Oletteko joutuneet kokemaan luonnon voiman näytteitä?
Ajoimme perjantaina perukkaan ja ohitimme mökkialueen, jossa trombi oli kaatanut puita onneksi pois mökeistä päin. Ennen puiden suojassa ollut mökkialue oli nyt valtatien ohikulkieoiden äimisteltävissä.
Keskiviikkona myrksy ylitti korven ensimmäistä kertaa ja teki tuhojaan. Onneksi oman mökkini puut pysyivät pystyssä, mutta on vain kysymys myrskynsilman reitistä tuleeko vahinkoja sillä puusto tontillani on vanhaa jykevää koivua, mäntyä ja kuusta. Puutarhakalusteeni ja kukkaamppelini lojuivat torstaiaamuna pitkin pientareita ja viereisen metsikön puita könötti toisiaan vasten ikään kuin tukea etsien. Päätiellä iso koivu oli kaatunut omakotitalon tiilikatolle. Eli läheltä piti.
Olen sen verran arka, että kun kaukainen jyminä kuuluu järven takaa, kerään kamppeeni ja ajan kirkolle, kuten tein eilen illallakin.
Iltayöstä saimme päällemme vuosisadan ukonilman. Kesken rajuilman kävin siirtämässä autoni hieman turvallisempaan paikkaan ison koivun vierestä joka huojui pelottavan uhkaavasti.
Kuopukseni oli jossain Ristijärven korvessa mökillä kavereittensa kanssa juhlimassa kesäloman loppua ja opiskelun alkua. Soitin hänelle kun ukkonen oli ohitanut kirkonkylän ja riehui heidän päällään.
Pelkäsin hänen puolestaan ja odatin hänen soittoa ja tulihan se soitto puolen yön tietämillä kun rajuilma oli ohittanut paikan ja nuoret olivat saaneet sähköt takaisin. Kävin tarkistamassa vielä mökkini ja palasin kirkolle. Kaiken kokemani jälkeen kaaduin väsyneena sänkyyni ja heräsin tänään puolen päivän aikaan.
Kieltämättä pelkäsin.
Ajoimme perjantaina perukkaan ja ohitimme mökkialueen, jossa trombi oli kaatanut puita onneksi pois mökeistä päin. Ennen puiden suojassa ollut mökkialue oli nyt valtatien ohikulkieoiden äimisteltävissä.
Keskiviikkona myrksy ylitti korven ensimmäistä kertaa ja teki tuhojaan. Onneksi oman mökkini puut pysyivät pystyssä, mutta on vain kysymys myrskynsilman reitistä tuleeko vahinkoja sillä puusto tontillani on vanhaa jykevää koivua, mäntyä ja kuusta. Puutarhakalusteeni ja kukkaamppelini lojuivat torstaiaamuna pitkin pientareita ja viereisen metsikön puita könötti toisiaan vasten ikään kuin tukea etsien. Päätiellä iso koivu oli kaatunut omakotitalon tiilikatolle. Eli läheltä piti.
Olen sen verran arka, että kun kaukainen jyminä kuuluu järven takaa, kerään kamppeeni ja ajan kirkolle, kuten tein eilen illallakin.
Iltayöstä saimme päällemme vuosisadan ukonilman. Kesken rajuilman kävin siirtämässä autoni hieman turvallisempaan paikkaan ison koivun vierestä joka huojui pelottavan uhkaavasti.
Kuopukseni oli jossain Ristijärven korvessa mökillä kavereittensa kanssa juhlimassa kesäloman loppua ja opiskelun alkua. Soitin hänelle kun ukkonen oli ohitanut kirkonkylän ja riehui heidän päällään.
Pelkäsin hänen puolestaan ja odatin hänen soittoa ja tulihan se soitto puolen yön tietämillä kun rajuilma oli ohittanut paikan ja nuoret olivat saaneet sähköt takaisin. Kävin tarkistamassa vielä mökkini ja palasin kirkolle. Kaiken kokemani jälkeen kaaduin väsyneena sänkyyni ja heräsin tänään puolen päivän aikaan.
