Miksi lapselle ei myönnetä rahallista korvausta aiheettomaksi todetusta huostaanotosta?
Asia tuli jälleen mieleen kun katsoin Discovery Investigationilta rikostapausta jenkeistä, jossa henkilö oli syyttömänä vankilassa 22 vuotta. Järkyttävää, eivätkä tuollaiset tapaukset ole edes harvinaisia Yhdysvalloissa sen jälkeen kun DNA:n käyttö rikostutkinnassa yleistyi. On perustettu ryhmiä ja yhdistyksiä avaamaan uudelleen tapauksia, joissa tuomittu sitkeästi väittää olevansa syytön. Jopa jo täytäntöön pantuja kuolemantuomioita on todettu jälkikäteen annetun syyttömille henkilöille... niin, että se siitä ihmisoikeudesta noin yleisesti ottaen.
Mutta alussa mainitussa tapauksessa syyttömänä istunut haki vapauduttuaan korvauksia osavaltiolta ja sai 9,6 miljoonaa dollaria. Aika hyvin, vaikka mustattua mainetta ja menetettyä vapautta ei millään summalla pysty korvaamaankaan. Suomalaislasten kärsimyksiä sen sijaan lasten"suojelun" kourissa ei korvata mitenkään.
Miksi ei? Ei korvata sittenkään, vaikka viranomaisten toimintaa täyttää selkeitä mielivallan ja rikoksen piirteitä. Eikä sittenkään, vaikka laittomasti huostaanotettu joutuisi kaltoinkohdelluksi sijaishuollossa, mikä ei ole niin upposen harvinaista sekään.
Asia tuli jälleen mieleen kun katsoin Discovery Investigationilta rikostapausta jenkeistä, jossa henkilö oli syyttömänä vankilassa 22 vuotta. Järkyttävää, eivätkä tuollaiset tapaukset ole edes harvinaisia Yhdysvalloissa sen jälkeen kun DNA:n käyttö rikostutkinnassa yleistyi. On perustettu ryhmiä ja yhdistyksiä avaamaan uudelleen tapauksia, joissa tuomittu sitkeästi väittää olevansa syytön. Jopa jo täytäntöön pantuja kuolemantuomioita on todettu jälkikäteen annetun syyttömille henkilöille... niin, että se siitä ihmisoikeudesta noin yleisesti ottaen.
Mutta alussa mainitussa tapauksessa syyttömänä istunut haki vapauduttuaan korvauksia osavaltiolta ja sai 9,6 miljoonaa dollaria. Aika hyvin, vaikka mustattua mainetta ja menetettyä vapautta ei millään summalla pysty korvaamaankaan. Suomalaislasten kärsimyksiä sen sijaan lasten"suojelun" kourissa ei korvata mitenkään.
Miksi ei? Ei korvata sittenkään, vaikka viranomaisten toimintaa täyttää selkeitä mielivallan ja rikoksen piirteitä. Eikä sittenkään, vaikka laittomasti huostaanotettu joutuisi kaltoinkohdelluksi sijaishuollossa, mikä ei ole niin upposen harvinaista sekään.
Vastaukset 29
Vanhimmat
esimerkkinä täällä jo aiemmin käsiteltyä Naantalin tapausta.
Lehdet kertoivat aikanaan hallinto-oikeuden vapauttaneen lapsen, haastattelujen yhteydessä mainittiin mm:
"Naantalin kaupungin lapsiperheiden sosiaalityön päällikkö Jutta Merilahti ei ota kantaa yksittäistapaukseen.
Yleisellä tasolla hän kiistää väitteet väärinkäytöksistä."
Tietysti sossu kiistää omat väärinkäytöksensä "yleisellä tasolla".
Asia jää siihen ja kansa uskoo.
Uskoo, koska kiistäjänä on viranomainen :)
Syyttäjä ei nosta syytteitä, eikä viranomaisrikoksia mitenkään tutkita, koska lasten asioissa "yksittäistapauksiin ei puututa", näin meillä Suomessa.
