Jos jätän lapseni tilapäisesti lapselle tutun henkilön hoitoon yli ikävuosisuosituksen( max. 1vrk/ ikävuosi) vaarannan lastensuojelun mielestä lapsen kasvua ja kehitystä. Kun lastensuojelu itse huostaa lapsen ventovieraiden luo( yleensä läheisneuvonpito ja sukulaisuussijoitus unohdetaan) valvomattomiin olosuhteisiin kuukausiksi ja vuosiksi yli ikävuosisuositusten, toiminta muuttuukin keskimäärin 70. 000 eurolla/ vuosi palkittavaksi lapsen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi.
Jos lapseni myöhästyy koulusta tai tarvitsee terapiaa, olen lasta laiminlyövä huono kasvattaja, jolta lapsi pitää ottaa huostaan. Kun lastensuojelun huostaamalta lapselta evätään sijaishuollossa sekä koulutus että terapia, laiminlyönti muuttuukin lastensuojelun virkamiehen tekemänä korkeaa ammattitaitoa vaativaksi lapsen olosuhteiden vakauttamiseksi.
Jos lapseni ei itse halua tavata väkivaltaista etävanhempaa, lastensuojelu leimaa minut lapsen oikeuksia polkevaksi juonittelijaksi. Kun lastensuojelu itse eristää lapsen rakkaistaan, joita lapsi haluaisi tavata kyseessä on lapsen suojeleminen ja kiintymyssuhteiden turvaaminen sijaisvanhempiin.
Säännöt eivät todellakaan ole samat kaikille. Itse asiassa sama teko, joka vanhemman suorittamana katsotaan rankaisua vaativaksi lapsen kasvun ja kehityksen vaarantamiseksi, muuttuu lastensuojeluviranomaisen suorittamana palkitsemisen arvoiseksi lapsen suojelemiseksi ja kasvun ja kehityksen turvaamiseksi.
Lastensuojelun mielipuolinen logiikka
38
1161
Vastaukset
- Ls=korttitalo
haluaa arvostella, niin hänellä ei mikään käy, kaikesta on huomautettavaa. Erittäin epäammattimaista käytöstä häneltä tietysti.
Itse olen monesti ihmetellyt sitä ristiriitaa, mikä lastensuojelun silmissä on lapsen uuteen paikkaan viemisessä, kun vertaa kaikkien muiden tahojen suosituksiin.
Kun lapsi aloittaa päiväkodin, on ihan suositeltavaa, että vanhempi on aluksi tutustuu paikkaan lapsen kanssa, sitten yksinolo aloitetaan vaikka vartista tai puolesta tunnista ja lisätään vähitellen niin, että lapsi on valmis jäämään sinne työpäivän ajaksi.
Samoin tehdään vielä kun lapsi aloittaa koulun, aluksi vanhemmat voivat olla mukana, se on ihan suositeltavaa.
Kun lapsi joutuu sairaalaan, ei lastenosastoilla ole yleensä erillisiä vierailuaikoja, vaan vanhemmat voivat olla aina lapsen luona, jos vain pystyvät, voivat jopa yöpyä siellä.
Mutta annas olla kun lapsi päätetään sijoittaa, niin vanhemmat voivat kyllä saattaa lapsen sijaispaikkaan, olla paikalla ehkä tunnin, pari, mutta sitten on häivyttävä. Ja sitten alkaa uuteen paikkaan KOTIUTUMISJAKSO, jolloin ei kahteen viikkoon saa tavata ollenkaan! Järjetöntä, ei käy ymmärrykseen ollenkaan!
Sijoituksessa ollessaan lapsi kaipaa valtavasti kotiin jatkuvasti, itkee päivittäin tuntikausia koti-ikäväänsä, mutta kun kotiutumisaika koittaa, on se tehtävä vähitellen, että LAPSI SÄÄSTYISI ÄKILLISILTÄ MUUTOKSILTA.
Vielä muutama päivä sitten lapseni sanoi, että hän ei eläissään ole itkenyt niin paljon kuin sijaispaikassa.
Mutta tällaisista lasten kommenteista ja tunteista päättäjien ei tarvitse välittää, koska joka ainut kuvaus on heidän mielestään vain surkea yksittäistapaus, johon ei Suomessa tarvitse puuttua. Kokonaisuus kyllä muodostuu yksittäistapauksista, joten järkeä vailla koko touhu!
Valheellisen kauniin julkisuuskuvan taakse piilotettua mielivaltaa ja epäjohdonmukaisuuksia täynnä koko lastensuojelu.- huoli riittää
Näin sossu toimii!!!
1. Viranomaisilla on oikeus kerätä tietoja ilman sen lupaa, jota tietojen keruu koskee. (periaatteessa pitäisi kertoa, mutta ainakaan vielä näin ei tehdä)
Näiden tietojen ei tarvitse olla varmistettuja eikä luotettavia. Riittää että viranomainen itse uskoo. tiedon luotettavuuteen.
2. Kuka tahansa voi tehdä lastensuojeluilmoituksen, myös anonyymisti Tämä on viranomaisten velvollisuus, mutta tavallisia kansalaisia kannustetaan myös tekemään ilmiantoja (esim. kesällä 2001 useissa lehtikirjoituksissa joiden teemana oli lasten huono kohtelu kesälomalla).
3. Sama viranomainen tekee selvitykset, toimii ensi asteen tuomioistuimena, päättää toimenpiteistä ja toteuttaa ne (tarvittaessa poliisin avustamana)
4. Viranomainen on asiassa syyttävänä osapuolena mutta hänen oletetaan voivan myös samanaikaisesti olla puolueeton asiantuntija. Vain viranomaisella on oikeus päättää tutkimuksesta, asiantuntijalausunnoista ym.
5. Vaikka kyse on usein hyvin pienistä lapsista joille aika on aivan olennainen tekijä, tai lyhytaikaisista kriiseistä joiden jälkeen tilanne palautuu ennalleen, ei viranomaisilla ole mitään kiirettä, sitovia aikarajoja paitsi kiireellisen huostaanoton vahvistamisen suhteen. Viranomainen voi jopa tarkoituksellisesti viivyttää asioiden käsittelyä omilla valituksillaan
6. Huostaanottotuomio on sillä tavoin poikkeuksellinen että se annetaan määräämättömäksi ajaksi. Tuomitun@ velvollisuus on osoittaa että hän on parantunut, viranomaisten ei tarvitse todistaa että on perusteita jatkaa huostaanottoa. Ja vaikka oltaisiinkin sitä mieltä, että huostaanotolle ei ole enää perusteita, niin viranomaisilla ei ole mitään erityistä velvoitetta lopettaa huostaanottoa (koska lapsen etu@ voikin vaatia että lapsi jää sijaisperheeseen).
7. Toisaalta lastensuojeluviranomaisen ei tarvitse ilmoittaa tietoonsa tullutta lapsen pahoinpitelyä poliisille (tähän mm. Mirjam Kalland on vedonnut vastustaessaan huostaanottojen siirtämistä hallintosoikeuksilta käräjäoikeuksiin: jälkimmäisissä vanhemmat joutuisivat vastuuseen kaikista pahoinpitelyistä). Tämä saattaa johtaa sellaisiin paradokseihin, että lastensuojelu saa tehdä ratkaisuja asioissa joissa henkilö voisi saada useamman vuoden vankeusrangaistuksen.
Siis kaiken kaikkiaan: sekä lain mukaan että käytännössä viranomaiselle on tehty suhteellisen helpoksi ylläpitää lastensuojelutoimia kun taas perheille on erittäin vaikeaa vastustaa viranomaistoimia. Viranomaissuoja on erittäin hyvä, perheen suoja erittäin heikko.
Viranomaisen harkintavalta on myös varsin suuri.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000041840288 - 16+8
huoli riittää kirjoitti:
Näin sossu toimii!!!
1. Viranomaisilla on oikeus kerätä tietoja ilman sen lupaa, jota tietojen keruu koskee. (periaatteessa pitäisi kertoa, mutta ainakaan vielä näin ei tehdä)
Näiden tietojen ei tarvitse olla varmistettuja eikä luotettavia. Riittää että viranomainen itse uskoo. tiedon luotettavuuteen.
2. Kuka tahansa voi tehdä lastensuojeluilmoituksen, myös anonyymisti Tämä on viranomaisten velvollisuus, mutta tavallisia kansalaisia kannustetaan myös tekemään ilmiantoja (esim. kesällä 2001 useissa lehtikirjoituksissa joiden teemana oli lasten huono kohtelu kesälomalla).
3. Sama viranomainen tekee selvitykset, toimii ensi asteen tuomioistuimena, päättää toimenpiteistä ja toteuttaa ne (tarvittaessa poliisin avustamana)
4. Viranomainen on asiassa syyttävänä osapuolena mutta hänen oletetaan voivan myös samanaikaisesti olla puolueeton asiantuntija. Vain viranomaisella on oikeus päättää tutkimuksesta, asiantuntijalausunnoista ym.
5. Vaikka kyse on usein hyvin pienistä lapsista joille aika on aivan olennainen tekijä, tai lyhytaikaisista kriiseistä joiden jälkeen tilanne palautuu ennalleen, ei viranomaisilla ole mitään kiirettä, sitovia aikarajoja paitsi kiireellisen huostaanoton vahvistamisen suhteen. Viranomainen voi jopa tarkoituksellisesti viivyttää asioiden käsittelyä omilla valituksillaan
6. Huostaanottotuomio on sillä tavoin poikkeuksellinen että se annetaan määräämättömäksi ajaksi. Tuomitun@ velvollisuus on osoittaa että hän on parantunut, viranomaisten ei tarvitse todistaa että on perusteita jatkaa huostaanottoa. Ja vaikka oltaisiinkin sitä mieltä, että huostaanotolle ei ole enää perusteita, niin viranomaisilla ei ole mitään erityistä velvoitetta lopettaa huostaanottoa (koska lapsen etu@ voikin vaatia että lapsi jää sijaisperheeseen).
7. Toisaalta lastensuojeluviranomaisen ei tarvitse ilmoittaa tietoonsa tullutta lapsen pahoinpitelyä poliisille (tähän mm. Mirjam Kalland on vedonnut vastustaessaan huostaanottojen siirtämistä hallintosoikeuksilta käräjäoikeuksiin: jälkimmäisissä vanhemmat joutuisivat vastuuseen kaikista pahoinpitelyistä). Tämä saattaa johtaa sellaisiin paradokseihin, että lastensuojelu saa tehdä ratkaisuja asioissa joissa henkilö voisi saada useamman vuoden vankeusrangaistuksen.
Siis kaiken kaikkiaan: sekä lain mukaan että käytännössä viranomaiselle on tehty suhteellisen helpoksi ylläpitää lastensuojelutoimia kun taas perheille on erittäin vaikeaa vastustaa viranomaistoimia. Viranomaissuoja on erittäin hyvä, perheen suoja erittäin heikko.
Viranomaisen harkintavalta on myös varsin suuri.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000041840288huostaanottojen siirtämistä käräjäoikeuksiin!!!!!!!!!
Totta helvetissa, koska se vähentäisi huostaanottoja.
Perheet saisivat oikeusturvaa.
Vähentäisi mielivaltaa lapsia kohtaan.
Vähentäisi, ehkä lopettaisi kokonaan laittomat huostaanotot.
Mutta Suomessa ovat asiat näin, että Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja VASTUSTAA LASTEN OIKEUSTURVAN NOSTOA ja MIELIVALTAA HEITÄ KOHTAAN.
MLL vastustaa siksi käräjäoikeuteen siirtoa, koska se ajaa vain sijaishuollon asioita, ei lasten!
Kuten suomalainen lastensuojelu noin keskimäärin yleisestikin tekee.
YÄK YÄK YÄK YÄK YÄK YÄK YÄK YÄK YÄK YÄK YÄK YÄK
Ei voi noin likaista touhua ajatella ilman, että oksettava olo nousee sydänalaan, koska tällaista on suomalainen lastensuojelu. Kaikki julkisuudessa oleva kaunis puhe on SUURTA VALHETTA. - Edes lapsille oikeut
huoli riittää kirjoitti:
Näin sossu toimii!!!
1. Viranomaisilla on oikeus kerätä tietoja ilman sen lupaa, jota tietojen keruu koskee. (periaatteessa pitäisi kertoa, mutta ainakaan vielä näin ei tehdä)
Näiden tietojen ei tarvitse olla varmistettuja eikä luotettavia. Riittää että viranomainen itse uskoo. tiedon luotettavuuteen.
2. Kuka tahansa voi tehdä lastensuojeluilmoituksen, myös anonyymisti Tämä on viranomaisten velvollisuus, mutta tavallisia kansalaisia kannustetaan myös tekemään ilmiantoja (esim. kesällä 2001 useissa lehtikirjoituksissa joiden teemana oli lasten huono kohtelu kesälomalla).
3. Sama viranomainen tekee selvitykset, toimii ensi asteen tuomioistuimena, päättää toimenpiteistä ja toteuttaa ne (tarvittaessa poliisin avustamana)
4. Viranomainen on asiassa syyttävänä osapuolena mutta hänen oletetaan voivan myös samanaikaisesti olla puolueeton asiantuntija. Vain viranomaisella on oikeus päättää tutkimuksesta, asiantuntijalausunnoista ym.
5. Vaikka kyse on usein hyvin pienistä lapsista joille aika on aivan olennainen tekijä, tai lyhytaikaisista kriiseistä joiden jälkeen tilanne palautuu ennalleen, ei viranomaisilla ole mitään kiirettä, sitovia aikarajoja paitsi kiireellisen huostaanoton vahvistamisen suhteen. Viranomainen voi jopa tarkoituksellisesti viivyttää asioiden käsittelyä omilla valituksillaan
6. Huostaanottotuomio on sillä tavoin poikkeuksellinen että se annetaan määräämättömäksi ajaksi. Tuomitun@ velvollisuus on osoittaa että hän on parantunut, viranomaisten ei tarvitse todistaa että on perusteita jatkaa huostaanottoa. Ja vaikka oltaisiinkin sitä mieltä, että huostaanotolle ei ole enää perusteita, niin viranomaisilla ei ole mitään erityistä velvoitetta lopettaa huostaanottoa (koska lapsen etu@ voikin vaatia että lapsi jää sijaisperheeseen).
7. Toisaalta lastensuojeluviranomaisen ei tarvitse ilmoittaa tietoonsa tullutta lapsen pahoinpitelyä poliisille (tähän mm. Mirjam Kalland on vedonnut vastustaessaan huostaanottojen siirtämistä hallintosoikeuksilta käräjäoikeuksiin: jälkimmäisissä vanhemmat joutuisivat vastuuseen kaikista pahoinpitelyistä). Tämä saattaa johtaa sellaisiin paradokseihin, että lastensuojelu saa tehdä ratkaisuja asioissa joissa henkilö voisi saada useamman vuoden vankeusrangaistuksen.
Siis kaiken kaikkiaan: sekä lain mukaan että käytännössä viranomaiselle on tehty suhteellisen helpoksi ylläpitää lastensuojelutoimia kun taas perheille on erittäin vaikeaa vastustaa viranomaistoimia. Viranomaissuoja on erittäin hyvä, perheen suoja erittäin heikko.
Viranomaisen harkintavalta on myös varsin suuri.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000041840288Tämä kohta ei kyllä mielestäni pidä paikkaansa:
"7. Toisaalta lastensuojeluviranomaisen ei tarvitse ilmoittaa tietoonsa tullutta lapsen pahoinpitelyä poliisille (tähän mm. Mirjam Kalland on vedonnut vastustaessaan huostaanottojen siirtämistä hallintosoikeuksilta käräjäoikeuksiin: jälkimmäisissä vanhemmat joutuisivat vastuuseen kaikista pahoinpitelyistä). Tämä saattaa johtaa sellaisiin paradokseihin, että lastensuojelu saa tehdä ratkaisuja asioissa joissa henkilö voisi saada useamman vuoden vankeusrangaistuksen. "
Ei siltä osin, että kyllä viranomaisilla on nykylain mukaan ilmoitusvelvollisuus. Näyttäkää jostain selkeä perustelu tälle, jos olen väärässä.
