ei sillä ole väliä, minkä nimen alla kulkee. Tärkeintä on, että uskoo yhteen Jumalaan, joka on kaikki, ja koska ei ole montaa kaikkea, niin Jumalia on vain yksi. Uskon tosin myös Jeesukseen ja mitä hän opetti rakkaudesta. Tämä on minun käsitykseni ja näillä mennään.
bemaritoni kirjoitti:
Mistä opinkappaleesta sinä puhut? Minä olen itse muodostanut oman käsitykseni Jumalastani. Ei sillä ole väliä olenko juutalainen, kristitty vai muslimi. Kyseessä on sama Jumala. En tosin pidä itseäni minään noista. Ei sillä ole väliä, minkä nimen alla kulkee. Tärkeintä on, että uskoo yhteen Jumalaan, joka on kaikki, ja koska ei ole montaa kaikkea, niin Jumalia on vain yksi. Uskon tosin myös Jeesukseen ja mitä hän opetti rakkaudesta. Tämä on minun käsitykseni ja näillä mennään.
"Ei sillä ole väliä, minkä nimen alla kulkee."
On sillä vähän. Nimittäin olemalla kristitty kyltin alla maksat kirkolle kirkollisveroa, ts. maksat väärän tiedon opettamisesta.
Muutoin tällä tuskin mitään merkitystä olisi.bemaritoni kirjoitti:
"Et kai vaan odota jumalasi rakkauden kasvua palkaksesi hyvistä töistä?"
Ei Jumalan rakkaus ole se mihin hyvät teot johtaa,vaan se mistä hyvät teot johtuvat. Tarkoitin, että jos se rakkaus on suuri niin teet automaattisesti enemmän hyviä tekoja.
"Minusta ainakin on hyvin vapauttavaa auttaa ihan vaan siksi, että haluan tehdä niin. Itse asiassa mahdollinen vastapalvelus nolottaa minua."
No tunne, jonka saat on ylpeys ja se tuntuu hyvältä. Jos sinulle tehtäisiin vastapalvelus, et voisi tuntea tuota ylpeyttä enää, koska tuntisit sen jälkeen, että toinen on noussut takaisin sinun tasollesi."Ei Jumalan rakkaus ole se mihin hyvät teot johtaa,vaan se mistä hyvät teot johtuvat. "
Eli jos Jumala ei lupaa kuolemanjälkeistä elämää niin uskovat siitä huolimatta jatkaisivat auttavalla tiellä.
On hienoa että sinulla löytyy moista optimismia.- bemaritoni
KeljuKooKojootti kirjoitti:
"Luulen kuitenkin, että tulen olemaan uskovainen koko elämäni, koska maailma on muuten niin järjetön paikka ja tuo asia antaa vähän jotain toivoa jostain."
Elämä on. Ehkä uskonnot ovat aikoinaan kehittyneet ihmismieleen juuri tuon takia, elämä levittäytyy kauniina ja hirvittävänä yhtäaikaa empaattiselle, luovalle ja henkiselle ihmiselle. Uskontojen avulla ihminen on pyrkinyt ymmärtämään monia asioita tiedon puuttuessa.
"Ei sitä voi todistaa vääräksi, koska uskon Jumalan olevan tämän maailmankaikkeuden lakien ulkopuolella ja asioita, joita voi täällä todistaa eivät ulotu sinne."
Monet uskovat tekevät väitteitä jumalan toiminnasta. Asioita on tutkittu laajasti eikä ainoatakaan todistetta ole minkään yliluonnollisen olemassaolosta. Oletko koskaan ajatellut miksi haluat niin vahvasti uskoa ilman mitään todisteita? Siksikö kun raamatussa niin sanotaan? Mitä jos olisit syntynyt johonkin muuhun uskontoon? Uskoisit todennäköisesti yhtä lujasti sen tarjoamiin jumaliin.
" Tyhmä on se, joka kuvittelee elävänsä olevan merkityksellistä, kun tietää totuuden."
Eli elämä on merkityksetöntä kun tietää totuuden? :)
By the way, mikä bemari sulla on?"Elämä on. Ehkä uskonnot ovat aikoinaan kehittyneet ihmismieleen juuri tuon takia, elämä levittäytyy kauniina ja hirvittävänä yhtäaikaa empaattiselle, luovalle ja henkiselle ihmiselle. Uskontojen avulla ihminen on pyrkinyt ymmärtämään monia asioita tiedon puuttuessa."
Vaikka tämä todistettaisiin tapahtuneen, että ihminen keksi Jumalan elämän puutteiden korvaamiseksi, niin kunnon uskovaisena seuravaaksi ajattelisin, että tämä oli Jumalan tahto, että Jumala sai tämän itsensä keksimisen aikaan, koska Jumala on aika ja avaruus eli kaikki. Jumalaan uskominen ei siis ole tiedon vaan asenteen kysymys. Jumalaan pystyy uskomaan, jos siihen haluaa. Useimmat vain näkevät tärkeämpänä tietää empiirinen totuus.
"Monet uskovat tekevät väitteitä jumalan toiminnasta. Asioita on tutkittu laajasti eikä ainoatakaan todistetta ole minkään yliluonnollisen olemassaolosta. Oletko koskaan ajatellut miksi haluat niin vahvasti uskoa ilman mitään todisteita? Siksikö kun raamatussa niin sanotaan?"
Kirjoitin jo tuossa ylempänä:
Totuudella ei ole minulle väliä, vaan sillä, mitä tunnen, joten aion pitää uskoani yllä niin kauan kuin pystyn, koska haluan uskoa, koska se tuo hyvänolontunteen.
Luulen kuitenkin, että tulen olemaan uskovainen koko elämäni, koska maailma on muuten niin järjetön paikka ja tuo asia antaa vähän jotain toivoa jostain muustakin. Oikeastaan asia, mitä eniten haluan, on uskoa. Ei sitä voi todistaa vääräksi, koska uskon Jumalan olevan tämän maailmankaikkeuden lakien ulkopuolella ja asioita, joita voi täällä todistaa eivät ulotu sinne. Tulen siis uskomaan kunnes kuolen.
Ja uskoessa en häviä mitään. Hävitessä tulee huono fiilis, ja sellaista ei voi minulle koskaan tulla, koska vaikka kuolisinkin ja seuraisi loputon tyhjyys, en minä ala sitten ajattelemaan että "perhana olinkin väärässä"
"Mitä jos olisit syntynyt johonkin muuhun uskontoon? Uskoisit todennäköisesti yhtä lujasti sen tarjoamiin jumaliin."
Voi olla, että uskoisin joihonkin monikätisiin norsupärstiin. Mutta toisaalta se ei ole minun vikani, en uskoisi joutuvani silloin kadotukseen. En usko, että hindu tai kukaan, kuka ei usko Jumalaan joutuisi kadotukseen, koska geenit, ympäristö ja elämä aiheuttavat sen, mihin uskoo, eikä ole ihmisen vika minne tai kenen lapseksi hän syntyy. Kaikki on ennaltamäärättyä alusta asti, koska yksi asia voi johtaa vain yhteen asiaan. Todennäköisyydet ovat vain illuusio, jotka syntyvät kun kaikkia tekijöitä ei tiedetä. Ja koska Jumala on kaikki, hän on vastuussa siitä, millainen ihmisestä tulee tai mihin hän uskoo eikä hän vaan voisi määrätä ihmisiä sillä tavalla kadotukseen.
"Eli elämä on merkityksetöntä kun tietää totuuden? :)"
Näinhän se menee. Siksi en sitä pyri selvittämään. Varsinkin kun tiedän, että se ei tee minua onnelliseksi.
"By the way, mikä bemari sulla on?"
Ei mulla edes ole bemaria :P
Kuhan heitin jotain nimimerkiksi. - bemaritoni
qfft kirjoitti:
"Ei sillä ole väliä, minkä nimen alla kulkee."
On sillä vähän. Nimittäin olemalla kristitty kyltin alla maksat kirkolle kirkollisveroa, ts. maksat väärän tiedon opettamisesta.
Muutoin tällä tuskin mitään merkitystä olisi.Ketä kiinnostaa pari prosenttia. Ja mitä se haittaa, jos väärää tietoa opetetaan? Ei oikea tieto tee ihmistä yhtään sen onnellisemmaksi. Ja voinhan aina erota kirkosta ja silti uskoa Jumalaan.
- bemaritoni
qfft kirjoitti:
Sinä sanoit: "Oma näkemykseni on, että jos ihminen ei tunne tehneensä väärin, hän ei ole tehnyt väärin.
Ihmisellä, joka saa mielihyvää toisten vahingoittamisesta, ei ole omatuntoa. "
Eli ihminen(massamurhaaja) joka ei tunne tehneensä väärin ei ole tehnyt väärin, toisinsanoen teki oikein.Se että ei tee väärin ei tarkoita että on tehnyt oikein. Jos siirrän tätä mukia pöydälläni kaksi senttiä vasemmalle, niin teko ei ole moraalinen, se ei ole oikein tai väärin.
Massamurhaaja ei tehnyt väärin, kun tappoi ihmisiä, jos hän ei tuntenut tehneensä väärin, mutta ei se tarkoita, että hän teki oikein. Hänellä ei ole moraalia. Niin kuin ei esimerkiksi kissallakaan. Se voi tappaa jonkun rotan huvikseen, eikä teko ole oikein tai väärin, koska kissalla ei ole moraalia. bemaritoni kirjoitti:
Voi olla, mutta minulle se ainakin antaa hyvänolon tunteen ja tuo hyvänolontunne on todellinen. Muulla ei ole väliä.
Minä taas pidän enemmän konkretiasta, vaikka se joskus kirpaiseekin.
bemaritoni kirjoitti:
Se että ei tee väärin ei tarkoita että on tehnyt oikein. Jos siirrän tätä mukia pöydälläni kaksi senttiä vasemmalle, niin teko ei ole moraalinen, se ei ole oikein tai väärin.
Massamurhaaja ei tehnyt väärin, kun tappoi ihmisiä, jos hän ei tuntenut tehneensä väärin, mutta ei se tarkoita, että hän teki oikein. Hänellä ei ole moraalia. Niin kuin ei esimerkiksi kissallakaan. Se voi tappaa jonkun rotan huvikseen, eikä teko ole oikein tai väärin, koska kissalla ei ole moraalia."Massamurhaaja ei tehnyt väärin, kun tappoi ihmisiä"
Onko siis sinun mielestäsi hänen toimintansa tuomittavaa? Nyt oletetaan että meillä ei ole lakia joka moiseen kehottaisi. Jos sinä olisit sheriffi, heittäisitkö vankilaan ihmisen joka ei tehnyt mitään väärin?
Vai ovatko nämä oikein ja väärin sittenkin vain subjektiivisia käsitteitä?- moraali.
bemaritoni kirjoitti:
Se että ei tee väärin ei tarkoita että on tehnyt oikein. Jos siirrän tätä mukia pöydälläni kaksi senttiä vasemmalle, niin teko ei ole moraalinen, se ei ole oikein tai väärin.
Massamurhaaja ei tehnyt väärin, kun tappoi ihmisiä, jos hän ei tuntenut tehneensä väärin, mutta ei se tarkoita, että hän teki oikein. Hänellä ei ole moraalia. Niin kuin ei esimerkiksi kissallakaan. Se voi tappaa jonkun rotan huvikseen, eikä teko ole oikein tai väärin, koska kissalla ei ole moraalia."Niin kuin ei esimerkiksi kissallakaan. Se voi tappaa jonkun rotan huvikseen, eikä teko ole oikein tai väärin, koska kissalla ei ole moraalia."