Esim. talousrikosepäilyistä tai lahjontarikoksista aloitetaan kyllä tutkinta lehtikirjoittelun perusteella, koska RAHA on TÄRKEÄÄ. Lapsiin kohdistuneista rikoksista voidaan kirjoittaa kissan kokoisin kirjaimin, mutta tutkintaa ei aloiteta, koska lapset eivät ole sen arvoisia.
Pidetään vielä esimerkkinä Naantalin tapausta, koska se on monella tapaa tyypillinen huostaanotto. Erikoista on vain se, että hallinto-oikeus määräsi lapsen lopulta kotiutettavaksi:
Rikkoiko sosiaalitoimi lakia jo siinä, että taloudellista tukea ei myönnetty. Vaikea sanoa, koska toimeentulotuki laskelmaa ei ole käytössä, mutta ottaen huomioon omaishoidon tuen pienuuden, on paljon mahdollista, että perhe olisi ollut oikeutettu myös taloudelliseen tukeen. Sitä ei kuitenkaan annettu, vaan laittomasti perhe ohjattiin lastensuojelun asiakkuuteen.
Siinä tapahtui 1. lainrikkomus.
Lastensuojelu määräsi perheen alistumaan perhetyöntekijän käynteihin taloudellisen tuen sijasta. Perheet ovat paljon protestoineet lastensuojelun perhetyötä vastaan, koska se koetaan tarpeettomaksi, ahdistavaksikin usein. On kiusallista keskustella omista asioistaan tunti tai pari kerrallaan ventovieraille ihmisille, jotka eivät kuitenkaan tee mitään ilmitulleiden epäkohtien poistamiseksi. Eivät tee, koska kunnat eivät budjetoi riittävästi rahaa avohuollon tukiin.
Siinä 2. lainrikkomus tämän perheen kohdalla.
Lisäksi tämän perheen kohdalla toistui sama, minkä lukemattomat muutkin perheet ovat kokeneet todeksi. Perhetyöntekijä kirjaili täysin paikkansa pitämätöntä materiaalia perheestä, jotka kaikki liitettiin osaksi lastensuojelun asiakaskansiota. Sosiaalitoimelle kaikki kansion kirjaukset ovat totisinta totta ilman, että niiden paikkansa pitävyyttä on mitenkään todistettu oikeaksi.
Siinä 3. lainrikkomus perhettä kohtaan.
Epäonneksi perhe joutui rikoksen uhriksi, kolme tuiki tuntematonta juopunutta miestä tunkeutui perheen asuntoon, josta tietenkin tehtiin rikosilmoitus. Äidin tietämättä sosiaalitoimi alkoi valmistella toisen lapsen kiireellistä huostaanottoa, siis seuraavana asuntoon tunkeutui poliisi ja päivystävät sosiaalityöntekijät. Lapsi huostaanotettiin kotirauharikoksen varjolla, ennen kuin rikoksesta oli valmistunut rikostutkinta tai asiaa olisi käsitelty oikeudessa. Mutta lastensuojelussa äiti katsottiin siis syylliseksi siihen, että perhe oli joutunut rikoksen uhriksi. Onko tämä jotain oikeutta ketään perheenjäseniä kohtaan? Ei tavallisen ihmisen oikeustaju ainakaan hyväksy tällaista, mutta näin lastensuojelussa yleisesti menetellään.
Katson tämän 4:ksi rikokseksi perhettä kohtaan, vaikka liian väljä ls-laki ei tietenkään tätä rikokseksi katsoisi, koska sossun huoli saa nousta ihan mistä tahansa ja pelkkä huoli oikeuttaa niin rankkaan toimeen, mitä huostaanotto on.
Äiti vei huostaanoton purkuvaatimuksen hallinto-oikeuteen, mutta lapsi joutui olemaan erossa rakkaistaan koko käsittelyn odotteluajan - tietenkin - eli jopa 10 kk. Sillä välin myös rikostutkinta kotirauharikoksesta oli valmistunut, joka todisti, että äidillä ei ollut osaa eikä arpaa rikoksen tapahtumiseen, eikä hän tuntenut tekijöitä.