------------------------
Lasten vanhemmat ovat kovasti kannattaneet huostaanottoasioiden käsittelyn siirtoa pois hallinnollisista oikeuksista, koska ne eivät takaa oikeutta perheille. Jopa kokenut asianajaja, Leeni Ikonen, on useaan otteeseen sanonut suorat sanat hallinto-oikeuksista, jotka eivät takaa oikeudenmukaista käsittelyä lapsille!
En kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä ihmeen aihetta kenelläkään on sitä vastustaa ja vielä kaikkein vähiten jollain lastensuojelujärjestöllä, koska heidänhän kuuluisi ajaa lasten etua!
MLL:n on aivan turha kieroillen vedota esim. sellaiseen, että siirto olisi kallis (ei se heidän rahoistaan pois ole) tai turha, koska ihan riittävästi on näyttöä hallinto-oikeuksien toimimattomuudesta.
On se muuten Suomessa kumma, että sijaishuollon mielipiteitä vastustavia mielipiteitä on hyvin vaikea saada huomioon otetuksi. Tämäkö on demokratiaa, tämäkö on oikeusvaltion periaatteen mukaista toimintaa? - Ei herranen aika!
Edes lapsille oikeut kirjoitti:
Tämä kohta ei kyllä mielestäni pidä paikkaansa:
"7. Toisaalta lastensuojeluviranomaisen ei tarvitse ilmoittaa tietoonsa tullutta lapsen pahoinpitelyä poliisille (tähän mm. Mirjam Kalland on vedonnut vastustaessaan huostaanottojen siirtämistä hallintosoikeuksilta käräjäoikeuksiin: jälkimmäisissä vanhemmat joutuisivat vastuuseen kaikista pahoinpitelyistä). Tämä saattaa johtaa sellaisiin paradokseihin, että lastensuojelu saa tehdä ratkaisuja asioissa joissa henkilö voisi saada useamman vuoden vankeusrangaistuksen. "
Ei siltä osin, että kyllä viranomaisilla on nykylain mukaan ilmoitusvelvollisuus. Näyttäkää jostain selkeä perustelu tälle, jos olen väärässä.
------------------------
Lasten vanhemmat ovat kovasti kannattaneet huostaanottoasioiden käsittelyn siirtoa pois hallinnollisista oikeuksista, koska ne eivät takaa oikeutta perheille. Jopa kokenut asianajaja, Leeni Ikonen, on useaan otteeseen sanonut suorat sanat hallinto-oikeuksista, jotka eivät takaa oikeudenmukaista käsittelyä lapsille!
En kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä ihmeen aihetta kenelläkään on sitä vastustaa ja vielä kaikkein vähiten jollain lastensuojelujärjestöllä, koska heidänhän kuuluisi ajaa lasten etua!
MLL:n on aivan turha kieroillen vedota esim. sellaiseen, että siirto olisi kallis (ei se heidän rahoistaan pois ole) tai turha, koska ihan riittävästi on näyttöä hallinto-oikeuksien toimimattomuudesta.
On se muuten Suomessa kumma, että sijaishuollon mielipiteitä vastustavia mielipiteitä on hyvin vaikea saada huomioon otetuksi. Tämäkö on demokratiaa, tämäkö on oikeusvaltion periaatteen mukaista toimintaa?Käräjäoikeuksissa on erilaiset, oikeusvaltion mukaiset käytännöt, joten tuo väite on totta, että silloin ei varmasti yhden ainoakaan esim. lasten pahoinpitelyepäily jäisi ilman poliisitutkintaa.
On aivan tyrmistyttävää, että lastensuojeluliitto voi vastustaa sitäkään. Jos Kalland on tosiaan vastustanut käräjäoikeussiirtoa, niin se on yksi järkyttävimpiä asioita, joita olen aikoihin kuullut, edes suomalaisessa lastensuojelussa, vaikka se täynnään lasten oikeuksien vastaisia toimia onkin.
Kallandin mielestä ei ilmeisesti ole oikein, jos kaikki sossun väitteet jouduttaisiin todistamaan oikeiksi.
Hänen mielestään sossun pitää antaa jatkaa vanhempien syyttelyä, jopa oikeaksi todistamattomilla väitteillään. Tai joillain ympäripyöreyksillä, jotka eivät riitä lainmukaisiksi huostaanottoperusteiksi.
Väitteen takana on tietysti valhe siitä, että nykykäytäntö olisi riittävä, ei ole muka tarvetta muutoksiin.
Kyllä nyt olisi luullut, että vaikka he eivät julkisuudessa voikaan myöntää nykykäytäntöä lapsia kohtaan epäoikeudenmukaiseksi, niin eivät nyt sentään vastustaisi muutosta parempaan! - totuus b s
Ei herranen aika! kirjoitti:
Käräjäoikeuksissa on erilaiset, oikeusvaltion mukaiset käytännöt, joten tuo väite on totta, että silloin ei varmasti yhden ainoakaan esim. lasten pahoinpitelyepäily jäisi ilman poliisitutkintaa.
On aivan tyrmistyttävää, että lastensuojeluliitto voi vastustaa sitäkään. Jos Kalland on tosiaan vastustanut käräjäoikeussiirtoa, niin se on yksi järkyttävimpiä asioita, joita olen aikoihin kuullut, edes suomalaisessa lastensuojelussa, vaikka se täynnään lasten oikeuksien vastaisia toimia onkin.
Kallandin mielestä ei ilmeisesti ole oikein, jos kaikki sossun väitteet jouduttaisiin todistamaan oikeiksi.
Hänen mielestään sossun pitää antaa jatkaa vanhempien syyttelyä, jopa oikeaksi todistamattomilla väitteillään. Tai joillain ympäripyöreyksillä, jotka eivät riitä lainmukaisiksi huostaanottoperusteiksi.
Väitteen takana on tietysti valhe siitä, että nykykäytäntö olisi riittävä, ei ole muka tarvetta muutoksiin.
Kyllä nyt olisi luullut, että vaikka he eivät julkisuudessa voikaan myöntää nykykäytäntöä lapsia kohtaan epäoikeudenmukaiseksi, niin eivät nyt sentään vastustaisi muutosta parempaan!jättää lapsesi 2 vrk jollekkin muulle? Kuinka usein, joka viikko? Ei kai äidillesi?
- kkjjuuhh
Ei herranen aika! kirjoitti:
Käräjäoikeuksissa on erilaiset, oikeusvaltion mukaiset käytännöt, joten tuo väite on totta, että silloin ei varmasti yhden ainoakaan esim. lasten pahoinpitelyepäily jäisi ilman poliisitutkintaa.
On aivan tyrmistyttävää, että lastensuojeluliitto voi vastustaa sitäkään. Jos Kalland on tosiaan vastustanut käräjäoikeussiirtoa, niin se on yksi järkyttävimpiä asioita, joita olen aikoihin kuullut, edes suomalaisessa lastensuojelussa, vaikka se täynnään lasten oikeuksien vastaisia toimia onkin.
Kallandin mielestä ei ilmeisesti ole oikein, jos kaikki sossun väitteet jouduttaisiin todistamaan oikeiksi.
Hänen mielestään sossun pitää antaa jatkaa vanhempien syyttelyä, jopa oikeaksi todistamattomilla väitteillään. Tai joillain ympäripyöreyksillä, jotka eivät riitä lainmukaisiksi huostaanottoperusteiksi.
Väitteen takana on tietysti valhe siitä, että nykykäytäntö olisi riittävä, ei ole muka tarvetta muutoksiin.
Kyllä nyt olisi luullut, että vaikka he eivät julkisuudessa voikaan myöntää nykykäytäntöä lapsia kohtaan epäoikeudenmukaiseksi, niin eivät nyt sentään vastustaisi muutosta parempaan!ollut ennen Pealstakaa lapset Oy:n leivissä.
- suositus!
totuus b s kirjoitti:
jättää lapsesi 2 vrk jollekkin muulle? Kuinka usein, joka viikko? Ei kai äidillesi?
ÄITIYS .......
lastensuojelun ja median erilaiset ja ristiriitaiset käsitykset äitiydestä.
Lastensuojelun hyvä äiti peilaa vain äitiyttä perheodotusten
ja hyvä äitiys on aivan muuta kuin mitä nämä huostahullut sossut omissa mielikuvissaan äitiydestä omaavat!
Ammattilaiset ....hahahahhhaaaahhha!
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2008/11/aitiys_on_yha_ristiriitaisempi_tehtava_365636.html
Äitiys on yhä ristiriitaisempi tehtävä
....................
Ammattilaisten näkemyksissä hyvästä äitiydestä korostuvat
kodin luominen, kiintymyssuhteen rakentaminen ja lapsen asettaminen etusijalle.
Lastensuojelun asiakkaina olevia äitejä tarkastellaan vain perheodotusten kautta.........
Heitä ei huomioida naisina, joiden muut elämänalueet olisivat äitiyden kannalta merkittäviä. Sekä perhetyöntekijät että naistenlehdet katsovat äitiydessä onnistumisen tai epäonnistumisen johtuvan äidin ominaisuuksista ja valinnoista. Bergin mukaan näkemys voi syyllistää kohtuuttomasti vaikeuksissa olevia äitejä.
Tutkimuksen suosittaa, että lastensuojelun perhetyön ohessa naiset huomioitaisiin kokonaisvaltaisemmin. Äitiyden ammatillinen tukeminen edellyttää herkistymistä ajan äitiyden ja naiseuden odotuksille, tutkimus summaa.
___________________
Tässä siis taas yksi epäkohta, miinusmerkki
elävän elämän todellisuudesta
ja oikein jopa tutkittu asia lastensuojelussa ammattilaisina esiintyvien työntekijöiden
ammattitaidottomuudesta ja ymmärtämättömyydestä.
Kun ei osata, ymmärretä, kyetä, mutuillaan ja satuillaan ja eletään vielä kivikaudellakin omissa harhaluuloissa
ja ollaan niin ......in ammattitaidottomia jne
Lastensuojelun virallisesta ja viranomaisten pyörittämästä
työnteosta ei näytä oikein millään lastensuojelun saralla
tulevan näillä suomalaisilla lastensuojelun viranomaisena esiintyvillä henkilöillä
yhtikäs mitään. Valitettavaa mutta totta. - Otso- hanke
kkjjuuhh kirjoitti:
ollut ennen Pealstakaa lapset Oy:n leivissä.
Otso- hankkeen perheille suunnatun esitteen tavoitteet ( kuuntelijan ja tuen tarjoaminen perheen arjen hallinnan ja vuorovaikutuksen pulmiin) ovat aivan erilaiset kuin hankeraportissa ( perheiden mt- ja päihdeongelmien tehostettu esiinseulominen ja hoitoonohjaus).
Eikö olisi reilua kertoa perheille suoraan, mihin projekti tosiasiassa tähtää?
Jos väsyneelle vanhemmalle uskotellaan, että tarjolla on keskusteluapua vaikka tosiasiassa työntekijä pyrkii seulomaan tätä salaisesti, projektissa on jotakin pahasti pielessä.
http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/70829_otso_esite_NET.pdf
http://www.vantaa.fi/fi/sosiaali-_ja_terveyspalvelut/terveyspalvelut/mielenterveys/vantaalaisen_hyva_mieli_-hanke/otso-hanke
Apua vai asiakashankintaa?
Vantaalaisen hyvä mieli- hankesuunnittelija psykoterapeutti Sirpa Kumpuniemen esitys ennaltaehkäisevän lastensuojelun kesäpäivillä Iisalmessa 2012 vilisee outoja taustaoletuksia ja asenteita ja herättää ainakin minussa runsaasti huolta, kiukkua ja kysymyksiä. Tässä lainauksia esityksestä:
"Lastensuojeluperheiden vanhempien oirekuva ja kokonaistilanne poikkeaa usein psykiatriassa totutusta. Heidän taustansa ja muut ongelmansa tekevät sen, että he eivät loksahda aikuispsykiatrian diagnoosilokeroihin."
Entä jos se, etteivät lastensuojeluperheet loksahda diagnoosilokeroihin onkin merkki siitä, että heidän ongelmansa eivät ole psykiatrista vaan esim. taloudellista, rakenteellista ja yhteisöllistä laatua?
Miksi diagnooseihin sopimattomuus ylipäätään koetaan ongelmaksi?
Onko tarkoitus loksauttaa ls- asiakkaille se pakollinen diagnoosi väkisin? Miksi? Jotta sosiaalivankeus julkisrahoitteisessa laitoksessa, maksimaalinen vallankäyttö ja oikeusturvarikkomukset olisivat perusteltuja?
"Apua olisi tarjottava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toiminta on helposti laajennettavissa muuallekin lastensuojeluun ja muuhun sosiaalitoimeen esim. toimeentulotukeen."
Hetkinen. Onko ls -asiakkuus tai köyhyys automaattisesti peruste mielenterveys- ja päihdeongelmaepäilyyn vai peräti diagnosointiyritykseen? Vai yritetäänkö tässä vain ulottaa pahamaineisten hoidollisten huostien ja valvomattomien "psykiatristen kuntoutuslaitosten" asiakashankinta niihin, joilla on jo valmiiksi heikot resurssit huolehtia oikeusturvastaan ja puolustautua eli ls- asiakkaisiin ja toimeentulotukea saaviin lapsiperheisiin?
Esitelmä kertoo paljon. Kyseessä todella saattaa olla perhekuntoutuksen tai muiden psykiatristen lumehoitojen asiakashankinta.Päihdehoidon kärsiessä niukoista resursseista tällainen tavallisten päihteettömien perheiden ”kuntouttaminen” on vähintäänkin kyseenalaista. Kun tällaista toimintaa harjoitetaan verovaroilla, pitäisi maksavan tahon olla kiinnostunut työn tuloksellisuudesta. Näyttää siltä, että usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi.
Koko 2000-luvun käytössä ollut puuttuminen vieroksuu kaikkea erilaisuutta, hakee huolen aiheita ja sivuuttaa vanhemmat. Stakes ( nykyinen THL) on mm. v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta vanhemmilta lupaa kysymättä. Puuttumisen kohteeksi joutuu helposti yksinhuoltaja, vammainen, maahanmuuttaja, köyhä, oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi, avunpyytäjä. Puuttumisen tekniikkaan kuuluu psykiatrisen diagnoosin teko. Kun puuttumisen menetelmät ovat epätieteellisiä, ns. väärien positiivisten löydösten vaara on suuri.
Normaalisti ensimmäisestä lauseesta
"Asiakkaitamme on vaikea saada sopimaan psykiatrisiin diagnooseihin."
seuraisi johtopäätös:
"Asiakkaamme ovat siis psyykkisesti terveitä ja tarvitsevat muuta kuin psykiatrista apua."
Lastensuojelussa toimii käänteinen logiikka:
"Asiakkaitamme on vaikea saada sopimaan psykiatrisiin diagnooseihin."
johtaakin päätelmään:
"Asiakkaamme ovat silti psyykkisesti sairaita. Diagnoosien kriteereitä on löyhdytettävä ja seulontaa tehostettava, jotta kaikille saadaan diagnoosi."