On väärin sanoa, että kissalla ei ole moraalia. Kissoilla on omat käyttäytymissääntönsä. Ne ovat kuitenkin melko löyhät, koska normaali kotikissa ei ole laumaeläin. Kuitenkin kotikissakin 'moraalin' mukaan on väärin tappaa omat pentunsa tai antaa jonkun muun tappaa ne.
Sen sijaan joillain isommilla kissoilla, kuten esimerkiksi leijonilla, on laumaeläimenä melko vahvat sääntönsä eli 'moraali'. Tämä 'moraali' ei tietystikään ulotu lajirajan yli. Ei varsinkaan siinä tapauksessa, kun kyseessä on saaliseläin. - bemaritoni
Schlechterwisser kirjoitti:
"Mutta ateistihan on silloin tyhmä, koska ei hänen tarvitsisi tuntea tuota huonoa omatuntoa. Niin kuin sanoin, hän voisi järkeillä moraalin turhaksi tekijäksi, joka vain rajoittaa hänen onnellisuuttaan, koska ainoastaan sillä on väliä, mitä itse tuntee."
Katsos, kun se huono omatunto johtuu juuri siitä moraalista, joka ateistilla on, ymmärrätkö? Huonoksi omatunnoksi kutsutaan siis juuri osaa siitä mekanismista jonka avulla moraali toimii. Omaa moraalia vastaan toimiminen aiheuttaa erilaisia epämiellyttäviä tunteita, mm. tätä "huonoksi omatunnoksi" kutsuttua tunneyhdistelmää.
Ja niinkuin minä sen jälkeen sanoin, ei moraalia voi tuosta vaan järkeillä pois, se on syvään juurtunut osittain synnynäinen, ja osittain lapsuuden ja nuoruuden aikana kehittynyt asia.
Ja niinkuin myös sanoin, jos asiaa tarpeeksi jäörkeilee, niin tulokseksi todennäköisesti useimmiten tulisi kuitenkin väärintekemisestä pidättäytyminen sen aiheuttamien sosiaalisten seurauksien vuoksi.
Huomioisitko jo nämä pointit, ennen kuin jatkat, kiitos.
" jos hän asennoituu niin, että ainoastaan omilla tunteilla on väliä, koska evoluutio on tehnyt ihmisestä itsekkään."
Huoh. Tämä näyttää toivottomalta. Millä perusteella sanot, että evoluutio on tehnyt ihmisestä itsekkään? Evoluutio pyrkii varmistamaan geenien siirtymisen seuraavalla sukupolvelle. Vain geeni on itsekäs. Ihmislajin kohdalla tämä on toteutunut siten, että ihmisellä on taipumusta myös vastavuoroiseen ajatteluun ja empatiaan, koska yhteisön tuki suurentaa suvunjatkamisen todennäköisyyttä. Tällöin evoluution kannalta myös itsensä uhraaminen yhteisön puolesta voi olla edullinen ominaisuus, koska täten lajin geenit siirtyvät varmemmin eteenpäin.
" Totuus on, että ei muiden tunteilla ole väliä, ellei itse (=itsekkyys) tunne, että muiden tunteilla on väliä."
Kyllä, näinhän se olisi, ellei tätä nk. empatiakykyä olisi ihmisillä evoluution tuloksena. Mutta kun se on. Niinkuin tässä aiemmin jo muutamaan kertaan sinulle kerrottu, ja johon voit halutessasi itse löytää todisteita vaikkapa ihan vain googlamalla tieteellisiä artikkeleita.
Miksi palasit keskustelussa takaisin alkuun? Joko unohdit nämä sinulle kerrotut argumentit??"Ja niinkuin myös sanoin, jos asiaa tarpeeksi jäörkeilee, niin tulokseksi todennäköisesti useimmiten tulisi kuitenkin väärintekemisestä pidättäytyminen sen aiheuttamien sosiaalisten seurauksien vuoksi."
Eikö kuitenkin kannattaisi yrittää päästä moraalista eroon? Vaikka siinä menisikin aikaa. Joillain ihmisillä on melko olematon moraali ja nämä ihmiset ovat suuryritysten omistajia ja he elävät leveästi. He ovat saavuttaneet asemansa juuri moraalittomalla, itsekkäällä ja röyhkeällä oman edun tavoitelulla. Itsekin tekisin noin, jos en olisi uskovainen.
"Millä perusteella sanot, että evoluutio on tehnyt ihmisestä itsekkään?"
No ei se ole sitä tehnyt vaan se on ollut sitä alusta asti. Niukoissa oloissa vain vahvin selviää, kun se ensin alistaa heikommat. Näin se on aina mennyt. Etkö ole katsonut luontodokkareita?
"Evoluutio pyrkii varmistamaan geenien siirtymisen seuraavalla sukupolvelle."
Ja itsekkyys on se keino, millä se tämän saavuttaa. Ei yksikään eläin ole ikinä ajatellut sillä tavalla, että "ota sä toi naaras, mä en tarvii"
"Vain geeni on itsekäs."
Miten niin? Itsekkyys on luonteenpiirre, eikä yksittäisellä geenillä ole luonnetta.
"Ihmislajin kohdalla tämä on toteutunut siten, että ihmisellä on taipumusta myös vastavuoroiseen ajatteluun ja empatiaan, koska yhteisön tuki suurentaa suvunjatkamisen todennäköisyyttä."
Totta, että ihminen on sosiaalinen eläin, mutta epäitsekkyys rajoittuu vain pienen yhteisön sisään. Itsekkyydellä taas on laumamoodi, että "kaikki meiän laumalle, kuolkaa te nälkään"
Mitä niukemmat olot, sitä pienempi on tämä epäitsekkyyden piiri. Hyvissä oloissa jaetaan muillekkin.
"Tällöin evoluution kannalta myös itsensä uhraaminen yhteisön puolesta voi olla edullinen ominaisuus, koska täten lajin geenit siirtyvät varmemmin eteenpäin."
Mutta, jos tilanne on tiukka esim. kaksi miestä ja yksi nainen jossain erämaassa forever ja molemmilla miehillä on seksuaalivietti päällä, niin tottakai kumpinkin yrittää saada tämän naisen, ellei toinen ole täysluuseri, ja tilanne voi hyvin helposti kärjistyä siihen, että jompikumpi kuolee.
"Kyllä, näinhän se olisi, ellei tätä nk. empatiakykyä olisi ihmisillä evoluution tuloksena. Mutta kun se on. Niinkuin tässä aiemmin jo muutamaan kertaan sinulle kerrottu, ja johon voit halutessasi itse löytää todisteita vaikkapa ihan vain googlamalla tieteellisiä artikkeleita."
Siitä voi päästä eroonkin. On ihmisiä, jotka eivät juurikaan tunne empatiaa. - bemaritoni
qfft kirjoitti:
"Massamurhaaja ei tehnyt väärin, kun tappoi ihmisiä"
Onko siis sinun mielestäsi hänen toimintansa tuomittavaa? Nyt oletetaan että meillä ei ole lakia joka moiseen kehottaisi. Jos sinä olisit sheriffi, heittäisitkö vankilaan ihmisen joka ei tehnyt mitään väärin?
Vai ovatko nämä oikein ja väärin sittenkin vain subjektiivisia käsitteitä?Tottakai tekisin parhaani, jotta lajini selviäisi mahdollisimman tehokkaasti ennen kaikkea omat jälkeläiseni. Ja jos joku alkaisi sillä lailla tappamaan ihmisiä, niin tottakai sellainen uhka olisi eliminoitava. Ei siksi, että hän tekisi väärin vaan siksi, että hän tuottaa harmia.
"Vai ovatko nämä oikein ja väärin sittenkin vain subjektiivisia käsitteitä?"
Ne ovat subjektiivia käsitteitä. - bemaritoni
moraali. kirjoitti:
"Niin kuin ei esimerkiksi kissallakaan. Se voi tappaa jonkun rotan huvikseen, eikä teko ole oikein tai väärin, koska kissalla ei ole moraalia."
On väärin sanoa, että kissalla ei ole moraalia. Kissoilla on omat käyttäytymissääntönsä. Ne ovat kuitenkin melko löyhät, koska normaali kotikissa ei ole laumaeläin. Kuitenkin kotikissakin 'moraalin' mukaan on väärin tappaa omat pentunsa tai antaa jonkun muun tappaa ne.
Sen sijaan joillain isommilla kissoilla, kuten esimerkiksi leijonilla, on laumaeläimenä melko vahvat sääntönsä eli 'moraali'. Tämä 'moraali' ei tietystikään ulotu lajirajan yli. Ei varsinkaan siinä tapauksessa, kun kyseessä on saaliseläin.Eli sen leijonan saaliin tappaminen ei ole moraalinen teko eikä siis oikein tai väärin.
bemaritoni kirjoitti:
Tottakai tekisin parhaani, jotta lajini selviäisi mahdollisimman tehokkaasti ennen kaikkea omat jälkeläiseni. Ja jos joku alkaisi sillä lailla tappamaan ihmisiä, niin tottakai sellainen uhka olisi eliminoitava. Ei siksi, että hän tekisi väärin vaan siksi, että hän tuottaa harmia.
"Vai ovatko nämä oikein ja väärin sittenkin vain subjektiivisia käsitteitä?"
Ne ovat subjektiivia käsitteitä."Ne ovat subjektiivia käsitteitä."
Mitäköhän tämä sitten tarkoittaneen:
"Oma näkemykseni on, että jos ihminen ei tunne tehneensä väärin, hän ei ole tehnyt väärin."
Oliko kyseessä tautologia?bemaritoni kirjoitti:
Ketä kiinnostaa pari prosenttia. Ja mitä se haittaa, jos väärää tietoa opetetaan? Ei oikea tieto tee ihmistä yhtään sen onnellisemmaksi. Ja voinhan aina erota kirkosta ja silti uskoa Jumalaan.
"Ketä kiinnostaa pari prosenttia."
Kirkkoa kiinnostaa. Itseänikin kiinnostaa. On nimittäin viiden vuoden palkasta yksi kuukausi heitetty kirkolle. Jos haluat tuon maksaa niin siitä vaan.- bemaritoni
qfft kirjoitti:
"Ketä kiinnostaa pari prosenttia."
Kirkkoa kiinnostaa. Itseänikin kiinnostaa. On nimittäin viiden vuoden palkasta yksi kuukausi heitetty kirkolle. Jos haluat tuon maksaa niin siitä vaan.Uskominen on mielestäni hyvä asia, vaikka olisikin kaukana totuudesta. Siksi olen valmis maksamaan pari prosenttia, jos kirkkolaitoksen ylläpitäminen tehostaa uskomista.
- bemaritoni
qfft kirjoitti:
"Ne ovat subjektiivia käsitteitä."
Mitäköhän tämä sitten tarkoittaneen:
"Oma näkemykseni on, että jos ihminen ei tunne tehneensä väärin, hän ei ole tehnyt väärin."
Oliko kyseessä tautologia?Kertaus on opintojen äiti.
bemaritoni kirjoitti:
Uskominen on mielestäni hyvä asia, vaikka olisikin kaukana totuudesta. Siksi olen valmis maksamaan pari prosenttia, jos kirkkolaitoksen ylläpitäminen tehostaa uskomista.
