Olemme keväällä avioitunut uusiopari.Meillä on avioehto ettei kummallakaan ole avio-oikeutta toistemme omaisuuteen.Minulla on lisänä testamentti,jossa olen määrännyt kaiken omaisuuteni menevän lapsilleni kuolemani jälkeen.En ymmärtänyt ja tiennyt tälläisesta elinikäisestä hallintaoikeudesta mitään.Minulla on iso talo,esim leskelle vastaavan hankkiminen kuolemani jälkeen on mahdoton.Mieheni ei omista kuin pienen tontin.Voiko tälläisen vippaskonstin tehdä avioliiton solmisen jälkeen eli lahjakirjalla vaikka 1/10 siirtyisi
talosta lasteni omistukseen.Täytyyko puolisolta saada nyt kirjallinen lupa tälläiseen toimenpiteeseen.Riittääkö,jos testamenttiin sisältyy puolison hyväksyntä testamentista ja hänen ilmoitus hallintaoikeudenläyttämättä jättämisestä myöskin kirjattuna testamenttiin.Pitäisikö minun antaa jotain korvausta tai vastiketta siitä,jos luopuminen tapahtuu ja että se olisi pätevä jos kuolen.Nyt tuntuu,että olen aika vaikean asian edessä loukkaamatta puolisoani.
talosta lasteni omistukseen.Täytyyko puolisolta saada nyt kirjallinen lupa tälläiseen toimenpiteeseen.Riittääkö,jos testamenttiin sisältyy puolison hyväksyntä testamentista ja hänen ilmoitus hallintaoikeudenläyttämättä jättämisestä myöskin kirjattuna testamenttiin.Pitäisikö minun antaa jotain korvausta tai vastiketta siitä,jos luopuminen tapahtuu ja että se olisi pätevä jos kuolen.Nyt tuntuu,että olen aika vaikean asian edessä loukkaamatta puolisoani.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ilman puolison hyväksyntää, yhteistä asuntoa tai sen osaa et voi myydä tai lahjoittaan ilman hänen hyväksyntää. Etukäteen tehdyt tehdyt testamentin hyväksynnätkin hän voi perua kuolemasi jälkeen.
Samankaltainen kysymys oli esillä joitakin aikoja sitten. Asiantunteviakin vastauksia, mutta ilmeisen epämiellyttäviä, annettiin muistaakseni useampia.
""Nyt tuntuu,että olen aika vaikean asian edessä loukkaamatta puolisoani.""
Tuskin tiedät kumpi teistä kuolee ensiksi, mutta jos arvelet kuolevasi ensin, niin lastesi edun nimissä sinun on syytä ottaa asia puheeksi puolisosi kanssa. Asian loukkaavuus selvinnee vain keskustelemalla tavoitteestasi.
Oleellista on kerroitko ennen vihkimistä testamentista ja se että huomasiko puolisosi sinun olleen tietämätön lesken elinikäisestä hallintaoikeudesta ja tiesikö hän oikeutensa leskenä avioehdosta huolimatta.
Lastesi talouteen ison talon perintöveron maksaminen ja lesken haltuun jäävä pääoma on iso asia jättää selvittämättä sen takia, että se voi loukata puolisosi. Moni eronnut (lähtenyt) vanhempi unohtaa onnensa höyryissä aiemman avioliiton biologisten lastensa tulevaisuuden suunnittelun, mutta sinä ainakin yrität.
Toisessa ketjussa nim. nix_nax vastasi tyhjentävästi, että lahjoitukseen tarvitaan puolison suostumus. Tee siis lahjoitus lapsillesi jos puolisosi antaa suostumuksensa lahjoitukseen. Ellet saa todella tahtomaasi suostumusta lahjoitukseen, niin yksipuolisena ratkaisunasi on avioerohakemuksen jättäminen käräjäoikeuteen ja samantien ositussopimus. Mikäli onnenne kestää tämän, niin voitte tietenkin jatkaa avoliitossa.