Normaalisti seuraava havainto
"Asiakkailla on usein takanaan pettymyksiä ja kokemukseen perustuvaa epäluottamusta viranomaistahoja ja psykiatrisia hoitojärjestelmiä kohtaan. "
johtaisi seuraavaan johtopäätökseen:
"Viranomaistahojen ja hoitojärjestelmän kyvyt hoitaa asiakkaita ovat puutteellisia. Viranomaistoimintaa ja hoitojärjestelmiä tulisi tutkia puutteiden kartoittamiseksi."
Lastensuojelun käänteisen logiikan mukaan sama havainto
"Asiakkailla on usein takanaan pettymyksiä ja kokemukseen perustuvaa epäluottamusta viranomaistahoja ja psykiatrisia hoitojärjestelmiä kohtaan. "
johtaakin seuraavaan johtopäätökseen:
"Asiakkaiden kyvyt osallistua psykiatriseen hoitoon ovat puutteellisia.
Asiakkaita tulisi tutkia heidän puutteidensa kartoittamiseksi."
://www.lskl.fi/files/1380/Sirpa_Kumpuniemen_esitys.pdf
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10628434 - Pesäpuu ry
Otso- hanke kirjoitti:
Otso- hankkeen perheille suunnatun esitteen tavoitteet ( kuuntelijan ja tuen tarjoaminen perheen arjen hallinnan ja vuorovaikutuksen pulmiin) ovat aivan erilaiset kuin hankeraportissa ( perheiden mt- ja päihdeongelmien tehostettu esiinseulominen ja hoitoonohjaus).
Eikö olisi reilua kertoa perheille suoraan, mihin projekti tosiasiassa tähtää?
Jos väsyneelle vanhemmalle uskotellaan, että tarjolla on keskusteluapua vaikka tosiasiassa työntekijä pyrkii seulomaan tätä salaisesti, projektissa on jotakin pahasti pielessä.
http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/70829_otso_esite_NET.pdf
http://www.vantaa.fi/fi/sosiaali-_ja_terveyspalvelut/terveyspalvelut/mielenterveys/vantaalaisen_hyva_mieli_-hanke/otso-hanke
Apua vai asiakashankintaa?
Vantaalaisen hyvä mieli- hankesuunnittelija psykoterapeutti Sirpa Kumpuniemen esitys ennaltaehkäisevän lastensuojelun kesäpäivillä Iisalmessa 2012 vilisee outoja taustaoletuksia ja asenteita ja herättää ainakin minussa runsaasti huolta, kiukkua ja kysymyksiä. Tässä lainauksia esityksestä:
"Lastensuojeluperheiden vanhempien oirekuva ja kokonaistilanne poikkeaa usein psykiatriassa totutusta. Heidän taustansa ja muut ongelmansa tekevät sen, että he eivät loksahda aikuispsykiatrian diagnoosilokeroihin."
Entä jos se, etteivät lastensuojeluperheet loksahda diagnoosilokeroihin onkin merkki siitä, että heidän ongelmansa eivät ole psykiatrista vaan esim. taloudellista, rakenteellista ja yhteisöllistä laatua?
Miksi diagnooseihin sopimattomuus ylipäätään koetaan ongelmaksi?
Onko tarkoitus loksauttaa ls- asiakkaille se pakollinen diagnoosi väkisin? Miksi? Jotta sosiaalivankeus julkisrahoitteisessa laitoksessa, maksimaalinen vallankäyttö ja oikeusturvarikkomukset olisivat perusteltuja?
"Apua olisi tarjottava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toiminta on helposti laajennettavissa muuallekin lastensuojeluun ja muuhun sosiaalitoimeen esim. toimeentulotukeen."
Hetkinen. Onko ls -asiakkuus tai köyhyys automaattisesti peruste mielenterveys- ja päihdeongelmaepäilyyn vai peräti diagnosointiyritykseen? Vai yritetäänkö tässä vain ulottaa pahamaineisten hoidollisten huostien ja valvomattomien "psykiatristen kuntoutuslaitosten" asiakashankinta niihin, joilla on jo valmiiksi heikot resurssit huolehtia oikeusturvastaan ja puolustautua eli ls- asiakkaisiin ja toimeentulotukea saaviin lapsiperheisiin?
Esitelmä kertoo paljon. Kyseessä todella saattaa olla perhekuntoutuksen tai muiden psykiatristen lumehoitojen asiakashankinta.Päihdehoidon kärsiessä niukoista resursseista tällainen tavallisten päihteettömien perheiden ”kuntouttaminen” on vähintäänkin kyseenalaista. Kun tällaista toimintaa harjoitetaan verovaroilla, pitäisi maksavan tahon olla kiinnostunut työn tuloksellisuudesta. Näyttää siltä, että usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi.
Koko 2000-luvun käytössä ollut puuttuminen vieroksuu kaikkea erilaisuutta, hakee huolen aiheita ja sivuuttaa vanhemmat. Stakes ( nykyinen THL) on mm. v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta vanhemmilta lupaa kysymättä. Puuttumisen kohteeksi joutuu helposti yksinhuoltaja, vammainen, maahanmuuttaja, köyhä, oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi, avunpyytäjä. Puuttumisen tekniikkaan kuuluu psykiatrisen diagnoosin teko. Kun puuttumisen menetelmät ovat epätieteellisiä, ns. väärien positiivisten löydösten vaara on suuri.
Normaalisti ensimmäisestä lauseesta
"Asiakkaitamme on vaikea saada sopimaan psykiatrisiin diagnooseihin."
seuraisi johtopäätös:
"Asiakkaamme ovat siis psyykkisesti terveitä ja tarvitsevat muuta kuin psykiatrista apua."
Lastensuojelussa toimii käänteinen logiikka:
"Asiakkaitamme on vaikea saada sopimaan psykiatrisiin diagnooseihin."
johtaakin päätelmään:
"Asiakkaamme ovat silti psyykkisesti sairaita. Diagnoosien kriteereitä on löyhdytettävä ja seulontaa tehostettava, jotta kaikille saadaan diagnoosi."
Normaalisti seuraava havainto
"Asiakkailla on usein takanaan pettymyksiä ja kokemukseen perustuvaa epäluottamusta viranomaistahoja ja psykiatrisia hoitojärjestelmiä kohtaan. "
johtaisi seuraavaan johtopäätökseen:
"Viranomaistahojen ja hoitojärjestelmän kyvyt hoitaa asiakkaita ovat puutteellisia. Viranomaistoimintaa ja hoitojärjestelmiä tulisi tutkia puutteiden kartoittamiseksi."
Lastensuojelun käänteisen logiikan mukaan sama havainto
"Asiakkailla on usein takanaan pettymyksiä ja kokemukseen perustuvaa epäluottamusta viranomaistahoja ja psykiatrisia hoitojärjestelmiä kohtaan. "
johtaakin seuraavaan johtopäätökseen:
"Asiakkaiden kyvyt osallistua psykiatriseen hoitoon ovat puutteellisia.
Asiakkaita tulisi tutkia heidän puutteidensa kartoittamiseksi."
://www.lskl.fi/files/1380/Sirpa_Kumpuniemen_esitys.pdf
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10628434Pesäpuu ry, joka on tähän asti keskittynyt kehittämään sosiaalityöntekijöiden mielivaltaiset huostaanotot oikeuttavia epätieteellisiä tutkimusmenetelmiä lapsille väittää nykyisin tukevansa sijoitettuja lapsia.
Sijoitettujen tutkiminen ja tukeminen onkin mitä tärkeintä työtä, johon velvoittaa jo lastensuojelulakikin. Sen ei enää pitäisi olla mikään erityisrahoitettu erityisosaajiksi itseään tituleeraavien ls- byrokraattien erityisprojekti vaan osa normaalia lastensuojelutyötä.
Jotenkin Pesäpuu ry:ssä haiskahtaa mylly jauhaa itselleen työtä- mentaliteetti.
Kun on ensin saatu oikeutettua mielivaltaiset huostaanotot valvomattomiin ja syrjäytymistä tuottaviin laitoksiin, voidaankin anoa lisää rahaa sijoitettujen tukemiseen ja kuntouttamiseen- omien toimien jäljiltä.
Pesäpuu ry ilmoittaa ( mielestäni tekopyhästi) uskovansa sijoitettuihin. Ehkäpä Pesäpuu ry voisi alkaa uskoa sijoitettuja jo huostaanottoja nallekortein ja pesämenetelmin pohjustaessaan ja luopua perusoletuksestaan, etteivät lapset kerro kotioloistaan rehellisesti mitään ellei heitä kuulustele, tutki ja tulkitse järjestön oma korttihai järjestön omilla tutkimusmenetelmillä.
Ehkäpä Pesäpuu ry voisi alkaa uskoa niitäkin lapsia, jotka ilmoittavat että heillä on rakastavat vanhemmat ja hyvä koti, josta he eivät halua lähteä valvomattomaan ja vieraaseen, usein koulunkäynnin ja terveydenhuollon laiminlyövään sijoituspaikkaan.
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2009/03/lapsi-raiskataan-pesassa.html
- Hanna Heinonen!
Tässä Lastensuojelun keskusliiton blogista poimitussa Hanna Heinosen tekstissä näkyvät hyvin lastensuojelun kaksoisstandardit ja kaksinaismoralismi:
" Nuoret altistavat itsensä monenlaisille tilanteille hatkareissujen aikana. Esimerkiksi näpistelyt, varkaudet ja runsas päihteidenkäyttö on silloin yleistä. Nuoret voivat myös joutua seksuaalisen kaltoinkohtelun uhreiksi ja tiedossa on myös seksin myymistä tupakan, alkoholin, huumeiden ja yösijan saamiseksi."
Jos nuori karkaa kotoaan, lastensuojelu tulkitsee karkaamisen huostaanottoa vaativaksi hätähuudoksi tai reaktioksi vanhempien kaltoinkohteluun tai laiminlyöntiin.
Jos nuori karkaa sijaishuollosta, kyseessä on lastensuojelun mielestä normaali murrosikään kuuluva kapinointi tai nuoren oma tietoinen valinta, josta nuori itse on vastuussa.
Vai altistavat nuoret itsensä monenlaisille tilanteille hatkareissujensa aikana!
Jos nuori joutuisi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi karkureissulla kotoa, lastensuojelu vastuuttaisi vanhemmat välittömästi sekä karkaamisesta että hyväksikäytöstä ja huostaanotto pois kotoa olisi lähes varma.
Sijaishuollosta tapahtuneen karkureissun aikana tapahtunut hyväksikäyttö taas ei lastensuojelun mielestä ole laitoksen vastuulla eikä johda laitoksen vaihtamiseen vaan todennäköisesti nuoren rankaisemiseen , tyypillisimmin rajoittamalla hänen tapaamismahdollisuuksiaan lähiomaisiin. Laitonta laitoksen antamaa tapaamisrajoitusta perusteltaisiin todennäköisesti "kodin olosuhteista johtuvalla ja periytyvällä itsetuhokäytöksellä."
Heinoselta on kokonaan päässyt unohtumaan, että nuorten " itsealtistuksen vaaroille" mahdollistavat lastensuojelun runsas ja valvomaton laitosväkivalta ja edesvastuuttomat ja epäeettiset tiedotuskäytännöt karkaamistapauksissa.
Omitusta, tarpeetonta ja täysin edesvastuutonta on lastensuojelun kynsistä karanneen nuoren lastensuojeluasiakkuuden julkinen kuuluttaminen. Sitä voi pitää suorastaan mainoksena ja kutsuna kaikille pedofiileille. Että nyt olisi tällainen koditon, nälissään, kylmissään, peloissaan ja rahattomana vaeltava saalis, joka todennäköisesti suostuu mihin vaan.
Samaan aikaan kun lastensuojelun työntekijät levittelevät holtittomasti asiakasnuortensa yksityisasioita, kuvia ja nimiä ja asettavat heidät alttiiksi hyväksikäytölle ja muille vaaroille he paheksuvat yhteen ääneen oman huostaanottotapauksensa julkisuuteen tuoneita asiakkaita ja uhkaavat näitä edunvalvojalla.
Uskomatonta logiikkaa!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10505188- Perusturvarikolliset
Joku raja lastensuojelun rikoksille!
Hannu Lauerman mukaan yleismaailmallisia pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoja ovat:
-taloudellisen riiston kätkeminen hyvyyden sädekehään
-uhrien eristäminen muusta maailmasta
-perhesiteiden katkaisu
-tunneilmaisun rajoittaminen
- koulunkäynnin ja terveydenhuollon minimointi
-syyllistäminen, pelottelu ja uhkailu
-salailu ja valmentautuminen oikeusviranomaispuuttumisiin harhaanjohtavin asiapaperein
Näistä pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoista on tullut lastensuojelun normaalikäytäntöjä, joiden harjoittamisesta saa vielä palkkaa!
Lahkon vaatiman elämäntavan suggestiivisia elementtejä ovat:
-kauniit rituaalien nimet ( vanhemmuuden tuki, moniammatillinen yhteistyö, sijoitus, tukitoimi)
-toisto: lapsen etu, lapsen osallisuus
-ulkomaailman kuvaaminen vaarallisena - riskidiskurssi
-eristäytyminen muusta yhteiskunnasta- yleinen valveutumattomuus yhdistettynä omaa kunnollisuutta korostavaan tarpeeseen erottautua " riskiperheistä"
-uudet nimet vallankäytölle: erityinen huolenpito, kehittäminen, turvaistaminen
-negatiivisten mielikuvien jatkuva ruokkiminen
-hierarkia ja jäseniltä muualle puuttuvat etenemismahdollisuudet
Lastensuojelussa tyypillisiä ovat myös seuraavat lahkojen toimintakäytännöt:
- viranomaisen erehtymättömyyttä/ srk vanhimman erehtymättömyyttä ei saa kyseenalaistaa
- väärinkäytöksiä ja vääriä päätöksiä ei myönnetä vääriksi eikä oikaista
- kaltoinkohtelulle ei toimivia valituskanavia kummassakaan
- ulkopuolisille ( medialle) ei saa kertoa ongelmista
- kaikki väärinkäytökset ovat vain yksittäistapauksia
- yhteisöä julkisesti arvostelemaan rohjenneet leimataan katkeriksi epäonnistujiksi
- sääntöjä vastaan kapinoivia uhataan ja pelotellaan
- hierarkian alapäässä olevia ei kuulla eikä uskota
Lastensuojelijat selittävät ja perustelevat laitonta toimintaansa ja epäeettisiä prosessejaan lähes aina välttämättömyydellä ja pakolla. Henkilökohtainen rajaton ja valvomaton mielivalta yritetään naamioida julkisen vallankäytön pakoksi tai jopa oikeushyväksi, kuten Naantalin sosiaalityön johtaja Jutta Merilahti teki tv- ohjelmassa Huostaanotettu bisnes.
"Naantalin sosiaalityönjohtaja Jutta Merilahti katsoo, että Naantali on jakanut kaupunkilaisille oikeushyvää, kun sosiaalityöntekijät ovat perusteetta käyneet ryöväämässä lapset pois perheistään. Merilahti on tyytyväinen, kun hän sai kyyditettyä kaksivuotiaan pikkulapsen lastenkotibisneksen syliin. Naantali kiirehti tekemään taaperosta yrityksen asiakkaan. Suomalaisen sosiaalityön ja lastensuojelun linjana on, että sosiaalityöntekijät työntävät rahaa kottikärryillä lapsikaupan yrityksiin." yhteiskuntakriittinen feministi- blogi
Ohjelmassa mainittu lastensuojelu kärähti lakisääteisten sukulaissijoitusmahdollisuuksien ( joita olisi ollut paljon) selvittämättäjätöstä, valheellisin perustein tehdystä huostaanotosta, epäpätevistä työntekijöistä, sijoitettujen lasten ja sukulaisten laittomista tapaamisten rajoittamisista ja perheiden jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä. Anteeksipyyntöjen ja laiminlyöntien korjaamisen sijaan saimme kuulla lastensuojelun selityksiä siitä, kuinka rikokset ja laiminlyönnit ovatkin oikeushyvää ja välttämätöntä julkista vallankäyttöä, josta asiakkaat ihan turhaan nostavat oikeusjuttuja.
