Mä hullaannun aina johonkin laulajaan/näyttelijään ihan älyttömästi. Luulisi että se olis hyvä juttu ja sellain, mutta mulle siitä tulee aina kauhea pakkomielle. Haluan penkoa netistä kaikki videot ja biisit ja ohjelmat joissa idolini on ollut. Ostan kaikki elokuvat ja levyt. Puhun kavereilleni pelkästä idolistani ja kaverini kyllästyvät siihen. Mulla ei ole silloin ikinä hyvä mieli vaan mä itken elokuvien takia joissa fanittamani henkilö on kuollut, harmittelen kun en nää kaikkia haastatteluita ja sitä kun pelkään että fanitukseni hiipuu. Pahimmissa tapauksissa itken iltaisin ja mietin häntä... Yleensä se kyllä hiipuu pian ja seuraavaksi löytyy uusi fanituksen kohde. Tällä hetkelläkin mulla on pakkomielle Jude Lawia kohtaan koska näin Holidayn ja murto ja varkaus joka tuli tv:stä oli viimeinen tikki mulle, nyt aina kun olen koneella googlailen häntä ja etsin haastatteluita.
Miten siis saisin fanituksen pysymään tavallisella tasolla? Onko muilla samankaltaisia ongelmia?
Miten siis saisin fanituksen pysymään tavallisella tasolla? Onko muilla samankaltaisia ongelmia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivotaan ettet hullaannu ainakaa Justin Bieberiin. Se olis sun tuhos.
No en todellakaan siihen :o En voi sietää koko tyyppiä.
voi että, olemme samankaltaisia.
varmaan eka aivan täydellinen pakkomielteinen fanitus oli tää mun an cafe fanaattisuus, oikeasti, siis pengoin kaiken mahdollisen tiedon bändin jäsenistä, kuuntelin niiden musiikkia kokoajan, ostin levyjä yms muuta fanikamaa, latasin kuvia koneen täyteen yms yms. se meni ohi, parissa vuodessa, olihan mulla sellasia kausia jolloin en hirveesti noteerannut niitä mut sit ne tuli aina esille.
an cafehan oli siis ennen mun lempibändini. :--D
nykyään mä en enää fanita niinkään pakkomielteisesti mitään. se jotenkin vaan meni ohi se pakkomielteisyysvaihe. en mä sille mitään voinut, kyllähän mä yritin itseni kurissa pitää. yrität vaan kasvaa henkisellä tasolla niin se menee ohi. tsemppiä! :--D
Ei muuta ohjetta oo kun, että se menee ohi kyllä =)
Tai ku tarkemmin miettii ala harrastamaan jotain, se energia mikäs menis fanitukseen, on hyvä käyttää johonkin muuhun, vaikka lukemiseen tai jalkapalloon.
Mä "fanitan" monia asiota, luen tiotoo ihan kun tekisin esitelmää. Mut mä en ole kyllä ikin kiinnostunu mistään pakon-omasesti.
Nytte olen kuunnellu Rammsteinia jonkun vuoden, tiiän yhtyeestä paljon, koska oon lukenu siitä paljon ja tehny yhen esitelmän =D
Ja voihan noista kiinnostuksen kohteista sinänsä olla hyötyäkin, kun saa hyviä arvosanoja esitelmistä.
Olin samanlainen 15 ikävuoteen asti. Nyt kun ikää on enemmän, fanitukset ovat jäänet pienemmälle.