Asiasta keskusteltiin seurustelun alkuvaiheessa ja hän ilmoitti silloin ettei ole omaisuuksiani viemässä.Tosin ennen vihkimistä jouduin itse hoitamaan avioehtosopimuksen,mitään omaisuuksiin liittyvää asiaa hän ei ottanut puheeksi.Hiukan on sellainen olo,että olisi tiennyt lesken hallintaoikeudesta ja minä luulin asioiden olevan kunnossa testamentilla ja avioehtosopimuksella.Perjantaina menen pankkiin selvittämään tilannettani
ja sitten on keskustelun paikka.
ovat tietysti ihmisen omia mutta jos on valmis elämään elämänsä toisen ihmisen kanssa niin kyllä siitä yhteisestä kodista yleensä syntyy niin tärkeä paikka että jälkeenjäänyt siinä haluaa asumista jatkaa. Tämä on selvästi ollut myös lainlaatijalla mielesää eli en pysty ymmärtämään miksi lesken hallintaoikeus on sinulle ongelma?
Olemme uusiopari ja puolisoni on muuttanut meidän kotiimme.Jos kuolisin nyt,kolme lastani joutuisivat odottamaan perintöäni kenties 30-40v. Lapsillani ei olisi mitään sanomista mihinkään,jos esim.leski vuokraisi ison talomme ulkopuolisille,hän saa vuokratuotot,leski hallitsee kodin irtaimistoa jne.Heille uusi puolisoni on kuitenkin vieras ihminen,hän ei ole isä.Toinen seikka,omaisuus on äidin ja yhtäkkiä vieras hallitsisi heille rakasta kotiaan ja omaisuuttaan.Uusiosuhteessa asetelmat ovat vähän toisenlaiset kuin silloin ,kun on kyse biologisista vanhemmista.Perintöverotkin on maksettava,ei tämä ole niin yksiselitteinen asia.Parempi yrittää järjestää asiat lapsille mahdollisimman helpoiksi,jos sattuu jotain.Ei minun lapsilla ole mahdollisuutta järjestää hänelle samantasoista uutta kotia,jos haluavat myydä nykyisen.Minusta se ei ole heidän tehtävänsä ja vastuunsa,aikuiset ihmiset hankkivat kotinsa ja elämänsä itse.Eikä tämän ajatusmaailman tarkoitus ole halventaa puolisoa.
Ymmärrän täysin mitä ajat takaa... myös minä olen "uusiorouva", kummallakin puolisolla 2 lasta edellisestä liitosta, joista vain yksi alaikäinen (teini). Yhteisiä lapsia ei ole, eikä tule. Meillä myös avioehto, ja testamentti, ja minä olen se jolla omaisuutta (ok-talo, autot), miehellä ei mitään omaisuutta.
Jos minä nyt kuolisin, olisi miehelläni siis mahdollisuus jäädä asumaan nykyiseen kotiimme. Lapseni maksaisivat perintöveron (millä maksaisivat, kun toinen ei ole vielä edes täysi-ikäinen, ja toisella juuri hankittu velkainen asunto), ja mies joka on muutama vuosi sitten tullut heidän elämäänsä olisi sitten se joka asuisi (mahdollisesti ties kenen kanssa) heidän omistamassaan talossa, tai laittaisi vuokralle ja saisi tulot, ja tämä helpostikin sen 30 vuotta (olemme nyt alle 50 vuotiaita).
Siis jos oikein ruvetaan miettimään mitä mahdollisuuksia ”leskellä” olisi… hän voisi ”vuokrata” muutamalla satasella torpan jommallekummalle lapsistaan, ja minun lapset eivät voisi asua omistamassaan talossa, tai myydä sitä, tai päättää mistään, mutta ”puolisisarus” voisi isänsä elinajan käyttää heidän taloaan kuin omaansa. Tai leski ottaa itselleen uuden vaimon (täysi oikeus, ja se ei ongelma), mutta tämä uusi vaimo voisi halutessaan (jos osaa määräillä miestä) hukata, kadottaa, myydä, tms. minun hankkiman koti-irtaimiston, jolla taasen saattaisi olla minun lapsilleni jotain tunnearvoa. Siis nämä nyt ääripäitä, mutta teknisesti mahdollisia lesken hallintaoikeuden rajoissa.
Myös minä katson että aikuinen mies (tai nainen), joka on tullut ”valmiiseen” voisi sitten jonkun tietyn ajan (esim. 1 vuoden) kuluttua olla velvoitettu hankkimaan itse itselleen asunnon. Tämä pitäisi jotenkin lainlaatijan mahdollistaa esim. avioehdon muodossa tai muun vastaavan dokumentin puitteissa.