Tyypillistä lastensuojelijan puhetta on : Jouduimme ottamaan huostaan jotta, meidän oli pakko koska jne.
Amerikkalaisprofessori Jeff Hancockin mukaan psykopaatit kertoivat tarinansa niin, että heidän oli pakko tehdä rikos saavuttaakseen tietyn tavoitteen.
Lastensuojelu on omaksunut psykopaatin logiikan: päämäärä pyhittää ja oikeuttaa kaikki keinot. On helppo nähdä , miksi juuri humanismista on tullut kirosana lastensuojelussa. Humanistinen etiikka toisin kuin lastensuojelun etiikka on periaatteiden etiikkaa. Lastensuojelun kouluttaja- tohtori kertoi lastensuojelupäivillä että miten humanistinen ihmiskäsitys "luo muureja perheen ympärille", joita nyt pitäisi viranomaisten uskaltaa särkeä, "pahuuden" löytämiseksi. " Sijaishuollon väkivaltaisuudesta, josta on laaja kansainvälinen näyttö ei puhuttu mitään.
http://www.knuutilaki.net/node/33
Mielestäni olisi jo aiheellista särkeä lastensuojelijoiksi itseään kutsuvien perusturvarikollisten byrokraattisen kaikkivoipaisuuden ja koskemattomuuden muurit ; laittaa sosiaalialalle psykopaattiseulat ja määrätä kaikille ammatinharjoittajille edes jonkinlaiset vastuu- ja korvausvelvoitteet lastensuojelun tyyppirikoksista esim. valheellisista asiakaskirjauksista, asiakasta puoltavien dokumenttien ja todisteiden manipuloimisesta, panttaamisesta, kätkemisestä ja hävittämisestä, lasten ja vanhempien vieraannuttamisyrityksistä . sijaishuoltolaitosten valvonnan, sijoitettujen koulunkäynnin ja terveydenhuollon, sukulaissijoitusten ja perheenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10487985
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900 - ls- edunvalvonta
Perusturvarikolliset kirjoitti:
Joku raja lastensuojelun rikoksille!
Hannu Lauerman mukaan yleismaailmallisia pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoja ovat:
-taloudellisen riiston kätkeminen hyvyyden sädekehään
-uhrien eristäminen muusta maailmasta
-perhesiteiden katkaisu
-tunneilmaisun rajoittaminen
- koulunkäynnin ja terveydenhuollon minimointi
-syyllistäminen, pelottelu ja uhkailu
-salailu ja valmentautuminen oikeusviranomaispuuttumisiin harhaanjohtavin asiapaperein
Näistä pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoista on tullut lastensuojelun normaalikäytäntöjä, joiden harjoittamisesta saa vielä palkkaa!
Lahkon vaatiman elämäntavan suggestiivisia elementtejä ovat:
-kauniit rituaalien nimet ( vanhemmuuden tuki, moniammatillinen yhteistyö, sijoitus, tukitoimi)
-toisto: lapsen etu, lapsen osallisuus
-ulkomaailman kuvaaminen vaarallisena - riskidiskurssi
-eristäytyminen muusta yhteiskunnasta- yleinen valveutumattomuus yhdistettynä omaa kunnollisuutta korostavaan tarpeeseen erottautua " riskiperheistä"
-uudet nimet vallankäytölle: erityinen huolenpito, kehittäminen, turvaistaminen
-negatiivisten mielikuvien jatkuva ruokkiminen
-hierarkia ja jäseniltä muualle puuttuvat etenemismahdollisuudet
Lastensuojelussa tyypillisiä ovat myös seuraavat lahkojen toimintakäytännöt:
- viranomaisen erehtymättömyyttä/ srk vanhimman erehtymättömyyttä ei saa kyseenalaistaa
- väärinkäytöksiä ja vääriä päätöksiä ei myönnetä vääriksi eikä oikaista
- kaltoinkohtelulle ei toimivia valituskanavia kummassakaan
- ulkopuolisille ( medialle) ei saa kertoa ongelmista
- kaikki väärinkäytökset ovat vain yksittäistapauksia
- yhteisöä julkisesti arvostelemaan rohjenneet leimataan katkeriksi epäonnistujiksi
- sääntöjä vastaan kapinoivia uhataan ja pelotellaan
- hierarkian alapäässä olevia ei kuulla eikä uskota
Lastensuojelijat selittävät ja perustelevat laitonta toimintaansa ja epäeettisiä prosessejaan lähes aina välttämättömyydellä ja pakolla. Henkilökohtainen rajaton ja valvomaton mielivalta yritetään naamioida julkisen vallankäytön pakoksi tai jopa oikeushyväksi, kuten Naantalin sosiaalityön johtaja Jutta Merilahti teki tv- ohjelmassa Huostaanotettu bisnes.
"Naantalin sosiaalityönjohtaja Jutta Merilahti katsoo, että Naantali on jakanut kaupunkilaisille oikeushyvää, kun sosiaalityöntekijät ovat perusteetta käyneet ryöväämässä lapset pois perheistään. Merilahti on tyytyväinen, kun hän sai kyyditettyä kaksivuotiaan pikkulapsen lastenkotibisneksen syliin. Naantali kiirehti tekemään taaperosta yrityksen asiakkaan. Suomalaisen sosiaalityön ja lastensuojelun linjana on, että sosiaalityöntekijät työntävät rahaa kottikärryillä lapsikaupan yrityksiin." yhteiskuntakriittinen feministi- blogi
Ohjelmassa mainittu lastensuojelu kärähti lakisääteisten sukulaissijoitusmahdollisuuksien ( joita olisi ollut paljon) selvittämättäjätöstä, valheellisin perustein tehdystä huostaanotosta, epäpätevistä työntekijöistä, sijoitettujen lasten ja sukulaisten laittomista tapaamisten rajoittamisista ja perheiden jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä. Anteeksipyyntöjen ja laiminlyöntien korjaamisen sijaan saimme kuulla lastensuojelun selityksiä siitä, kuinka rikokset ja laiminlyönnit ovatkin oikeushyvää ja välttämätöntä julkista vallankäyttöä, josta asiakkaat ihan turhaan nostavat oikeusjuttuja.
Tyypillistä lastensuojelijan puhetta on : Jouduimme ottamaan huostaan jotta, meidän oli pakko koska jne.
Amerikkalaisprofessori Jeff Hancockin mukaan psykopaatit kertoivat tarinansa niin, että heidän oli pakko tehdä rikos saavuttaakseen tietyn tavoitteen.
Lastensuojelu on omaksunut psykopaatin logiikan: päämäärä pyhittää ja oikeuttaa kaikki keinot. On helppo nähdä , miksi juuri humanismista on tullut kirosana lastensuojelussa. Humanistinen etiikka toisin kuin lastensuojelun etiikka on periaatteiden etiikkaa. Lastensuojelun kouluttaja- tohtori kertoi lastensuojelupäivillä että miten humanistinen ihmiskäsitys "luo muureja perheen ympärille", joita nyt pitäisi viranomaisten uskaltaa särkeä, "pahuuden" löytämiseksi. " Sijaishuollon väkivaltaisuudesta, josta on laaja kansainvälinen näyttö ei puhuttu mitään.
http://www.knuutilaki.net/node/33
Mielestäni olisi jo aiheellista särkeä lastensuojelijoiksi itseään kutsuvien perusturvarikollisten byrokraattisen kaikkivoipaisuuden ja koskemattomuuden muurit ; laittaa sosiaalialalle psykopaattiseulat ja määrätä kaikille ammatinharjoittajille edes jonkinlaiset vastuu- ja korvausvelvoitteet lastensuojelun tyyppirikoksista esim. valheellisista asiakaskirjauksista, asiakasta puoltavien dokumenttien ja todisteiden manipuloimisesta, panttaamisesta, kätkemisestä ja hävittämisestä, lasten ja vanhempien vieraannuttamisyrityksistä . sijaishuoltolaitosten valvonnan, sijoitettujen koulunkäynnin ja terveydenhuollon, sukulaissijoitusten ja perheenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10487985
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900Lastensuojelun erityisosaaja Kaisi Peltoniemi kertoo uusimmassa Merikaratos News- lehdessä lastensuojelun edunvalvojaprojektista. Kriteerit edunvalvojan määräämiseksi- osiossa Peltoniemi mainitsee esimerkeiksi ilmeisestä eturistiriidasta huoltajan ja lapsen välillä :
• "Huoltajaa tai hänelle läheistä henkilöä epäillään lapsen pahoinpitelystä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä."
Siis pelkkä perusteeton epäily, joiden määrää uusi lastensuojelun ilmoitusvelvollisuus taatusti lisää, riittää edunvalvojan määräämiseen. Syyttömän rikoksesta ilmoittaneen vanhemman puheoikeuden viemiseen riittää, että epäily kohdistuu vain toiseen vanhempaan tai vanhemman läheiseen.
Finnilä- Tuohimaan väitöskirjatutkimuksen mukaan suomalaisten lastensuojeluammattilaisten kyky selvittää seksuaalisen väkivallan epäilyjä on huolestuttavan heikko ja tutkimusmenetelmät epätieteellisiä.
On siis odotettavissa, että väärät ja todistamattomatkin syytteet johtavat lasten turhiin vuosikausia kestäviin tutkimuksiin ja laitossijoituksiin, jotka altistavat heidät seksuaaliselle hyväksikäytölle ja traumatisoivat heitä yhtä paljon kuin todellisen seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen, vaikka valvomattomassa sijaispaikassa ei seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuisikaan.
"-Huoltaja ei terveydentilansa vuoksi kykene käyttämään puolueettomasti lapsen puhevaltaa "
Odotan mielenkiinnolla minkälainen vanhemman terveydentila ja kenen toteamana estää puhevallan käytön. Riittääkö, että on kertonut olevansa väsynyt terveyskeskuksessa tai neuvolassa?
• "Huoltajat eivät kykene esim. asiakassuunnitelmaa tarkistettaessa erottamaan riittävästi toisistaan omia ja lasten tarpeita ja siten puolueettomasti valvomaan lapsen etua "
Peltoniemi ei lainkaan kyseenalaista kouluttamattoman lastensuojelukoneiston tai peräti -bisneksen edustajan kykyä erottaa omat ja lasten tarpeet. Onko puolueellisuus jo lähtökohtaisesti vain vanhempia koskeva pahe?
• "Huoltajan passiivisuus käyttää lapsen puhevaltaa "
Tässä onkin ihan uusi vanhemman puhevallan viemisen peruste. Miten passiivisuus mitataan? Tulkitaanko lapsen edun vaarantavaksi passiivisuudeksi se, ettei suostu kaikkiin vai vain tiettyihin ( mihin?) sosiaalityöntekijän lasta koskeviin ehdotuksiin?
• "Lapsen yksityisyyden suojaan liittyvät kiistatilanteet."
Laittoman huostan ja viranomaisrikosten julkisuuten tuominen siis riittää ja on pätevä kriteeri lastensuojelun edunvalvojan määräämiseksi.
Peltoniemi muistaa korostaa, että edunvalvojaprojekti ei uhkaa sosiaalityöntekijämielivaltaa eikä ole todellinen uhka edes epäpätevälle tai laittomuuksiin syyllistyvälle sosiaalityöntekijälle: "On tärkeää muistaa, että edunvalvoja määrätään tiettyyn asiaan nimenomaan huoltajan sijaan käyttämään lapsen puhevaltaa, ei sosiaalityöntekijän tilalle. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä johtaa lastensuojeluprosessia. Edunvalvojan määrääminen ei vaikuta millään tavalla sosiaalityöntekijän lakisääteisiin velvoitteisiin
suhteessa lapseen, tämän tapaamiseen, kuulemiseen ja mielipiteen selvittämiseen. "
Edunvalvoja ei ole uhka mielivaltaiselle sosiaalityöntekijälle edes ammatillisesti, sillä "Lapsen edunvalvojan pätevyydestä ei ole olemassa erityissäännöksiä. " "Puolueettoman" edunvalvojan kuitenkin kannattaa olla hyvää pataa sosiaalityöntekijän kanssa sillä sosiaalityöntekijällä on valta ja velvoite työllistää edunvalvoja ja vaikutusvaltaa myös siihen kuka tulee työllistetyksi noin 70euron tuntipalkkaiseen tehtävään.
Peltoniemi jatkaa että " Sopivuutta arvioitaessa on otettava huomioon edunvalvojaksi esitetyn henkilön taito ja kokemus." Eli valituksi ei tule pätevin vaan järjestelmälle ja sen rikkeille lojaaliutensa palveluvuosilla todistanut. Ammattitaitoiset ja koulutetuthan pakenevat lapsikaupaksi muuttuneesta lastensuojelusta parissa vuodessa.
Lastensuojeluksi itseään nimittävässä lapsen edun kultissa tuskin välitetään lasten edusta tai kuulemisesta niin paljoa kuin aikuisten palkansaajarouvien:
Peltoniemen mukaan "edunvalvoja tuo esille oman näkemyksensä siitä, mikä olisi lapsen edun kannalta paras ratkaisu. Edunvalvojan näkemys lapsen edusta voi poiketa lapsen, sosiaalitoimen tai huoltajien näkemyksistä."
Tuskin sentään sosiaalityöntekijän, jota voi pitää edunvalvojan edunvalvojana, työnantajana ja työkaverina.
Positiivista on , että lapsilta on alettu kysellä edunvalvojakokemuksista. Keskellä kriisiä on kuitenkin vaikea arvioida edunvalvojan panosta, varsinkin kun suurin osa asiakkaista ei tiedä eikä lue lastensuojelun itsestään tehdyistä usein mustamaalaavista kirjauksista, jotka vaikuttavat lapsen kohteluun, oikeusturvaan ja asemaan vuosikymmeniä kriisin jälkeenkin.
On hyvä ja kaikkien lasten ja perheiden etu, jos lapsilla on mahdollisuus saada ammattitaitoisia ja puolueettomia edunvalvojia tuekseen. Lastensuojelun edunvalvontahanke ei valitettavasti takaa millään tavalla tällaista lopputulosta, päinvastoin.
http://www.merikratos.fi/pdf/news012012.pdf
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
- :D hyvä!
Tuo normaali päätelmä verrattuna
lastensujelussa tehtyyn päätelmään
on just oikeaan osunut :D
Lasten"suojelussa" on täysin oma logiikkansa, jota eivät ymmärrä ulkopuoliset ihmiset, koska eivät tunne ls:n epänormaalin logiikan periaatteita. - Intensiivihoito
Työntekijä kertoo intensiivihoidosta:
"Olin työntekijänä, ohjelmassa esitetyssä laitoksessa. Laitos toimi nimellä Mankalan Perhekodit Oy. Heidi Rauhan entinen aviomies toimi johtajana. Se mitä näin ja koin oli järkyttävää. Mielestäni kukaan lapsi ja varsinkaan lapsi jonka elämää on alettu tuhota jo ennenn syntymää, ei ansaitse ko "hoitoa".
Monella lapsella oli takanaan koulusta kieltäytymistä ja katulapsen elämää, lisäksi osalla kaikkea pahaa mitä aikuinen voi lapselle tehdä. He oireilivat kokien pimeänpelkoa, paniikkihäiriöitä, fobioita, itsensä viiltelyä etc..