Hallinto-oikeuskäsittely toi äidille mojovan yllätyksen, sillä hänelle ei oltu kerrottu etukäteen perhetyöntekijän valhekirjauksista, sosiaalitoimi katsoi valhekirjaukset varsinaiseksi huostaanoton syyksi. Tällainen törkeä oikeusturvan puute ei olisi mahdollista missään muualla kuin lastensuojelussa. Lisäksi sosiaalitoimen velvollisuus on toimittaa kaikki kirjauksensa asiakkaan nähtäväksi, mutta niin oltu tehty.
Siinä 5. rikos perhettä kohtaan.
Valhekirjauksissa mainittiin mm. "...papereissaan huostaanoton syyksi oli kirjattu muun muassa äidin voimavarojen vähyys, vaihtuvat miessuhteet sekä toistuvat olin- ja asuinpaikan vaihdokset. " Voi vain kysyä lapsellisilta tomppeleilta, jotka vinkuvat palstoilla, että vanhemmat eivät vain halua myöntää syyllisyyttään, koska ne ovat niin kipeitä asioita, että olisitteko olleet tyytyväisiä, jos tuokin äiti olisi myöntänyt valheet oikeiksi. Nehän olivat sossun mukaan virallinen huostaanottosyy! Hah, hah, koska äiti oli valmistunut pätevin todistein oikeuteen ja niin oikeus katsoi syytteet perättömiksi ja lapsi määrättiin kotiutettavaksi.
Törkeä ihmisoikeusrikos lasta kohtaan oli pelkästään se, että lapsi repäistiin valheiden varjolla perheestään viranomaisvoimin. Tällaisiako ovat julkisuudessa niin suuresti mainostetut "tarkkaan harkitut huostaanotot", joihin päädytään vasta sitten, kun kaikki muu tuki on perheelle ensin annettu. Viiden vuoden ajan huostaanottotapauksiin ja lastensuojelutoimiin huolellisesti perehtyneenä voin sanoa, että niin ne ikävä kyllä turhan usein ovat.
Hallinto-oikeudet ovat mitä ovat, enkä usko, että tuotakaan kotiutusta olisi tapahtunut ilman, että perheen onneksi kohu venäläis-suomalaisen pojan tapauksesta oli silloin kuumimmillaan. Turun hallinto-oikeuden piti siis kiilloittaa julkisuuskuvaansa.
Lukemattomat perheet ovat kokeneet sen sijaan, että vaikka heillä olisi oikeudessa miten päteviä todistajia tahansa (lapsen opettaja ynnä muita perhettä läheisesti seuranneita ja tuntevia luotettavia ihmisiä), oikeus ei kumoa sosiaalitoimen valhekirjauksia ja -väitteitä siitä huolimatta. Ei kumoa silti, vaikka toisaalta sossun väitteitä ei kukaan todista oikeaksikaan.
Uuden lain voimaantullessa, lautakuntien työ siirtyi hallinto-oikeuksille. Lain valmisteluvaiheessa kokrimman hallinto-oikeuden presidentti vastusti siirtoa perustellen sen niin, että "hallinto-oikeustuomareilla ei ole riittävää lastensuojeluasioiden tuntemusta". Ei ole tuntemusta, vaikka he olivat käsitelleet huostaanottoasioita jo vuosia ennen sitä!
Niinpä tuomareita päätettiin kouluttaa, mutta koulutuksen toteutumisesta ei olla hiiskuttu missään sanallakaan. Suomalaiseen viranomaisuskovaisuuteen vain liittyy luja luottamus siihen, että viranomaiset ovat tavallisten kuolevaisten yläpuolella mitä rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen tulee. Vaikka lehdistö repisi kissan kokoisia otsikoita viranomaisrikoksista lapsia vastaan, niihin ei puututa, koska ne ovat vain mitättömiä yksittäistapauksia.
Viranomaistoimia ei lastensuojelun osalta alisteta ulkopuolisten arvioitaviksi koskaan, ei missään vaiheessa.
Lapsia voidaan kohdella miten rikollisesti ja mielivaltaisesti tahansa, kunhan tekijänä vain EI OLE lapsen oma vanhempi.
Kelan kustantamassa ensimmäisessä Vääryyskirjassa kerrotaan tapaus Ranskasta, jossa sairas henkilö tehtaili aiheettomia lastensuojeluilmoituksia ja kaikki meni läpi lastensuojelussa. Suuri määrä perheitä joutui aiheettomien huostaanottojen kohteiksi, miksi onneksi paljastui kuitenkin aikanaan.
