Viiden kuukauden ikäinen koiranpentuni on alkanut jarrutella. Kävellään nätisti hihnassa, kun se yhtä äkkiä pysähtyy ja menee jopa maahan välillä. En ymmärrä mistä se johtuu, näkyvissä ei ole mitään erikoista. Lisäksi pentu ei tahdo kävellä sinne mihin minä haluan. Liittyyköhän tämä tuohon äskeiseen? Mitä pitäisi tehdä?
Pentu
pysähtelee
7532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pennut varsinkin saavat vain päähänsä jäädä makaamaan tähän ja "minä en tule, enkä myöskään mene sinne minne sinä"..Se on eräänlaista ns. kiukuttelua jolla myös katsotaan omia rajojaan eli miten nyt isäntä/emäntä ratkaisee pulman. :)
Toinen on, että pentu on hyvin arka ja luulee näkevänsä jotain tai haistaa jotain omituista..
Lähinnä epäilisin vaan tuota ns. jääräpäisyyttä eli koulutus olisi ainoa mikä auttaa ja voisit opettaa koiralle käskyä "ylös" mikä tarkoittaisi seisomaannousemista..
Jos koira on kovasti perääsi niin jatka matkaa ja jätä koira niin luulisi paniikin iskevän ja pennun kipittävän perään (jos taas ei ole niin älä ihmeessä kokeilekkaan tätä).
Muuta ei nyt äkkisältään osaa sanoa, jos koiralla ei ole mitään oireita yms niin kallistuisin "kiukutteluun".
Eli koita kestää. :)
pitkiä kävelylenkkejä? Pentu voi vain yht'äkkiä väsähtää ja laittaa siksi maahan. Toki kyseessä voi olla myös nuo hajut tai sitten se jääräpäisyys.
Nyt olen kinnittänyt huomion siihen, että pentu pysähtelee aina kun menemme kotiin päin. Voisiko olla mahdollista, että ei halua lähteä kotiin? Myös jonkinlaisia pelkoja olen huomannut. Ei aina uskalla kulkea sillan yli, mutta sitten joskus taas siinä ei ole mitään hämminkiä. Myös rappukäytävässä on jotain outoa. Pentu menee heti ulko-ovesta päästyään seinän viereen ja kulkee siinä, ei suostu kulkemaan keskellä rappukäytävää hissiin. Hissiä ei kylläkään pelkää yhtään.
Pentu kyllä on erittäin jääräpäinen. Jopa eläinlääkäri rokotuksen yhteydessä sanoi, ettei ole nähnyt noin jääräpäistä pentua! Miten ihmeessä saan koulutettua kunnon tavoille tuollaisen koiran?
Eli veikkaan edelleen siis tätä jääräpäisyyttä. :)
Näköjään myös lisänä on se, että pentu on arkakin.
Tuo seinän vieressä kulkeminen on sitä, että koira hakee turvaa seinästä (seinä on toisella puolella ja sinä toisella ja pentu välissä). Samaten taas oudot asiat, kuten silta yms. pelottavat ja arveluttavat vielä pentua.
Näihin pentu tottuu kyllä. Itselläni myös pentuna koira huomas kyllä, jos liikennemerkkiäkin siirrettiin ja laittoi maahan äkkiä ja murisi sille. :D Joskus harvoin kannoin koiran ohi ja jatkoimme matkaa ja useimmiten houkuttelin koiran mukaan. Nykyäänkin huomaa muutokset ja murisee epävarmana, mutta ei laita maahan.
Voi olla myös kiinni siitä, että tajuaa menevänsä kotiin ja ei haluakkaan vielä sisälle. :) Jos mahdollista ja olette aina tehneet saman lenkin kokeileppa pennulle outoa lenkkiä ja pysähtyykö se vai ei.
En näe ongelmaa kouluttaa koiraa, vaikka sillä olisikin luonnetta. Kärsivällisyyttä vain niin kyllä koira oppii ja periksi, kun ei anna asioissa joissa koira on jääräpäinen.
Kokeileppa (riippuen pennun iästä) myös, jos nostat pennun ylös ja sanot "jatketaan" (tms.) lähteekö kävelemään tai jos kannat ihan hetken koiraa. Tosin vaarana on koiran tottuminen siihen, että huomion saa makaamalla näissä. Kolmas olisi houkuttele makupaloilla (jos pelkää).
Jos hermot ja aika riittävät niin kokeile joskus, että sanot "eteenpäin" ja kehut, kun koira kävelee nätisti eteenpäin (harjoitelkaa sisällä jo ja silloin, kun pentu kävelee), kun pentu pysähtyy sano "eteenpäin", jos pentu ei kävele älä kiinnitä siihen enää huomiota (joten seisot ja koitat kestää), toista käsky hetken päästä jne..Jos koira ei lähde todellakaan yli 10 minuutin päästä liikkeelle niin silloin menet ja nostat ylös ja toistat käskyn jälleen ja palkitset heti, jos pentu kävelee taas.
Tuo vika olisi paras tapa ja kaikista rasittavin sinulle. :)
Voithan aina kirjoitella tänne jatkossakin, jos mikään ei vaan tunnu tepsivän.
