Minulla on kohta 6kk täyttävä poika,olen aikaisemmin nukuttanut pojan silittelemällä/hieman pitelemällä kiinni ja hyräillyt mutta nykyään nukahtamis tilanteet ovat hankalat,poika vain pyörii,touhuilee ja repii lakanoita yms. Niin ja siis meillä on selkeät iltarytmit.
Tänään kokeilin hyvänyön toivotuksen jälkeen jättää pojan yksin nukahtamaan ja kävin välillä laittamassa takaisin uniasentoon,tutin suuhun ja rätin kainaloon jne. POika rupesi huutelemaan perääni joten jäin sängyn vierelle odottamaan pojan unta (nostelin hänet money kerrat takaisin nukkumaan kun mahallaan pyöri sängyn päässä touhuilemassa,nukahti sitten 35min touhuamisen jälkeen kun viimeisen kerran laitoin hänet paikalleen.
Itselleni jäi jotenkin paha mieli tästä kun poika uuvutti ittensä uneen,vaikka niin hän tekee minun hyräillessäni (poikkeuksena että hermot kiristyy minulta kun toinen vaan touhuu ja poika myös turhautuu.) Ja jotkut voivat ajatella että llaitan poikaa liian aikaisin nukkumaan ettei häntä väsytä mutta hän on ihan rättipoikki mutta ei tahdo nukahtaa.
Kysymys siis on että teenkö nyt jotain väärin vai onko hyvä keino yrittää antaa pojan nukahtaa itsekseen "uuvuttamalla" vai pitäisikö minun jatkaa hyräilyä ja rauhoittelua? Pitäisikö minun olla vieressä vai kokonaan huoneesta pois? ENtä alkaako poika ajattelemaan että nyt voi alkaa riehua taas sängyssä kun äiti lähtee pois ettei tarvitsekkaan nukkua vai rupeaako nukahtamiset menemään paremmin?
Huh paljon tekstiä mutta niin paljon on kysymyksiä!
Tänään kokeilin hyvänyön toivotuksen jälkeen jättää pojan yksin nukahtamaan ja kävin välillä laittamassa takaisin uniasentoon,tutin suuhun ja rätin kainaloon jne. POika rupesi huutelemaan perääni joten jäin sängyn vierelle odottamaan pojan unta (nostelin hänet money kerrat takaisin nukkumaan kun mahallaan pyöri sängyn päässä touhuilemassa,nukahti sitten 35min touhuamisen jälkeen kun viimeisen kerran laitoin hänet paikalleen.
Itselleni jäi jotenkin paha mieli tästä kun poika uuvutti ittensä uneen,vaikka niin hän tekee minun hyräillessäni (poikkeuksena että hermot kiristyy minulta kun toinen vaan touhuu ja poika myös turhautuu.) Ja jotkut voivat ajatella että llaitan poikaa liian aikaisin nukkumaan ettei häntä väsytä mutta hän on ihan rättipoikki mutta ei tahdo nukahtaa.
Kysymys siis on että teenkö nyt jotain väärin vai onko hyvä keino yrittää antaa pojan nukahtaa itsekseen "uuvuttamalla" vai pitäisikö minun jatkaa hyräilyä ja rauhoittelua? Pitäisikö minun olla vieressä vai kokonaan huoneesta pois? ENtä alkaako poika ajattelemaan että nyt voi alkaa riehua taas sängyssä kun äiti lähtee pois ettei tarvitsekkaan nukkua vai rupeaako nukahtamiset menemään paremmin?
Huh paljon tekstiä mutta niin paljon on kysymyksiä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
meillä sama juttu..poika vajaa 6kk ja nukkumaan meno menee näin, petiin, jään viereen niin kauan että nukahtaa josku muuten kiljuu perään. tänäänkin oli väsy mutta kädet heilu ja potki vimmatusti ja näpräs kaikkee mitä käteen sai! eli täys vauhti, noin 20min pääsät rauhottu i ja nukahti. mutta mulle tuo on helpolla pääsyä koska aijemmin ei poju nukkunut yhtään ellei ollut tissi suussa, et nyt helpottanut siitä ajasta kuitenkin. ainut mikä meitä harmittaa tällä hetkellä on se että kun poika nukahtaa sikeeseen uneen niin nukkuu noin 20min ja sitten alkaa itkeskely ja jousuin käytä parin tunnin sisään noin 3-6 kertaa rauhoittamassa poikaa, välillä tutti on tippunu, mutta suurimmaks osaks se on suussa ja itkee vimmatustija kädet ilmassa oikein tärisee. heti kun menen viereen ja pidän kiinni niinhuokasee syvään ja nukahtaa. pari tuntia saa hypätä kokojan ja sitten nukahtaa kunnolla ja herää syömään seuraavan kerran, syö 3 kertaa yössä, 12/02/05 tuo syöminen ok mutta nuo alkuheräilyt on katalia.. päivällä nukkunut aijemmin myös huonosti, nyt nukkuu 2 päikkärit hyvin, tosi rytmiä viel haetaan, kun jos lähtee esim kauppaan niin on koko pvn rytmi pilalla.