Perheet saivat korvauksia, jopa huostaanotot hyväksyneet tuomarit saivat rangaistuksia. Lisäksi presidentti ja hallitus esittivät anteeksipyynnön laittomien toimien kohteeksi joutuneille perheille.
Samoin Ruotsissa maksettiin jälkikäteen korvauksia suurelle määrälle lapsia, joiden huostaanotot olivat tapahtuneet Ruotsin lastensuojelun pimeimpien eli laittomimpien vuosien aikana.
Meillä ne pimeät vuodet jatkavat toistaiseksi kukoistustaan. Lastensuojelua pönkitetään käsittämättömillä valheilla, eikä korvauksista aiheettomista huostaanotoista kärsimään joutuneille ole vielä tietoakaan.
Finmarkenin aluettakin koskevassa uutisessa (Oddasat) kerrottu,
että Finmarkenin alueella tehdyssä tutkimuksessa selvisi
mitä hirveimpiä kohtaloita lastensuojelulaitoksien "erittäin hellässä hoidossa"
olleiden lastensuojelulasten ja -nuorten kohdalla.
Finmarkenin alueen kunnat perustivat rahaston
josta on tarkoitus maksaa kaikille lastensuojeluviranomaisen "suojeluksessa"
olleille lapsille ja nuorille heidän kokemansa pahuus, rahallinen korvaus. Rahallinen korvaus
joka ei tietenkään asiassa eikä tapahtuneiden suhteen enää ketään kauhuja joutuneen kohdalla auta ...........
Suomi jakaantuisi alueisiin, joka alueelta kerättäisiin rahaa, jotka sitten annettaisiin lapsiuhreille.
Vai jaettaisiinko Suomi hallinto-oikeuksien mukaisiin alueisiin. Hallinto-oikeudet ovat muuten sellaisia sossun oikeutta jakavia tupperware-kioskeja, että ei viitsisi niin kunniallista nimeä edes käyttää kuin HALLINTO-OIKEUS.
Vuosikymmenten kokemuksella arvostettu asianajaja arvioi niitä näin:
"Hallintotuomioistuimet ovat ylintä astetta myöten hyväksyneet viranomaisten ihmisoikeusloukkaukset, joiden takia Suomi on saanut useita tuomioita lastensuojeluasioissa. Uusi lastensuojelulaki ei tuo tähän oikeusturvaongelmaan korjausta. Hallinto-oikeudet ja uusi laki horjuttavat maamme koko oikeuslaitoksen uskottavuutta."
Rikosoikeuksien puolella tuomarin tehtävä on valvoa istunnossa esim. oikeudenmukaisuuden toteutumista, mutta niin ei ole hallinto-"oikeuksissa". Siellä tuomari voi lausua esim: "Sosiaalitoimen lausumaa ei ole syytä muuttaa, vaikka äidin käsitys asiasta onkin erilainen." Näin kuitataan kaikki sossun jopa hyvinkin asiakkaasta esittämät valheelliset tiedot paikkansa pitäviksi.
Rikosoikeudessa henkilö on syytön, kunnes rikostekninen tutkimus ja todistajat toisin todistavat, oikeuden antaman päätöksen jälkeen vasta henkilö on syyllinen tai syyte raukeaa toteennäyttämättömänä. Hallinto-oikeuksissa on ns. käänteiden todistustakka eli henkilö (vanhempi/vanhemmat) ovat syyllisiä, paitsi jos ITSE tai omine todistajineen pystyvät toisin todistamaan. Ja kuten edellä on todettu, hyvin usein käy, että edes arvovaltaiset ja luotettavat todistajat jätetään huomioimatta päätöksenteossa kokonaan.
Eduskunnan pöytäkirjoista voi lukea, että monet kansanedustajat ymmärtävät tämän ja asiaa vastaan on eduskunnassakin protestoitu - tuloksetta. Tämä on kuitenkin TÖKEÄ puute perheiden oikeusturvassa niin kauan kuin tilanne säilyy tällaisenaan.
täällä on jo todettu, hallinnollisten oikeuksien asiakkaiden oikeusturva halutaan pitää jatkossakin nollan alapuolella, koska erään kansanedustajan aikanaan tekemä lakiesitys "katosi" eduskunnassa.
