Aku oli pieni ja hellyyttävän näköinen kun se v. 2000 tuotiin Jri-pojan lemmikiksí. Piikkipäiseltä näyttävä häntä oli terhakkaasti luotisuoraan pystyssä kun pienet tassut veivät hiukan hoippuen eteenpäin.
Ulkonäkö oli miehekkään komea: Valkoinen rinnus ja hännänpää tekivät pikimustasta kissasta kuin frakkiasuisen.
Aku oli raisu leikeissään ja Jarin pienet kaksoissiskot jopa pelkäsivät tätä pientä petoa, aivan turhaan kuitenkin.
Eläimet laajentavat elinpiiriään eli reviiriään, niin teki Akukin. Kissa kiipesi maalaistalon vintille ja avoimen ikkunan kautta ikkunan ulkopuolelle. Sadepelti oli kuitenkin liukas kissan tassuille ja tapahtui putoaminen n. 6-metrin korkeudesta. Jari itki kauhuissaan mutta Aku ei ollut moksiskaan putoamisestaan pehmeään ruohoon.
Syksy merkitsi tälle kissankoltiaiselle muuttoa kaupunkiin. Asuin itse Akun kissankodin naapurina. Kerran astelimme Akun kanssa kohti kotia. Oma asuntoni oli aikaisemmin kuin Akun koti rivitalossa. Kun tulimme oman asuntoni kohdalle, lukahti Aku asuntoni ovelle ja ihmettelevä ilme kysyi: Etkö kotiisi tulekaan?
Jatkoin eteenpäin muina miehinä mutta Aku ei ollenkaan muina kissoina.
Pienehköllä nurmikolla oli pieniä vuoristomäntyjä joista ensimmäisen taakse Aku piloutui. Kohdalle tultuani hypähti Aku tassut pystyssä ainakin metrin korkeudelle. Kun en tähänkään sen kummemmin reagoinut toisti Aku temppunsa seuraavan vuoristomännyn kohdalla- Aika huomaamaton tollo olet olin lukevinani Akun ilmeestä.
Tuli syksy ja Aku oli huomaamatta jäänyt ulos iltamyöhään. N. 10 asuntoisen rivitalon ikkunat ovat n. puoli metriä maasta. Istuin katselemassa televisiota kun näin merkillisen häivähdykden hämärässä ikkunani takana.
Tarkemmin katsottuna selvisi, että kurkkija oli Aku. Kissa heilutteli päätään vasemmalta oikealle, ehkä naukuikin mutta ei pannut tassuaan silmien suojaksi kuten ihminen. Hyvin Aku osasi tuttuun asuntoon monien joukosta. Päästin Akun sisään ja tämä livahti yläkertaan nukkumaan.
Aikuistuttuaan Aku vietti kesänsä aina maalla. Kun puhuttiinkin kalastuksesta oli Aku ensimmäisenä lähdössä järven rantaan. Kun syksyn tullessa tuli puheeksi muutto kaupinkiin, kauhistui Aku ja häipyi löytymättömiin.
Kissa piti ajoissa lukita sisätiloihin, jotta se saatiin suljettua häkkiinsä kuljetusta varten.
Tällaista oli Akun elämä yli 20-vuoden ajalta. Tuntui, että kissa ainakin ymmärsi puhetta.
Tuli hellekesä 2010 ja Akun voimat olivat alkaneet ehtyä. Ruka ei enää maistunut ja laihtuminen oli seurauksena. Aku ei jaksanut enää huolehtia edes puhtaudesta joten sitä pestiin shapoon avulla ja kuivattiin pyyhkeellä.
Ajatuksena oli antaa Akun elää viimeinen kesänsä ja nukuttaa syksyllä.
Lyhyen aikaa sitten seurasi sisareni Akun kävelyä pihanurmikolla. Tassu ei tahtonut oikein mennä oikeaan asentoon ja serauksena oli kaatuminen - harvinainen kissalle. Muutama askel vielä ja Aku nukkui pois pentukesänsä pihanurmikolle.
Nyt on vain pieni hautakumpu ja risti muistona yli 20-vuoden ikään ehtineestä kissasta.
Näin päättyi Akun elämänkaari ja kyyneleet oli monien silmissä.
Ulkonäkö oli miehekkään komea: Valkoinen rinnus ja hännänpää tekivät pikimustasta kissasta kuin frakkiasuisen.
Aku oli raisu leikeissään ja Jarin pienet kaksoissiskot jopa pelkäsivät tätä pientä petoa, aivan turhaan kuitenkin.
Eläimet laajentavat elinpiiriään eli reviiriään, niin teki Akukin. Kissa kiipesi maalaistalon vintille ja avoimen ikkunan kautta ikkunan ulkopuolelle. Sadepelti oli kuitenkin liukas kissan tassuille ja tapahtui putoaminen n. 6-metrin korkeudesta. Jari itki kauhuissaan mutta Aku ei ollut moksiskaan putoamisestaan pehmeään ruohoon.
Syksy merkitsi tälle kissankoltiaiselle muuttoa kaupunkiin. Asuin itse Akun kissankodin naapurina. Kerran astelimme Akun kanssa kohti kotia. Oma asuntoni oli aikaisemmin kuin Akun koti rivitalossa. Kun tulimme oman asuntoni kohdalle, lukahti Aku asuntoni ovelle ja ihmettelevä ilme kysyi: Etkö kotiisi tulekaan?
Jatkoin eteenpäin muina miehinä mutta Aku ei ollenkaan muina kissoina.
Pienehköllä nurmikolla oli pieniä vuoristomäntyjä joista ensimmäisen taakse Aku piloutui. Kohdalle tultuani hypähti Aku tassut pystyssä ainakin metrin korkeudelle. Kun en tähänkään sen kummemmin reagoinut toisti Aku temppunsa seuraavan vuoristomännyn kohdalla- Aika huomaamaton tollo olet olin lukevinani Akun ilmeestä.