nukkuuko teillä sitten sen jälkeen kunnolla kun nukahtaa vihdoin?
koittaa vastata jotain viisasta :)
Siis alkaako poika itkeä ja huutaa jos poistut huoneesta vain kalittaako vain perään? Meillä oli noiden nukahtamisien kanssa ongelmaa siinä puolen vuoden ja yhdeksän kuukauden tienoilla ja opeteltiin silloin nukahtamaan pinnasänkyyn alkuun silitellen ja pikkuhiljaa lähdin pois huoneesta jne. No nykyisin vien muksun omaan sänkyyn ja jätän sinne unta hakemaan. Hän vain hermostuu jos jään hyräilemään tai istumaan näkösälle. Saattaa joskus hetken porista sängyssä, peuhailla omiaan jne. Joskus itkaiseekin vähän tai oikeastaan vähän marmattaa. Jos alkaa itkeä kunnolla, silloin käyn katsomassa mistä kiikastaa.
Jos siis poika ihan rauhassa möyryää sängyssään niin anna möyriä! Jos hän vähän inahtelee niin ei siitäkään mahda olla haittaa. Mutta minä olisin läsnä jos poistuminen aiheuttaa kovasti itkua ja pahaa mieltä. Vähän lapsen ehdoilla, jos vaatii äidin lähelle niin ole lähellä ja ala pikkuhiljaa siirtyä huoneesta pois. Jos taas viihtyy yksikseen niin anna vain nukahtaa yksin
poika 6kk jätetään yksin sänkyyn unta hakemaan. 1kk ikäisestä nukahtanut yksin, nyt kun on oppinut pyörimään ym. niin touhuilee kyllä sängyssä aikansa ennen kuin nukahtaa, yleensä 10-15min. Välillä jos kitinöitä kuuluu niin käyn laittamassa tuttia, mutta koskaan ei kyllä itke. Ei kannata käännellä vauvaa nukkumaan mihinkään tiettyyn asentoon, meillä nukahtaa milloin minnekkin ja mihin asentoon tahansa, nykyään aika paljon mahalleen. Ei sillä asennolla ole väliä, virkistyy vain turhaan jos käyt kääntelemässä jatkuvasti.
neuvolan joidenkin oppaiden mukaan puolet yli 1-vuotiaistakin tarvitsee vielä vanhemman apua nukahtamiseen ja monia 1-3-vuotiaitakin saa vielä nukuttaa iltaisin tai päikkäreille. Sitten on näitä lapsia, jotka ovat nukahtamisen suhteen helppoja eli nukahtavat itsekseen. Joten on aivan turha kysyä neuvoa muilta, koska vaikka jonkun toinen lapsi nukahtaisikin yksin, ei oma lapsi välttämättä toimi samalla tavalla. Meillä tyttö 1v4kk ja ollaan aina 6kk ikäisestä asti aina välillä koitettu saada nukahtamaan itsekseen, mutta ei tulosta, enkä ole halunnut huudattaakaan tyttöä tuntitolkulla viikkokaupalla, koska tosissaan puolet tuon ikäisistä lapsista tarvitsee vielä vanhempaa nukahtaakseen, enkä oikein ymmärrä miksi jotkut ehdoin tahdoin haluavat, että lapsi oppisi jo alta 1-v nukahtamaan itsekseen, kun kerran kaikki lapset eivät siihen selvästikään vielä ole valmiita? Mielestäni ei ole paha asia, jos joutuu illasta käyttämään vaikka 10-15 min lapsen nukuttamiseen. Meillä nyt vasta (lapsi 1v4kk) on välillä nukahtanut itsekseen, mutta vielä usein saa silitellä iltaisin uneen, muuten huutaa tunteja huoneessa.
On tämä länsimainen kulttuuri kyllä välillä niin outoa. Korostetaan hirveästi yksin nukahtamisen tärkeyttä, vaikka se ei ole lainkaan sopusoinnussa biologian ja sen kanssa, mitä vauva TARVITSEE. Joissakin kulttuureissa vauvan jättäminen yksin nukahtamaan ja nukkumaan pidetään eräänlaisena laiminlyönnin muotona ja se on täysin järjetön ja outo jo ajatuksenakin.
Mun mielestä aloittajan pitää tehdä niin, mitä vauva tarvitsee. Ja tekstin perusteella vauvan vieressä tulee olla, kunnes nukahtaa. Anna möyriä ja heilua, se on hänen tapansa rauhoittua yöunille. Ei vauvalta voi odottaa, että hän vain makaisi tyynesti ja hiljaa kattoon tuijotellen, heti kun pistää maate. Anna touhuta aikansa ja silittele, laula tai pidä kättä mahan päällä tai mikä nyt on tapana.
Pienen vauvan ei kuulu osata nukahtaa yksin. Eikä pientä vauvaa tosiaankaan tarvitse opettaa nukahtamaan yksin. Kaikki aikanaan. Useimmiten lapet tarvitsee nukuttajan ihan johonkin 4-5 vuotiaaksi.