:D Olet varmaan trolli..
- bemaritoni
qfft kirjoitti:
"Ei Jumalan rakkaus ole se mihin hyvät teot johtaa,vaan se mistä hyvät teot johtuvat. "
Eli jos Jumala ei lupaa kuolemanjälkeistä elämää niin uskovat siitä huolimatta jatkaisivat auttavalla tiellä.
On hienoa että sinulla löytyy moista optimismia."Eli jos Jumala ei lupaa kuolemanjälkeistä elämää niin uskovat siitä huolimatta jatkaisivat auttavalla tiellä."
Jos Jumala itse sanoisi minulle, että ei ole kuolemanjälkeistä elämää niin ahdistuisin, mutta niin tuskin tulee tapahtumaan.
Mutta niin kauan kuin kuolemanjälkeistä elämää ei todisteta olemattomaksi, aion siihen uskoa, koska minulla ei ole muuta mahdollisuutta. Teen kaiken vakuutellakseni itseäni siitä. - oikein.
bemaritoni kirjoitti:
Eli sen leijonan saaliin tappaminen ei ole moraalinen teko eikä siis oikein tai väärin.
Ymmärsit kissaeläimen 'moraalin' aivan oikein. Leijona ei tee mitään väärin, kun se tappaa saaliseläimen. Enkä minäkään sitä moraalittomaksi teoksi leijonan kannalta katso. En vaikka saaliseläimenä olisi ihminen. Ei leijona ilkeyttään mitään tapa.
Aivan samoin teurastajan teko ei ole moraaliton, kun hän tappaa sian tai lehmän. Miten sinusta? - bemaritoni
oikein. kirjoitti:
Ymmärsit kissaeläimen 'moraalin' aivan oikein. Leijona ei tee mitään väärin, kun se tappaa saaliseläimen. Enkä minäkään sitä moraalittomaksi teoksi leijonan kannalta katso. En vaikka saaliseläimenä olisi ihminen. Ei leijona ilkeyttään mitään tapa.
Aivan samoin teurastajan teko ei ole moraaliton, kun hän tappaa sian tai lehmän. Miten sinusta?Tai massamurhaajan, kun hän tappaa ihmisiä.
- arvattu.
bemaritoni kirjoitti:
Tai massamurhaajan, kun hän tappaa ihmisiä.
Unohdat, että massamurhaaja elää ihmisyhteisössä. Moraali on siis yhteisön, ei siis yhden yksilön, käyttäytymissäännöstö.
- uskovassa?
bemaritoni kirjoitti:
Hyvä pointti. Mutta mielipuolisuuskin on subjektiivista. esim. Islamissa raiskattu nainen pitää kivittää. Minusta ja varmasti sinustakin tämä on mielipuolista, koska eihän se ole naisen vika, mutta ei Abujen ja Nassereiden mielestä. He voivat ajatella, että meidän näkökantamme on päätön. Voi olla, että minulla joskus naksahtaa ja alan saamaan käskyjä niin kuin sanoit ja teen kauheuksia, joiden uskon olevan oikein. Sitten he joita vastaan minä hyökkään, tekevät kaikkensa puolustautuakseen. Ja loppujen lopuksi kukaan ei voi objektiivisesti todistaa, mikä on oikein, koska moraali on subjektiivista. Sellaista elämä on.
Toistaiseksi pidän tuota rakkauden kaksoiskäskyä aika pätevänä. Jos sitä onnistun elämäni noudattamaan niin tuskin minulla naksahtaa.Onko jokainen fanaattinen uskova potentiaalinen massamurhaaja?
Tämähän on totta, jos jokin auktoriteetti saa uskovan vakuutettua (aivopestyä) siten, että hänen jumalansa käskee tappamaan ihmisiä ja se on hänen jumalansa mielestä oikein ja moraalista. - bemaritoni
KeljuKooKojootti kirjoitti:
:D Olet varmaan trolli..
Tällä ketjulla on varmaan sata viestiäni. En todellakaan jaksaisi trollata niin paljon
- bemaritoni
arvattu. kirjoitti:
Unohdat, että massamurhaaja elää ihmisyhteisössä. Moraali on siis yhteisön, ei siis yhden yksilön, käyttäytymissäännöstö.
Eipäs. Ei kenelläkään ihmisellä ole täsmälleen samanlaista moraalia, vaikka eläisivätkin samssa yhteisössä. Jokaisella yksilöllä on yksilöllinen moraali.
- bemaritoni
uskovassa? kirjoitti:
Onko jokainen fanaattinen uskova potentiaalinen massamurhaaja?
Tämähän on totta, jos jokin auktoriteetti saa uskovan vakuutettua (aivopestyä) siten, että hänen jumalansa käskee tappamaan ihmisiä ja se on hänen jumalansa mielestä oikein ja moraalista.Kenessä tahansa voi piileä se massamurhaaja, jos ympäristö tarpeeksi muokkaa ihmistä. Kyllä varmasti ateistikin kääntyisi uskovaksi, jos taivaasta tulisi lentäisi viisisataa kolmemetristä enkeliä takapihalle laulamaan jotain hoosiannaa.
- kakofoni
bemaritoni kirjoitti:
No mitä on oikea hyväntahtoisuus?
Sitä että tekee hyvää odottamatta saavansa siitä itselleen mitään hyötyä tai kiitosta.
Työnantajan mielistely hyötymistarkoituksessa (palkankorotus, ylennys), ei ole muuta kuin teeskentelyä. bemaritoni kirjoitti:
"Ja niinkuin myös sanoin, jos asiaa tarpeeksi jäörkeilee, niin tulokseksi todennäköisesti useimmiten tulisi kuitenkin väärintekemisestä pidättäytyminen sen aiheuttamien sosiaalisten seurauksien vuoksi."
Eikö kuitenkin kannattaisi yrittää päästä moraalista eroon? Vaikka siinä menisikin aikaa. Joillain ihmisillä on melko olematon moraali ja nämä ihmiset ovat suuryritysten omistajia ja he elävät leveästi. He ovat saavuttaneet asemansa juuri moraalittomalla, itsekkäällä ja röyhkeällä oman edun tavoitelulla. Itsekin tekisin noin, jos en olisi uskovainen.
"Millä perusteella sanot, että evoluutio on tehnyt ihmisestä itsekkään?"
No ei se ole sitä tehnyt vaan se on ollut sitä alusta asti. Niukoissa oloissa vain vahvin selviää, kun se ensin alistaa heikommat. Näin se on aina mennyt. Etkö ole katsonut luontodokkareita?
"Evoluutio pyrkii varmistamaan geenien siirtymisen seuraavalla sukupolvelle."
Ja itsekkyys on se keino, millä se tämän saavuttaa. Ei yksikään eläin ole ikinä ajatellut sillä tavalla, että "ota sä toi naaras, mä en tarvii"
"Vain geeni on itsekäs."
Miten niin? Itsekkyys on luonteenpiirre, eikä yksittäisellä geenillä ole luonnetta.
"Ihmislajin kohdalla tämä on toteutunut siten, että ihmisellä on taipumusta myös vastavuoroiseen ajatteluun ja empatiaan, koska yhteisön tuki suurentaa suvunjatkamisen todennäköisyyttä."
Totta, että ihminen on sosiaalinen eläin, mutta epäitsekkyys rajoittuu vain pienen yhteisön sisään. Itsekkyydellä taas on laumamoodi, että "kaikki meiän laumalle, kuolkaa te nälkään"
Mitä niukemmat olot, sitä pienempi on tämä epäitsekkyyden piiri. Hyvissä oloissa jaetaan muillekkin.
"Tällöin evoluution kannalta myös itsensä uhraaminen yhteisön puolesta voi olla edullinen ominaisuus, koska täten lajin geenit siirtyvät varmemmin eteenpäin."
Mutta, jos tilanne on tiukka esim. kaksi miestä ja yksi nainen jossain erämaassa forever ja molemmilla miehillä on seksuaalivietti päällä, niin tottakai kumpinkin yrittää saada tämän naisen, ellei toinen ole täysluuseri, ja tilanne voi hyvin helposti kärjistyä siihen, että jompikumpi kuolee.
"Kyllä, näinhän se olisi, ellei tätä nk. empatiakykyä olisi ihmisillä evoluution tuloksena. Mutta kun se on. Niinkuin tässä aiemmin jo muutamaan kertaan sinulle kerrottu, ja johon voit halutessasi itse löytää todisteita vaikkapa ihan vain googlamalla tieteellisiä artikkeleita."
Siitä voi päästä eroonkin. On ihmisiä, jotka eivät juurikaan tunne empatiaa."Eikö kuitenkin kannattaisi yrittää päästä moraalista eroon? ... Joillain ihmisillä on melko olematon moraali ja nämä ihmiset ovat suuryritysten omistajia ja he elävät leveästi."
Eli olet sitä mieltä, että moraalista luopuminen tekisi ihmisestä rikkaan? Varmasti yritysmaailmassa menestyminen vaati usein tietynlaista itsekkyyttä, röyhkeyttä ja jopa häikäilemättömyyttä. Siinä olen samaa mieltä kanssasi. Mutta on näe perusteita väittää että moraalittomuus automaattisesti johtaisi menestykseen edes yrityselämässä, varsinkin kun epäilen että harva ihminen loppujen lopuksi edes pitäisi hyvänä tai tavoiteltavana sen tyyppistä elämää - oli hänellä moraalia tai ei.
Sitä paitsi on olemassa vastakkaisiakin esimerkkejä. Esimerkiksi Bill Gatesista voi olla montaa mieltä, mutta häntä on vaikea syyttää täysin moraalittomaksi, kun katsoo millaisia summia hän on lahjoittanut hyväntekeväisyyteen - ja on vielä suunnitellut lahjoittavansa pois lähes koko omaisuutensa ennen kuolemaansa.
Itsekin olen muuten yrittäjä, ja taloudellinen tilanteeni on varsin hyvä. En silti näe että olisin joutunut koskaan olemaan häikäilemätön tai moraaliton. Pikemminkin olen yrittänyt tehdä parempaa jälkeä edullisemmin kuin muut, olla luottamuksen arvoinen ja joustava, ja pitää asiakkaat tyytyväisinä. Eli käytännössä olen uhrannut omaa mukavuuttani ja vapaa-aikaani. Sekin strategia näyttää toimineen, ja on maksanut vaivan takaisin korkoineen. (Se ei tietenkään ole ollut pyyteetöntä uhrautumista, enkä sitä väitäkään.) Pari kertaa olen joutunut tilanteisiin jossa toinen samoja töitä havitteleva on pelannut mielestäni epäreilua peliä. En halunnut lähteä sellaiseen mukaan, ja annoin kilpailijan suosiolla viedä asiakkaan. Ja molemmilla kerroilla asiakas on loppujen lopuksi palannut luokseni takaisin.
"Niukoissa oloissa vain vahvin selviää, kun se ensin alistaa heikommat. Näin se on aina mennyt."
Ei ole. Parhaiten sopeutuva on selvinnyt. Etkö ole lukenut mitään evoluutiosta? Jos ympäristö muuttuu ja esim. luontainen ravinnonlähde vähitellen katoaa, ei auta vaikka alistaisit kaikki lajitoverisi. Eivät ne sinulle silti mistään ruokaa löydä. Sen sijaan yksilöt joiden elimistö on sopeutunut käyttämään ravinnoksi jotain muuta, ovat selvinneet.