Lakiesitys koski nimenomaan huostaanottoasioiden käsittelyn siirtoa pois hallinto-oikeuksista.
Niinpä edelleen huostaanottoja käsittelevät tuomarit, joista korkeimman hallinto-oikeuden presidentti totesi, että heillä ei ole riittävää lastensuojeluasioiden tuntemusta noiden asioiden käsittelyyn. Jo pelkästään ns. käänteinen todistustaakka on oikeusvaltion periaatteiden vastainen, sitä mieltä ovat useat kansanedustajatkin tästä asiasta.
Mutta raha rulettaa ja asioita tarkemmin tutkiessa näkyy selvää selvemmin, miten kuntien talous ajaa viime kädessä kaikessa lasten oikeusturvan ja ihmisoikeuksien edelle.
Perustavaa laatua olevia valheita: "Lastensuojelutoimet ovat aina tarkkaan harkittuja ja toimista päätetään aina lapsen edun nimissä. Huostaanottoon päädytään vain hyvin tarkkaan harkiten viimeisenä keinona kun kaikki muu apu ja tuki on perheelle ensin annettu."
Mitenkäs Naantalin tapauksessa kävikään, joka sinällään on tyypillistä tyypillisin esimerkki lastensuojelun toimista ja kiireellisestä huostaanotosta. Viime mainittuun pitäisi päätyä vain kun on syytä epäillä, että lapsen henki ja terveys ovat välittömässä vaarassa.
Äiti oli siis syöpäsairaan lapsensa omaishoitaja, hänet oli siis jo vammaispuolen sossun toimesta tutkittu, punnittu ja hyväksi vanhemmaksi havaittu. Mutta koska omaishoidon tuki on törkeän pieni, äiti joutui hakemaan toimeentulotukea sosiaalitoimesta. Hänellä oli siis kahdenlaista stressiä, molempien lasten hoidosta tietysti, mutta varmaan huoli syöpää sairastavan lapsen terveydestä rasitti häntä erityisesti raskaine hoitoineen ja sairaalakäynteineen. Lisästressiä tuotti huoli toimeentulosta.
Taloudellinen apu olisi jo helpottanut tilannetta, ehkä satunnainenkin kertatuki olisi riittänyt, eivätkä he olleet muuta vailla! Mutta sitten iski lastensuojelu lonkeroineen. Ei annettu taloudellista tukea vaan perhetyöntekijä, joka todennäköisesti vain kuormitti lisää äidin jaksamista. On aika rasittavaa olla huoltensa keskellä tilivelvollinen tuntemattomille ihmisille asioistaan ja mihin tuonkaan perheen ongelmat pelkästään keskustelulla olisivat hävinneet! Rahaa ei ollut riittävästi, eikä syöpä keskustelemalla parane. Ongelmatilanteet oli varmaan käyty puolessa tunnissa yhdellä tapaamiskerralla, eikä niihin perhetyö pystynyt auttamaan, mutta silti perhetyöntekijän rasittavat käynnit jatkuivat ja jatkuivat.
Netistäkin löytyy tilastoja tutkimuksista, joissa eri elämäntilanteiden tuottamaa stressiä on pisteytetty. Kärjessä ovat avioero, läheisen kuolema, läheisen tai oma vakava sairaus, rikoksen kohteeksi joutuminen ja itse lisäisin kärkeen myös lapsen huostaanoton.
Kaiken entisen rasituksen lisäksi perhe joutui siis myös rikoksen uhriksi, stressipisteet olivat todennäköisesti jo aika sietämättömissä lukemissa siinä vaiheessa. Mutta sossun auttavan enkelin eli perhetyöntekijän valhekirjaukset olivat jo myös olemassa ja sossun käytössä. Niinpä sossut näppärinä likkoina syyttivät äitiä rikoksen kohteeksi joutumisesta! Olihan perhett jo valehdellut olemattomista äidin vaihtuvista miessuhteista, hänen jaksamattomuudestaan ym. Ihmiset eivät ymmärrä tätä, mutta sossulle heidän kirjauksensa ovat ovat absoluuttista totuutta, vaikka niitä ei olisi mitenkään tutkittu tai oikeaksi todistettu.
