Yksi ruikutus viesti lisää

En olisi koskaan voinutkaan uskoa, että olisin yksi näistä naisen perään ruikuttajista täällä..mutta liityn joukkoonne nöyränä:/
Nyt voin sanoa, että tuo treffit puoli, ei ole ollenkaan höpöhomma. Sieltä voi löytää uskomattomia aarteita, ja sellaisenhan löysin. Ihan puhtaasti tuurilla.
Ja melkein heti menetinkin, syyllinen tähän löytyy ihan katsomalla peilikuvaa, mikä tietysti harmittaa aivan älyttömän paljon. Muttamutta, tämä asian pointti oli nyt se, että naiset kun löydätte jotain ihanaa niin haistattakaa kaikelle muulle maailmalle pitkät ja pitäkää ihanaisesta kiinni kynsin hampain! Vaikka mitä tulisi eteen.

Olkaa rehellisiä vaikka olisi millaisia mörköjä takana ja laittakaa itsenne rohkeasti peliin. Pitäisi varmaan olla surullisempikin, mutta kiitollinen olen aina pienestäkin onnesta. Ainakin yritin tehdä hänetkin iloiseksi ja onnelliseksi. Näin siis jään kaipaamaan...
8728
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

sulle. Näin voi tosiaan käydän, että jonkun aarteen kadottaa ja tajuaa sen vasta myöhemmin.

nimim. kokemusta on

Äänestä

Mulle kävi juuri niin, että sain lahjaksi mitä kauneimman rakkauden ja pilasin sen omilla tunne-elämäni vajavaisuuksilla. Nyt kun lahja on menetetty niin nyt todella ahdistaa ja harmittaa aivan kauheasti... eikä asia ole korjattavissa vaikka mitään pettämistä tms. räikeää virhettä ei tapahtunut.

Äänestä
  • Mulla ainakin menee tunne-elämäni vajavaisuuksien korjaamiseen ja eheytymiseen koko elämä niin, että ellen ala hyväksymään omaa epätäydellisyyttäni, tuskin voin mihinkään suhteeseen koskaan todella ryhtyäkään. Siksi tyydyn satunnaisiin seksisuhteisiin, jos niitäkään enää rohkenee kokea, kun ihmisistä ei nykyään tiedä mitään, kuka tahansa voi olla mikä tahansa, että varovaisuus lienee paikallaan jokaisella.

    Äänestä

  • Oiskohan näin kirjoitti:

    Mulla ainakin menee tunne-elämäni vajavaisuuksien korjaamiseen ja eheytymiseen koko elämä niin, että ellen ala hyväksymään omaa epätäydellisyyttäni, tuskin voin mihinkään suhteeseen koskaan todella ryhtyäkään. Siksi tyydyn satunnaisiin seksisuhteisiin, jos niitäkään enää rohkenee kokea, kun ihmisistä ei nykyään tiedä mitään, kuka tahansa voi olla mikä tahansa, että varovaisuus lienee paikallaan jokaisella.

    sama täällä.
    Pelkät satunnaiset seksisuhteet ovat helppoja, ei tarvitse stressata mistään, eikä muutenkaan ajatella liikaa. Pohjimmiltani haluaisin kuitenkin löytää naisen jonka kanssa viettäisin loppuelämän, mutta käytännössä suhteen aloittaminen ei minulta onnistu. Hermoilen ja pelkään liikaa, en siis uskalla heittäytyä rakkauteen. En osaa päästää toista (henkisesti) lähelle, mutta en myöskään haluaisi kenenkään joutuvan kärsimään minun ailahtelevaisuudestani, kun en itsekään aina tiedä mitä haluan.

    Jälkeenpäin ajatellen, elämässäni oli hetken hyvin erityinen nainen, jota en olisi saanut päästää menemään. Silloin kohtelin häntä huonosti, pyöritin muita naisia samanaikaisesti kun tapailin häntä, olin epäkunnioittava ja ylimielinen, yritin melkeinpä tehdä hänestä jonkinlaisen pikkuvaimokkeen, en edes vaivautunut tutustumaan häneen ihmisenä, keskityin vain hänen hyvään ulkonäköönsä. Kohtelin häntä melkein kuin hän olisi jokin esine tai palvelija. Hävettää ja kaduttaa, ihmettelen mitä helvettiä päässäni liikkui..