Senkin uhalla, että leimaannun nyt kamalan huonoksi äidiksi.
Lapset ovat toki kaikki erilaisia, enkä minäkään usko huudattamiseen kasvatus-/opetuskeinona. Toiset lapset oppivat nukahtamaan helpommin, toiset vaativat enemmän. Siltikin: minusta on silkkaa hulluutta jos vanhemmat itse opettavat vauvan jo pienestä pitäen nukahtamaan vain vanhemman silittelyyn tmv. Lähipiirissäni on muutama tapaus, joissa vielä 3-vuotiasta pidetään kädestä (!!) siihen asti kunnes uni tulee. Siis sekä päivä- ja iltaunilla. Pahimmillaan tuntikausia. Silkkaa hulluutta. Vanhempien yhteinen aika illalla kutistuu, vanhemmille lapsille annettu aika hupenee olemattomiin ja varmaan aika monessa perheessä hermot kiristyvät. Sekö on ok, ja lapsen kannalta paras tilanne? Tuskin.
Minulle on neuvolassa sanottu, että lasta ei nimenomaan tarvitse mitenkään erikseen nukuttaa (koko sanakin on minusta vastenmielinen). Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsi jätettäisiin yksin huutaen nukahtamaan itkuunsa! Sen sijaan lapsen hätään vastataan kun on aihetta. Häntä esim. käydään lohduttamassa, "auttamassa nukahtamaan", mutta viereen ei jäädä makaamaan tai silittelemään.
Arvaan jo, että tämäkin keskustelu kaksinapaistuu pian ääripäiden väittelyksi, niinkuin useammat keskustelut täällä. Eikö kuitenkin joskus voitais nähdä sitä kultaista keskitietäkin asioissa?
Mutta kuten sanoitkin aivan liian fiksu kirjoitus Suomi24 palstalle.
Toivottavasti ei mene ääripäiden väittelyksi sillä lapsia ja aikuisia on monenlaisia. Jotkut nukahtaa itsekseen helposti - niinkuin joku kirjoittkin ja jotkut tarvitsevat enemmän. Myös vanhempien tyylit vaihtelevat, jotkut haluavat tehdä tässä kohtaa enemmän, jotkut menevät suorempaa reittiä. Ei tarvitse kinata.
Itse toivoisin lapsen nukkumaanmenon tapahtuvan suht vähin seremonioin, mutta yksin nukkumista en lapseltani vaadi vaan nukkuu vielä vieressä (4kk ikää) ja kun siirtyy pinnasänkyyn, jää samaan huoneeseen. Haluanhan itsekin nukkua rakkaitteni lähellä, miksei siis lapseni. Mutta älköön tästä kukaan vetäkö hernettä nenään, tässäkin asiassa pätee ihmisten moninaisuus.
Itselleni jäi paha mieli eilisestä nukuttamis kerrasta kun poika jäi pinnasänkyyn katselemaan ja itkahtelemaan perääni joten tänä iltana tein sillätavalla että iltajuttujen jälkeen toivotin hyvät yöt ja jäin hiljaa lukemaan lehteä omalle sängylleni,poika touhusi yhteensä 30min ja yhden kerran itkahti kunnolla joten kävin laittamassa tuttia suuhun ja sanoin että nyt nukutaan,hyvää yötä. Tästä meni vielä 5min ja poika nukahti itsekseen ja äidille jäi parempi mieli:)
Itse uskon siihen että parempi opettaa lapsi nukahtamaan itsekseen vaikka sitten olemalla vain läsnä samassa huoneessa jotta lapsi tietää että on turvallista nukahtaa että äiti on kuitenkin ihan lähellä.
Ehkä sitten myöhemmin harjoitellaan sitä että äiti lähtee huoneesta ihan kokonaan poiskin.
(kohta hän varmaan hoksaa ettää pinnasängyn suojien laitoja kun nostaa niin sieltä takaata löytyy äiti);)
Kiitos kaikille vastanneille hyvistä näkökulmista!
Meillä tuttu musa toimii rauhoittajana, mutta ainakin jenkeissä on paljon ihan oikeita nukutus-cd:tä, suomeksi niitä löytyy ainakin täältä http://tuutiluu.julkaisee.fi/
"Pieni vauva elää tunteillaan, jossa vuorottelevat hyvinvointi ja hätä. Nämä primitiiviset tunteet on tarkoitettu vauvan elossa säilymiseen: hätä syntyy heti, jos jokin perustarve (ruoka, turva jne) on uhattuna. Vauvalle nukahtaminen on eroa äidistä eli ensisijaisesta perusturvan lähteestä – koko syntymää edeltäneen elämänsä vauva on viettänyt äidin rauhoittavan sydämen alla, äänimaisemassa joka on hyvin erilainen verrattuna nykyiseen ympäristöön.
Tuutiluun äänitteet tuottavat vauvalle saman turvallisen olon. Hän kuulee äidin sydämenlyönnit ja rauhoittava hurina suodattaa pois muut ympäristön hälyäänet."