Pidetään mielessä alussa olleet valheväittämät, joita julkisuudessa käytetään ls-työn brändeinä ja mainoslauseina, niitä toistelevat poliitikot ja vastuuhenkilöt aina, kun pienintäkään epäilyä toimien oikeutuksesta esitetään. Oikein kohdennettuun taloudelliseen apuun sossu sanoi "ei-oota" ja tarjosi apuna valheita vääntävän perhetyöntekijän. Luulisi tuossa tilanteessa, että äiti olisi jo murtunut paineen alle - mikä ei ole harvinaista sekään - kun TOISEN LAPSEN kiireellinen huostaanotto tehtiin kotirauharikoksen varjolla.
Ei missään muualla rikoksen uhria voi syyttää rikoksen tapahtumisesta kuin lastensuojelussa! Aikaisempina vuosina korkeintaan raiskauksen uhria syyllistettiin, mutta siitä ollaan jo pitkälle päästy, vaikka se aihekokonaisuutena on tämän tapauksen ulkopuolella. Mutta kuinka monet perheet ovat joutuneet taistelemaan lastensuojelun valheväittämiä ja rikollisia toimia vastaan! Sitten kun arvostelijat eivät vielä tunne hallinto-oikeuskäytäntöjä ollenkaan, niin olen kuullut jopa väittämiä "Jos huostaanotto on aiheeton, niin tekee vain valituksen, kyllä se lapsi sieltä kotiutuu." Uskomatonta tietämättömyyttä ja asiantuntemattomuutta näistä asioista!
Missä oli siis tässäkin tapauksessa lastensuojelun "tarkka harkinta", "tarjottu apu" tai "lapsen edun nimissä toimiminen"? Pysyikö lapsi muka tasapainossa sillä, että hänet aiheetta huostaanotettiin? Miten syöpäsairaan lapsen asema parani sillä, että lastensuojelun kiusaama, siinä vaiheessa jo voimiensa äärirajoilla toiminut äiti oli häntä hoitamassa? Siihen lisäksi vielä rikostutkinnat, monet poliisien tapaamiset, rikosoikeudenkäynti, todistajien hankkiminen hallinto-oikeuteen, asianajan kanssa käydyt lukemattomat keskustelut, papereiden valmistelu huostaanoton purkuhakemukseen, hallinto-oikeudenkäynti...
vannotusta väärästä valasta saa tuomion, mutta hallinto-oikeuksissa viranomaisen valheväittämät menevät yleensä kuin vettä vain, koska valehtelijana on viranomainen ja "meidänhän on voitava luottaa korkeasti koulutettujen viranomaistemme arviointikykyyn ja luotettavuuteen" :( :( Lainaus on eräältä kansanedustaja, joka edustaa viranomaisuskovaisia. Häntä ei kiinnosta yhtään, vaikka sosiaalityöntekijäksi pääsyyn ei ole mitään psykologista testausta, miten luonnehäiriöisestä ihmisestä tahansa voi tulla viranomainen.
Onneksi ammattikunnasta löytyy myös terveitä, rehellisiä ja aidosti lapsen edusta kiinnostuneita ihmisiä, mutta koska alalle pääsyssä ei ole mitään luonnetestausta, voi miten luonnevammainen tahansa läpäistä tutkinnon ja työn käytännön jäljestä voi päätellä niin aika usein tapahtuvankin.
Pidän siis rikollista valehtelua pitkälle ilkeilynhalusta johtuvana, mutta takana voi olla myös muuten vinoutunut, väärä työasenne. Tutkimusten mukaan sossujen kirjaukset ovat negatiivisia asiakkaita kohtaan, vaikka myönteisiä asioita olisi tarjolla 99 %, mutta mitään myönteistä kirjauksiin harvemmin laitetaan kokonaisuutena ajatellen. Onhan nyt selväkin, että kaiken myönteisen pois jättäminen ei anna todellista kuvaa perheestä.