    Hän tietysti oman arvonsa tuntevana naisena ei viitsinyt katsella temppuiluani, minkä nyt ymmärrän hyvin. Tästä on aikaa kaksi vuotta, olen seurannut hänen elämäänsä vierestä ja huomannut kuinka aito ja hyväsydäminen ihminen hän on. Rehellinen ja hyväntahtoinen. Hänen kaltaisiaan on harvassa, mutta en aio edes yrittää saada häntä takaisin. Hän ansaitsee jotain paljon parempaa kuin minut, ja vilpittömästi toivon että hän vielä löytää jonkun jonka kanssa hän on onnellinen.

    Äänestä

  • vajaa tunne-elämä kirjoitti:

    sama täällä.
    Pelkät satunnaiset seksisuhteet ovat helppoja, ei tarvitse stressata mistään, eikä muutenkaan ajatella liikaa. Pohjimmiltani haluaisin kuitenkin löytää naisen jonka kanssa viettäisin loppuelämän, mutta käytännössä suhteen aloittaminen ei minulta onnistu. Hermoilen ja pelkään liikaa, en siis uskalla heittäytyä rakkauteen. En osaa päästää toista (henkisesti) lähelle, mutta en myöskään haluaisi kenenkään joutuvan kärsimään minun ailahtelevaisuudestani, kun en itsekään aina tiedä mitä haluan.

    Jälkeenpäin ajatellen, elämässäni oli hetken hyvin erityinen nainen, jota en olisi saanut päästää menemään. Silloin kohtelin häntä huonosti, pyöritin muita naisia samanaikaisesti kun tapailin häntä, olin epäkunnioittava ja ylimielinen, yritin melkeinpä tehdä hänestä jonkinlaisen pikkuvaimokkeen, en edes vaivautunut tutustumaan häneen ihmisenä, keskityin vain hänen hyvään ulkonäköönsä. Kohtelin häntä melkein kuin hän olisi jokin esine tai palvelija. Hävettää ja kaduttaa, ihmettelen mitä helvettiä päässäni liikkui..

    Hän tietysti oman arvonsa tuntevana naisena ei viitsinyt katsella temppuiluani, minkä nyt ymmärrän hyvin. Tästä on aikaa kaksi vuotta, olen seurannut hänen elämäänsä vierestä ja huomannut kuinka aito ja hyväsydäminen ihminen hän on. Rehellinen ja hyväntahtoinen. Hänen kaltaisiaan on harvassa, mutta en aio edes yrittää saada häntä takaisin. Hän ansaitsee jotain paljon parempaa kuin minut, ja vilpittömästi toivon että hän vielä löytää jonkun jonka kanssa hän on onnellinen.

    ottaisit häneen yhteyttä ja pyytäisit anteeksi.

    Se auttaa sinua itseäsi ja häntä, vaikka aikaa onkin kulunut.
    Kannattaa, varsinkin jos edelleenkin koet, että hän oli erityinen.

    Menneen sovittaminen eheyttää sinua ja saattaa hänestäkin tuntua hyvältä.
    Hyväntahtoiselle ihmiselle on vaikeaa se, mitä "paskaa" löytyy monen pinnan alta.

    Äänestä

  • vajaa tunne-elämä kirjoitti:

    sama täällä.
    Pelkät satunnaiset seksisuhteet ovat helppoja, ei tarvitse stressata mistään, eikä muutenkaan ajatella liikaa. Pohjimmiltani haluaisin kuitenkin löytää naisen jonka kanssa viettäisin loppuelämän, mutta käytännössä suhteen aloittaminen ei minulta onnistu. Hermoilen ja pelkään liikaa, en siis uskalla heittäytyä rakkauteen. En osaa päästää toista (henkisesti) lähelle, mutta en myöskään haluaisi kenenkään joutuvan kärsimään minun ailahtelevaisuudestani, kun en itsekään aina tiedä mitä haluan.