Geenin itsekkyys on sanonta, joka tarkoittaa sitä, että evoluutio johtaa nimenomaan geenin säilymiseen, ei yksilöiden. Tämän vuoksi pitää erottaa se, mikä on hyväksi lajin yksittäiselle edustajalle, ja mikä koko lajin jatkumiselle. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Ihmisen tapauksessa yhteisöllisys on osoittautunut geenien kannalta paremmaksi strategiaksi kuin itsekkyys.
"Mutta, jos tilanne on tiukka esim. kaksi miestä ja yksi nainen jossain erämaassa forever ja molemmilla miehillä on seksuaalivietti päällä..."
Evoluution kannalta tuollaisilla yksittäisillä "tiukoilla tilanteilla" ei ole merkitystä. Vasta pidemmän ajan kuluessa jatkunut normaali valikoituminen mahdollistaa muuttuneen geeniperimän leviämisen riittävän suureen osaan populaatiota.bemaritoni kirjoitti:
"Elämä on. Ehkä uskonnot ovat aikoinaan kehittyneet ihmismieleen juuri tuon takia, elämä levittäytyy kauniina ja hirvittävänä yhtäaikaa empaattiselle, luovalle ja henkiselle ihmiselle. Uskontojen avulla ihminen on pyrkinyt ymmärtämään monia asioita tiedon puuttuessa."
Vaikka tämä todistettaisiin tapahtuneen, että ihminen keksi Jumalan elämän puutteiden korvaamiseksi, niin kunnon uskovaisena seuravaaksi ajattelisin, että tämä oli Jumalan tahto, että Jumala sai tämän itsensä keksimisen aikaan, koska Jumala on aika ja avaruus eli kaikki. Jumalaan uskominen ei siis ole tiedon vaan asenteen kysymys. Jumalaan pystyy uskomaan, jos siihen haluaa. Useimmat vain näkevät tärkeämpänä tietää empiirinen totuus.
"Monet uskovat tekevät väitteitä jumalan toiminnasta. Asioita on tutkittu laajasti eikä ainoatakaan todistetta ole minkään yliluonnollisen olemassaolosta. Oletko koskaan ajatellut miksi haluat niin vahvasti uskoa ilman mitään todisteita? Siksikö kun raamatussa niin sanotaan?"
Kirjoitin jo tuossa ylempänä:
Totuudella ei ole minulle väliä, vaan sillä, mitä tunnen, joten aion pitää uskoani yllä niin kauan kuin pystyn, koska haluan uskoa, koska se tuo hyvänolontunteen.
Luulen kuitenkin, että tulen olemaan uskovainen koko elämäni, koska maailma on muuten niin järjetön paikka ja tuo asia antaa vähän jotain toivoa jostain muustakin. Oikeastaan asia, mitä eniten haluan, on uskoa. Ei sitä voi todistaa vääräksi, koska uskon Jumalan olevan tämän maailmankaikkeuden lakien ulkopuolella ja asioita, joita voi täällä todistaa eivät ulotu sinne. Tulen siis uskomaan kunnes kuolen.
Ja uskoessa en häviä mitään. Hävitessä tulee huono fiilis, ja sellaista ei voi minulle koskaan tulla, koska vaikka kuolisinkin ja seuraisi loputon tyhjyys, en minä ala sitten ajattelemaan että "perhana olinkin väärässä"
"Mitä jos olisit syntynyt johonkin muuhun uskontoon? Uskoisit todennäköisesti yhtä lujasti sen tarjoamiin jumaliin."
Voi olla, että uskoisin joihonkin monikätisiin norsupärstiin. Mutta toisaalta se ei ole minun vikani, en uskoisi joutuvani silloin kadotukseen. En usko, että hindu tai kukaan, kuka ei usko Jumalaan joutuisi kadotukseen, koska geenit, ympäristö ja elämä aiheuttavat sen, mihin uskoo, eikä ole ihmisen vika minne tai kenen lapseksi hän syntyy. Kaikki on ennaltamäärättyä alusta asti, koska yksi asia voi johtaa vain yhteen asiaan. Todennäköisyydet ovat vain illuusio, jotka syntyvät kun kaikkia tekijöitä ei tiedetä. Ja koska Jumala on kaikki, hän on vastuussa siitä, millainen ihmisestä tulee tai mihin hän uskoo eikä hän vaan voisi määrätä ihmisiä sillä tavalla kadotukseen.
"Eli elämä on merkityksetöntä kun tietää totuuden? :)"
Näinhän se menee. Siksi en sitä pyri selvittämään. Varsinkin kun tiedän, että se ei tee minua onnelliseksi.
"By the way, mikä bemari sulla on?"
Ei mulla edes ole bemaria :P
Kuhan heitin jotain nimimerkiksi.Tähän väliin on pakko huomauttaa:
"Ja uskoessa en häviä mitään."
Kyllä häviät. Totuuden.
Elät valheessa, ja rakennat koko elämäsi tyhjän päälle. Tottelet olematonta, ja perustat moraalisi pelkälle ilmalle. Nykyhetkesi on hukkaan heitettyä, ja tulevaisuutesi väärään arvaukseen luottamista. Perustat koko persoonasi ei-millekään. Oletko silloin ihminen ollenkaan? Onko se elämää?bemaritoni kirjoitti:
"Elämä on. Ehkä uskonnot ovat aikoinaan kehittyneet ihmismieleen juuri tuon takia, elämä levittäytyy kauniina ja hirvittävänä yhtäaikaa empaattiselle, luovalle ja henkiselle ihmiselle. Uskontojen avulla ihminen on pyrkinyt ymmärtämään monia asioita tiedon puuttuessa."
Vaikka tämä todistettaisiin tapahtuneen, että ihminen keksi Jumalan elämän puutteiden korvaamiseksi, niin kunnon uskovaisena seuravaaksi ajattelisin, että tämä oli Jumalan tahto, että Jumala sai tämän itsensä keksimisen aikaan, koska Jumala on aika ja avaruus eli kaikki. Jumalaan uskominen ei siis ole tiedon vaan asenteen kysymys. Jumalaan pystyy uskomaan, jos siihen haluaa. Useimmat vain näkevät tärkeämpänä tietää empiirinen totuus.
"Monet uskovat tekevät väitteitä jumalan toiminnasta. Asioita on tutkittu laajasti eikä ainoatakaan todistetta ole minkään yliluonnollisen olemassaolosta. Oletko koskaan ajatellut miksi haluat niin vahvasti uskoa ilman mitään todisteita? Siksikö kun raamatussa niin sanotaan?"
Kirjoitin jo tuossa ylempänä:
Totuudella ei ole minulle väliä, vaan sillä, mitä tunnen, joten aion pitää uskoani yllä niin kauan kuin pystyn, koska haluan uskoa, koska se tuo hyvänolontunteen.
Luulen kuitenkin, että tulen olemaan uskovainen koko elämäni, koska maailma on muuten niin järjetön paikka ja tuo asia antaa vähän jotain toivoa jostain muustakin. Oikeastaan asia, mitä eniten haluan, on uskoa. Ei sitä voi todistaa vääräksi, koska uskon Jumalan olevan tämän maailmankaikkeuden lakien ulkopuolella ja asioita, joita voi täällä todistaa eivät ulotu sinne. Tulen siis uskomaan kunnes kuolen.
Ja uskoessa en häviä mitään. Hävitessä tulee huono fiilis, ja sellaista ei voi minulle koskaan tulla, koska vaikka kuolisinkin ja seuraisi loputon tyhjyys, en minä ala sitten ajattelemaan että "perhana olinkin väärässä"
"Mitä jos olisit syntynyt johonkin muuhun uskontoon? Uskoisit todennäköisesti yhtä lujasti sen tarjoamiin jumaliin."
Voi olla, että uskoisin joihonkin monikätisiin norsupärstiin. Mutta toisaalta se ei ole minun vikani, en uskoisi joutuvani silloin kadotukseen. En usko, että hindu tai kukaan, kuka ei usko Jumalaan joutuisi kadotukseen, koska geenit, ympäristö ja elämä aiheuttavat sen, mihin uskoo, eikä ole ihmisen vika minne tai kenen lapseksi hän syntyy. Kaikki on ennaltamäärättyä alusta asti, koska yksi asia voi johtaa vain yhteen asiaan. Todennäköisyydet ovat vain illuusio, jotka syntyvät kun kaikkia tekijöitä ei tiedetä. Ja koska Jumala on kaikki, hän on vastuussa siitä, millainen ihmisestä tulee tai mihin hän uskoo eikä hän vaan voisi määrätä ihmisiä sillä tavalla kadotukseen.
"Eli elämä on merkityksetöntä kun tietää totuuden? :)"
Näinhän se menee. Siksi en sitä pyri selvittämään. Varsinkin kun tiedän, että se ei tee minua onnelliseksi.
"By the way, mikä bemari sulla on?"
Ei mulla edes ole bemaria :P
Kuhan heitin jotain nimimerkiksi."Jumalaan uskominen ei siis ole tiedon vaan asenteen kysymys. Jumalaan pystyy uskomaan, jos siihen haluaa. Useimmat vain näkevät tärkeämpänä tietää empiirinen totuus."
On paljon asioita joita emme tiedä. Kuitenkin objektiivinen ja kriittinen tiede on ylivoimaisesti paras keino hankkia tietoa ympäröivästä maailmasta. Miksi sellaiseen pitäisi uskoa josta ei ole minkäänlaisia todisteita olemassa? Se, että rajaat jumalasi kaiken tutkimuksen ja tiedon ulkopuolelle perustelematta sitä muuten kuin omalla subjektiivisella uskolla varmistaa itsellesi varmat yöunet jumalasi olemassaolosta koska sellaista ei voi koskaan falsivoida.
"Oikeastaan asia, mitä eniten haluan, on uskoa. "
Oletko miettinyt miksi?
"Hävitessä tulee huono fiilis, ja sellaista ei voi minulle koskaan tulla, koska vaikka kuolisinkin ja seuraisi loputon tyhjyys, en minä ala sitten ajattelemaan että "perhana olinkin väärässä" "
Mutta mitäs jos uskoitkin väärään jumalaan ja saat kaikesta huolimatta ikuisen kärsimyksen?
"Todennäköisyydet ovat vain illuusio, jotka syntyvät kun kaikkia tekijöitä ei tiedetä."
Todennäköisyyslaskenta on vahva matemaattinen työkalu lukemattomissa asioissa. Kaikki asiat täällä ovat joitakin todennäköisyyksiä, mutta itse valitsen mielummin 0,999 todennäköisyydellä tapahtuvan laskuvarjon aukeamisen kuin 0,001 todennäköisyydellä. Jumala on jokaisella erilainen ja muistuttaa jokaisen ihmisen omaa minäkuvaa, kuten sinunkin jumalasi:
http://scienceblogs.com/notrocketscience/2009/11/creating_god_in_ones_own_image.php- bemaritoni
kakofoni kirjoitti:
Sitä että tekee hyvää odottamatta saavansa siitä itselleen mitään hyötyä tai kiitosta.
Työnantajan mielistely hyötymistarkoituksessa (palkankorotus, ylennys), ei ole muuta kuin teeskentelyä.Olet oikeassa.
