Tänään join kahvia ja söin kakkua eikä ollut ongelmia suun kanssa. Olisi helpompi kestää nämä ongelmat jos olisi toivoa parantumisesta mutta kun ei ole. En ole varmasti yksin näiden riesojen kanssa, monilla on paljon vaikeampaa. Mutta eletään tätä elämää joka on annettu ja kyllä minä vielä huumorinkin löydän jahka saan vähän kaiveltua sisimpääni. Mutta eespäin, eespäin tiellä syöpien, rnta rinnan astukaamme siskot, veikot.
Pienet ilot
Raspikurkku
10465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Että saat jotain Iloa jostain.
Päivää Raspis!Olenkin ajatellut,mitä sulle kuuluu,kun et ole paljon kirjoitellut,tai sitten en ole huomannut.Tämä varmaan laiha lohtu sulle,mutta hyvä kun edes välillä pystyt nauttimaan kahveesta ja kakustakin.Onko sulla muuten (jos saa olla utelias) seuraava hoito taas viisi päivää viikosssa?Olin itse eilen ekassa tiputuksessani ja siellä oli myös rouva,joka kertoi käyvänsä tämän viikon päivittäin tipassa.En kehdannut kysyä,mikä syöpä hänellä on,kun ei itse ottanut asiaa puheeksi.Hyvää päivän jatkoa sinulle ja koitetaan pitää se lippu korkealla,vaikka salko olisikin katki,eiks niin...
Kolme viikkoa taukoa ja sitten viitenä päivänä tiputus. Onneksi minulla on suonet kestäneet hyvin eikä mitään karkailua ole esiintynyt eikä myöskään piikkikammoa ole kehittynyt, pikemminkin päinvastoin niin että labran piikkiä ei edes huomaa ja kanylointikin on vain pieni pistos.
sinä hyvä nimimerkki Raspikurkku jaksat ja pystyt olemaan valittamatta täällä ,kirjoitat aina positiiviseen sävyyn vaikka käsittääkseni sinun syöpäsi on paljon pahempi kuin kenelläkään meistä muista tällä palstalla kirjoittavista?
Sinulla jos kenellä olisi syy valittaa ja voivotella,mutta koskaan et tee niin:)
Kerro vahvuutesi ,mikä se on ?
Sitä samaa olen ihmetellyt.
Raspis löytää joka asiasta sen valoisan puolen.
Hieno meininki!
hän ei ole kertaakaan valittanut esim.tämän kesän helteistä,vaikka takuulla hänkin on joutunut hikoilemaan kuten toisetkin,vai onko hänellä iso pakastin jossa on välillä vilvoitellut;-)))
itsekään. Kai se lähtee siitä että olen yrittänyt saada ihmiset silloin tällöin hymyilemään. Se antaa voimia itsellekin. Tämä suuhomma on kyllä ollut sellainen että huumori on meinannut loppua. Olisi pitänyt ottaa kuva huulista kun ne olivat pahimillaan. Aamuisin tyyny oli täynnä verijälkiä. Olisitte nähneet että niillä ei paljon suudella. Yksi asia on tietenkin se että minun ei tarvitse enää pelätä. Myös se auttaa jaksamaan että täällä on hyvässä seurassa.
olet tehnyt,tukenut muita syöpäpotilaita huumorilla: saanut meidät hymyilemään aika monasti hauskoilla kirjoituksillasi:)))))
Todella ikävää tuo sytostaatin sivuvaikutus suuhusi,pystyn vain kuvittelemaan miltä se tuntuu,itselläni oli vaan suun kuivuminen ja pientä kipuilua suun limakalvoissa ja valitin siitäkin,ainakin perheelleni vaikka se oli pientä ja kesti vain vähän aikaa..
Yritän kuvitella omalle kohdalleni,että syöpäni leviäisi parantumattomaksi,miten sen ottaisin: ehkä siihen sopeutuisi alku shokin jälkeen,ehkä tulisi sellainen rauhallinen olo: valittaminen ei auta vaan on elettävä loppu elämä parhaalla mahdollisella tavalla,jättää läheisille hyvä muisto,miten tämä Tommy Taberman sanoikaan,nyt ei tule mieleen.
Kirjoitellaan ja myrskyn saapumista odotellen,illaksi on luvattu myrsky säätä.
toivon voimia jaksaa.En tiedä miten itse selviäisin,jos sanoisivat syövän levinneen.Kai se olisi pakko ottaa vastaan.Jokaisesta päivästä löytää edes pienen hymyn aiheen.Minullakin meni suu rikki,rakkuloita.Ei voinut syödä mitään kiinteää,vaan marjakeittoa,ja jotain laihaa kiisseliä.Piimäkin tuntui liian happamalle.Kauniita ajatuksia varmasti saat kaikilta palstalaisista.Mielessä olet joka päivä,ja toivoa sinulle haluaisin antaa,jos pystyisin.
kuulla!