Heille tarjottiin vierihoitoa. Vierihoito, oli eristämistä. Nuoret lukittiin yläkerran vierihoitohuoneisiin, aulassa istui vartija. Vierihoidossa olevat pääsivät pyynnöstä WC:hen, heille tuotiin ateriat kertakäyttöastioissa huoneeseen, heille ei puhuttu. Vierihoito oli jakso, jossa ei ollut selkeää loppua.
Nuori saattoi saada yksinäisyydessä "raivokohtauksia", hoitona nippusiteitä, kiinnipitämistä, matottamista ja vierihoidon jatkamista esim seinälle lapulle piirrettyyn ruksiin tuijottaen.
Tuolloin kotiopettajana toiminut henkilö oli kykenemätön opettamaan yläasteen matematiikkaa, englannin kieltä ja käsittääkseni hänellä yleensäkään ei ollut opettajan taustaa. Oppivelvollisuuttaan suorittavat nuoret saivat tenttiä lukukauden oppimäärän yhdellä tentillä. He eivät voineet olla tyhmiä ja huonoja, koska he pystyivät, ilman kunnollista opetusta, selviytymään tenteistä.
Nuoret tekivät työtä erilaisissa yritysviritelmissä, joita omistuksessa oli. He mm siivosivat, toimivat tarjoilijoina, johtajan omistamassa kartanohotellissa, korvauksena taskuraha. Nuorten tekemästä pakkotyöstä ei saanut käyttää nimeä työterapia, puhuttiin vapaehtoisesta työstä. Näin nuorella tytöllä käsivarsissa mustelmat, kun hän halusi kieltäytyä vapaaehtoistyöstä tarjoilijana. Lapset olivat alle 18 v.
Näin lasten nöyryytystä, heitteillejättöä. Keskustassa oli yksikkö, jossa nuoret jätetiin keskenään ilman valvontaa ja ilman ruokaa, hevoskilpailujen vuoksi.
Kun lapset täyttivät 18 heidät palautettiin yhteiskuntaan. Heidät jätettiin selviytymään. Kysyin seurannasta ja tukitoimista, laitoksen puolesta niitä ei ollut.
Tämä kirjoitus on raapaisu pintaan. Tein ilmoituksia eri sosiaaliviranomaisille, pyytäen, että he kuuntelisivat nuoria. Teimme parin työntekijän kanssa kantelun ministeriöön, en ole kuullut muusta muutoksesta, kuin tulvivien viemäreiden korjauksesta ja johtajuuden vaihtumisesta.
Itse koen traumaa, olen aikuinen nainen ja äiti. Jatkan ystävyyttä tuolloin "hoidossa olleen" nyt nuoren aikuisen kanssa. Hän taitaa pärjätä, kuinka ne muut?
En usko salaisiin metodeihin, joita nuorten ja lasten kanssa muka täytyy käyttää laitoksissa. Näin julmuutta, jota ei kohdisteta edes paatuneisiin rikollisiin vankeinhoitolaitoksessa. Näin rahastamista.
Kun erosin työstäni, tiesin nähneeni tilanteen, josta ääriliikkeet saavat alkunsa. Kuinka koulutetut hoitajat alkavat palvella tasapainotonta johtajaa, uskaltamatta puuttua vääryyksiin.
Kunnioitan niitä sosiaalityöntekijöitä, jotka nyt ovat syytteessä kotirauhan häiritsemisestä. Yleensä tarkastukset tehdään mustan flyygelin salongissa, tiukasti sovittuna aikan, kera pullan ja kahvin, nuoria kuulematta!
En enää usko yhteiskunnan valvontaan, enkä suljettuihin oviin, jonka takana nuorille annetaan "rajoja ja rakkautta". Kun Loikalan kaltaisiin laitoksiin voi "piipahtaa", niin ehkä sitten terpiat ja metodit kestävät päivän valon. "
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040- BisnesVoiKukkia
Nyt laittomasti huostaanottoa hoitonsa edellytyksenä(riippumatta kodin olosuhteista) vaativat yritykset esim. Diakonissalaitos ovat keksineet uuden rahastuksen muodon. Ne laskuttavat siitä, että muka korjaavat itseaiheuttamiaan traumoja uhrien vertaisryhmissä, jossa varsinaisen kuntoutustyön tekevät toiset uhrit (vertaiset) !
"Ls- rouvien täytyy pitää kieli keskellä suuta kansakunnan rikkaruohoina pitämiensä huostavanhempien voimaannuttamisprojekteissaan. Näiden rouville tuottoisien projektien objektit pitäisi saada tuntemaan itsensä sen verran hyväntuulisiksi, että jaksavat pysyä alipalkatuissa hanttihommissaan eikä siirtyä eläkkeelle- kuten he nyt tekevät sankoin joukoin menetettyään uskonsa oikeusvaltioon. Täytyyhän joidenkin kuitenkin tehdä raskaat työt, jotta rouvat pääsevät kokoustamaan keskenään.
Toisaalta huostavanhempien omanarvontunto ei saa nousta niin korkeaksi, että he rupeavat peräämään lakisääteisiä oikeuksiaan ja pullikoimaan rouvien laittomuuksia ja lastenkotibisneksiä vastaan.
Tälläisissa viranomaislähtöisissä ryhmissä käymällä huostavanhemmat hankkivat gloriaa, suoritteita ja jatkorahoitusta lastensuojelun rouville, vahvistavat poliitikkojen ja STM:n valheellisia " valtakunnassa kaikki hyvin" ja "perheet saavat apua" mantroja ja hyväksyvät lastensa osan lapsikaupan raaka-aineena.
Ote Voikukkia- huostattujen vanhempien voimaantumisryhmästä tehdystä opinnäytetyöstä:
http://www.suomenkasper.fi/binary/file/-/id/3/fid/75/
Mikäli ymmärsin oikein, "voimaantumisryhmän" tavoite on kammottava: Huostatun vanhemman ( usein aiheellinen ja perusteltu) huoli sijaispaikassa olevien lasten hyvinvoinnista ja vanhemman syyllisyys siitä, että oli luovuttanut lapsensa huoltaherättävään sijaispaikkaan, jossa lapsi ei saa tarvitsemaansa huolenpitoa ratkeaa sillä, että vanhempi pääsee eroon ( aiheellisesta) huolentunteesta vakuuttelemalla itselleen, että huosta oli oikea ratkaisu!"
Biovanhempien voikukkia- voimaantumisprojektissa häärii Päivi " lapsella on oikeus tulla huostatuksi" Singon lisäksi lailliseksi lapsenryöstöksi kritisoitua avointa adoptiota ajava Kaarina Pasanen, joka edustaa ls- vanhempien oikeusturvan kannalta erittäin ongelmallista Pelastakaa Lapset ry:tä.
-Ai juu, rouvat lupaavat , että biologiset vanhemmat saavat " avoimessa adooptiossa" kyllä pitää lapsiin yhteyttä säännöllisesti.
Uskotteko tätä järjestöä joka on kunnostautunut juristiensa avulla pidentämään huostat koko lapsuuden mittaisiksi ? "Ja joka ajaa sijaisperhekoulutuksissaan ihmisoikeussopimusten vastaisia tapaamisrajoituksia biovanhemmille ja lapsille."
Vakava asennevammaisuus loistaa Voikukkia- projektin jokaisessa osiossa. Suunnittelussa, tutkimuksessa ja koulutuksessa.
Jo riittävän härskiä on ryhmien päämäärä: huostaan sopeuttaminen ja se, että ohjausryhmässä istuvat bioperheiden oikeusturvauhat SInko ja Pasanen.
Myös Voikukkia- opinnäytetyöntekijät kertovat, että heillä oli työssään ( työharjoittelussa?) muodostunut tietty käsitys lastensuojelun asiakkaista ja he joutuivat oikein pohtimaan näitä ennakkoasenteitaan. Ennakkoasenteita selittää jonkin verran toisen kirjoittajan koulutuspaikka Diakonissalaitos, hoidollisten huostaanottojen Puoskarila, jossa pikkupsykiatreja leikkivät sosionomit tarjoavat huostaan pakotetuille (usein autistisille) lapsille ja heidän perheilleen ammattitaidotonta yleensä as-lapsen voinnin romahtamiseen johtavaa " intensiivihoitoa" , jossa niin as- piirteet kuin yhteiskunnalliset ongelmat ; erityisopetuksen puute, koulukiusaaminen jne. psykopatologisoidaan lasten ja vanhempien yksilöongelmiksi.
Asenneongelmat eivät projektissa lopu tähän. Myös JaVaMa- koulutuksissa ryhmänvetäjiksi kouluttautuvilla sossuilla on koulutustilaisuuksissa noussut huoli kuinka pitää kasassa tulevia alkoholismista ja mielenterveysongelmista kärsivien ryhmiä. Eli ryhmänvetäjäsossut tuntuvat tietävän, että huostattujen vanhemmat ovat jo lähtökohtaisesti alkoholisteja ja mt- ongelmaisia ennen ryhmiensä tapaamisia. Siinäpä loistavat lähtökohdat vanhempien voimaannuttamiselle!"
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9397691
- KASTE-hanke
Lasten , nuorten ja perheiden tukiohjelmaksi itseään mainostavan yli 22 miljoonalla eurolla rahoitetun Kaste- projektin tavoite on muka huostien vähentäminen ja lasten ja perheiden hyvinvoinnin, osallisuuden ja integraation lisäys. Projekti väittää myös etsivänsä uusia kumppanuuksia lastensuojeluun. Ajattelin, että viimeinkin mukaan otetaan myös lastensuojelutoimien kohteet ja kokemusasiantuntijat; vanhemmat, nuoret ja lapset mutta ei suinkaan. KASTE- kumppanuutta haetaan järjestöistä, päivähoidosta, nuorisopsykiatriasta ja toisista ls- koneiston sisällä toimivista . Silmiinpistävää Itä- ja Keski-Suomen KASTE:ssa onkin byrokraattien, sijaishuollon äänitorvien, huostaintoilijoiden ja psykiatrian yliedustus.
KASTE uskoo kokoustamiseen; oman työskentelyn mallintamisiin, lisäbyrokraattien nimittämiseen , powerpoint-esityksiin ja kehittäminen- käsitteeseen.
Hanke on hyvin viranomaislähtöinen ja tähtää viranomaisyhteistyön parantamiseen.Aikaan on saatu jo iso läjä paperia ja kokouksia, joiden pääasiallinen anti on omien kelvottomien työprosessien idealistinen yleisesittely ja tunnetuksitekeminen sekä eri byrokraattien paikanmääritykset yhteistyöprosesseissa.
Asiakaspalvelu taitaa olla kestämätön ajatus monelle byrokraatille, jotka mielummin tekisivät kumppanuus- ja palvelusopimuksia vain toisten byrokraattien kanssa.
Kasvatuskumppanuus ei projektiraportteja lukiessa liity mitenkään vanhempien tukemiseen vaan nimenomaan heidän syrjäyttämiseensä kasvattajuudesta. Kasvatuskumppanuutta tuntuu olevan vain lastensuojelun ja lastensuojelun viralliseen ilmiantoketjuun kuuluvien " tovereiden" välillä.
Projektin mielestä toimivinta kasvatuskumppanuutta on kun kumppani päivähoidosta ilmiantaa lapsen kumppanille lastensuojeluun , joka puolestaan siirtää lapsen kasvatettavaksi sijaishuollon kumppaneille.
KASTEessa kuten muissakin ls- hankkeista löytyvät samat toimijat( rahastajat) ja puutteet vuodesta toiseen. Kestovirheenä lasten, nuorten ja vanhempien oikeusturvan, kuulemisen ja aitojen vaikutusmahdollisuuksien sivuuttaminen ja korvaaminen kosmeettisilla lumemahdollisuuksilla esim. järjestelmällisen asiakaspalautteen keruun sijaan perustetaan muutama asiakasraati.
KASTE kiihkoaa lisääntyvän kontrollin, varhaisen puuttumisen, puuttujien yhteistyön ja moniammatillisten ryhmien, riskien määrittelyn, seulonnan, valvonnan ja sijaishuollon kehittämisen ja sijaishuoltoon panostamisen autuutta.
Raportista saa käsityksen, että perheellä tarkoitetaan yksinomaan sijaisperhettä ja lapsen ja vanhempien hyvinvoinnilla perhekotiyrittäjien ja sijaisvanhempien ja heidän lastensa hyvinvointia. Vanhemmuuden tukeminen on typistetty sijaisvanhemmuuden tukemiseksi. Kasvatuskumppanuus puolestaan tarkoittaa vain byrokraattien yhteistyötä itsensä ja kollegoiden työllistämiseksi ja biologisten vanhempien ja lasten sivuuttamiseksi. Ai niin, jossain kohdassa ehdotettiin biologisten vanhempienkin mukaanottamista mutta vain lapsen sijaishuoltoon siirtämisen prosessien "nivelkohtiin".
Kaste- hanke on onnistunut ajamaan ja vahvistamaan sijaishuollon etuja ja markkinoimaan kritiikittömästi runsaasti oikeusturvaongelmia sisältäviä ja eettisesti kyseenalaisia huoli- puheeksi- , verkostotyö- , kasvatuskumppanuus ja lastensuojelun edunvalvonta- koulutuksia.
Sote-aloilla työskentelee jo joka 7. suomalainen ja tuntuu, että lastensuojelun lahkolaisten ainoa päämäärä on rahastaa perheiden seulonnalla, luokittelulla, leimaamisella ja valvonnalla. Riskeiksi leimatuille lapsille ja perheille synnytetään veronmaksajien varoin valtavat eristämisen , tutkinnan, valvonnan ja varastoinnin markkinat, joiden laillisuutta tai laatua ei tietenkään valvo kukaan. - Ls:n logiikasta
Ls:n täysin pimeästä logiikasta tuli vielä mieleen parista ensimmäisestä kirjoituksesta, että jo pimeä, sijaishuoltoa ja vieraannuttamista suosiva logiikka käännettäisiin toisin päin, niin
VAIHEITTAISTA kotiuttamista ei olisikaan, vaan lapsi pitäisi siirtää takaisin omaan, hyvään kotiinsa kuin veitsellä leikaten ja viranomaisilla sijaishuollolla olisi täysi kielto olla lapseen missään yhteydessä kotiuttamisjakson aikana.
Esim. meillä nimittäin toimittiin juuri ls:n pimeän logiikan mukaisesti, vaikka sossut kertoivat myös sijaishuollon edustajille, että kotioloissa ei ole huostaanottoperusteita. Lapsi riistettiin kotoaan kerta repäisyllä, pvm ja klo-aika ilmoitettiin etukäteen.
Mutta jos huosta olisi jatkunut laitoksen vaatiman ajan, niin kotiuttaminen olisi kuulema tehty vaiheittain usean kuukauden aikana, jolloin vähitellen olisi lisätty kotona olo aikaa. Älytöntä ja sairasta, turhaa laittoman huostaanoton pitkittämistä, jonka kanssa lapsen edulla ei ole mitään tekemistä.- Iatrogenesis
Niinpä. Mutta lastensuojelussahan asiakas on aina väärässä. Tässä oikea malliesimerkki ls- logiikasta:
LS- logiikka käyvän hoidon esteenä
"Perheen poika on jäänyt ilman hoitoa ja tutkimuksia, koska sosiaalikoneisto koulua myöten ovat koettaneet sovittaa pojan (aspergerista oikeasti johtuvia) oireita lastensuojelun perusteeksi.
Nyt kun asperger vihdoinkin, vuosien huitomisen jälkeen, on löydetty, siinä on taas uusi syy sosiaalityöntekijöille tehdä lastensuojelutyötä. Eli suojella lasta omalta perheeltään.