- bemaritoni
Schlechterwisser kirjoitti:
Tähän väliin on pakko huomauttaa:
"Ja uskoessa en häviä mitään."
Kyllä häviät. Totuuden.
Elät valheessa, ja rakennat koko elämäsi tyhjän päälle. Tottelet olematonta, ja perustat moraalisi pelkälle ilmalle. Nykyhetkesi on hukkaan heitettyä, ja tulevaisuutesi väärään arvaukseen luottamista. Perustat koko persoonasi ei-millekään. Oletko silloin ihminen ollenkaan? Onko se elämää?Tieto lisää tuskaa ja elämä on muutenkin turhaa. Ei elämällä ole tarkoitusta muuten kuin tunteiden kautta. Valheessa onnellisena eläminen on mielestäni hienompaa kuin totuudessa onnettomana eläminen. Mitä itse voitat tietämällä totuuden? Sitten, kun kuolet ei sillä millään ole enää mitään merkitystä. Kaikki on vain tyhjää. Onko sillä silloin merkitystä perustitko elämäsi totuudelle vai et? Et sinä kuoleman jälkeen ajattele, että elit totuudenmukaisen elämän. Et sinä enää kuoleman jälkeen tunne ylpeyttä siitä, että tunsit olevasi oikeassa. Et tunne enää mitään. Siksi kannattaa tuntea mielihyvän tunteita vielä, kun olet elossa. Ja tämän mielihyvän kokeminen on helpompaa kun elää valheessa.
- bemaritoni
KeljuKooKojootti kirjoitti:
"Jumalaan uskominen ei siis ole tiedon vaan asenteen kysymys. Jumalaan pystyy uskomaan, jos siihen haluaa. Useimmat vain näkevät tärkeämpänä tietää empiirinen totuus."
On paljon asioita joita emme tiedä. Kuitenkin objektiivinen ja kriittinen tiede on ylivoimaisesti paras keino hankkia tietoa ympäröivästä maailmasta. Miksi sellaiseen pitäisi uskoa josta ei ole minkäänlaisia todisteita olemassa? Se, että rajaat jumalasi kaiken tutkimuksen ja tiedon ulkopuolelle perustelematta sitä muuten kuin omalla subjektiivisella uskolla varmistaa itsellesi varmat yöunet jumalasi olemassaolosta koska sellaista ei voi koskaan falsivoida.
"Oikeastaan asia, mitä eniten haluan, on uskoa. "
Oletko miettinyt miksi?
"Hävitessä tulee huono fiilis, ja sellaista ei voi minulle koskaan tulla, koska vaikka kuolisinkin ja seuraisi loputon tyhjyys, en minä ala sitten ajattelemaan että "perhana olinkin väärässä" "
Mutta mitäs jos uskoitkin väärään jumalaan ja saat kaikesta huolimatta ikuisen kärsimyksen?
"Todennäköisyydet ovat vain illuusio, jotka syntyvät kun kaikkia tekijöitä ei tiedetä."
Todennäköisyyslaskenta on vahva matemaattinen työkalu lukemattomissa asioissa. Kaikki asiat täällä ovat joitakin todennäköisyyksiä, mutta itse valitsen mielummin 0,999 todennäköisyydellä tapahtuvan laskuvarjon aukeamisen kuin 0,001 todennäköisyydellä. Jumala on jokaisella erilainen ja muistuttaa jokaisen ihmisen omaa minäkuvaa, kuten sinunkin jumalasi:
http://scienceblogs.com/notrocketscience/2009/11/creating_god_in_ones_own_image.php"On paljon asioita joita emme tiedä. Kuitenkin objektiivinen ja kriittinen tiede on ylivoimaisesti paras keino hankkia tietoa ympäröivästä maailmasta. Miksi sellaiseen pitäisi uskoa josta ei ole minkäänlaisia todisteita olemassa? Se, että rajaat jumalasi kaiken tutkimuksen ja tiedon ulkopuolelle perustelematta sitä muuten kuin omalla subjektiivisella uskolla varmistaa itsellesi varmat yöunet jumalasi olemassaolosta koska sellaista ei voi koskaan falsivoida."
Koska Jumalaan uskominen tuntuu hyvältä ja vain sillä on väliä. Tiedätkö miksi ihminen haluaa tietää totuuden? Koska se ajattelee totuuden tietämisen tuntuvan hyvältä. Tosiasiassa se ei kuitenkaan sitä tee. Kuitenkin kaikki mitä ihminen tekee, johtuu siitä, että se ajattelee sen tuntuvan hyvältä. Siksi vain tuolla hyvänolon tunteella on merkitystä.
"Oletko miettinyt miksi?"
Koska se on ainut toivoni ja haluan pitää sitä yllä niin kauan kuin mahdollista. Elämä on turhaa ja haluan toivoa, että olisi jotain, joka ei ole turhaa.
"Mutta mitäs jos uskoitkin väärään jumalaan ja saat kaikesta huolimatta ikuisen kärsimyksen?"
Miten tuo saisi minut luopumaan uskostani? Ateisti ei ainakaan usko oikeaan jumalaan. Eikä se ole minun vikani, jos uskon väärään jumalaan. Tähän uskoon maailma on minut kasvattanut. bemaritoni kirjoitti:
"Miksei voisi? Opeta lapselle että joku iso murikka tuntee kipua niin kyllä he pian kokevat sympatiaa kun moukaroit moista lohkaretta."
No joo, olematonta kohtaan voi tuntea sympatiaa. Mutta on väärin ajatella, että sympatian peruskriteeri on samankaltaisuus. Se olisi kuin sanoisi, että perunoita kasvattamiseen tarvitaan vettä. Unohtaen, että siihen tarvitaan myös mukulat ja multaa.
"Hyvä on subjektiivinen käsite ja ihmisen itse muodostama. Esim kiven harjaus ja puhdistaminen voisi olla hyvä kivelle."
Se tiedetään, että kivi ei saa siitä minkäänlaista mielihyvää. Ja hyvällä tarkoitin mielihyvää eli siis dopamiinituotantoa eliön hermostokeskuksessa. Se ei ole ihmisen keksimää, vaan siellä oikeasti lilluu sitä dopamiinia.
"Mikäköhän päähänpisto tuo nyt oli? Tunteeko Putin kipua? Jos ei tunne niin turha on sympatiaa kokea."
Niin, no jos määritellään, että myötätuntoa voi tuntea ainoastaan silloin kun toinen tuntee kipua, mutta haluaisitko silloin Putinille hyvää? Hänhän on sentään lajitoveri."Mutta on väärin ajatella, että sympatian peruskriteeri on samankaltaisuus."
Mikä se sitten on? Keksitkö itse?
"Se olisi kuin sanoisi, että perunoita kasvattamiseen tarvitaan vettä."
Niinhän sitä tarvitaankin. Samalla tavalla ilman samankaltaisuuden tuntemista ei voi tulla sympatiaa.
"Se tiedetään, että kivi ei saa siitä minkäänlaista mielihyvää."
Mutta ihminen voi saada.- bemaritoni
Schlechterwisser kirjoitti:
"Eikö kuitenkin kannattaisi yrittää päästä moraalista eroon? ... Joillain ihmisillä on melko olematon moraali ja nämä ihmiset ovat suuryritysten omistajia ja he elävät leveästi."
Eli olet sitä mieltä, että moraalista luopuminen tekisi ihmisestä rikkaan? Varmasti yritysmaailmassa menestyminen vaati usein tietynlaista itsekkyyttä, röyhkeyttä ja jopa häikäilemättömyyttä. Siinä olen samaa mieltä kanssasi. Mutta on näe perusteita väittää että moraalittomuus automaattisesti johtaisi menestykseen edes yrityselämässä, varsinkin kun epäilen että harva ihminen loppujen lopuksi edes pitäisi hyvänä tai tavoiteltavana sen tyyppistä elämää - oli hänellä moraalia tai ei.
Sitä paitsi on olemassa vastakkaisiakin esimerkkejä. Esimerkiksi Bill Gatesista voi olla montaa mieltä, mutta häntä on vaikea syyttää täysin moraalittomaksi, kun katsoo millaisia summia hän on lahjoittanut hyväntekeväisyyteen - ja on vielä suunnitellut lahjoittavansa pois lähes koko omaisuutensa ennen kuolemaansa.
Itsekin olen muuten yrittäjä, ja taloudellinen tilanteeni on varsin hyvä. En silti näe että olisin joutunut koskaan olemaan häikäilemätön tai moraaliton. Pikemminkin olen yrittänyt tehdä parempaa jälkeä edullisemmin kuin muut, olla luottamuksen arvoinen ja joustava, ja pitää asiakkaat tyytyväisinä. Eli käytännössä olen uhrannut omaa mukavuuttani ja vapaa-aikaani. Sekin strategia näyttää toimineen, ja on maksanut vaivan takaisin korkoineen. (Se ei tietenkään ole ollut pyyteetöntä uhrautumista, enkä sitä väitäkään.) Pari kertaa olen joutunut tilanteisiin jossa toinen samoja töitä havitteleva on pelannut mielestäni epäreilua peliä. En halunnut lähteä sellaiseen mukaan, ja annoin kilpailijan suosiolla viedä asiakkaan. Ja molemmilla kerroilla asiakas on loppujen lopuksi palannut luokseni takaisin.
"Niukoissa oloissa vain vahvin selviää, kun se ensin alistaa heikommat. Näin se on aina mennyt."
Ei ole. Parhaiten sopeutuva on selvinnyt. Etkö ole lukenut mitään evoluutiosta? Jos ympäristö muuttuu ja esim. luontainen ravinnonlähde vähitellen katoaa, ei auta vaikka alistaisit kaikki lajitoverisi. Eivät ne sinulle silti mistään ruokaa löydä. Sen sijaan yksilöt joiden elimistö on sopeutunut käyttämään ravinnoksi jotain muuta, ovat selvinneet.
Geenin itsekkyys on sanonta, joka tarkoittaa sitä, että evoluutio johtaa nimenomaan geenin säilymiseen, ei yksilöiden. Tämän vuoksi pitää erottaa se, mikä on hyväksi lajin yksittäiselle edustajalle, ja mikä koko lajin jatkumiselle. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Ihmisen tapauksessa yhteisöllisys on osoittautunut geenien kannalta paremmaksi strategiaksi kuin itsekkyys.
"Mutta, jos tilanne on tiukka esim. kaksi miestä ja yksi nainen jossain erämaassa forever ja molemmilla miehillä on seksuaalivietti päällä..."
Evoluution kannalta tuollaisilla yksittäisillä "tiukoilla tilanteilla" ei ole merkitystä. Vasta pidemmän ajan kuluessa jatkunut normaali valikoituminen mahdollistaa muuttuneen geeniperimän leviämisen riittävän suureen osaan populaatiota."Eli olet sitä mieltä, että moraalista luopuminen tekisi ihmisestä rikkaan?"
Rikkaus on helpompi saavuttaa, jos olet moraaliton. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki rikkaat ovat moraalittomia. Rikkauden saavuttaminen on vain huomattavasti helmpompaa moraalittomana. Muussa tapauksessa tarvitset jonkin erityisen hyvän liikeidean, niin kuin Bill Gates kehitti Windowsin.