Yksi peruskysymys on myös, millä oikeudella lakia rikotaan niin, että todellista apua ei tarjota, mutta jopa vuosien kiusaaminen, epäily, kyylääminen, vakoilu, kuvittelu ja syytely ajavat vanhemmat lopulta hermoromahduksen partaalle?
Jos Naantalin tapauksessa olisi annettu vaikka 100 e parina kuukautena, olisi se tullut paljon halvemmaksi kuin mitä huostaanotto oikeudenkäyntiprosesseineen tuli kustantamaan. Mihin näissä asioissa ovat kadonneet terve järki ja se TODELLINEN LAPSEN etu? Tämän tapauksen yhteydessä luulisi tyhmemmänkin ymmärtävän, että vanhemman etu on yhtä kuin lasten etu. Jos äitiä olisi autettu antamalla oikein kohdennettua apua vaikka 200 euroa, olisi se helpottanut hänen henkisiä paineita jo niin, että se ei olisi voinut olla heijastumatta myös lapsiin. Mutta nyt koko perhe revittiin niin, että vaikutus joka perheen jäseneen oli varmasti päinvastainen.
Koska tämän tyylisiä tapauksia on paljonkin, ei voi olla sanomatta, että yhteiskunnan tulisi suojella lapsia lastensuojelulta. Ei liene kenenkään lapsista aidosti välittävän ihmisen mielestä liikaa vaadittu, että tämän kaltaiset rikolliset menetelmät lopetettaisiin ja huostaanotoissa keskityttäisiin vain niihin lapsiin, jotka ovat todellisen lastensuojeluavun tarpeessa omassa kodissaan. Lumeavut, kuten lastensuojelun perhetyö tulisi lailla lakkauttaa! Sehän on vain olematonta apua, jolla kodinhoitajat on korvattu, eikä tuolla perheellä ollut tarvetta edes kodinhoitajaan.
Ben kommentoisi tuon kaiken kertomasi jälkeen että jokainen on oman onnensa seppä. Ja Jyrki jopa suuttui ja vaati anteeksipyyntöä kun vaalien jälkeen joku sanoi jotain "kovien arvojen" noususta.
Eikö tuo ÄITIYSPAKKAUSKIN pitäisi jo laittaa suurennuslasin alle kun muusta ei neuvotella kuin rahasta ja säästämisestä..
aiheellista kysyä, miksi julkisuuteen tulleet viranomaisrikokset eivät johda asian tutkintaan?
Olen parin viimeisen vuoden aikana miettinyt asiaa toiselta kantilta. Nyt 25-vuotiaana, itseäni kokoilevana, mutta silti omille jaloilleni selivnneenä olen ollut yhteyksissä sossuun siitä, miksi minua ja sisartani ei otettu huostaan, vaikka olisi pitänyt.
Olen pohtinut kanteen nostamista sossua vastaan siitä, miksi huostaanottoa ei tehty, vaikka kaikki perusteet olisi ollut.
Meillä kävi perhetyöntekijä ja saatiin muutakin tukea vaikka kotona sitä vastaan oltiin kovasti. Meidän pelastus oli mummo, joka yritti meille apua saada ja teki lastensuojeluun ilmoituksiakin. Kuitenkin oma elämä on ollu aikamoista piinaa pikkulapsesta asti. Julkisesti en halua asiaa tarkemmin ruotimaan.
Olisin halunnut pois kotoa, mutta vanhempia vaan ymmärrettiin ja ymmärrettiin. Nykyään en heitä halua nähdä.
Harkinnassa siis syyte sossuun siitä että meitä EI otettu huostaan.
Sinä olet sossussa töissä ja kirjoitat pashaa.....!!!
Siinä tapauksessa sä sitten oletettavasti olet lapsiaan kaltoin kohteleva ihminen joka yrittää laittaa kaiken muiden syyksi ja kirjoitat pashaa......!!!
Itse sairastuin syvään masennukseen sosiaalityöntekijöiden kohtelusta ja liian rankasta perhekodista. Tule makaamaan loppu elämäni sängyssä, kaikkia parannuskeinoja on jo koitettu ja enempää ei jaksa. Ei mitään korvauksia.