Ymmärrän täysin että useiden kymmenien aviovuosien jälkeen ei ”mummoa” tai ”pappaa” häädetä yhteisestä kodista pois, varsinkin jos ja kun molemmat ovat osallistuneet omalla panoksella tämän kodin hankintaan ja ylläpitoon. Mutta tilanne voi todella olla jotain muuta ns. uusioperheen kohdalla. Tuntuu todella epäreilulta että omaisuuden hankkineen puolison omat lapset voivat joutua odottamaan perintöään vuosikymmeniä, tai joutuvat katsomaan lapsuudenkodissaan mellastavaa ”isä- tai äitipuolen” uutta puolisoa…
Joten nyt sitten ei kait auta muu kun kikkailla… avioeron 1-vaihe päälle, omaisuuden erottelu ja mahdolliset prosentin omistusoikeudet lapsille. Sitten ei jätä eron 2-vaihetta. Silläkö sitten tilanne muuttuu niin että leskellä ei ole hallintaoikeutta? Voiko kuitenkin testamentilla määrätä ehtoja sisältävän hallinta-/käyttöoikeuden? Kuten esim. että ei saa edelleen vuokrata, tai hallintaoikeus on määräaikainen (x määrä vuosia), tai jotain muuta mitä nyt sitten sattuu päähän pälkähtämään? En tietenkään halua että mieheni joutuisi heti välittömästi pois nykyisestä kodistaan, mutta en myöskään halua että hän saisi vuosikymmenien "rajattoman hallintaoikeuden" taloon minkä hankinnan ja ylläpidon eteen hän ei ole tehnyt mitään.
>>avioeron 1-vaihe päälle, omaisuuden erottelu ja mahdolliset prosentin omistusoikeudet lapsille. Sitten ei jätä eron 2-vaihetta. Silläkö sitten tilanne muuttuu niin että leskellä ei ole hallintaoikeutta?>Voiko kuitenkin testamentilla määrätä ehtoja sisältävän hallinta-/käyttöoikeuden? Kuten esim. että ei saa edelleen vuokrata, tai hallintaoikeus on määräaikainen (x määrä vuosia), tai jotain muuta mitä nyt sitten sattuu päähän pälkähtämään?
Eli vielä kertausta, siis avioeron 1-vaihe, omaisuuden erottelu, tai mahdollinen yhteiselämän päättämispäätös (ja puolison kirjat muualle, tai jopa muutto) ei mahdollista osan asunnon lahjoittamista lapsille? Siis virallinen avioero on ainoa vaihtoehto? Tai toki siis puolison suostumus.
Jos siis luovutan 1% kiinteistöstä lapsilleni, ja minulla on muuta omaisuutta kattamaan lakiosuus, niin silloin voin testamentata puolisolleni rajoitetun hallintaoikeuden? Ja tämä rajoitus saa olla ihan mitä minun mieleeni pälkähtää? Esim. määräaikainen, tai että ei saa edelleen vuokrata, tai että irtaimisto on luovutettava lapsilleni mikäli taloon tulee uusi vaimo, tai siis vaikka että joutuu luopumaan talosta jos ottaa uuden vaimon? Vai onko jokin ehto mitä pidetään kohtuuttomana?
Myös minä kuvittelin että avioehto ja testamentti suojaa minun hankkiman omaisuuden lapsilleni, juuri siten kuin minä sen haluan heille jättää (minun kohdallani 50/50 reilusti, testamentin määräyksenä myöskään nykyisellä ja tulevilla puolisoilla ei ole avio-oikeutta, myös toissijaismääräykset huomioitu, mikäli nyt vielä lapseton poika kuolee ilman rintaperillistä ym ym ym), mutta siis itse asiassa ”hävisin kaupassa” avioliitto… jos minä kuolen nyt, saa mieheni (aviossa oltu 3 vuotta) rajattoman hallintaoikeuden minun hankkimaan taloon, jonka minä olen maksanut yksin, niin ennen kuin avioliiton aikana ylläpitänyt, ja hän voi käytännössä tehdä tällä talolla lähes mitä hän haluaa… ja jos taasen hän kuolee, en saa edes leskeneläkettä… joten suoraan sanottuna puhtaasti taloudellisesta ja juridisesta aspektista katsoen, avioliittoon ei olisi kannattanut mennä… toki avioliittoon liittyy muutakin, mutta tämä nyt kylmästi taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna.