"Pari kertaa olen joutunut tilanteisiin jossa toinen samoja töitä havitteleva on pelannut mielestäni epäreilua peliä. En halunnut lähteä sellaiseen mukaan, ja annoin kilpailijan suosiolla viedä asiakkaan. Ja molemmilla kerroilla asiakas on loppujen lopuksi palannut luokseni takaisin."
Mutta se ei ole johtunut siitä, että käyttäydyit moraalisesti vaan siitä, että se toinen sössi jotain.
"Parhaiten sopeutuva on selvinnyt."
Jos puhutaan lajitasolla, mutta lajien sisällä vahvin yksilö on aina alistanut heikot ja päässyt lisääntymään.
"Ihmisen tapauksessa yhteisöllisys on osoittautunut geenien kannalta paremmaksi strategiaksi kuin itsekkyys."
Vain tietyn piirin sisällä niin kuin sanoin, ei koko lajin kanssa. "Kaikki meidän laumalle, kuolkaa te nälkään."
"Evoluution kannalta tuollaisilla yksittäisillä "tiukoilla tilanteilla" ei ole merkitystä."
Sillä on merkitystä näille ihmisille ja sillä voisi olla suunnaton merkitys myös evoluutiolle, jos he olisivat viimeiset ihmiset elossa. Ja pointti olikin se, että kumpikaan näistä miehistä ei uhrautuisi toisen puolesta vaan itsekkäästi taistelisivat niin kuin tiukoissa tilanteissa tehdään. bemaritoni kirjoitti:
"On paljon asioita joita emme tiedä. Kuitenkin objektiivinen ja kriittinen tiede on ylivoimaisesti paras keino hankkia tietoa ympäröivästä maailmasta. Miksi sellaiseen pitäisi uskoa josta ei ole minkäänlaisia todisteita olemassa? Se, että rajaat jumalasi kaiken tutkimuksen ja tiedon ulkopuolelle perustelematta sitä muuten kuin omalla subjektiivisella uskolla varmistaa itsellesi varmat yöunet jumalasi olemassaolosta koska sellaista ei voi koskaan falsivoida."
Koska Jumalaan uskominen tuntuu hyvältä ja vain sillä on väliä. Tiedätkö miksi ihminen haluaa tietää totuuden? Koska se ajattelee totuuden tietämisen tuntuvan hyvältä. Tosiasiassa se ei kuitenkaan sitä tee. Kuitenkin kaikki mitä ihminen tekee, johtuu siitä, että se ajattelee sen tuntuvan hyvältä. Siksi vain tuolla hyvänolon tunteella on merkitystä.
"Oletko miettinyt miksi?"
Koska se on ainut toivoni ja haluan pitää sitä yllä niin kauan kuin mahdollista. Elämä on turhaa ja haluan toivoa, että olisi jotain, joka ei ole turhaa.
"Mutta mitäs jos uskoitkin väärään jumalaan ja saat kaikesta huolimatta ikuisen kärsimyksen?"
Miten tuo saisi minut luopumaan uskostani? Ateisti ei ainakaan usko oikeaan jumalaan. Eikä se ole minun vikani, jos uskon väärään jumalaan. Tähän uskoon maailma on minut kasvattanut."Koska se ajattelee totuuden tietämisen tuntuvan hyvältä. Tosiasiassa se ei kuitenkaan sitä tee. "
:D Otetaanpa esimerkiksi vaikka keuhkokuume. Ennenkuin ymmärettiin että kyse on yleensä pneumokokkibakteerista oli jos jonkinnäköistä parannuskeinoa. Tieteen ja tutkimuksen avulla on löydetty antibiootit joiden avulla kyseinen sairaus saatiin parannettua. Tuossa asiassa omalla kohdallani ainakin totuus tuntuu hyvältä. Rukoilu ei auta, vaan raaka puhtaan tiedon hankinta.
"Kuitenkin kaikki mitä ihminen tekee, johtuu siitä, että se ajattelee sen tuntuvan hyvältä. Siksi vain tuolla hyvänolon tunteella on merkitystä. "
Tunteet ovat olennainen osa ihmistä ja ihmisyyttä. Onneksi myös järkiajattelu on olennainen osa ihmistä. Esimerkiksi ruokailu: Sinulla on nälkä (fyysinen heräte, tunne) --> sinun pitää saada ravintoa (looginen johtopäätös) --> kylläinen olo (miellyttävä tunne). Pelkällä fiilistelyllä et kuitenkaan olisi pärjännyt tuossa primitiivisessä tarpeessa vaan se vaati loogisen johtopäätöksen joka johti ihmiselle kelpaavan ravinnon siirtymiseen ekosysteemiisi.
Havaittava maailmamme toimii valitettavasti tylsien fysiikan ja kemian sääntöjen mukaan, ei sen mukaan mikä tuntuu hyvältä.
"Koska se on ainut toivoni ja haluan pitää sitä yllä niin kauan kuin mahdollista. Elämä on turhaa ja haluan toivoa, että olisi jotain, joka ei ole turhaa. "
Miten subjektiivinen usko olentoon josta ei ole minkäänlaisia todisteita ei ole turhaa? Tämä liittyy näihin ihmisaivojen erikoisuuksiin..
"Miten tuo saisi minut luopumaan uskostani? Ateisti ei ainakaan usko oikeaan jumalaan. Eikä se ole minun vikani, jos uskon väärään jumalaan. Tähän uskoon maailma on minut kasvattanut."
Sinähän uskot tietenkin mihin haluat. Ateismi on jumaluskon puutetta. Tottakai se on sinun "vikasi" jos uskot johonkin sellaiseen josta ei ole minkäänlaista näyttöä olemassa. Sinähän sen uskon olet kehitellyt. Olet tehnyt päätöksiä ja tietoisia valintoja uskosi puolesta, et ole ulkopuolinen siinä prosessissa tietenkään.- bemaritoni
qfft kirjoitti:
"Mutta on väärin ajatella, että sympatian peruskriteeri on samankaltaisuus."
Mikä se sitten on? Keksitkö itse?
"Se olisi kuin sanoisi, että perunoita kasvattamiseen tarvitaan vettä."
Niinhän sitä tarvitaankin. Samalla tavalla ilman samankaltaisuuden tuntemista ei voi tulla sympatiaa.
"Se tiedetään, että kivi ei saa siitä minkäänlaista mielihyvää."
Mutta ihminen voi saada."Mikä se sitten on? Keksitkö itse?"
On se sekin, mutta ei se ainoa. Sympatiaa voi tuntea vaikkapa kerjäläistä kohtaan, vaikka olisi itse miljonääri. Ja toisaalta toinen kerjäläinen ei välttämättä tunne yhtään sympatiaa toista kerjäläistä kohtaan, vaan näkee hänet kilpailijana.
"Niinhän sitä tarvitaankin. Samalla tavalla ilman samankaltaisuuden tuntemista ei voi tulla sympatiaa."
En ole väittänytkään, etteikö näin olisi.
"Mutta ihminen voi saada."
Niin ja siksi Jumalan rakkautta tunteva ihminen tekee hyvää muille ihmisille eikä kiville, paitsi jos on lapsi eikä ymmärrä sitä, ettei kiveä voi tehdä onnelliseksi. bemaritoni kirjoitti:
"Mikä se sitten on? Keksitkö itse?"
On se sekin, mutta ei se ainoa. Sympatiaa voi tuntea vaikkapa kerjäläistä kohtaan, vaikka olisi itse miljonääri. Ja toisaalta toinen kerjäläinen ei välttämättä tunne yhtään sympatiaa toista kerjäläistä kohtaan, vaan näkee hänet kilpailijana.
"Niinhän sitä tarvitaankin. Samalla tavalla ilman samankaltaisuuden tuntemista ei voi tulla sympatiaa."
En ole väittänytkään, etteikö näin olisi.
"Mutta ihminen voi saada."
Niin ja siksi Jumalan rakkautta tunteva ihminen tekee hyvää muille ihmisille eikä kiville, paitsi jos on lapsi eikä ymmärrä sitä, ettei kiveä voi tehdä onnelliseksi."Niin ja siksi Jumalan rakkautta tunteva ihminen tekee hyvää muille ihmisille eikä kiville, paitsi jos on lapsi eikä ymmärrä sitä, ettei kiveä voi tehdä onnelliseksi."
Eli sinun mielestäsi Jumala voidaan tehdä ihmisen toimesta onnelliseksi?
Pystyykö ihminen siis hallitsemaan kaikkivoivan Jumalan tunteita?- bemaritoni
KeljuKooKojootti kirjoitti:
"Koska se ajattelee totuuden tietämisen tuntuvan hyvältä. Tosiasiassa se ei kuitenkaan sitä tee. "
:D Otetaanpa esimerkiksi vaikka keuhkokuume. Ennenkuin ymmärettiin että kyse on yleensä pneumokokkibakteerista oli jos jonkinnäköistä parannuskeinoa. Tieteen ja tutkimuksen avulla on löydetty antibiootit joiden avulla kyseinen sairaus saatiin parannettua. Tuossa asiassa omalla kohdallani ainakin totuus tuntuu hyvältä. Rukoilu ei auta, vaan raaka puhtaan tiedon hankinta.
"Kuitenkin kaikki mitä ihminen tekee, johtuu siitä, että se ajattelee sen tuntuvan hyvältä. Siksi vain tuolla hyvänolon tunteella on merkitystä. "
Tunteet ovat olennainen osa ihmistä ja ihmisyyttä. Onneksi myös järkiajattelu on olennainen osa ihmistä. Esimerkiksi ruokailu: Sinulla on nälkä (fyysinen heräte, tunne) --> sinun pitää saada ravintoa (looginen johtopäätös) --> kylläinen olo (miellyttävä tunne). Pelkällä fiilistelyllä et kuitenkaan olisi pärjännyt tuossa primitiivisessä tarpeessa vaan se vaati loogisen johtopäätöksen joka johti ihmiselle kelpaavan ravinnon siirtymiseen ekosysteemiisi.
Havaittava maailmamme toimii valitettavasti tylsien fysiikan ja kemian sääntöjen mukaan, ei sen mukaan mikä tuntuu hyvältä.
"Koska se on ainut toivoni ja haluan pitää sitä yllä niin kauan kuin mahdollista. Elämä on turhaa ja haluan toivoa, että olisi jotain, joka ei ole turhaa. "
Miten subjektiivinen usko olentoon josta ei ole minkäänlaisia todisteita ei ole turhaa? Tämä liittyy näihin ihmisaivojen erikoisuuksiin..
"Miten tuo saisi minut luopumaan uskostani? Ateisti ei ainakaan usko oikeaan jumalaan. Eikä se ole minun vikani, jos uskon väärään jumalaan. Tähän uskoon maailma on minut kasvattanut."
Sinähän uskot tietenkin mihin haluat. Ateismi on jumaluskon puutetta. Tottakai se on sinun "vikasi" jos uskot johonkin sellaiseen josta ei ole minkäänlaista näyttöä olemassa. Sinähän sen uskon olet kehitellyt. Olet tehnyt päätöksiä ja tietoisia valintoja uskosi puolesta, et ole ulkopuolinen siinä prosessissa tietenkään.":D Otetaanpa esimerkiksi vaikka keuhkokuume. Ennenkuin ymmärettiin että kyse on yleensä pneumokokkibakteerista oli jos jonkinnäköistä parannuskeinoa. Tieteen ja tutkimuksen avulla on löydetty antibiootit joiden avulla kyseinen sairaus saatiin parannettua. Tuossa asiassa omalla kohdallani ainakin totuus tuntuu hyvältä. Rukoilu ei auta, vaan raaka puhtaan tiedon hankinta."
