Tyttöystäväni on kova valehtelemaan. Mustia ja valkoisia valheita pääsee helposti hänen suustaan. Olen sanonut haluavani molemmin puoleisen luottamuksen suhteeseemme ja, että hän voi kertoa ja puhua minulle asioistaan rehellisesti. Hän on vakuuttanut, että voin luottaa häneen. Yleensä saan tietää totuuden jotain kautta. Valheet ovat yleensä pieniä, mutta muutama suurempikin "salailu" on ollut.
Pelkään myös hänen tapailevan jotain toista naista selkäni takana. Syitä on monia miksei pysty vastaamaan ja missä on. Hän kuitenkin sanoo rakastavansa minua ja haluaa olla vain minun kanssani.
Onko teillä kokemuksia tälläisistä ihmisistä? Voiko valehtelu johtua minusta? Suhteemme on muuten hyvä ja läheinen, mutta valehtelu harmittaa. Pelkään tekeväni jotain väärin ja syyttelen itseäni.
Pelkään myös hänen tapailevan jotain toista naista selkäni takana. Syitä on monia miksei pysty vastaamaan ja missä on. Hän kuitenkin sanoo rakastavansa minua ja haluaa olla vain minun kanssani.
Onko teillä kokemuksia tälläisistä ihmisistä? Voiko valehtelu johtua minusta? Suhteemme on muuten hyvä ja läheinen, mutta valehtelu harmittaa. Pelkään tekeväni jotain väärin ja syyttelen itseäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
se tapa ettei sanota suoraan asioita, siloitellaan liikaa niin että se melkein muuttuu valheelliseksi. Syitä mistä se tapa tulee on monia.
Se mitä sinä voit tehdä ei ole paljoakaan, hänen tulisi ymmärtää että vaihtoehtoja on kaksi, alkaa puhumaan totta tai suhteenne luultavasti kariutuu tähän asiaan. Se että sanoo että rakastaa on vain sanoja, se että rakastaa on että sinulla on tunne että voit luottaa häneen ja uskoa yhteiseen hyvään ja tulevaisuuteen. Rakastaminen on kun kunnioittaa toista, minä en tiedä onko teillä oikeasti kuitenkaan siis läheiset välit jos hän joutuu valehtelemaan ja sinä pelkäät hänen tapailevan toista.
Se että sinä ajattelet että suhteenne on läheinen ei tee siitä läheistä ellei hänkin tunne ja käyttäydy siten.
Minusta tuntuu että olet suurimmaksi osaksi sen varassa mitä sinä ajattelet suhteeltanne, eikä sen mitä oikeasti on tai hän tuntee. Sinä olet se voima ja tahto joka pitää teidät yhdessä. Parisuhteessa yleensä se hoidetaan kaksin. Jos olet siinä vaiheessa että laitat sinun syyksi hänen käyttäymisen ja valehtelun, olet todella väärässä suhteessa väärän ihmisen kanssa. Kokemuksesi mitkä jää tästä suhteesta käteesi, se että ajattelet että on sinun vika että asiat menee niin kuin menee ja jne kostautuu sinun seuraavassakin suhteessa ellet ymmärrä ettet sinä voi muuttaa ketään, et sinä ole syypää kenekään valehteluun tai pettämiseen. Jokainen tekee itse nämä ratkaisut elämässään ja on myös itse niistä vastuussa.
Mieti siis mitä hän on valmis tekemään teidän suhteen eteen, ja sen mukaan mieti mikä teidän suhteen tulevaisuus on. Toivon että hän ymmärtää kääntää tapansa ja vaihtaa ajatteluaan ja täten saavutatte oikeasti sen läheisyyden ja luottamuksen mitä parisuhde tarvitsee. Älä kuvittele asioita suhteeseenne, se vain ajaa koko hommaa vaikeampaan suuntaan.
Been there too. Kannattaa tosiaan keskustella tyttöystäväsi kanssa. Jossakin vaiheessa hän vielä satuttaa sua pahasti. En kyl usko että tapavalehtelija pääsee koskaan irti tavastaan. Exäni valehteli ja salasi multa asioita. Lisäksi hän ajatteli että se mitä ei kysytä, sitä ei tarvi myöskään kertoa. Sit jos kyselin asioita niin olin liian mustasukkainen. Että silleen.
Sama tilanne meikäläisellä. Pieniä ja vähän isompia valheita tasasin väliajoin. Jos olisin joku ulkopuolinen, käskisin itseni ottaa jalat alle ja lähteä livohkaan moisesta suhteesta.
Mutta! Kun se pirulainen on maailman ihanin nainen ja kun sanoo rakastavansa, niin minä uskon.
Huokaus.
Mulla kanssa aikalailla sama tilanne..toinen osapuoli salailee asioita ja jostain syystä hänelle on myös hyvin vaikeaa kertoa missä on. En tietenkään tarkoita raportointia joka askeleesta mutta olisihan se parisuhteessa ihan kiva tietää toisen menoista. Viimeaikoina on tullut tosiaan samankaltainen olo mitä teilläkin että jos kyselee niin leimataan sitten yltiömustasukkaiseksi ja välinpitämättömäksi taas jos ei mitään kysele.
Tosi hankala tilanne kun tiedän itse kyllä rakastavani toista koko sydämmestäni mutta toisen kohdalla en tiedä onko hänen tunteet murto-osaakaan omistani:(:( Tekisi tosiaan mieli luovuttaa mutta sydän sanoo toista=/