Kieltämättä pelkäsin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
vaikka eihän se nyt paljon lohduta, jos jollekin toiselle sattuu...
Mun lapsuudenmaisemissa (etelä-Pohjanmaa=Pirkanmaa) trombi vieraili muutama vuosi sitten ja kaatoi naapurin pihakuuset heidän talonsa päälle. Meidät se säästi sillä tavoin, että kaatoi puut tontin äärimmäisestä laidasta. Mitään ei jäänyt puiden alle ja tuttu metsuri hoiti konkelot nurin. Viime syksynä kaadettiin sitten muut vanhat puut. Velimies vain sanoi, että seuraava trombi viekin sitten peltikaton, kun ei ole enää puista suojaa...
Minä olen pitänyt puuston juuri ilmojen vaihtelun takia suojana. Olen kaadattanut muutamia huonokuntoisia puita pois ja muutama on kaatunut itsestään ja aina onneksi tuottamatta tuhoa.
Puiden ansiosta pirtissä on hellesäällä viileää ja kylmillä talvimyrskyillä ne suojaavat järveltä puhaltavia viimoja.
Petterin korpimökki on täysin puiden keskellä, paikka on suojaisa sillä vastapäätä lammen toisella puolen on korkea metsäinen kukkula, joka on ikäänkuin suojaa mökkiä myrskyiltä.
Minulla on vanhanaikainen huopakatto, mutta miksi en jää myrskyllä mökille johtuu siitä, että nukun ylisillä joka on matala ja jos iso puu kaatuu katolle voi olla, että minullekin voi käydä huonosti ; (
saatan olla arka, mutta luonnonvoimia ei ole koskaan pelännyt: en myrskyä, en ukonilmaa. enkä myöskään villieläimiä. Olen maalla asuvista tutuista huomannut, että monet eivät uskalla lähteä edes marjametsään, kun on tehty karhu-, susi- ja ilveshavaintoja siellä päin... Käärmeitäkin monet pelkäävät, ikäänkuin ne ihmistä vaanisivat mitenkään.
Olen varovainen, pelokaskin luonnon voimien edessä. Eilen kun rajuilma oli päällä katselin ikkunasta valomerta ja kun se oli ohittanut kirkonkylän menin tuuletusparvekkeelle filmaamaan. Salaman vangitseminen vaikkakin se iskisi yhtämittää on vaikeaa, sain yhden osuman kymmenien yritysten jälkeen ; )
Lisäksi pelkäsin poikani puolesta.
Suomen villieläimiä en enkä käärmeitä halua kohdata, pelkään niitä vaikka tiedänkin niiden olevan pääsääntöisesti vaarattomia ihmisille.
En käy marjametsässä joskus sienestän, mutta jätän marjastuksen ilon muille. Pyllistely metsässä hui, ei kiitos ; )
kesää/syksyä ilman marjastusta. Se ei ole suoritusta, se on meditaatiota minulle, mutta tutuistani näen, että hyvin harva kokee sen sillä tavoin. Ostavat marjansa mieluummin ja jos pari litraa mustikkaa poimii tunnissa poimii, ei siitä kummoista tuntipalkkaa tule. Kuitenkin paikkakuntalaiset jurnuttavat, kun virolaisia poimijoita tulee ja vie "meidän marjat"...
Tänä kesänä rajuilma on minut kiertänyt. Muistaakseni vuosi oli 2001, kun jouduin myrskynsilmään. Olin kesälomalla kotona, (asuin ulkomailla) kun trombi pyyhkäisi seudullamme metsää nurin. Talo säästyi ehjänä, kun puut kaatuivat toiseen suuntaan. Tiellä oli kymmenittäin kaatuneita mäntyjä ja nekin jotka eivät olleet ihan nurin, olivat irti juuriltaan. Tie saatiin kyllä nopeasti auki, mutta muu siivoaminen vei aikaa.