Kyseessä ei ole se totuus, joka sen hyvän olon tuo vaan se, että tuntee maailman olevan parempi. Tuo sama hyvä olo voi tulla valheestakin, jonka vain uskot olevan totta.
"Tunteet ovat olennainen osa ihmistä ja ihmisyyttä. Onneksi myös järkiajattelu on olennainen osa ihmistä. Esimerkiksi ruokailu: Sinulla on nälkä (fyysinen heräte, tunne) --> sinun pitää saada ravintoa (looginen johtopäätös) --> kylläinen olo (miellyttävä tunne). Pelkällä fiilistelyllä et kuitenkaan olisi pärjännyt tuossa primitiivisessä tarpeessa vaan se vaati loogisen johtopäätöksen joka johti ihmiselle kelpaavan ravinnon siirtymiseen ekosysteemiisi."
Järki on vain ja ainoastaan keino, jolla voidaan saavuttaa mielihyvää tehokkaammin. Sitä paitsi, ei vaikkapa meduusa aivottomana ajattele, että sen pitää saada ravintoa kun sen on nälkä vaan sen fiilikset ohjaavat sen ravinnolle.
"Havaittava maailmamme toimii valitettavasti tylsien fysiikan ja kemian sääntöjen mukaan, ei sen mukaan mikä tuntuu hyvältä."
Yksilön hermostossa nuo tylsät kemian lait kuitenkin tuntuvat hyvältä.
"Miten subjektiivinen usko olentoon josta ei ole minkäänlaisia todisteita ei ole turhaa? Tämä liittyy näihin ihmisaivojen erikoisuuksiin.."
Se ei ole turhaa, koska se tuntuu hyvältä.
"Sinähän uskot tietenkin mihin haluat. Ateismi on jumaluskon puutetta. Tottakai se on sinun "vikasi" jos uskot johonkin sellaiseen josta ei ole minkäänlaista näyttöä olemassa. Sinähän sen uskon olet kehitellyt. Olet tehnyt päätöksiä ja tietoisia valintoja uskosi puolesta, et ole ulkopuolinen siinä prosessissa tietenkään."
Nekin päätökset johtuvat siitä millaiset geenit olen saanut ja millaiseen ja millaisessa ympäristössä ja millaiseksi olen kasvanut. Itse en ole niitä asioita päättänyt.
Ei se ole minun vikani, jos en näe uskossani mitään väärää. Ei ole velvollisuuteni etsimällä etsiä uskostani jotain väärää. - bemaritoni
qfft kirjoitti:
"Niin ja siksi Jumalan rakkautta tunteva ihminen tekee hyvää muille ihmisille eikä kiville, paitsi jos on lapsi eikä ymmärrä sitä, ettei kiveä voi tehdä onnelliseksi."
Eli sinun mielestäsi Jumala voidaan tehdä ihmisen toimesta onnelliseksi?
Pystyykö ihminen siis hallitsemaan kaikkivoivan Jumalan tunteita?Ei Jumalan rakkaudessa ole kyse siitä, että tehdään Jumala onnelliseksi, vaan siitä, että tehdään itse itsensä onnelliseksi tekemällä muut onnelliseksi. Siitä vain tulee sellainen fiilis, että Jumala on tyytyväinen minuun (mistä nimitys) ja että en vain yritä mielistellä Jumalaa saadakseni häneltä jotain. Sellainen vilpitön hyvänolon tunne, jossa ei ole mitään takana. Ilman sitä jonkinlaista auktoriteettiä, oli se sitten mielikuvitusta tai ei, sitä fiilistä ei vaan tule. Ei se riitä, että tekee sen mukamas itsensä takia. Se pitää olla sen korkeamman tahon mukana ja se korkeampi taho ei saa olla sellainen, jonka kuvitellaan tavoittelevan mielihyvää itselleen. Siksi Jumala, koska Jumalan ei ajatella tavoittelevan mitään itselleen, koska hänellä on kaikkea.
- orjuutta
Raamatusta löytyy kohtia, joissa orjien pitoon kannustetaan ja sitten kohtia, että kaikki olisivat tasa-arvoisia.
Paavilla itsellään oli orjia vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1800. Silloin jo kaikki katoliset maat olivat orjuuden kieltäneet.
Jos moraali tulisi raamatusta voisi luulla, että näissä oltaisiin johdonmukaisia se 1500 vuotta kun raamattu on ollut olemassa. Vedotaanko taas siihen, että he eivät olleet "oikeita" kristittyjä tai että vanhalla vihtahousulla on ollut sormensa pelissä?- bemaritoni
Kaikki tietävät, että katolisen kirkon johto on aikoinaan ollut täysin umpivintti.
bemaritoni kirjoitti:
Kaikki tietävät, että katolisen kirkon johto on aikoinaan ollut täysin umpivintti.
Minun tekisi kyllä mieleni sanoa, että kaikkien kirkkojen johdossa on nykyäänkin täysiä umpivinttejä, mutta en sano niin, koska en tunne kaikkien uskontojen johtajia. :)
- bemaritoni
Schlechterwisser kirjoitti:
Minun tekisi kyllä mieleni sanoa, että kaikkien kirkkojen johdossa on nykyäänkin täysiä umpivinttejä, mutta en sano niin, koska en tunne kaikkien uskontojen johtajia. :)
Luterilainen kirkko on kyllä ihan ihmisläheinen. Vai onko esim. kirkon ulkomaanapu täyttä paskaa.
bemaritoni kirjoitti:
Luterilainen kirkko on kyllä ihan ihmisläheinen. Vai onko esim. kirkon ulkomaanapu täyttä paskaa.
sekin. Minusta kirkon ulkomaanapu on ihan hyvä juttu, parempi vielä tietysti jos sen siivellä ei kierrettäisi maailmalla tuputtamassa omaa uskontoa muille. Siitä tulee vähän kaupankäyntifiilis "saat apua ja muistahan myös uskoa siihen _meidän_ jumalaan".
Myös se miten Marja-Siskoa kohdeltiin kirkon piirissä, ei vaikuttanut kovin lähimmäisenrakkautta korostavalta. Naispappeuden vastustajatkin ovat sitten taas ihan oma lukunsa. Ei luterilaisella kirkollakaan ole ihan puhtaat jauhot pussissa.- bemaritoni
Today kirjoitti:
sekin. Minusta kirkon ulkomaanapu on ihan hyvä juttu, parempi vielä tietysti jos sen siivellä ei kierrettäisi maailmalla tuputtamassa omaa uskontoa muille. Siitä tulee vähän kaupankäyntifiilis "saat apua ja muistahan myös uskoa siihen _meidän_ jumalaan".
Myös se miten Marja-Siskoa kohdeltiin kirkon piirissä, ei vaikuttanut kovin lähimmäisenrakkautta korostavalta. Naispappeuden vastustajatkin ovat sitten taas ihan oma lukunsa. Ei luterilaisella kirkollakaan ole ihan puhtaat jauhot pussissa.Ihmisiä kaikki.
bemaritoni kirjoitti:
Luterilainen kirkko on kyllä ihan ihmisläheinen. Vai onko esim. kirkon ulkomaanapu täyttä paskaa.
"Vai onko esim. kirkon ulkomaanapu täyttä paskaa."
Ei täyttä, mutta suurelta osin. Ensinnäkin kirkolle lahjoitetuista rahoista menee ylipäätään hyvin pieni osa hyväntekeväisyyteen, koska kirkon kiinteät kulut ovat niin suuret. Mutta ennenkaikkea kirkon avustustyö on aina alisteista lähetyskäskylle, eli auttaminen ei ole pyyteetöntä: kirkko odottaa saavansa vastinetta sijoitukselleen, eli uusia jäseniä, ja vähintäänkin hyvää pr:ää.
Näiden syiden vuoksi kannattaa suosia uskonnottomia hyväntekeväisyysjärjestöjä, kuten Punainen risti tai Unicef.
Sitä paitsi: tsekkaapa kuinka paljon haukkumasi katolinen kirkko käyttää rahaa hyväntekeväisyyteen. Eli jos ihmisläheisyys on kriteerinä, niin luterilaiset eivät välttämättä ole ykkösiä...- bemaritoni
Schlechterwisser kirjoitti:
"Vai onko esim. kirkon ulkomaanapu täyttä paskaa."
Ei täyttä, mutta suurelta osin. Ensinnäkin kirkolle lahjoitetuista rahoista menee ylipäätään hyvin pieni osa hyväntekeväisyyteen, koska kirkon kiinteät kulut ovat niin suuret. Mutta ennenkaikkea kirkon avustustyö on aina alisteista lähetyskäskylle, eli auttaminen ei ole pyyteetöntä: kirkko odottaa saavansa vastinetta sijoitukselleen, eli uusia jäseniä, ja vähintäänkin hyvää pr:ää.
Näiden syiden vuoksi kannattaa suosia uskonnottomia hyväntekeväisyysjärjestöjä, kuten Punainen risti tai Unicef.
Sitä paitsi: tsekkaapa kuinka paljon haukkumasi katolinen kirkko käyttää rahaa hyväntekeväisyyteen. Eli jos ihmisläheisyys on kriteerinä, niin luterilaiset eivät välttämättä ole ykkösiä...No ehkäpä näin, mutta osaa kirkko antaa ihan ihmisläheistä kasvatusta. Instituution ylimällä tasolla voi olla kovat paineet siitä miten jäsenmäärä kutistuu ja siksi he voivat ajautua PR-kikkoihin ja muuhun, mutta ne pikkusuorakuntien ohjaajat ja rippipapit sun muut ovat kyllä ihmislöheisiä ja hyviä tyyppejä.
bemaritoni kirjoitti:
No ehkäpä näin, mutta osaa kirkko antaa ihan ihmisläheistä kasvatusta. Instituution ylimällä tasolla voi olla kovat paineet siitä miten jäsenmäärä kutistuu ja siksi he voivat ajautua PR-kikkoihin ja muuhun, mutta ne pikkusuorakuntien ohjaajat ja rippipapit sun muut ovat kyllä ihmislöheisiä ja hyviä tyyppejä.
"Instituution ylimällä tasolla voi olla kovat paineet siitä miten jäsenmäärä kutistuu ja siksi he voivat ajautua PR-kikkoihin ja muuhun, "
Tarkoitatko siis ylimmällä tasolla jumalaa? :)
"pikkusuorakuntien ohjaajat ja rippipapit sun muut ovat kyllä ihmislöheisiä ja hyviä tyyppejä."
Eli puolustit katolisen kirkon vääryyksiä sillä, että sen johto on huonoa. Nyt tunnustat että luterilaisen kirkon johtokin on huonoa. No, mitäs luulet: ovatko katoliseen kirkkoon kuuluvat pikkuseurakuntien ohjaajat ja rippipapit sun muut sitten ihmisvihaajia ja huonoja tyyppejä? Mistä tiedät sen?
Ja jos näin ei ole, niin mikä sitten tekee luterilaisesta kirkosta jotenkin paremman?
Tai mistään kirkosta ylipäätään?- bemaritoni
Schlechterwisser kirjoitti:
"Instituution ylimällä tasolla voi olla kovat paineet siitä miten jäsenmäärä kutistuu ja siksi he voivat ajautua PR-kikkoihin ja muuhun, "
Tarkoitatko siis ylimmällä tasolla jumalaa? :)
"pikkusuorakuntien ohjaajat ja rippipapit sun muut ovat kyllä ihmislöheisiä ja hyviä tyyppejä."