Tämän pojan tapaus on hyvä esimerkki siitä, kuinka ensin on keksitty diagnoosi ("perheessä on lastensuojeluongelmia") ja sen jälkeen on alettu kyhätä oireita.
Toimintatapa, edetä latvasta tyveen, kulkea siis tulkinnoissa väärin päin, on iatrogeneettinen. Iatrogenesis on vielä melko tuntematon nimi luulotautisuudelle, mutta tuota termiä kannattaa alkaa käyttää. On nimittäin niin, että juuri lastensuojelu on tyypillisesti ala, jossa iatrogenesis kukoistaa.
Kyseisen perheen vanhemmat ovat osanneet jo kauan odottaa, että heidän lapsellaan on jokin neurologinen ongelma. Vasta vuosien kuluttua hänestä vihdoinkin löydettiin autismia eli tarkemmin asperger.
Lastensuojelu koitui perheen kohtaloksi ja tuhoksi alunperin siksi, että äiti oli käynyt kertomassa väsymyksestään lääkärille. Äidiltä löytyi sittemmin kilpirauhasen vajaatoiminta ja lääkitys poisti väsymyksen.
Vanhemmat odottivat vuosien ajan, että lasta alettaisiin edes tutkia. He ajattelivat hyväuskoisesti, että totta kai järjestelmä koettaa tonkia ongelman esiin mahdollisimman varhain, jotta poika voi alkaa saada hoitoa.
He olivat tietysti puhuneet poikansa tutkimisen puolesta esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Mutta tuossa vaiheessa, kun perhe on jo lastensuojelun kourissa, perhettä ei enää kukaan kuuntele.
Kävi siis niin, että perhe ajautui kotikaupungin lastensuojelun kynsiin. Tämän jälkeen kaikkia ilmiöitä perheessä alettiin tarkastella ensisijaisesti (ja vain ja ainoastaan) lastensuojelukysymyksenä. Sosiaalitoimen lastensuojelu kävelee siis lääketieteen yli; lääketieteestäkin tulee näkymätön sosiaalitanttojen innon, energian ja panostuksen rinnalla.
Pojan neurologinen tutkimus viivästyi sen vuoksi, että sosiaalityöntekijät - ja poikaa tutkineet psykiatrit ja psykologit - alkoivat kilvan väittää, että poikahan oireilee vain kotiolojensa takia. Koneisto alkoi etsiä vikaa kotoa. Ja haki sitä monta vuotta.
Nyt äiti odottaa, että poika voisi vihdoinkin lopettaa käymisen psykologin vastaanotolla tunnetussa (surullisen kuuluisassa) lasten psykiatrisessa hoitolaitoksessa. Äiti toivoo, että pojalle ryhdytään laatimaan vihdoinkin neurologista kuntoutussuunnitelmaa. Järjestelmä on viivyttänyt sen tekemistä loputtomiin, koska perheellä "lastensuojeluongelmia".
Poika ei saa neurologista kuntoutusta, vaikka asperger löytyi jo kuukausia sitten. Taisi olla peräti viime keväänä.
Sosiaalityöntekijät ovat käyttäneet pojan neurologista oireilua huostaanoton perusteena. Siis jo nimenomaan jo silloin, kun poikaa ei vielä ollut edes tutkittu. Häntä eivät olleet tutkineet psykiatrit eivätkä neurologit.
Kuvaavaa on, että tutkimusten jälkeen ja aspergerin löydyttyä sosiaalityöntekijät eivät koe olevansa velvollisia muuttamaan käsityksiään. Lastensuojelulliset ongelmat (eli pojan "kotiolot") ovat ja pysyvät sossuille sinä kehyksenä, jonka kautta he pojan oireita tarkastelevat. Eli pojan ongelmat ovat edellen lastensuojelullisia (vanhemmista ja kodista johtuvia).
Lastensuojelulliset ongelmat ovat todellisia. Pieni poika on kärsinyt kotikaupungin tekemästä lastensuojelusta. Ja siitä on kärsinyt myös lääketieteellinen tutkimus.
Yhteiskunnasta tulee siis rampa, kun tiedolliset kriteerit horjuvat ja vääristyvät. Lastensuojelutyö ei kestä kriittistä tarkastelua. Päivänvaloa.
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2010/03/pieni-asperger-poika-ei-saa-hoitoa.html
- Yritä näitä
Voi miten tuttua monelle ja niin meillekin!
Tuo on hirvittävän surullista lapsen kannalta, että sossu estää ja viivästyttää lapselta oikean avun saamista. Ja loukkaavaa, sekä hirvittävän rasittaavaahan tuollainen on koko perheelle.
Lapsi on toistaiseksi säästynyt silti paljolta, jos hänen vointinsa ei vielä ole radikaalisti huonontunut näiden lasta "suojelevien" toimien perusteella.
Eikö teillä se taho, joka vihdoin ja viimein varmisti Asperger-diagnoosin, antanut lähetettä julkiselle puolelle kuntoutussuunnitelman tekoon?
Kun meillä lapsi kotiutui laittomasta huostaanotosta, huosta siis purettiin, niin vihdoin olin VAPAA ottamaan yhteyttä yksityiselle lääkäriasemalle eli meidän kohdalla se oli NeuroMental. Aluksi lasta ei voitu edes tutkia, hän oli niin huonossa kunnossa sijaishuollossa tapahtuneen kaltoinkohtelun seurauksena. Mutta kun tutkimuksiin vihdoin päästiin, AS-dg varmistui ja NeuroMentalista saimme lähetteen julkisen terveydenhuollon neurologian osastolle kuntoutussuunnitelman tekoa varten. Sen takia lapsi oli Lastenlinnassa viikon ja tuloksena oli lähete takaisin NeuroMentaliin Kelan kustantamaan neurologiseen kuntoutukseen.
Vaadi lapselle kuntoutussuunnitelma, koska neurologista kuntoutusta on olemassa sentään vielä tässäkin maassa! Sitä kaikkea ei sentään ole vielä tuhottu psykiatrian kustannuksella. - kklloo99
sossujen logiikkaa :
Meidän perheestä siirrettiin 7-vuotias isälle sossujen avustuksella sen takia, kun ei "koulu sujunut". Koulua oli käyty kokonaiset 3 kk. Lapsi osasi kirjoittaa jo ennen kouluunmenoa. Ei ollut häirikkö tms. KIRJOITTAMINEN fyysisesti oli hankalaa eli töhryistä. Tästä puhui etävanhemman "leikitään kotia"- uusioperheessä, joka teki asiasta ls-ilmoituksen. ja tästä kaikki lähti. Riitainen avioero, hahmottamishäiriö (joka todettiin myöhemmin ,minun etävanhempana tutkimuksia ,vaatineena). Jopa asiakirjoihin oli liitetty lapsen "tuherruksia" eli piirrutuksia, jotka eivät olleet kauniita, mutta tyypillisiä hahmotushäiriöiselle, joka aina inhonnut piirtämistä. no mikä oli tulos(tästä jo aikaa)Hahmotushäiriö vatimuksia käsiteltiin siten ensin, että ne nähtiin "syyllisen vanhemman yrityksenä saada kasvatukselleen neurologinen leima" (Adhd myös, mutta lievä)
Tulos: Nyt on "lapsi " ollut pari vuotta "hunningolla", ei peruskoulut jälkeen mitään, saa nähdä nyt tänä syksynä, josko niitä peruutuspaikkoja saisi. . Ikinä ei saanut apua kun muutama tapaaminen ryhmäkuntoutuksessa, vaikka luokalle jättäminen oli jokavuotinen uhka.
) Arvosanat oli tosi heikkoja mm. äidinkielessä , selvä oppimisvaikeus, mutta niukat tulokset selitettiin "tunnepuolen ongelmilla" ja siten mitään kuntoutettavaa ei ole, ei tosin siihen "tunnepuoleenkaan". Minun oli vaikea etävanhempana toimia kun välimatkaa 700 km eikä edes sähköposteihin vastattu, puhumattakaan soittopyyntöihin.
lapsena sukulaiset yms. ihmettelivät, että kun on niin "nokkela ja nopeaälyinen" ja taitava , kyllä käsityöt, legorakentelut sujuivat vaan ei kynällä kirjoittaminen. tekstiviestejä lähetteli mulle jo 6-v mm. omasta huoneestaan, silkasta kirjoittamisen riemusta. , kun sai kännykän ja oppi ykskaks kirjoittamaan. Lukemisen oppi tietty hiukan aikaisemmin. Puhumiset. kävelyt yms. kehitysetapit oli aina tavanomaista aikaisemmin, ja enkä siis kehumisen vuoksi näitä retostele. Empaattinen kaveri jo pienenä. Olot etävanhemmalla varmaan ok, mutta se koulunkäynnin tukeminen oli sitten niin ja näin (ja joka oli alunperin syynä asumisen siirtoon).
Näin syrjäytettiin taas yksi nuori (no en toivoa heitä)
ja nyt haukkujille jo etukäteen tiedoksi, mulla on kaksi muuta lasta ja he ovat pärjänneet koulussa loistavasti., vaikka tämä isoveljen on "vähän aina mielessä".- kkii888
ja kuinka paljon onkaantämäntyyppisiä tapauksia, joita nakataan joihinkin nuorisokoti -vankiloihin., joissa viedään ihmisarvo. Tuohan syrjäytymisasiaan olisi jo asiallista saada tutkimustuloksia nk. yhteiskunta syrjäyttää -näkökulmalla eli näitä aivan joutavista syistä huostaanotettuja ja heidän "jatkoselviymistään".
- Turmakodit.
Lastensuojelun logiikkaa, vai vainoharhaisuutta?
Tänään 26.7.2012 lähes kaikki tiedotusvälineet ovat uutisoineet perhesurmista ja herkistäneet viranomaiset huomaamaan avuntarpeen.
Olen lähettänyt muutamalle lehdelle faktatietoa.
Kaikki tiedotusvälineet eivät julkaise linkkejä, jotenka totuutta ei saa julkisuuteen.
Mot ohjelmassa Turvakoti tuomarina 24.10.2005 Pierre mennti perheensä, kun hänen vaimonsa pakeni lasten kanssa turvakotiin.
Aamulehden uutinen.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194756887375/artikkeli/keskisuomalainen perhesurmat tayttivat turvakodit.html
--------
Tämä on Aamulehden uutiseen, jossa voi lukea kommetteja ja kommentoida
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194756887375/artikkeli/keskisuomalainen perhesurmat tayttivat turvakodit.html
----------- - Turmakodit.
Turmakodit. kirjoitti:
Lastensuojelun logiikkaa, vai vainoharhaisuutta?
Tänään 26.7.2012 lähes kaikki tiedotusvälineet ovat uutisoineet perhesurmista ja herkistäneet viranomaiset huomaamaan avuntarpeen.
Olen lähettänyt muutamalle lehdelle faktatietoa.
Kaikki tiedotusvälineet eivät julkaise linkkejä, jotenka totuutta ei saa julkisuuteen.
Mot ohjelmassa Turvakoti tuomarina 24.10.2005 Pierre mennti perheensä, kun hänen vaimonsa pakeni lasten kanssa turvakotiin.
Aamulehden uutinen.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194756887375/artikkeli/keskisuomalainen perhesurmat tayttivat turvakodit.html
--------
Tämä on Aamulehden uutiseen, jossa voi lukea kommetteja ja kommentoida
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194756887375/artikkeli/keskisuomalainen perhesurmat tayttivat turvakodit.html
-----------Tässä oiva kertomus lastensuojelun logiikasta, liittyy "Perhesurma" uutisiin.
Mot Turvakoti tuomarina.
Klikkaa otsaketta Ohjelman käsikirjoitus luettavissa tästä,, siinä löytyy ohjelmassa haastatellut "asiantuntijat".
http://ohjelmat.yle.fi/mot/arkisto/ohjelmat_2005/24_10_2005_mot_turvakoti_tuomarina_toim_matti_virtanen
-------
- mummu vaan.
Niinpä. Kyllä ne selitellä osaa. Mutta sanoistaan heidät on laitettava tilille.
- Neitsyt vs. huora?
Puuhun ilmestynyt Neisyt Maria aiheutti ihmisryntäyksen yhdysvalloissa.
Ihmiset rukoilevat puun äärellä.
Onko tämä uusi "ilmestyminen" ?
Vaikuttaako se mahdollisesti nykyisiin lastensuojelun käytäntöihin, huoliin ja varhaisiin puuttumisiin?
Aiheesta lisää.
http://yle.fi/uutiset/puuhun_ilmestynyt_neitsyt_maria_aiheutti_ihmisryntayksen_yhdysvalloissa/6229655
----
- LINKITTÄJÄLLE
Pistä nyt saakeli vieköön omiksi ketjuikseen kaikki omat typerät höpinäsi ja anna toisten keskustella rauhassa!
Väität linkkeinesi LAAJENTAVASI NÄKÖKULMAA ASIOIHIN, mutta kyllä keräämäsi jutut ovat niin takapuolesta kuin olla voi, ja tämän enempää keskustelun aiheeseen kuulumattomia möläytyksiä saa kyllä hakea. - HO= lumeoikeus
Yksi lastensuojelun hulluuden kulmakivi ja mielipuolisen logiikan mahdollistaja on hallinto- oikeusmenettely:
Vielä kerran hallinto- oikeusmenettelystä ja sen erosta fair trial-periaatteella toimivaan käräjäoikeuteen:
-Hallinto- oikeuden lähtökohta ei ole tosiasioiden tai lapsen edun selvittäminen tai annetun näytön tutkiminen vaan olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa.
--Hallinto- oikeudessa ei ole ammattituomareita vaan hallintovirkamiehiä esim. ex- sosiaalityöntekijöitä.
-Hallintotuomioistuimessa osapuolet eivät ole tasavertaisessa asemassa vaan hallintoviranomaisella esim. sosiaalityöntekijällä on etulyontiasema.
-Hallinto- tuomioistuimissa ei ole käytössä näytön arvioinnin ja oikeudenkäyntimenettelyn säännöksiä, jotka takaavat kansalaisen oikeusturvan.
-Hallinto- oikeus ei lähde fair trial- syyttömyysolettamasta eli siitä, että asiakas on syytön kunnes syyllisyydestä esitetään riittävä näyttö.
-Länsimaisista oikeusperiaatteista poiketen hallintotuomioistuimissa asiakas on jo lähtökohtaisesti syyllinen ja asiakkailla on käänteinen todistustaakka.
- Sosiaalityöntekijältä ei vaadita näyttöä syytteidensä tueksi.
- Asiakkaiden näytölle ei anneta painoarvoa
- Hallintotuomioistuin lähes poikkeuksetta vahvistaa sosiaalityöntekijän kannan
- Hallintotuomioistuin ei perustele ratkaisujaan
- Hallintotuomioistuinmenettely ei sovellu kansalaisten perustuslaillisten ja ihmisoikeussopimusten turvaamien oikeuksien käsittelyyn. Se soveltuu hallintoviranomaisten välisten hallinnollisten riita-asioiden käsittelyyn.
Olen melko varma, että ulkomaiset ihmisoikeustarkkailijat eivät tiedä hallintotuomioistuimien toimintaperiaatteita eivätkä sitä, että Suomessa hallinto- oikeus käsittelee huostaanottoasiat. Muuten käytännöstä olisi jo noussut iso häly.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10449896 - Pelastakaa Lapset Oy
Pelastakaa Lapset ry on hirveä järjestö! En tiennytkään, kuinka mieletöntä lastensuojelu onkaan Suomessa! Luin eilen erittäin huolellisesti Pelastakaa Lapset ry:n jäsenlehden (toukokuu 2010), jonka nimi on Pelastakaa Lapset. (Järjestö on kokenut nimensä niin vahvaksi brändiksi, että se myy lehteäkin.)
