kaljalle

Joo et ole todellakaan ainut jolla sama probleema,ja on aina ollut.
Minulla ei viikkojen putki ole koskaan alkanut mutta jos mahdolista aina menee vähintään 2vrk tai sitten alkaa salakavala tisuttelu.
Todella raivostuttavaa koska ikinä minusta ei absolutistia tule mutten oikein uskalla ottaa sitä ensimmäistäkään olutta.
Olen myös nainen ja minesti työkaverit pyytävät istumaan töitten jälkeen,kiva aina keksiä selityksiä,olen muutamalle sanonut rehellisesti homman nimen.
En kyl tiedä ovatko uskoneet,mutta tämmöistä tämä elämä toisaalta pienet on meidän ongelmat mutta miten sen ottaa.
Yritetään kärvistellä kuivilla ja keksiä jotain muuta.

kavereille, että en enää halua dokailla. En edes yhtä kaljaa. Kummastelua saa kuulla silti lähes joka viikko. Nykyisin asia ei enää haittaa. Vuosi raittiina on tuonut omat, uudet kuviot ja rohkeuttakin sanoa, että en juo, enkä viitsi katsella kännisten toilailujakaan.

On omansalainen työ etsiä sellaista tekemistä, joka viinantuskassa helpottaa. Itselle tärkein työ on "päiväkirjapohdinnat", joissa kiireettömästi ja itselleni rehellisesti pohdin tuntojani. Toinen hyvä tapa on liikunnan löytäminen. Hankin koiran ja koiran kanssa kävellään useita kymmeniä kilometrejä viikossa. Paino on pudonnut deekuajoista yli kymmenen kiloa :) Sekin kannustaa, kun olen nyt mielestäni ihan ihmisen näköinen ja en puuskuta viiden metrin kävelystä. Lopetin röökin polton samoihin aikoihin, kuin juopottelunkin.

Ehkä se viinanhimo pitää vaan käsitellä? Eikä paeta. Kärvistely loppuu aikanaan ja elämä alkaa maistua :) Älä anna periksi!

Se meilla on, kaasussa on vain kaksi asentoa on ja off. Menneen peraan on turha haikailla; kuten tiedat, kohtuujuojaa sinusta ei ikina tule. Suosittelen, etta lukisit Raimo O. Kojon teoksen "Eroon viinasta". Se on kaupoista loppunut, mutta kirjastosta loytyy.

Ite oon menettäny työpaikkani dokaamisen takia. Tällä hetkellä oon työtön ja nytkin kalja kädessä..