Eli puolustit katolisen kirkon vääryyksiä sillä, että sen johto on huonoa. Nyt tunnustat että luterilaisen kirkon johtokin on huonoa. No, mitäs luulet: ovatko katoliseen kirkkoon kuuluvat pikkuseurakuntien ohjaajat ja rippipapit sun muut sitten ihmisvihaajia ja huonoja tyyppejä? Mistä tiedät sen?
Ja jos näin ei ole, niin mikä sitten tekee luterilaisesta kirkosta jotenkin paremman?
Tai mistään kirkosta ylipäätään?"No, mitäs luulet: ovatko katoliseen kirkkoon kuuluvat pikkuseurakuntien ohjaajat ja rippipapit sun muut sitten ihmisvihaajia ja huonoja tyyppejä?"
Tuskin, mutta aina löytyy poikkeuksia.
"Mistä tiedät sen?"
Koska ei pientä elämää elävät uskovaiset eivät ole ihmisvihaajia. Älä tee tästä mitään filosofista kysymystä.
"Ja jos näin ei ole, niin mikä sitten tekee luterilaisesta kirkosta jotenkin paremman?"
Ei välttämättä mikään, mutta minusta se tuntuu paremmalta, koska se on minua läheisempi. Sekin on subjektiivista ja riippuu siitä, miten on kasvatettu. Itse olen kasvanut näin.
"Tai mistään kirkosta ylipäätään?"
No itse asiassa, näen uskon hyvänä asiana, ainakin sellaisen joka itselläni on, ja kirkko pitää tuota mielestäni hyvää asiaa tehokkaammin yllä. Ja esim. rippileireillä annetaan ihmisläheistä kasvatusta.
- On uskovalla muutaki
Jumalan Henki, joka on Totuuden Henki ja sille perustuu uskovan moraali.
Raamattu on hyvä, koska raamattu sanoo niin. Selvähän se.
moraali perustuu Raamatun Sanan !!
Muistathan savonorava sitten pitää orjia ja kivittää tottelemattomat lapset. Ja niin edelleen. Ole kunnon kristitty äläkä rusinapullavässykkä.
belial_666 kirjoitti:
Muistathan savonorava sitten pitää orjia ja kivittää tottelemattomat lapset. Ja niin edelleen. Ole kunnon kristitty äläkä rusinapullavässykkä.
kivikaudessa ja noudat niitä lait? Tuu nyt ulos siitä pimeydestä joka lukitse sun aivot ajattelemaan järkevästi,, me eletään nääs nyky aika ja nykytestamentti ei vanha,, mutta ethän sä tajua koska sulle ei ole annettu ressukka Pyhä Henki,, joka vois valaista nä vaikeat asiat sulle. Nyt saatana valaisee sua ja sitt se on tollaista !! Säälin sua...
savonarola kirjoitti:
kivikaudessa ja noudat niitä lait? Tuu nyt ulos siitä pimeydestä joka lukitse sun aivot ajattelemaan järkevästi,, me eletään nääs nyky aika ja nykytestamentti ei vanha,, mutta ethän sä tajua koska sulle ei ole annettu ressukka Pyhä Henki,, joka vois valaista nä vaikeat asiat sulle. Nyt saatana valaisee sua ja sitt se on tollaista !! Säälin sua...
Sinähän sitä pronssikautista kirjaa elämänohjeeksi tyrkytät enkä minä.
Sääli on sairautta.
PS. Opettele kirjoittamaan suomea. Sen ei luulisi olevan ylivoimaista vaikka hihhuli oletkin.
PPS. Kymmenen käskyäkin on vanhassa testamentissa. Unohdetaan moiset siis ja siirrytään "nykytestamenttiin".
PPPS. Eikös Jeesus sanonut jotain siitä ettei ollut tullut lakia muuttamaan tjms?- asdvm
savonarola kirjoitti:
kivikaudessa ja noudat niitä lait? Tuu nyt ulos siitä pimeydestä joka lukitse sun aivot ajattelemaan järkevästi,, me eletään nääs nyky aika ja nykytestamentti ei vanha,, mutta ethän sä tajua koska sulle ei ole annettu ressukka Pyhä Henki,, joka vois valaista nä vaikeat asiat sulle. Nyt saatana valaisee sua ja sitt se on tollaista !! Säälin sua...
Eli moraalit tulevat raamatusta mutta nykykristitty osaa jotenkin poimia ne voimassa olevat käskyt niiden vanhentuneiden seasta...
Mistäköhän moinen mahtaa johtua? Eli mitä nykykristitty käyttää validointimetodina kun lukee raamatun käskyjä? - Hoifjudsfjdskjds
asdvm kirjoitti:
Eli moraalit tulevat raamatusta mutta nykykristitty osaa jotenkin poimia ne voimassa olevat käskyt niiden vanhentuneiden seasta...
Mistäköhän moinen mahtaa johtua? Eli mitä nykykristitty käyttää validointimetodina kun lukee raamatun käskyjä?1. Raamatussa ei ole yhtään Jumalan kirjoittamaa sanaa.
2. Se miten nykykristitty poimii Raamatusta oikeat käskyt perustuu ihmisen eettisiin arvoihin ja moraaliin. Tuskin kovin moni lukuun ottamatta joitain vanhoillishihhuleita noudattaa Raamattua kirjaimellisesti. Itse en ainakaan ole siitä edes neljännestä lukenut vaikka uskonkin.
3. Ja sitten vielä se, että miksi ateistit ylipäänsä yrittävät kiistää Raamatun ja uskonnon. Eikö pidä paikkansa että se antaa ihmiselle hyvät perusarvot? Jos uskoo Jumalaan ja haluaa taivaaseen ei kyllä uskalla tappaa, raiskata tai tehdä ylipäänsä syntiä. Menepä kysymään joltain taparikolliselta uskooko hän Jumalaan. Tuskin. Ja en itse ainakaan tekisi esim itsemurhaa. Mutta jos menettäisin uskoni luultavasti hyppäisin välittömästi sillalta. Mitä sitä turhia tässä elelemään ja tehdä työtä? Hoifjudsfjdskjds kirjoitti:
1. Raamatussa ei ole yhtään Jumalan kirjoittamaa sanaa.
2. Se miten nykykristitty poimii Raamatusta oikeat käskyt perustuu ihmisen eettisiin arvoihin ja moraaliin. Tuskin kovin moni lukuun ottamatta joitain vanhoillishihhuleita noudattaa Raamattua kirjaimellisesti. Itse en ainakaan ole siitä edes neljännestä lukenut vaikka uskonkin.
3. Ja sitten vielä se, että miksi ateistit ylipäänsä yrittävät kiistää Raamatun ja uskonnon. Eikö pidä paikkansa että se antaa ihmiselle hyvät perusarvot? Jos uskoo Jumalaan ja haluaa taivaaseen ei kyllä uskalla tappaa, raiskata tai tehdä ylipäänsä syntiä. Menepä kysymään joltain taparikolliselta uskooko hän Jumalaan. Tuskin. Ja en itse ainakaan tekisi esim itsemurhaa. Mutta jos menettäisin uskoni luultavasti hyppäisin välittömästi sillalta. Mitä sitä turhia tässä elelemään ja tehdä työtä?"Menepä kysymään joltain taparikolliselta uskooko hän Jumalaan. Tuskin."
http://www.skepticfiles.org/american/prison.htmHoifjudsfjdskjds kirjoitti:
1. Raamatussa ei ole yhtään Jumalan kirjoittamaa sanaa.
2. Se miten nykykristitty poimii Raamatusta oikeat käskyt perustuu ihmisen eettisiin arvoihin ja moraaliin. Tuskin kovin moni lukuun ottamatta joitain vanhoillishihhuleita noudattaa Raamattua kirjaimellisesti. Itse en ainakaan ole siitä edes neljännestä lukenut vaikka uskonkin.
3. Ja sitten vielä se, että miksi ateistit ylipäänsä yrittävät kiistää Raamatun ja uskonnon. Eikö pidä paikkansa että se antaa ihmiselle hyvät perusarvot? Jos uskoo Jumalaan ja haluaa taivaaseen ei kyllä uskalla tappaa, raiskata tai tehdä ylipäänsä syntiä. Menepä kysymään joltain taparikolliselta uskooko hän Jumalaan. Tuskin. Ja en itse ainakaan tekisi esim itsemurhaa. Mutta jos menettäisin uskoni luultavasti hyppäisin välittömästi sillalta. Mitä sitä turhia tässä elelemään ja tehdä työtä?"Mutta jos menettäisin uskoni luultavasti hyppäisin välittömästi sillalta. Mitä sitä turhia tässä elelemään ja tehdä työtä?"
Höh? Miksi ihmeessä sitten elät tässä maailmassa jos kuoleman jälkeen koittaa parempi paikka kuitenkin? Eikös kannattaisi hankkiutua omaisuudesta eroon ja ryhtyä jeesuksen kehottamana pummiksi? Mikäs motiivi se tuommoinen on työssäkäyntiin?- Hoifjudsfjdskjds
qfft kirjoitti:
"Mutta jos menettäisin uskoni luultavasti hyppäisin välittömästi sillalta. Mitä sitä turhia tässä elelemään ja tehdä työtä?"
Höh? Miksi ihmeessä sitten elät tässä maailmassa jos kuoleman jälkeen koittaa parempi paikka kuitenkin? Eikös kannattaisi hankkiutua omaisuudesta eroon ja ryhtyä jeesuksen kehottamana pummiksi? Mikäs motiivi se tuommoinen on työssäkäyntiin?No vaikka se että yrittää saada elämästä edes jotain nautintoa irti. Pummina sitä tuskin voi tehdä. Omaisuuttahan ei elinaikana tarvitse myydä sillä sen voi testamentata hyväntekeväisyyteen kuoleman jälkeen. Enemmän rahaa kerään testamenttiini työssä käymällä kuin kerjäämällä. Itsemurha taas on synti joten en sitä tee vaikka joskus haluaisinkin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies pakko olla rehellinen
Kiinnostuin koska olet tosi komea ja sulla on ihana puheääni. Olen aika pinnallinen sitten kai... 😓 kyllä olet tosi rau697454Olet saanut kyllä tunnisteita
Itsestäsi ja meistä. Mutta mikä siinä on, ettet kirjoita etkä anna itsestäsi merkkejä. Ellei ole kysymys siitä, mikä ens435094- 973452
Kristo Salminen, 52, riisuutui - Paljasti Iso-Börjen tatuoinnit - Somekansan tuomio yksimielinen
Iso-Börje, tuo iso, tatuoitu, yltiöromanttinen ja aika kuuma rikollispomo - vai mitä mieltä sinä olet? Lue lisää ja kat462319- 442289
- 222168
- 342113
Joka päivä olen lukenut
Lähes kaiken. Ne sanat ja miten olet minut nähnyt. Se sattuu niin syvälle sydämeen. Ehkä vain manipuloit tai jotain. Sil171887- 281781
Hirvenmaitojuusto
Olin Prisman juustohyllyllä kun vierestä alkoi kuulua kamala paapatus. Siinä oli vanha muori, joka räyhäsi raivokkaasti,141683