>>siis avioeron 1-vaihe, omaisuuden erottelu, tai mahdollinen yhteiselämän päättämispäätös (ja puolison kirjat muualle, tai jopa muutto) ei mahdollista osan asunnon lahjoittamista lapsille? Siis virallinen avioero on ainoa vaihtoehto?>rajoitetun hallintaoikeuden? Ja tämä rajoitus saa olla ihan mitä minun mieleeni pälkähtää? Esim. määräaikainen, tai että ei saa edelleen vuokrata, tai että irtaimisto on luovutettava lapsilleni mikäli taloon tulee uusi vaimo, tai siis vaikka että joutuu luopumaan talosta jos ottaa uuden vaimon?
Selvitän asiaa perjantaina,kuten jo aiemmin kerroin.Laitan viestiä,miten olisi järkevintä toimia tässä
tilanteessa jos jotenkin auttaisi sinuakin:)
Eikö asia selvinnytkään perjantaina, kun ei viestiä ole näkynyt?
Selvisi,ettei minulla olekaan nyt sitten enää päätäntävaltaa omaisuuteni yksin vaan tärkeissä asioissa pitääkin sitten saada puolisolta lupa jolla ei ole penniäkään kiinni omaisuudessani,että sillälailla.Aina vaan pyytämään kirjallista hyväksyntää talon myymisestä lähtien.Asiat on paljolti niinkuin edellä nix_nax on vastannut.Keskustelin asiasta puolisoni kanssa ja nyt ollaan sitten vietetty hiljaiseloa.Hänen mielestään avioehto on riittävä.En luota suullisiin sopimuksiin ja jätä asioita lapsilleni tapeltaviksi.On varmaan helpointa tehdä asialliset paperit lakimiestä apuna käyttäen,yksin niihin ei pysty.Olisinpa ymmärtänyt tämän lesken hallintaoikeus asian jo ennen avioliittoa,ei olisi tullut tätäkään ongelmaa.Toisaalta ymmärrän häntäkin,että huonompaan on aina vaikeampaa sopeutua ,jos huonosti sattuisi käymään.Jotenkin tuntuu että vieläkin jäi asioita epäselväksi.Jos puolisolle jää elinikäinen hallintaoikeus,pitääkö lasten maksaa perintöverot heti,puolisoni oli sitä mieltä että vasta hänen kuoleman jälkeen.Nyt vaan lahjakirjalla lahjoittamaan osuutta asunnosta lapsille,suostumusta,lainhuutoa jne.että viimein saa asiat järjestykseen.
tai siis noin 6kk-vuoden kuluttua kuolemastasi. Veroja hiukan alentaa tuo lesken hallintaoikeus, mutta kyllä se kakatoita hiukan kirpaisee maksaa veroja asunnosta minkä saa haltuunsa ehkä vuosikymmenien päästä. Lahjoita vaan vekaroile osuus etukäteen, ja jos puoliso ei tähän suostu niin sitten otat avioeron.
>>Asiat on paljolti niinkuin edellä nix_nax on vastannut.>Jos puolisolle jää elinikäinen hallintaoikeus,pitääkö lasten maksaa perintöverot heti,puolisoni oli sitä mieltä että vasta hänen kuoleman jälkeen.>en haluaisi olla jälkiviisas tai saattaa lapsiani ahdinkoon sinisilmäisyyteni vuoksi.
Onko leskellä hallinta ja käyttöoikeus myös vainajan pankkitiliin,voiko hän käyttää rahojani vai jaetaanko ne lapsille kuolemani jälkeen.
Perintökaaren 3 luvun 1 a pykälän 2 momentti:
"Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan."
Ketjussa AVIOEHTO JA TESTAMENTTI, johon myös olet osallistunut, olen selvittänyt lesken hallintaoikeutta, joka pohjautuu yllä olevaan perintökaaren säännökseen. Hallintaoikeuden kohteet on siinä tyhjentävästi kerrottu. Rahat eivät ole asuntoirtaimistoa, joten ne, avioehtonne huomioon ottaen, siirtyvät kuoltuasi heti perintönä lastesi omistukseen ja myös hallintaan.
Kiitos vastauksestasi.