Menin lähes sokkiin. Lehti esittelee suurin artikkelein kahta asiaa, jotka ovat juuri nyt tärkeitä sosiaalikoneiston vallan vahvistamisessa. Pelastakaa Lapset ry näyttää ajavan intohimoisesti sitä, että sijaisperheet voisivat helposti avoimen adoption avulla ADOPTOIDA ITSELLEEN PERHEESEENSÄ SIJOITETUT LAPSET.
Luin lehtijuttua silmät pyöreinä ja tukka pystyssä. En olekaan lukenut viime aikoina mitään noin paljastavaa tekstiä rakenteellisesta väkivallasta.
Ja sitten. Toinen erittäin tärkeä asia Pelastakaa Lapset ry:n mielestä on se, että lastensuojelussa LAPSILLE ON SAATAVA EDUNVALVOJA.
Tämähän muuten liittyy myös tuohon avoimeen adoptioon, mutta tietysti se helpottaa koneiston mahdollisuuksia päättää lapsen ja perheen puolesta kaikissa muissakin asioissa.
Olen siis todella, todella järkyttynyt! Olen aivan satavarma, että Pelastakaa Lapset ry haluaa edunvalvojan oikeastaan kaikille lapsille, jotka ovat joutuneet lastensuojelun asiakkaiksi.
Lukemassani lehtijutussa on paljon viitteitä siihen suuntaan, että Pelastakaa Lapset ry olisi halukas määrittelemään hyvin väljästi sen, milloin lapsi tarvitsee edunvalvojan. Lehtijutussa toistetaan sitä (perustelematta), kuinka VANHEMMAT OVAT UHKA LAPSEN EDULLE.
Lapset, perheet, tämä on vakava varoitus! Pelastakaa Lapset ry:tä on alettava purkaa pois.
Uskomatonta, mikä maa tämä on! Pelastakaa Lapset -lehti kertoo niin monissa jutuissaan siitä, kuinka järjestö haluaa taistella, tapella ja sotia suomalaista perhettä (ja lasta) vastaan.
Jos Pelastakaa Lapset ry:n päämäärät toteutuvat, meillä on kohta alaluokka, joka valjastetaan synnytyskoneeksi. He tuottavat lapsia lapsikaupan ja huostaanottoteollisuuden tarpeisiin.
Perhe-käsite on kirosana tuolle järjestölle. Lehti onkin täynnä sitä, kuinka lasta on tarkasteltava erillisenä ja perheestä irrallisena yksikkönä. Sosiaalirouvat vihaavat ajatusta perheestä, sillä "perhe" on uhka heidän vallalleen ja hankkeilleen. On vain lapsi. Hänen perhettään ei ole olemassa. "Perhe" on tarpeeton yksikkö suomalaisessa sosiaalibyrokratiassa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259 - itse neitsyt maria
Eikö sinulla ole mitään uutta sanottavaa? keksi jotain uutta!
- toistatko itseäsi?
Ei tuota samaa jaksaillasta toiseen. Ollut tuhat kertaa tällä palstalla.
- päivähoidon hulluus
Lastensuojelu pyrkii tiivistämään " yhteistyötä" ja tekemään kumppanuussopimuksia päivähoidon kanssa( esim. KASTE).
"Päivähoidossa työskentelevät varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat luovuttamassa asemaansa lastensuojelulle eli sosiaalityöntekijöille, joille lapsi on vain hallinnon kohde. Kun vanhempi tuo lapsensa aamulla päiväkotiin, hänen täytyy pitää mielessään, että hoitopäivän aikana tehty mielikuvituksellinen lastensuojeluilmoitus voi johtaa yllättävän nopeasti siihen, että lasta hoidetaan lastenkodissa.
Päiväkoti Koivulinnan johtaja teki pojastani lastensuojeluilmoituksen 3.11.2007. Johtaja Päivi Haikonen näyttää siinä kykynsä ns. varhaiseen puuttumiseen, joka on lastensuojelussa nykyään muodikas lähestymistapa. Haikonen raportoi lastensuojeluilmoituksessa, että pojallani on lounaalla nälkä. Niin, ei siis vaikkapa maanantainälkä, jota esimerkiksi koululaisilla on tavattu, vaan nälkä lounaalla.
Päiväkodin johtaja Päivi Haikonen teki itse valinnan diskurssista, kun hän päätyi tekemään lastensuojeluilmoituksen lounasnälästä. Hän valitsi sen, että päivähoidon ammattilaisten ei tarvitse käydä edes alkeellista dialogia. Kukaan poikani ryhmässä työskennelleistä hoitajista ei kysynyt minulta, pojan vanhemmalta, että miksi poikani osallistuu innostuneesti päiväkodin lounasruokailuun. Eli miksi hänellä näyttää olevan nälkä.
Poikani oli juuri saapunut päiväkotiin polkupyörällä, polkemalla itse kolme kilometriä. Hän polkupyöräili paljon päiväkotiin.
Päivi Haikosen tekemän lastensuojeluilmoituksen poliittisuus selviää viimeistään silloin, kun lukee ilmoituksen kakkoskohtaa. Siinä hän paheksuu sitä, että minä olen kertonut suhtautuvani epäilevästi normeihin. Tarkemmin hän ei kerro, että mihin. Löydös jää epämääräiseksi viittaukseksi.
Sosiaalityöntekijän ei siis tarvitse hakea konkreettista näyttöä lapsen kärsimyksistä, vaan arvailu riittää. Lastensuojeluilmoitukseksi riittää sanatarkasti vaikkapa tämä: "näin saattaisi olla". Tässä vaiheessa esimerkiksi päivähoidon ei ole tarvinnut esittää vanhemmalle yhtään varmistavaa ja taustoittavaa kysymystä, jolla lastensuojelun olisi hankkinut tietoa oletetusta ongelmasta. Oletettu ongelma voidaan suoraan purkaa kirjalliseen muotoon lastensuojeluilmoitukseksi. Lastensuojelulaki on niin löysä, että jopa yksi ainoa tuollainen erittäin epäselvä lastensuojeluilmoitus riittää siihen, että lapsi haetaan poliisin avustuksella kiireellisesti huostaan.
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009_08_01_archive.html
Lastensuojelun vinoutunut kehitys uhkaa siis kaikkia suomalaisia lapsia, kaikenlaisissa perheissä ja kodeissa. Ei pelkästään ongelmaperheitä.
Sosiaalinen auttamishalu rapistuu samalla, kun sitä muunnetaan asiantuntijoiden kontrollivallaksi.
Kontrollivallan eräs ulottuvuus on aina se, että se pyrkii rankaisemaan ja sakottamaan. Lastensuojelutyö ei voi avoimesti kertoa rankaisevansa lapsia, joilla on ilmennyt "tarvetta suojeluun", vaan tekee sen kätketysti. Turhat ja ylipitkät huostaanotot ovat äärimmäisen tuntuvia rankaisutoimia, jotka kurittavat ja ojentavat suoraan ja tuntuvasti erityisesti lasta. Huostaanotto ja asuminen konemaisessa lastenkodissa on nähtävä nimenomaan lapsen rankaisemiseksi. "
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649 - Ensi- ja turvakodit
Ensi- ja turvakodit mukana huostahulluudessa
Huostaanotot ovat lisääntyneet kiihtyvällä vauhdilla sen jälkeen, kun kuntiimme on ajettu ns. varhaisen puuttumisen malli. Varhaisen puuttumisen sanotaan olevan tuen antamista ajoissa, ennen kuin lapselle syntyy peruuttamattomia vaurioita. Käytännössä varhainen puuttuminen näyttäytyy leimaamisena, luokitteluna, suvaitsemattomuutena ja seulontana, kun puuttumisen ideologia perustuu huolen tuntemiseen eli täysin subjektiiviseen ilmiöön.
Talentia -lehti 6/08 antoi vastauksen siihen, miksi tietynlainen juttutyyppi huostaanottoasioissa on lisääntynyt. Varhainen puuttuminen näyttäytyy vauvoihin kohdistuvana huostaanottona, kun puuttumisen ajatuksen tulisi olla äidin varhainen tukeminen.
Yhteydenotto sosiaalitoimeen käynnistää tavallisesti moniammatillisten verkostojen päättymättömät palaverit, mutta vain harvoin lapsi saa tarvitsemansa avun. Sosiaalitoimen työtapana on hankkia eri tahoilta lausuntoja, jotta se voi todistella omat näkemyksensä ja samalla vierittää vastuun muualle.
Eräässä tapauksessa (jossa kyse ei ollut päihdeäidistä) äidin lastensuojelun asiakkuus oli alkanut koulunkäyntiin liittyvistä vaikeuksista. Sosiaalityöntekijä piti äitiä kykenemättömänä huolehtimaan syntyvästä vauvastaan ja painosti häntä luovuttamaan vauvan pois. Syyksi työntekijä esitti äidin omat lapsuudenaikaiset kokemukset (äiti itse piti kotiaan hyvänä).
Sosiaalitoimi pyysi myös ensikodilta lausunnon. Ensikoti toteaa, että ”äiti ei kykene turvaamaan lapsen turvallista kasvua ja kehitystä ja sijoitus muualle hoitoon on välttämätön”. Äidin kanssa toiminut terapeutti sen sijaan arvioi äidin vanhemmuudessa useita hyviä puolia ja havaitsi innon oppia uudessa elämäntilanteessa. Ensikoti ei lausuntoa antaessaan edes keskustellut äidin kanssa työtä tehneen terapeutin kanssa.
Ensi- ja turvakotien antamissa lausunnoissa on useimmiten kyse äidistä, joka sosiaalitoimen painostuksesta ja huostaanottouhan alla suostuu menemään ensikotiin. Sosiaalitoimi luonnollisesti antaa ensikodille ennakkotiedot äidistä ja tämän puutteista. Tälle pohjalle sitten rakentuu vanhemmuuden arviointi. Yleensä äiti ei edes tiedä, että ensikodin tarkoitus onkin vanhemmuuden arvioiminen, eikä tukeminen.
Talentia -lehdessä ollut puutu kun.. -lista ohjaa kiinnittämään huomion vauvan oireisiin. Lopussa on kuin ohimennen huomautus, ettei mikään yksittäinen oire merkitse suuntaan tai toiseen. Riittääkö se suojaamaan virhediagnooseilta?
Kun oma huomio siirtyy etsimään listan mukaisia oireita vauvasta, on jo heilahdettu pois äidin ja vauvan vuorovaikutussuhteen tukemisesta.
Sosiaalitoimen ennakkotiedot ohjaavat etsimään vikoja äidistä.
-Ahaa, vauvan kasvoilla häilähti hymy, mutta käänsikin sitten katseen pois. Ja kas, nyt imee nyrkkiä. Johtopäätös: laiminlyöty vauva, vakavia traumoja. Vaan jospa vauvan hymyilyn keskeyttikin kauempaa kuulunut hälyääni, joka jäi itseltäni huomaamatta, ja hän kääntyi ääntä kohti? Jos nyrkin sovittaminen suuhun onkin samaa löytöretkeä kuin kaikkeen muuhunkin suun välityksellä tutustuminen, minkä kädet tavoittavat?
Arvion tekijää ohjataan epäilemään äitejä: "Äiti voi teeskennellä ja vastata kysymyksiin niin kuin arvelee, että häneltä odotetaan. Vauvojen käytös kertoo enemmän." Eikö ole aivan ymmärrettävää, että tarkkailutilanteessa ihmiset pyrkivät vastaamaan odotusten mukaan? Jos on kyse ensi kertaa äidiksi tulleesta, on aivan luonnollista, että hän etsii vielä omaa tapaansa olla äiti.
Jo pelkkä tarkkailu voi häiritä äiti-lapsi -suhteen muodostumista, tukemiseksi tarkoitettu taitamaton puuttuminen myös. Äiti joutuukin miellyttämään ulkopuolisia sen sijaan, että saisi keskittyä vauvaan rennosti ja huolehtimatta muusta. Entäpä huostaanottouhan alla tai kriisissä elävä ensi- ja turvakotiin turvautuja? Onko hänen vanhemmuutensa arvioiminen edes eettisesti oikein?
Miksi ylipäänsä vauvojen hymyjä ja äännähdyksiä aletaan kerätä ja tulkita laiminlyöntioireiksi? Miksei rohkaista ja kiitetä äitejä ja luoda turvallista ilmapiiriä, jossa uskaltaa kysyä ja keskustella? Puutu kun -lista kirjaa koko joukon oireita, joita tarkatessa kuka tahansa voi joutua epäiltyjen listalle.
Vanhemmuuden ja vuorovaikutuksen suomalaista standardia ei ole tieteellisesti asetettu, vaan näkymä asiaan on katsojan silmässä. Kyse on siis puoskaroinnista ja väärien positiivisten löydösten vaara on suuri. Niiden takia voi lapsi joutua väärin perustein erotetuksi vanhemmistaan. Ensikotien alkuperäinen tarkoitus huomioiden voi syystäkin kysyä, miten tällaisen toiminnan eettisyys on punnittu. Eikö ensikodeille kuulu nuorien äitien ja perheiden tukeminen ja tukitoimien suunnittelu? Miksi se on lähtenyt harhailemaan sosiaalitoimen matkaan? Miksi se ylipäänsä arvioi vanhemmuutta, eikö pelkkä tukeminen riitä? Eikö äitiys ole mahdollisuus, johon nuorella äidillä on oikeus saada tukea?
Leeni Ikonen
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295 - Nuorten Ystävät
Nuorten Ystävät on myös hyvä esimerkki ls- logiikasta:
Nuorten Ystävät ry on vakava uhka perheiden oikeusturvalle ja kansalaisyhteiskunnalle. Nuorten Ystävät ry puuhaa yhdessä mm. Diakonissalaitoksen ja Pelastakaa Lapset ry:n kanssa lastensuojelun edunvalvontahanketta, jossa oman huostaanoton tai viranomaisvirheiden julkisuuteen tuominen olisi syy määrätä lapselle edunvalvoja ja viedä näin vanhempien puheoikeus.
Tavallinen kansalainen törmää Nuorten Ystävät ry:hyn yleensä sen perhekodeista karanneiden nuorten etsintäkuulutuksissa. Liiketoimintakonserni Nuorten Ystävät omistaa mm. seuraavat perhekodit :Jokirinne, Tornio, Tukiporras, Sastamala, Ahorinne, Lapinlahti, Hiekkarinne, Rovaniemi, Kotiporras, Seinäjoki, Kouluharju, Iisalmi , Mäntyrinne, Kemijärvi Trappan, Vaasa, Väliporras, Oulu sekä koulukoti Pohjolakodin Muhoksella.
Kertokaa palstalaiset, mikäli teillä on kokemuksia näistä laitoksista!
Ekonomi Marja Irjala, Nuorten Ystävät ryn pääsihteeri esittää blogissaan länsimaiselle demokratialle ja oikeusvaltiolle vieraita ja perheiden oikeusturvan kannalta hyvin huolestuttavia näkemyksiä lastensuojelusta ja sen linjauksista.
Hän mainostaa lasten- ja nuorten suojeluun entistä järeämpiä länsimaisia oikeusperiaatteita loukkaavia viranomaislähtöisiä ja -valtaisia keinoja esim. vanhempien tulonsiirtojen sitomista viranomaistottelevaisuuteen. Käytännössä tämä tarkoittaisi esim. toimeentulotuen eväämistä sosiaalityöntekijää tottelemattomalta:
"Tanskassa ryhdyttiin puuttumaan tilanteeseen radikaalein ottein muutama vuosi sitten niin, että vanhempien vastuuta tiukennettiin. Sosiaaliviranomaiset voivat määrätä vanhemmille toimenpiteitä lapsen tilanteen parantamiseksi. Mikäli he eivät niitä toteuta, määrätyt sosiaaliset tulonsiirrot voidaan heiltä evätä."