    Jälkeenpäin ajatellen, elämässäni oli hetken hyvin erityinen nainen, jota en olisi saanut päästää menemään. Silloin kohtelin häntä huonosti, pyöritin muita naisia samanaikaisesti kun tapailin häntä, olin epäkunnioittava ja ylimielinen, yritin melkeinpä tehdä hänestä jonkinlaisen pikkuvaimokkeen, en edes vaivautunut tutustumaan häneen ihmisenä, keskityin vain hänen hyvään ulkonäköönsä. Kohtelin häntä melkein kuin hän olisi jokin esine tai palvelija. Hävettää ja kaduttaa, ihmettelen mitä helvettiä päässäni liikkui..

    Hän tietysti oman arvonsa tuntevana naisena ei viitsinyt katsella temppuiluani, minkä nyt ymmärrän hyvin. Tästä on aikaa kaksi vuotta, olen seurannut hänen elämäänsä vierestä ja huomannut kuinka aito ja hyväsydäminen ihminen hän on. Rehellinen ja hyväntahtoinen. Hänen kaltaisiaan on harvassa, mutta en aio edes yrittää saada häntä takaisin. Hän ansaitsee jotain paljon parempaa kuin minut, ja vilpittömästi toivon että hän vielä löytää jonkun jonka kanssa hän on onnellinen.

    Jos olet henkisesti kasvanut parissa vuodessa ja ymmärrät oman käytöksesi, niin miksi et osaa arvostaa tällä hetkellä itseäsi, että voisit kertoa tälle ihmiselle omista tuntemuksistasi?
    Aikahan sen sitten näyttää mitä tulevaisuus tuo, mutta uskon sen helpottavan omia tunnemaailman seikkoja kun saisit kertoa mitä olet pohtinut.

    On hyvin tärkeetä tulla ymmäretyksi ja jos tuollainen erityinen ihminen on vastassa, niin usein tälläiset ihmiset ymmärtävät toista ja mahdollisia ongelmia...
    Mistä tuo hyväntahtoisuus, rehellisyys ja aitous sitten tulee, niin sitäkin kannattaa miettiä..
    Varmasti tälläiset ihmiset on paljon miettinyt elämää, kokenut omat tuskansa, tehnyt virheitä/tekevät virheitä ja löytänyt tasapainoa elämään. Harva sitä elää ongelmitta ja pohtimatta elämässä mitään. Jokaiselle se osuu jossain muodossa eteen ja se mitä asioille tekee on täysin oma valinta.
    Kukaan ei valitse puolestasi eli itse kannustan ihmisiä keskustelemaan, jos vain se on mahdollista.

    Joskus vain tarvitaan aikaa ja täytyy mennä kauas, että näkee lähelle.

    Tsemppiä!

    Äänestä

  • vajaa tunne-elämä kirjoitti:

    sama täällä.
    Pelkät satunnaiset seksisuhteet ovat helppoja, ei tarvitse stressata mistään, eikä muutenkaan ajatella liikaa. Pohjimmiltani haluaisin kuitenkin löytää naisen jonka kanssa viettäisin loppuelämän, mutta käytännössä suhteen aloittaminen ei minulta onnistu. Hermoilen ja pelkään liikaa, en siis uskalla heittäytyä rakkauteen. En osaa päästää toista (henkisesti) lähelle, mutta en myöskään haluaisi kenenkään joutuvan kärsimään minun ailahtelevaisuudestani, kun en itsekään aina tiedä mitä haluan.

    Jälkeenpäin ajatellen, elämässäni oli hetken hyvin erityinen nainen, jota en olisi saanut päästää menemään. Silloin kohtelin häntä huonosti, pyöritin muita naisia samanaikaisesti kun tapailin häntä, olin epäkunnioittava ja ylimielinen, yritin melkeinpä tehdä hänestä jonkinlaisen pikkuvaimokkeen, en edes vaivautunut tutustumaan häneen ihmisenä, keskityin vain hänen hyvään ulkonäköönsä. Kohtelin häntä melkein kuin hän olisi jokin esine tai palvelija. Hävettää ja kaduttaa, ihmettelen mitä helvettiä päässäni liikkui..