Oletko nytkin makuuasennossa?
Jup, tätäkin kirjoittaessa. Vielä 3 vuotta sitten harrastin liikuntaa. Vielä vuosi sitten olin koneella istualtaan.
Piesty mieli ei nouse enää yksin ylös. Ei hajalla oleva kone korjaa itseään.
Et ole yksin. Ensin sossu aiheuttaa perheelle trauman viedessään ihan normivanhemmilta lapset kiireelliseen sijoitukseen ja siitä huostaan, sitten lapsia ei voi palauttaa, kun vanhemmat ovat huostaanotosta edelleen traumaattisia. Aiheutetaan lisätraumaa kaikille osapuolille. Kukaan ei ole vastuussa. Samat valheet toistuvat heidän papereissaan eikä niitä saa korjatuksi. Lapset ovat sossun mielestyhteiskunnan omaisuutta, jonka voi noutaa mistä syystä tahansa ja milloin tahansa. Miten juuriltaan revitty lapsi selviää, siinä on hyvä kysymys. Miksi lapset erotetaan vanhemmistaan? Miksi apua ei anneta niihin koteihin, jotka hyvin selviäisivät arjen pyörityksestä. Eri asia on se, jos vanhemmat ovat väkivaltaisia, arvaamttomia, kykenemättömiä ja/tai päihdeongelmaisia. Koita jaksaa päivä ja hetki kerrallaan ja hae vertaistukea. Kyllä pääset vielä ylös. Katso eteenpäin älä taaksepäin.
Mitä olet itse tehnyt toipuaksesi?
Kyselet tyhjäpää neuvoja itsellesi. Muutoin neuvoisit kysyjää. Reilummin toimisit kertomalla oma ongelmasi kuten tapana on ja sitten kysellä miten toimia. Oliko siis ongelmasi huonot lapsuudenkokemuksesi eikä sossu ottanut sinua huostaan toiveistasi huolimatta.
Taasko se häiriköintisi alkaa?
Ihansama mihin katsoo, niin ei piesty saa energiaa nousemaan ylös, eikä hirveää oloa pois.
Millaista ammattiapua olet saanut?
Kyselee neuvoja itselleen hän.
Jos jollakin ei ole energiaa nousta edes ylös niin kai hän jotakin apua tarvitsee? Jätetäänkö hänet vain yksin nettiä räpläämään?
Ruotsissa korvaustasoksi on asettunut 250 000/ per lastensuojelun kaltoinkohtelun uhri. Suomessa selvästi pelätään näitä korvauksia. Meidän eettinen lautakuntamme ei pohdi miten hyvittää uhreille- vaan miten livetä korvausvelvoitteista.
Sossut tutustuivat meihin ja lopulta tekivät päätöksen: "Koska kotioloissa ei ole huostaanotoperusteita, niin jatkohoitolähetteen takia tehdän ns. hoidollinen huostaanotto." Siis korvaamaan sairaalahoitoa. Laitos mainosti itseään ylisanoja hehkutellen ja kuten sanottu hoidon piti kestää 2 vuotta.
Lapsen vointi romahti nopeasti laitoksessa, oli jotain hirveää seurata sitä vierestä. Laitoksen hehkuttama loistava "hoito" loppui lyhyeen kuin kananlento, kun lapsi pääsi lopulta itkien kertomaan sossuille, miten häntä siellä kohdeltiin. Ja sossut näkivät itse myös sen, että osastolla ei ollut yhtään psykiatrian ammattilaista, laitoksen lääkäriä lapsi pääsi tapaamaan kahden kesken vasta kun nostin siitä hirveän metelin. Siis psykiatrista hoitoa ei ollut, lapsia vain säilytettiin lukitulla osastolla.
Lapsi pääsi kotiin 3.5 kuukaudessa, mikä on historiallista sen laitoksen historiassa. Pääsi kotiin, mutta huostaanottotraumat jäivät, näin vieläkin, vaikka ikää hänellä on kohta jo 18-v.
Tuo ruotsalainen 250 000:n korvaussumma sijaishuollon laiminlyönneistä on riittämätön mutta kuitenkin jonkinlainen alku kärsimysten korvauskäytännöille.