Suomen historiassa löytyy keskiajalta mielenkiintoinen ilmiö. "sarka-aateli" eli Vehkalahden knaapit. Kyseessä on talonpojat jotka toimittivat Ruotsin kruunulle palveluksia ja saivat vastineeksi samanlaisia etuoikeuksia(verovapauden), joita oli aatelisilla. Näitä palveluksia olivat mm. ratsun ja sotilaan varustaminen, rannikon valvonta ja varoitustulien sytyttäminen vihollisten lähestyessä jne. Ko. "sarka-aateliset" suvut ottivat jo keskiajalla vaakunat käyttöönsä. Tällaisia sukuja ovat Vehkalahdelta mm. Pihlhjertta, Husgafvel, Brandstaka ym.
Monet näistä suvuista köyhtyivät ja luopuivat kruunun palveluksista ja ryhtyivät tavallisiksi talonpojiksi. Heille jäi muistoksi vaakunat. "Sarka-aatelin" vaakunat eroavat aatelisvaakunoista siinä, ettei heillä ole haarniskan kypärän päällä aateliskruunua.
Monet näistä suvuista köyhtyivät ja luopuivat kruunun palveluksista ja ryhtyivät tavallisiksi talonpojiksi. Heille jäi muistoksi vaakunat. "Sarka-aatelin" vaakunat eroavat aatelisvaakunoista siinä, ettei heillä ole haarniskan kypärän päällä aateliskruunua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näitä kirjoittajan mainitsemia 'sarka-aatelisia' olivat monet muutkin silloin jo mm. länsi-Suomessa nimeä kantavat miehet/suvut. Ilmajoen tunnettu suurtalonpoika Jaakko (Jakob) Ilkka Nuijasodan päällikkönäkin tunnettu oli ykis tämänkaltainen mies, varusti ratustilan tapaan sotamiehen tai useamman kuninkaan sotiin, ja oli jopa itsekin ratsusotilaana Venäjän sodassa jo var´hain jolloin Ruotsi sotaa Venäjää vastaan kävi.
Ilmeistä oli että kyllästyi, koettuaan itsekin sodan mielettömyyden ja sen kustannukset jotka lankesivat vain talollisten osalle, ja aateliset saivat kaiken vapauden ja veron kannon oikeuden mitä vaan kuvitella saattoi!
Mutta saattoi olla Ilkan pettymystäkin mukana - koska ei tullut korotetuksi vapaamiehen eli rälssin joukkoon pysyvästi!? Tilapäistä verovapautta sai toki, varustettuaan ja oltuaan itse ratsumiehenä.
Sitten oli Hämeenkyrön suurtilallinen ratsuluutnatti Timi, joka sai veronkanto oikeukseien lisäksi laajat maa-alat 'läänityksenään' aatelisten tapaan, mutta ei ollut aatelis-säätyinen ainakaan lähisuvustaan... Hämeenkyrö/Ikaalinen jopa Mouhijärvellä oli luutnantin verosta vapaata nautintaoikeutta.
Heitä riittää moneen kolkkaan maata, mutta huomattavaa arvon nousuahan sekin osoitti, ja rohkeutta ryhtyä varustamaan tai lähteä itse sotilaaksi!
Husgafvel'eilla on se kruunu.
Jotkin knaapit kohosivat hierarkiassa ylöspäin - ja sopiva avioliitto auttaa aina.
Itä-Suomessa vaikutti 1600-luvun alkupuolella muuan Liivinmaalainen palkkasotilas, Erik Michelsson.
Vuonna 1599 hänet mainitaan ratsumiehenä.
Jo 1609 hän oli Kymenkartanon kihlakunnan voutina, sitten Vähä-Savon (Itä-Savon) voutina 1602-1605, 1608-1610 sekä 1617-1622 ja vuodesta 1630 alilaamannina vuoteen 1653 asti. Olavinlinnassa toimiessaan hän käytti vaakunaa, jossa kuviona oli viirillä varustettua peistä kantava ratsumies.
Hänen rälssivapautensa maaomaisuuteen vahvistettiin syksyllä 1653. ja hän alkoi käyttää nimeä Sölferarm. Hänen uudessa vaakunassaan kenttä oli sini-kulta-halkoinen, päällikkeenä vasemmalta työntyvä hopeinen, miekkaa kantava käsivarsi.
Erik Michelsson oli avioitunut Brita Stiernkorsin kanssa.
Hyvä avioliitto varmaan vaikutti osaltaan hänen asemansa vahvistumiseen.
Mieslinjalta suku ammui parissa sukupolvessa.