Olen n.6 vuotta ollut asiakaspalvelijana.
Olen ystävällinen ja palvelen ,vaikka olen ruvennut inhoamaan ihmisiä.
Ainainen ilkeily,työpaikallani ihmiset ovat kuin kotonaan ( kotonaan tuskin sotkevat yhtä paljon),tullaan purkamaan pahaa tuultaan meille,valitusta valitusten perään vaikka me emme yleensä voi ko. asialle mitään.
Se on johtanut siihen etten edes vapaa aikanani kestä vieraita ihmisiä,olen raivon partaalla kaupassa käydessäni.
Joo vosin ilomielin muuttaa johonkin metsään,mutta millä rahalla.
Olen varmaan sekoamassa???
Olen ystävällinen ja palvelen ,vaikka olen ruvennut inhoamaan ihmisiä.
Ainainen ilkeily,työpaikallani ihmiset ovat kuin kotonaan ( kotonaan tuskin sotkevat yhtä paljon),tullaan purkamaan pahaa tuultaan meille,valitusta valitusten perään vaikka me emme yleensä voi ko. asialle mitään.
Se on johtanut siihen etten edes vapaa aikanani kestä vieraita ihmisiä,olen raivon partaalla kaupassa käydessäni.
Joo vosin ilomielin muuttaa johonkin metsään,mutta millä rahalla.
Olen varmaan sekoamassa???
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itellä suunnilleen saman verran takana ap-työtä,ihan samanlaiset ajatukset mullakin. Ensimmäiset vuodet meni ihan ookoo,periaatteella toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nykyään ei vaan jaksa enää yhtään sitä vittuilua ja turhanpäivästä suunsoittoa. olen siis ravintolassa töissä. Olen oikeasti tosi rauhallinen,iloinen,tuun ihmisten kanssa toimeen vapaa-ajalla jne. Mutta töissä en jaksa enää puhua ees kellekään enkä kestä yhtään enää turhanpäivästä turvan aukomista känniläisiltä. töihin lähtiessä jo vituttaa ja töistä tullessa vituttaa. kotonakin vituttaa kun tietää että pakko on mennä seuraavana päivänä taas. Ei voi olla enää normaalia tällänen,mitta on kai tullu vaan täyteen. Tosin pakko on tehdä tätä työtä ainakin niin pitkään että löytää jotain muuta. Ilman rahaa on huono maksaa laskuja pois eikä kiinnosta alkaa sossupummiks ja olla tekemättä mitään. Mutta,et oo yksin - samanlaista se on täälläkin. Muutetaan porukalla sinne metsään niin ei ahdista niin paljoo :)
en jaksa vastata puhelimeen edes omassa yrityksessäni, koska en jaksa enkä pysty enää kuuntelemaan yhtään ketään. Onneks hommat rullaavat muuta kautta... näkemättä paskanaamoja.
sekoamassa se kuuluu asiakaspalveluun. Itse tehnyt työtä jo 30v. Vapaalla en siedä ketään vieraita ihmisiä lähelleni perhettä ja ystäviä lukuunottamatta.
Ja nyt viimevuosina tuo asiakkaiden pahan olon purku on lisääntynyt paljon.
Asiakas kun luulee olevansa aina oikeassa.Ja myyjä tms. on hyvä kohde, kun yrittää sen pokan itse pitää kuitenkin asiallisena.
Pidän silti asiakaspalvelusta, onneksi niitä kivojakin asiakkaita on
siis en todellakaan ole ainoa josta tuntuu että pää hajoo... onko tämä meidän tekemä työ sitten tosiaan niin ressaavaa vai tehdääkö me siitä vain liian henkilökohtaista?
Stressaavaa, että huonosti palkattua.Ja vaikka ajtteliskin,et asiakkaalla oli vain huono päivä, kun purki pahan olonsa siihen myyjän reppanaan, niin ei se kivalta tunnu, kannattaa vaihtaa alaa.
Lopeta paskanjauhanta. Työssä pitää tehdä työtä. Mistä näitä vikisijöitä tulee.
Kaikesta päätellen olet ns. loispummiyrittäjä.
Enpä usko että sekoammassa olet. Työnteon rytmi on todella kovaa nykyään.
Et kerro oletko kassalla.
Itse olen ollut monenmonta vuotta aikoinaan kassalla, silloin kun ei ollut niitä viivakoodeja. Liukuhihnat tekivät tuloaan.
Jäi aikaa jutustella asiakkaan kanssa, sai jopa istua aivan rauhassa tuolilla vaikka asiakkaita ei olut yhtään.
Kauppias ei hätistänyt.
Ainoastaan perjantai illat olivat kiireisiä.
Olen jo aika vanha (50v) ja lopun ajan häämöttäessä minullakin kävi niin että työni pirstoutui, olin silloin
kummallinen heittopussi, nykyään kai monitoimiosaaja.
Työtunnit hupenivat. Ja työt lisääntyivät.
Onneksi sain toisenlaisen työn koulutuksen kautta aika vanhana, mutta noin kun asiakkaana katselen tuota kaupan hommaa niin......
Olen viidettä vuotta kassalla töissä. Neljä vuotta pystyin pitämään turpani tukossa, mutta viime aikoina on noita lipsumisia alkanut tulla. Vielä olen saanut pitää työpaikkani.
Suurin osa ääliöistä onneksi vain uhkailee kauppiaalle soittamisella, tajuavat kai itsekin idioottimaisuutensa rauhoituttuaan.
Tuo on kyllä tuttua tuo kaupassa käymisen raivostuttavuus. Kaikki vieraat ihmiset näen asiakkaina. Ja auta armias jos joutuisin asumaan samassa kaupungissa kuin olen töissä (pieni maalaiskaupunki).
Vapaa-ajallakin isommassa marketissa törmätessä ne koittavat morjestella, minä sen sijaan katson tyynesti ohi. Kun taas tulee seuraava päivä kassan takana kun täytyy iloisesti tervehtiä ja kuunnella kun ne avautuvat.
Olen itse 30v ja ollut kaupassa töissä pian 12 vuotta. Jotenkin tuntuu jopa inhottavalta sanoa, mutta tuo oikeastaan "kuuluu" asiaan. Et ole sekoamassa etkä ole ihmisvihaaja. Teet järjettömän rankkaa työtä suht. pienellä palkalla. Ihmiset ovat usein täysiä sikoja kaupassa asioidessaan, vaikka olisivat muuten kuinka ihania ihmisiä. Tuntuu että sellainen maalaisjärki unohtuu heti kun kaupan ovi aukeaa. Myyjille huudetaan, kassoille raivotaan, tuotteita jätetään pilaantumaan ympäriinsä...
Tähän kuuluu myös se että helposti säälii muita myyjiä itse kaupassa asioidessaan ja pinna palaa heidän puolestaan kun näkee jonkun asiattomasti käyttäytyvän asiakkaan...Useasti olenkin puolustanut myyjäpoloa tms. kun on raivomittari noussut niin paljon.
Jaksuja sulle!