Marja Irjalan mukaan suurin lasten ongelma ei ole lapsiperheköyhyys, peruspalvelujen tai ennaltaehkäisevän tuen puute vaan vanhempien alkoholinkäyttö, josta hän kehottaa tekemään ilmiantoja:
'Voimassa oleva lastensuojelulaki oikeuttaa myös jokaisen naapurin ja sukulaisen ilmoittamaan päihdeperheiden lasten pahasta olosta kunnan sosiaalitoimelle. Ilmoituksia tulee pieniinkin kuntiin nyt runsaasti. Tämä kehitys jatkukoon."
Marja Irjala pohtii onko lapsen paikka lastensuojelun sijaishuollon perhe- vai laitoshoidossa. SIjaisbisneksen edustajana hänen mieleensä ei tule, että lapsen paikka on omassa kodissa omien läheisten kanssa ja että palvelut voisi tuoda sinnekin.
Marja Irjala samoin kuin Nuorten Ystävät ry vaikuttaa valistumattomalta keskiluokkaiselta moralistisen riskipoliittisen hallinnan ja viranomaismielivallan kannattajalta, johon kaikkien lapsiperheiden kannattaa suhtautua varauksella.
http://www.nuorten-yst.fi/konserni
http://www.nuorten-yst.fi/index.php?1524
http://www.nuorten-yst.fi/palvelut/lastensuojelupalvelut/sijaishuoltopalvelut
http://www.nuorten-yst.fi/index.php?2427&entry=7
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9797805 - 2-standardit
Laki ei todellakaan ole kaikille sama ja lastensuojelun tulkinnat laiminlyönneistä ovat hyvin kaksinaismoralistisia- ls- laitosten eduksi.
Kun lastensuojelun yksikkö jättää lapset päivittäin pakkaseen, se tulkitaan liikuntakasvatukseksi , josta saa rahaa.
Jos vanhemmat jättävät lapsen kerran pakkaseen- vanhempia syytetään lapsensa heitteillepanosta.
"Muistan miten jokaisena talvena meitä seisotettiin parhaimmillaan 2 tuntia 20 asteen pakkasessa, ja sisälle ei ollut mitään asiaa ennen kuin siihen lupa erikseen annettiin. Vanhat polvista kulahtaneet haalarit eivät hirveästi lämmittäneet, ja vaikka aluksi koitti kehittää itselleen jotakin aktiviteettiä, että pysyisi lämpimänä, niin jossakin vaiheessa kylmyys iski kuitenkin välttämättä. Muistan miten kerrankin menin ystävällisesti kysymään ulko-ovelta, että pääsisikö jo sisälle, mutta vastaus oli seuraavanlainen: "me kyllä sitten kerromme, kun sisälle pääsee, että jankkaamisesta tulee vain koko ajan lisää aikaa".
Muistan miten itkin monesti pahaa oloani kylmässä pakkasessa, kun sormet olivat lähes jo tunnottomat, ja vihdoin kun sisälle pääsi, niin ei aina edes välttämättä pystynyt omilla sormillaan vähään aikaan mitään tekemään, kun ne olivat niin jäässä, ja niitä alkoi koskea. Tuollaisissa tilanteissa aina toivoi, että kunpa olisi jossain muualla. "
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259
Pakkaseen jättäminen oli perhekodissa siis rutiinitoimenpide, jonka kohteeksi joutui useita lapsia päivittäin. Pakkaseen jättäminen ei ole johtanut muihin seuraamuksiin kuin rutiinista kertoneen lapsen uhkailuun ls- laitoksen toimesta.
NÄIN SANOO LAKI
• Lain mukaan heitteillepano tarkoittaa lapsen tai vanhuksen tai sellaisen henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, saattamista tai jättämistä tahallaan avuttomaan tilaan ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle.
• Heitteillepanosta voidaan tuomita sakkoihin tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen.
Kun vanhemmat tekevät saman kertaluonteisesti, seurauksena on oikeudenkäynti, syyte heitteillejätöstä ja huostaanotto.
"Oikeudenkäyntiin johtanut välikohtaus sattui viime vuoden helmikuussa Hyvinkäällä.Iltalehden saamien tietojen mukaan hyvinkääläisvanhemmat pakottivat murrosiän kynnyksellä olevan poikansa ulos pakkaseen "kasvatuksellisista syistä". Helmikuu vuonna 2011 oli Suomessa erittäin kylmä. Poliisi ei suostunut kertomaan eilen Iltalehdelle, miten pitkään poika oli joutunut kärsimään pakkasessa. Aika on ilmeisesti ollut kohtuullisen pitkä, koska juttu on edennyt oikeuteen saakka. Tiedossa ei myöskään ole, onko poika otettu huostaan.
Vanhemmat vastasivat torstaina Hyvinkään käräjäoikeudessa syytteeseen alaikäisen heitteillepanosta.
Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professorin Matti Tolvasen mukaan laissa ei ole aikamäärettä heitteillepanon kestolle.
- Se riippuu olosuhteista ja vuodenajasta. Jos henkilö jätetään talvella ulos vähissä vaatteissa, niin ei tarvita kovin pitkää aikaa, että siitä koituu terveydelle haittaa. Kesällä asia on toisin. Heitteillepanon pykälä täyttyy, jos siitä on aiheutunut vaaraa henkilön terveydelle. Ääritilanteessa kyseeseen voisi tulla pahoinpitelykin. Rangaistusasteikko näissä rikoksissa on sama.
Rikosoikeuden professorin mukaan on selvää, että tapauksesta on tehty lastensuojeluilmoitus.
- Poliisi on joutunut väistämättä sen tekemään. Sen jälkeen perheen tilanteesta tehdään kokonaisselvitys, jonka jälkeen päätetään pitääkö lapsi ottaa huostaan.
Tolvanen ei muista toista Hyvinkään kaltaista tapausta Suomesta."
-http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012032915376712_uu.shtml
Tapaus on kuvaava esimerkki suomalaisesta lastensuojelusta. Yhden lapsen jättäminen pakkaseen kertaluonteisestikin johtaa vanhempien kohdalla syytteisiin ja huostaanottoon, lastensuojelulaitoksessa useiden lasten päivittäinen jättäminen pakkaseen palkitaan sadoilla euroilla rahaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10551888 - Viola -hanke, voih!
Ensi- ja turvakotien liiton sivuilta löytyvä Viola- väkivallasta vapaaksi ry väittää olevansa lähisuhdeväkivaltatyön avopalveluyksikkö ja ehkäisevänsä yhteisöissä ja sijaishuollossa ilmenevää väkivaltaa mm. Kokemukset näkyviin - väkivaltatyön kehittäminen sijaishuollossa- hankkeella. Viola ry:n edustajien palautekirjoitus sijaishuollossa raiskatulle tytölle kuitenkin kauhistutti asenteellisuudellaan, erityisesti tämä lause särähti pahasti korvaan:
"Sijaishuollon toimintatavat voivat toisaalta tuntua väkivaltaisilta, vaikka ne olisivat lainmukaisia."
Mitä tuolla lauseella tarkoitetaan? Että jokin käytäntö ei ole väkivaltainen, ellei se ole laiton? Esim. raiskaus avioliitossa oli Suomessa pitkään laillinen. Epäilen, ettei "laillisuus" tehnyt siitä yhtään vähemmän kivuliasta ja traumatisoivaa, päinvastoin.
Vai tarkoittaako lause sitä, että nuorten kokemusta väkivallasta ei tarvitse ottaa vakavasti, jos se tapahtuu sijaishuollossa ja on naamioitu "intensiivihoidoksi" tai "vastuuttamiseksi" ja on siten muodollisesti laillista?
Kerrotaanko tässä nuorille, että sijaishuollon kyseenalaiset toimintatavat (esim. penkillä istutus, matotus, koppirangaistukset, ikätovereista ja läheisistä eristäminen, koulunkäynnin ja tarvittavan terveydenhuollon estäminen)eivät ole väkivaltaa ja koituvat lopulta nuorten "omaksi parhaaksi" eikä niistä kannata valittaa? Että väkivaltaa voi ja saa käyttää ammattikasvattajan statuksella mikäli löytää sille "huonoksi" tai " kuritusta kaipaavaksi" leimatun kohteen, kasvatukselliset perusteet ja hoidollisen viitekehyksen?
Eikö kohtelusta, joka selvästi tuntuu väkivallalta ole oikeutta valittaa, mikäli se ei mene oikeusjärjestelmässä läpi laittomana ja rangaistavana tekona?
Tällä kriteerillä ei kannata ilmoittaa mistään sijaishuollon rikoksesta eikä väkivallasta, varsinkaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai ahdistelusta, jota on vaikea todistaa ja joka on aina ollut enemmän tai vähemmän olemassaoleva ja yleensä vaiettu tai villaisella painettu osa sijaishuoltolaitosten historiaa.
Sijaishuoltoon kyydityt tietävät jo, että sijaisvanhemmat ja laitosten työntekijät saavat kohdella heitä miten laittomasti tahansa ilman juridisia rangaistusseuraamuksia. Sijaishuollon kaltoinkohtelusta kertova nuori saa yleensä vain lisärangaistuksen kertomisistaan, tavallisimmin vaikeutetaan tai estetään yhteydenpito omaisiin.
Byrokraattinen juridispohjainen lähestymistapa väkivaltaan ei tee oikeutta nuorten tai kenenkään väkivaltakokemuksille. Väkivaltatutkimus ja väkivallan määritelmä kannattaisi kenties ulottaa myös palvelujärjestelmän asenteisiin ja toimintakäytäntöihin, jotka liian usein vain uhriuttavat väkivallan uhria lisää. Kuinka luotettava on tutkimus, jossa väkivallalle ja siitä kertomiselle annetaan asenteellisia, viranomaislähtöisiä ja sijaishuoltoa puolustelevia määritelmiä ja ennakkoehtoja ?
lainaus intensiivihoito on tehopahoinpitelyä ja laiminlyöntiä- keskustelusta
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/väkivaltatyötä-sijaishuoltoon/638592
Ihmetyttää myös, miksi Viola- järjestön( joka väittää tutkivansa puolueettomasti sijaishuollon oloja ) palautekirjoitus oli laadittu yhdessä useita sijaishuollon laitoksia omistavan Pelastakaa Lapset ry:n kanssa, jota sijoitettujen vanhemmat ja mm. professori J. P. Roos ja asianajaja Leeni Ikonen arvostelevat aiheellisesti sijoitettujen lasten ja heidän perheidensä oikeusturvan ja ihmisoikeuksien rikkomisista mm. laittomista tapaamisrajoituksista, sijoitetun lapsen ja biologisten sukulaisten yhteydenpidon ja jälleenyhdistämisen vaikeuttamisesta, lasten ja vanhempien erottamisesta ja sananvapauden estämisestä lastensuojelun edunvalvontaprojektin avulla ja koko lapsuuden mittaisiksi venytetyistä huostaanotoista ?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295#comment-49837366
Violan hankeraportti on asenteellisuudessaan ja sijaishuoltoa puoltavissa ennakko- olettamissaan paljastavaa luettavaa:
http://ensijaturvakotienliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/b826bfd00b51df514adab5380e1c8f3e/1326420968/application/pdf/2892448/Hankesuunnitelma.pdf
Kenen etuja Viola ry oikein edustaa ja ajaa?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9130130 - Raiskaajan logiikka
Tämän tekaistulla insestisyytteellä kidutetun perheen kohtelu on yksi karmaisevimpia esimerkkejä lastensuojelun raiskaajan logiikasta:
"Silti Hesariperheen tapaus meni niin Keski-Suomen moniammatilliseen lastensuojelun asiantuntijatyöryhmään insestiperheenä, vaikka ainakin osa tutkimuksista oli tuolloin jo virallisesti valmiita. Karstulan sosiaalityöntekijä (epäpätevä) esitteli perheen moniammatilliselle "asiantuntija"työryhmälle juuri siten kuin halusi. Eli hän jätti esimerkiksi poliisin antaman päätöksen tutkinnan lopettamisesta pois asiapaperipinosta, jonka hän toimitti "asiantuntija"työryhmän luettavaksi. Sosiaalityöntekijä (epäpätevä) siis sensuroi pois sen tiedon, joka vapautti vanhemmmat, ja joka oli hyvin keskeistä ja tuoretta viranomaistietoa.
Kuitenkin kävi sittemmin niin, että Hesariperheen lapset esiteltiin jopa nykyiselle hoitopaikalleen, ammatilliselle perhekodille (perhekoti Venäjä) insestitapauksena. Karstulan ja kuntayhtymä Saarikan sossut ovat siis pimittäneet tietoa myös perhekodilta. Tärkeää on ollut markkinoida perhettä koko ajan insestisenä.
Perhekoti on ollut koko ajan, ja on varmaan vieläkin, siinä uskossa, että lapsia on käytetty seksuaalisesti hyväksi. Niinpä näiden sijaisvanhempien omasta puheesta on sittemmin löytynyt viitteitä siitä, että he ovat kokeneet "velvollisuudekseen" ( vai taloudelliseksi edukseen?)vahvistaa tätä diskurssia . Lapset olisi jo pelkästään tuollaisen sottaisen politikoinnin takia pelastettava pois tuosta perhekodista! "
Lastensuojelun Haapasten lapsiin kohdistama kidutus muistuttaa moninkertaista raiskausta ja jopa ylittää sen traumatisoivuudessaan. Lastensuojelu toimi läpi prosessin raiskaajan logiikalla.
-Lapset houkuteltiin luottamaan viranomaisiin ( päiväkotiin, perheneuvolaan, sosiaalityöntekijään), jotka sitten pettivät lasten luottamuksen käyttämällä lapsia tyydyttämään omia tarpeitaan (kolleegalojaalisuus, päteminen jne.).
-Lapset altistettiin ikä- ja kehitystasoa vastaamattomalle seksuaaliselle materiaalille ( väärät insestisyytökset , turhat tutkimukset, insestilapsiksi leimaaminen)
-Lapset otettiin ilman todisteita huostaan, jonka on todettu olevan lapsille traumatisoiva kokemus, jonka he poikkeuksetta kokevat rangaistuksena.
-Lapset leimattiin ja häpäistiin ( häpäisevät stigmat ja kohtelu insestilapsina)
-Kukaan viranomainen ei uskonut lasten kertomaa tapahtumista ( insestiä ei tapahtunut)
-Lapset syyllistettiin ja vastuutettiin viranomaisten suorittamasta väkivallasta ja eristämisestä ( lapset "oireilevat", " kehitys taantunut", " kouluvaikeudet" insestilapset tarvitsevat " hoitoa")
-Viranomaisten suorittaman joukkohäpäisyn jälkeen viranomaiset sulkivat lapset vankeuteen eroon läheisistään ja lähiyhteisöstään
- Viranomaiset eivät suostuneet laskemaan lapsia vapaaksi koska tapauksesta kertominen olisi loukannut viranomaisten " kunniaa"
Viranomaisten "kunnia" tuntuu olevan yhtä herkkää kuin takapajuisimman kunniamurhaavan fundamentalistikiihkoilijan. Samanlaatuista on myös heidän harjoittamansa väkivalta ja sen perustelut tässä tapauksessa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
Lisää tapauksesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813 - Anonyymi
Lastensuojelun ja lestojen yhteinen bisnes. Tai voisiko sanoa että koko lastensuojelu on lestojen bisnes? Olisi hyvä tutkia lestojen bisnes perin pohjin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta384609Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä203185Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2692341Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui532217- 1652069
Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu891670Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3601661- 171653
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1131632M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti151279