Metsä ei tietenkään ole edelleenkään ennallaan. Kaikki puut jouduttiin kaatamaan ja tilalle istutettiin uusi taimikko. En enää ehdi nähdä metsää kasvaneena täyteen kukoistukseen. Silmät ovat kuitenkin tottuneet katsomaan noita uusia taimia, eikä maisema enää näytä niin surkealta. Samalla valitettavasti katosivat pöllöt ja huuhkaja, jotka tässä ennen pesivät.
on ollut tottua pihapiirin uuteen ilmeeseen. Mutta ilo oli suuri, kun huomasin keväällä sinivuokkojen nouseen pihapiiriin. Myös mustikka teki jopa marjoja pihalla, valoa kun tuli lisää.
Minulla on kaksi lempipuuta tontillani joiden toivon säilyvän elämäni ajan paikoillaan. Toista kutsun haltiakuuseksi, ikivanha kuusi rantakivien ja maan välissä. Hieman järvelle kallellaan komea puuvanhus. Lapsilleni olen kirjoittanut tarinan juuri täsät haltiakuusesta, jonka juuristossa asuu oma kotitonttumme jonka tehtävä on tarkistella ja huoltaa paikkoja kun emme ole paikalla ; )
Toinen puu on runopuuni, se on koivu ja seisoo suorana pirtin isojen ikkunoiden edessä. Oksat ovat sen verran korkealla, että näkyvyys järvelle on suora. Laiskanlinnastani seuraan puun elämää ja vuoden ajan vaihteluja sen oksilla, se inspiroi minua runoilemaan.
puihin. Meidän kaadetut kuusipuut edustivat suojaa, ikäänkuin vartioivat meidän pihapiiriä. Siksi niiden kaataminen tuntui kuin olisi orvoksi jäänyt. Toinen niistä oli salamanlyömä ja vinoon kasvanut, mutta kun katselin kantoa, puu olisi täysin terve sisältä. Sähköyhtiö rupesi kaivamaan maakaapeleita ja siksi puut
joutuivat tappolistalle.
Olen antanut kaatuneiden puiden runkojen lahota paikoilleen. Aluksi ne ovat kauniita luonnon taideteoksia joiden päälle voi asetella kukka-amppeleita. Lahotessaan ne sulautuvat takaisin luonnon kiertokulkuun jättämättä itsestään sen kummempia jälkiä. Pari koivun runkoa suojelee salaattipenkkiäni pupujusseilta ; )
70-luvun alussa olimme vaimoni kanssa kahden tuttaviemme kesämökillä.
Myräkkä nousi ja istuimme suojan puolen kuistilla drinksuja nautiskellen ja ihaillen lahden vastapäisen rinteen luonnonnäytelmää.
Tukkipuita meni rytinällä poikki kuin tikkuja vain.
Aamulla katsoessamme ympäristöä havaitsin lähimpien kaatuneiden mäntyjen latvusten olevan muutaman metrin päässä mökin seinästä.
Onni oli mukana teillä ja pieni laimennus viinillä saa pelon tai itsesuojeluvaiston löystymään.
Poikani kertoi yöllä kun olimme puhelin yhteydessä, että kun sähköt menivät poikki he menivät grillikatokseen ihailemaan luonnon näytelmää ja luonnollisesti naukkailemaan trinkkejä. Hui... kauhistus jos salama olisi iskenyt juuri siihen grillikatokseen, kymmenkunta nuorta oli sen suojassa, no... ajattelematta paras, jälkiviisaus ei anna kuin vatsan puruja.
Olimme!
Emme todellakaan tajunneet että sama puhuri hönkii takaamme.
Pelastus oli nuori metsä.
Silloisen tavan mukaan tontilta oli kaadettu myyntikelpoinen puusto pois ja jäljellä oli muutaman metrin korkuista taimikkoa.
Seuraavana päivänä vielä ihmettelimme isäntäväen viipymistä.
Töllöä ei ollut emmekä tienneet 6-tien olleen tukossa.
Se tuli ikärinä todetuksi!
Lapsena sain hyvin usein kuulla olevani niin hintelä hyntykkä ettei minusta työmieheksi ole.
Toivoivat lukupäätä.
Loppuviikosta sain vahvistuksen tuolle käsitykselle.
Olin tuttavani huvilalla raivaamassa myrskytuhoja.
