Mene johonkin porukkaan ekoiksi päiviksi. Eli, se mitä yritän sanoa, on että seuraa jotain porukkaa, vaikka eivät olisi edes kavereita. Meidän ylä-asteella ei isommat pieniä kiusannu, mut koulukohtasta tää on, joten yleisesti kaikille neuvoksi, ettei kannata jäädä yksin heti ekoina päivinä. Nimittäin jos koulussasi on kiusaajia, yksin olevat he nappaavat ensimmäisenä. Tämä on ilmiselvää, en pelottele. Itselleni ei muuta tehty kuin pari kertaa jotain huudettiin, mutta kuljin pienen porukan mukana, jotka olivat onneksi kavereitani. Älkää jääkö yksin ekaksi. Saatte aivan varmasti vielä kavereita, mutta tärkeintä on just pysyä se eka kuukaus ihmismassojen seassa. Vaikkei oliskaan kavereita. Moro.
Ite meen lukioon. Ylä-aste oli mielestäni kivempi kuin ala-aste, vaikka opiskelua vähennettiinkin roimasti teennäisillä "teemapäivillä" ja muulla roskalla. Kyllä, minä käyn koulua opiskellakseni.
Ite meen lukioon. Ylä-aste oli mielestäni kivempi kuin ala-aste, vaikka opiskelua vähennettiinkin roimasti teennäisillä "teemapäivillä" ja muulla roskalla. Kyllä, minä käyn koulua opiskellakseni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse kun muutama vuosi sitten menin ya:lle, niin en tuntenut koko koulusta kuin pari tyyppiä, muut täysin tuntemattomia. En tuntenut luokaltani ketään, ja muut luokkalaiseni olivat lähes kaikki samasta koulusta. Ja olin itse todella ujo. Siinä 7. luokan ekat päivät meni aikalailla yksin ollessa, "tutustuin" toki muutamaan tyyppiin siinä. Sillon aluks ahdisti tosi paljon istua luokassa kun parikymmentä muuta oppilasta siinä juttelivat kuin viimeistä päivää toisensa useita vuosia tunteneena. Ne seiskan pari ensimmäistä kuukautta oli muutenkin aika ankeaa aikaa... 7. luokan loppuessa olin kuitenkin jotenkin päässyt porukkaan mukaan ja 8. luokalla jo oikeasti tuntui siltä että jopa kuulun tähän luokkaan mukaan.
9. luokalla tuntui että olin aina ollut samalla luokalla niiden ihmisten kanssa, ja 9. luokka oli muutenkin parasta aikaa koko peruskoulu-aikana. Siinä yhteishaun aikoihin tajusin että tämä luokka todellakin hajoaa kohta. 9. luokan viimeiset viikot meni todella nopeasti, kun ei enää mitään melkein koulussa tehty. Istuttiin ulkona portailla/penkeillä/nurmikolla kavereitten kanssa auringon paistaessa. Tunneilla keskittyminen nyt meni vähän miten meni. Tekisin melkein mitä vain päästäkseni ajassa vuoden taaksepäin jolloin se vasta alkoi. Nyt kun peruskoulu on omalta osaltani ohi, tajusin että se oli paras luokka ja koulu missä olen ollut. Nyt ensi viikolla olen menossa amikseen ja en yhtään tiedä minkälaista porukkaa sinne on tulossa...
Ketjun aloittajan neuvot olivat hyviä. Tässäpä teille varoittava tarina "nuorelta mieheltä" joka menee jo lukion 2.luokalle.
Eli olen hyvin ujo tyyppi. Kun menin seiskaluokalle niin samalla luokalla oli melkein kaikki "luokkakaverit" joiden kanssa olin ollut jo päiväkodista asti. Ei tosin mitään hyviä kavereita sillä ala-asteen aikana sain säännöllisesti lumipesuja. Seiskan alussa en tietenkään uskaltanut liikkua missään porukoissa niin ei sitä tullut kavereitakaan vaan äkkiä sitä tuli silmätikuksi ja siinä sitten alkoi armoton kiusaus. Liikuntatunneilla uhkailtiin ja hakattiin sekä ruokalassa syljettiin sapuskaan. Näin se koko ylä-aste meni kun kiusattiin. Sitten menin lukioon joka on samassa rakennuksessa kuin vanha yläasteeni. Nyt lukiossa samalla luokalla on niitä yläasteen kiusaajia jotka yhä jatkavat kiusaamista. Ei ne enään ilkeästi huutele ja hakkaa, vaan kiusaus ilmenee sillain että tungetaan lappuja reppuun, ja tunnilla kukaan ei halua tehdä parityötä. Kerrankin opettaja määräsi minut tekemään jotain parityötä vanhan kiusaajan kanssa ja vaivaantuneisuutta oli havaittavissa puolin sekä toisin. Yleensä olen välitunneilla yksin jossain nurkassa ja niin edelleen. Ensi viikolla alkaa toinen vuosi lukiossa ja pelkään hirmuisesti.
Kannattaa hankkia kavereita jo seiskaluokalla jos ei halua tällaiseksi surkimukseksi josta kukaan ei välitä!!!
Toivottavasti kenestäkään ei tule tällaista kuin minusta. Ette uskokkaan miten katkera olen etten ole uskaltautunut mihinkään porukkaan