Onnea pennun kanssa. :)
sama juttu. Nimittäin toi kotiin menon hidastaminen. Eli jos en kerkii tekeen kunnon lenkkiä koiran kanssa, vaan kerkiin vaan kakattaan ja pissattaan, niin koira laahustaa kotiin. Tulee perässä niin että saa välillä vetää hihnasta että tulehan, vaikka muuten seuraa oikein hienosti. Ja ihan pentuna pelkäs kans rappukäytävää. Siellä kaikuu, joten kaikki äänet on kovempia ja koirasta varmaan tuntuu että äänet tulee jostain muualta. Kun hankin koirani, niin sain ensimmäisen päivän kantaa koirani kolmanteen kerrokseen kun se pelkäsi rappusia. Sitten opeteltiin rappuset kulkeen namupalojen houkuttelemana. Pelko katosi kahdessa päivässä. (Jos pentusi pelkää ja huomaat sen, niin kyyristy sen viereen ja puhu ja silittele rauhoittavasti. Näin se ainakin tietää että sinuun voi luottaa eikä sen tarvitse pelätä.)
Rohakaise pentua, näytä, ettei ole pelättävää, kiinnitä huomio pelottavasta asiasta ITSEESI ja esim. namiin, joka on kädessäsi, pentu huomaamattaan kävelee siellä portaikossa jne. eikä muista "pelätä". Kehu pentua ILOISELLA äänellä, älä toru, äläkä provosoi "hui, kamalaa, matalalla äänellä, varmasti OPPIIKIN pelkäämään.
Kehut iloisella kirkkaalla äänensävyllä, ja torut matalalla äänellä. Tämä on oikeasti tärkeä juttu.
Tee pennun kanssa jotain kivaa pelottavassa paikassa, leiki esimerkiksi. Mekin leikitään lopuksi koirakoulussa, että jääpi hyvä mieli. Jokaisen hyvän suorituksen, luoksetulon jälkeen kovasti kehuja!
Meilläkin oli sama juttu, että bernipoikamme jumitti just kotio tulomatkalla, KOSKA olisi ollut kivempaa olla lenkillä ja haistella hajuja. ÄLÄ VAAN ANNA PERIKSI.
Itsepäisen koiran koulutus on hankalaa, mutta ei toivotonta (esim. terrierrit ovat just itsepäistä sakkia, beligialianenkin on aika veijari!). Keksi hyviä "hämyjä", joilla koulutat (leikin varjolla).
Meillä oli sama juttu, kun bernipoikamme oli pieni. Kärsivällisyyttä omistajalta tarvitaan!
Tee näin: ÄLÄ vedä remmistä, ja kilju tule tänne. OLE JUURTUNUT PUU JA KÄVELEVÄ KARKKIPUSSI ! Eli käy vaikka kyykkyyn koirasi tasolle ja houkuttele ILOISELLA ja MUKAVALLA äänensävyllä ja NAMEILLA koira luoksesi ja jatka vaan, kunnes tulee...Joskus kyllä ei minunkaan koirani tullut, VAAN MENIN JA KANNOIN PIKKU MATKAN (että tiesi, kuka määrää tahdin!)ja taas jatkettiin. Meni nimittäin aikaa pikkulenkillä. Sinnikkässti vaan houkuttelin ihanilla karkeilla (nakit, lihapullat jne..) Tätä jumittamista ei kestänyt kauan. Koira nimittäin halusi MÄÄRÄTÄ, kuka on pomo ja kuka määrittelee, milloin mennään minnekkin! Eli se haki paikkaansa laumassa, on ihan normaalia. Tässä auttaa myös se, että koko ajan jokaisessa tilanteessa vahvistat johtajuuttasi. SINÄ menet ensin ovesta ulos ja SINÄ menet ensin sisään, SINÄ määräät, milloin leikki alkaa ja loppuu. Pentu usein tulee eteesi haukkumaan ja riehumaan, että leikitään. MUTTA, käännä selkäsi. Ja hetken kuluttua ALA sinä leikkiä ja lopeta, kun haluat. JOHTAJUUDESTA ALKAA KOKO HOMMA, ja HAE SIT KONTAKTIA KOIRAASI. Pyydä istumaan ja kun koirasi KATSOO SINUA silmiin, anna silloin ruoka/makupala. ELI KOIRA OMA-ALOITTEISESTI otti sinuun kontaktin, palkitse HETI. ÄLÄ VAAN ANNA jumittajalle periksi, silloin vasta myöhemmin on ongelmia. Jos koira on johtaja, sillä on kova johtajan taakka harteillaan ja ongelmia on varmasti. Melkein kaikki ongelmat juontavat puutteellisesta johtajuudesta. LUE Millan koirakoulu netistä, os. KUMIKANA. Laita hakuuun sana: koiraongelmia jne. Tietoa löytyy. Kovaa työtä pennun kasvattaminen. Meillä onnistui heinosti jo 3 kk täysin sisäsiisti. Pentukoulu käyty, TOKO:ssa olemme ja VEPE:een menemme ! Se on 9 kk ja tietää vaikka mitä ja tottelee tosi helposti. Kouluttajat eilenkin kehuivat poikaa. Ukkeli tekee iloisesti häntä heiluen kaikki jutut. Sitä ei ole koulutettu pelolla, huutamalla, lyömällä, alistamalla. KOVAA TYÖTÄ, se on alussa kuin panisi rahaa pankkiin ! Koira ei ole laiskan ihmisen pehmolelu. Lopussa kiitos seisoo ja saat hineon yhteiskuntakelpoisen koiran ! Sen kanssa on sitten mukavaa ja turvallista liikkua missä vain. LUOKSETULO on tärkein käsky!! Kun se tulee, kehu iloisella äänellä, anna namu.