5-tuntia kirveen varressa melkein tauotta todistivat tuon väitteen paikkansa pitävyyden.
Ei minusta työmieheksi ole!
Olen aina ollut työmyyrä. Viime syksyisen sairastumiseni jälkeen on ollut pakko istua kannon nokalle huilailemaan kesken tärkeiden projektien, mutta mihin se alkuperäinen perusluonne häviäisi ei mihinkään sitä vain yrittää tehdä hommat loppuun vaikka seuraavana päivänä kävelisi selkä 90 asteen kenossa eteenpäin ; )
täytyyhän sulla papua olla, kun salilla käyt. Ja viisi tuntia kirveen varressa nyt on jo sellainen saavutus, ettei siihen yllä erkkikään (mulla on sen niminen veli ja se antaa aiheen jatkuvaan letkautteluun).
Minäpäs luulen että lasse kirjoitti tuon jutun ns. savolaismalliin. Oliskohan lasse savokarjalainen jopa?
Eli vastuu on kuulijalla, tässä tapauksessa siis lukijalla.
Luulen ymmärtäneeni... ja näitä juttujen kirjoittamattomia piiloviestejähän ei paljon kannata "muunmaalaisille" selitellä, sen olen niin monta kertaa kokenut hämäläisten sun muiden työkavereiden kanssa.
Perinteistä työntekoa ei mikään salikuntoilu pysty korvaamaan.
Lähdin tyhjin vatsoin, pelkkä sokeriton kahvi masulissa.
Vissyä meni kai pari litraa.
Kotiin palattuani ryhdyin syömään.
Jumaliste kun nälkä ei helpottanut millään!
Haima hälytti: Lisää, lisää!
Siinä menivät rasvanpoltot.
Kirveen käyttökin vaati vuosikymmenien tauon jälkeen oman totuttelemisensa.
Oikeassa kourassa rakko.
Mennessäni vuosikausien tauon jälkeen salille vetämään poikien treenejä oli seinille ilmestyneet peilit.
Silloin havahduin etten minä oikeastaan mikään hintelä olekaan.
Nyt tämä raivaussavotta palautti minut karuun todellisuuteen.
Koipeen lyöntikään ei ollut kaukana.
Joskus tuntuu että höpisen enemmänkin itsekseni.
Eukko kotiutuu 1,5:n viikon kuluttua.
kaadattaa vanhimmat puut pois?
Näitä myrskyjä kun on vastaisuudessa enemmän kun ilmasto lämpenee.
kuusenlatva tuli alas kuin tulitikku kun salama iski puuhun. Räjähdys ja paukahdus oli niin valtava että suussakin maistui sähkö. Tapahtumasta vuosia aikaa. Silloin tuli kyllä mieli etsiä piilopaikkaa. Koiran kanssa yhdessä kyyhötimme saunanlauteiden alla kunnes rajuilma meni ohi.
Kävin mökillä, oli sopivan hiostava ilma, joten laitoin uimapuvun päälleni, uimatossut jalkaan, rukkaset ja viikatteen kateeni ja menin veteen. Pätkin kaisloja ja kun homma tuli hoidettua pulahdin uimaan ja nautin veden vilvoittavasta hyväilystä. Muutama viikko sitten aloitin kaislaurakan ja nyt alkaa olla sopivan aukeeta ; )
Aikeissani on katkoa muutamia koivuja, mutta suojavyöhykkeen säitä varten jätän. Nytkin kun menein pirttiin sisäilma oli ihanan vilpoinen suhteessa ulkoilmaan.
Syksyllä kun lehdet ovat pudonneet puista on kaiketi paras aika kaataa puita, näin olen kuullut sanottavan. En kuitenkaan pätki kuin korkeintaan kaksi hieman ruskeaksi rungoltaan muuttunutta koivua ja pari isoa haapaa.
Autiota en missään nimessä mökin pihapiiristä halua tehdä. Sopiva puusto on oltava suojaamassa tuulilta ja auringolta. Jos ilmasto lämpenee suora auringon paiste tekee sisätilat kestämättömän kuumiksi jota en ikuna halua.