Tuli syksy ja Aku oli huomaamatta jäänyt ulos iltamyöhään. N. 10 asuntoisen rivitalon ikkunat ovat n. puoli metriä maasta. Istuin katselemassa televisiota kun näin merkillisen häivähdykden hämärässä ikkunani takana.
Tarkemmin katsottuna selvisi, että kurkkija oli Aku. Kissa heilutteli päätään vasemmalta oikealle, ehkä naukuikin mutta ei pannut tassuaan silmien suojaksi kuten ihminen. Hyvin Aku osasi tuttuun asuntoon monien joukosta. Päästin Akun sisään ja tämä livahti yläkertaan nukkumaan.
Aikuistuttuaan Aku vietti kesänsä aina maalla. Kun puhuttiinkin kalastuksesta oli Aku ensimmäisenä lähdössä järven rantaan. Kun syksyn tullessa tuli puheeksi muutto kaupinkiin, kauhistui Aku ja häipyi löytymättömiin.
Kissa piti ajoissa lukita sisätiloihin, jotta se saatiin suljettua häkkiinsä kuljetusta varten.
Tällaista oli Akun elämä yli 20-vuoden ajalta. Tuntui, että kissa ainakin ymmärsi puhetta.
Tuli hellekesä 2010 ja Akun voimat olivat alkaneet ehtyä. Ruka ei enää maistunut ja laihtuminen oli seurauksena. Aku ei jaksanut enää huolehtia edes puhtaudesta joten sitä pestiin shapoon avulla ja kuivattiin pyyhkeellä.
Ajatuksena oli antaa Akun elää viimeinen kesänsä ja nukuttaa syksyllä.
Lyhyen aikaa sitten seurasi sisareni Akun kävelyä pihanurmikolla. Tassu ei tahtonut oikein mennä oikeaan asentoon ja serauksena oli kaatuminen - harvinainen kissalle. Muutama askel vielä ja Aku nukkui pois pentukesänsä pihanurmikolle.
Nyt on vain pieni hautakumpu ja risti muistona yli 20-vuoden ikään ehtineestä kissasta.
Näin päättyi Akun elämänkaari ja kyyneleet oli monien silmissä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kirjoitit Aku-kissan elämästä. Kyllä eläin on perheenjäsen, kun sen ottaa vastuuntuntoiseen kotiin. Olen eläinten ystävä ja kyynel tuli silmääni tuota tarinaasi lukiessani.
Mukava oli lukea tuo lämmin muistokirjoitus Aku-kissasta. Tuli ihan naapurimme Kili-kissa mieleen. Naapurit muuttivat kauas toiselle puolen kaupunkia omakotitalosta kerrostaloon.
Ei kulunut kuukauttakaan kun huomasimme kissan pihallamme. Hyvänen aika, kissa oli suunnistanut läpi kaupungin pitkän matkan entiseen kotipaikkaansa ainakin 15 km. Se oli ylittänyt kaksi vilkasliikenteistä tietä, rautatien ja muutaman kaupungin osan katuineen. Kissa oli kerannut kotoaan ikkunasta. Sovittiin että me annamme Kili-kissalle kodin. Hyvin hän viihtyikin ja sai tehdä entiset ulkolenkkinsä lähipiirissä. Ihmeellinen on eläimen vaisto.
kerroit kaikessa koruttomuudessaan.
Tuli mielikuva omasta kissanpoikasestani, jota hoidin.
Sekin oli mustavalkoinen kasvot valkoiset ja silmien ympärillä mustat täplät,
jotka saivat sen pienen näyttämään kovin viisaalta, siksi se sai nimen Tohtori.
Samalla kerroit implisiittisesti myös itsestäsi paljon, siitä miten huomioit toisen
ja miten suhtaudut pieneen.
Hyvin teit antaessasi kissan kokoisen tilan hienolle novellillesi Akun elämän kaaresta!
kertomuksestasi. Kissat ovat viisaita ja ajattelevia eläimiä. Akun elämän kuvauskin sen jo todistaa.
Minulla oli tyttökissa joka oli kova keskustelemaan. Se myös ymmärsi puheeni hyvin. Siitä on kuusivuotta kun jätti minut. Se oli viistoistavuotias silloin. Sairastui kynnenvihoitteluun toisen kissan hyökkäyksessä. Oli tiputuksessa. Katsoi silmiini tassu mun kädessäni kuin sanoen auta minua. Iso kaipaus jäi, mutta ehkä nyt pilvenreunalla seuraa elämää täällä.
Voi kuinka monta hauskaa ja ihanaa hetkeä saimmekin viettää yhdessä. Jäi mukavia muistoja muistella.
Jokaiselle on annettu ainutkertainen elämä, niin ihmisille kuin eläimille. Joskus se vain tuntuu unohtuvan.
sulokkuudessaan onkin. Sen kaikki leikit valmentavat sitä saalistamiseen, joka sen perustehtävä onkin :)
Hieman ihmetyttää tuo ikä, oletettavasti on sormen lipsahdus osunut 20 v iäksi Aku-kissalle, kun vuonna 2000 tuotiin pentuna ymmärsin. Vuonna 2010 se olisi ollut vain 10 v, mikä ei ole vielä' mikään ikä kissalle?
Kissoja minullakin on ollut, koirien ja muiden eläinten(tuotanto) lisäksi 4, joista vanhin eli 21 vuotiaaksi.
Kyllä niihin kiintyy, niinkuin kaikkiin lemmikkieläimiin, koiran ollessa uskollisin ja viisain mielestäni.