    Hän tietysti oman arvonsa tuntevana naisena ei viitsinyt katsella temppuiluani, minkä nyt ymmärrän hyvin. Tästä on aikaa kaksi vuotta, olen seurannut hänen elämäänsä vierestä ja huomannut kuinka aito ja hyväsydäminen ihminen hän on. Rehellinen ja hyväntahtoinen. Hänen kaltaisiaan on harvassa, mutta en aio edes yrittää saada häntä takaisin. Hän ansaitsee jotain paljon parempaa kuin minut, ja vilpittömästi toivon että hän vielä löytää jonkun jonka kanssa hän on onnellinen.

    Miksi ihmeessä siis vielä mietit, ettet ole hänen arvoisensa?

    Ja ei ihme jos suhde ei onnistunut, jos

    a) sinä et itse pidä itseäsi rakastamisen arvoisena, ja

    b) vielä varmistit, ettet vain rakastuisi häneen järjestämällä mahdollisimman paljon muuta säpinää?

    c) Ja vielä käyttäydyit huonosti häntä kohtaan. Miksi ihmeessä tämäkin vielä? Eikö tuo ylenmääräinen naisten pyöritys olisi riittänyt...

    Päivänselvä tapaus:

    Olet pelkuri! Ja vielä tänne kirjoittelet - uskaltamatta ilmeisesti ottaa häneen yhteyttä... vai hävettääkö liikaa?

    Pyydä joka tapauksessa anteeksi - ihan jo sen vuoksi, että olet saattanut horjuttaa hänen luottamustaan ylipäänsä ihmisiin, rakkauteen ja ennenkaikkea itseesi.

    Mutta jos luulet, että hänen kanssaan suhde voisi onnistua, ota nyt ihmeessä yhteyttä häneen, varsinkin jos hän ei ole vielä löytänyt ketään toista (se saattaa olla merkki siitä, että hän tosiaan oikeasti rakastui sinuun, huonosta käytöksestäsi huolimatta, mutta hän näki ehkä sen lävitse)

    Kuulostaa kyllä idiootin käytökseltä, mutta kaikkihan eivät ole valmiita sitoviin rakkaussuhteisiin aina ja joka tilanteessa... hmm. Mutta go for it!

    Mutta tosin voit joutua kokemaan varsinaisia rakkauden-testaus-konttaus-harjoituksia aluksi...

    Äänestä

Jotkut voivat yrittää uudelleen lähettämällä nimettömiä lahjoja,joidenkin rakkaat ovat rajan takana,ajattele näin"hän on iloinen,joten minäkin olen",joskus se voi olla vaikeaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


RuikRuik kirjoitti:

En olisi koskaan voinutkaan uskoa, että olisin yksi näistä naisen perään ruikuttajista täällä..mutta liityn joukkoonne nöyränä:/
Nyt voin sanoa, että tuo treffit puoli, ei ole ollenkaan höpöhomma. Sieltä voi löytää uskomattomia aarteita, ja sellaisenhan löysin. Ihan puhtaasti tuurilla.
Ja melkein heti menetinkin, syyllinen tähän löytyy ihan katsomalla peilikuvaa, mikä tietysti harmittaa aivan älyttömän paljon. Muttamutta, tämä asian pointti oli nyt se, että naiset kun löydätte jotain ihanaa niin haistattakaa kaikelle muulle maailmalle pitkät ja pitäkää ihanaisesta kiinni kynsin hampain! Vaikka mitä tulisi eteen.

Olkaa rehellisiä vaikka olisi millaisia mörköjä takana ja laittakaa itsenne rohkeasti peliin. Pitäisi varmaan olla surullisempikin, mutta kiitollinen olen aina pienestäkin onnesta. Ainakin yritin tehdä hänetkin iloiseksi ja onnelliseksi. Näin siis jään kaipaamaan...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu