Mä olen 17-vuotias ns. uusperheen lapsi, eli asun iskän ja sen vaimon ja kahdeksan vuotta nuoremman siskon kanssa , sisko on siis iskän ja äitipuolen yhteinen. Mun äiti asuu nyt ulkomailla uuden miehen kanssa, joten ei tuu nähtyä kuin ehkä pari kertaa vuodessa. Mä jäin silloin aikoinaan iskän kanssa kun koulut ja kaverit oli täällä ja eikä äiskä mua tainnut mukaan halutakaan kun muutti toiselle puolelle palloa. Ei tässä muuten mitään, mutta ottaa päähän, kun aina äitipuoli vaatii, että ollaan niiiiiin tasapuolisia. Siis jos mä tartten jotain omaa tai rahaa niin pikkusiskolle pitää saada just samanverran - hei comaan - se on melkein kymmenen vuotta mua nuorempi - ei se käy töissä koulun jälkeen niin kuin mä eikä tartte samoja asioita vielä. Mä maksan omat menoni itse omilla rahoillani, mutta kouluun tarttee kaikenlaista ja mun mielestä ne ei kuulu mun maksettavaksi. Jos mä menen vaikka leffaan viikonloppuna ja maksan sen ite, niin äitipuoli on heti viemässä siskoa vaikka mihin kun molempien pitää päästä yhtäpaljon - paitsi että iskä maksaa sitten siskon jutut. Äitipuoli kiljuu aina, ettei mua tartte sen elättää että se kuuluu mun äidille, mutta mä tiedän, että iskä sai meidän talon kokonaan niitten erossa ja muutakin ja siksi äiskän ei tartte maksaa musta enää mitään apuja.Äitipuoli vahtii mun syömisiäkin niin, että mä oon alkanut käymään mäkkärissä kun himassa ei voi syödä ilman, että äitipuoli olisi heti laskemassa paljon mä syön.Iskä ei oo paljon kotona kun se reissaa työn takia paljon enkä mä sille oikein voi mitään puhua enkä sen kanssa olla muutenkaan kun äitipuoli on heti tyrkkäämässä siskoa mukaan kaikkialle. Me mentiin kerran katsomaan autoja ja sinnekin piti sisko työntää mukaan eikä me voitu sitten mitään katsella kun siskoa tietenkin rupes tympimään kun se ei vielä ole kiinnostunut mistään samasta kuin minä. Kyllä mä sen toisaalta tajuun ,että äitipuoli haluaa samanlaista kohteluu siskolle ja mulle, mutta kun musta tuntuu, ettei se haluu, että mulla ja iskällä olis mitään omia juttuja - ihan kun se olis siltä pois. Ja kuitenkaan se ei haluu, että mä ostan itse omilla töillä saamillani rahoilla vaikka kitaran ( mä ostin kaverilta sähköskitan kun oon joskus soittamista harrastanut) - heti piti siskon saada kosketinsoittimet..Tajuuks kukaan? Eli mitä mä teenkin ja käytän mä miten vaan mun omia tienaamiani rahoja niin siskon täytyy äitipuolen mielestä saada just samaa ellei sitten parempaakin, mutta iskä joutuu ne maksamaan. Siis mun äitipuoli ei oo töissä missään. Mun mielestä siinä on tasapuolisuus kaukana. Mä ainakin lähen heti kun saan kirjotusten jälkeen opiskelupaikan jostain pitkältä - vaikka meneehän siihen nyt vähän aikaa. Enkä kyllä jää äitipuolta kaipaamaan yhtään.
Poikapuoli
poikapuoli
162002
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
vuosi vielä, niin se äitipuoli heittää sut ulos, eikä tarvi enää sunkaan valittaa.
Heittäiski - mutku ei voi. Kyllä mä muuttaisin heti, jos saisin luukun koulun läheltä ja elämisen kondikseen - mun osapäivätienestit ei riitä siihen, että suoritan koulun ja maksan vuokrat ja elämisen. Iskä tienaa sen verran kuitenkin, että avustukset tyssää siihen ja toisekseen mä olen alaikäinen vielä melkeen vuoden. Siskon kanssa tuun juttuun ihan hyvin - se on ihan kiva pimu, mutta pentu kuitenkin vielä - mun puolesta saakoon mitä vaan, mutta ei sen varjolla koska mä voin ostaa ite itelleni jotain omilla rahoillani. Mä pärjään koulussa tosi hyvin ja oletan, että vetäsen ällät kirjotuksista sitten kun sen aika on eli uskon, että pääsen opiskelemaan sitä, mitä haluan - mutta sekin on äitipuolen mielestä vähän niin ja näin. Iskä on nytkin Kanadassa ja tule vasta puolentoista viikon kuluttua ja lähtee melkein heti sitten Kiinaan - mitä se vois muka tehdä kun on puolet vuodesta jossain muualla. Enkä mä oikein ymmärrä - siis mun äitipuoli ei tee mitään eli elää iskän kukkarolla niinkuin mäkin ja systeri - mitä se niitä mun syömisiä vahtaa kun ei se kuitenkaan niitä itse joudu maksamaan. Ja nyt ennenkuin tuo älykääpiö tuolla inisee niin mä teen ihan tasan tarkkaan kotihommia kanssa - siivoon kerran viikossa ja täytän ja tyhjennän astianpesukoneet aina kun on tarvis ja oma huone on kondiksessa ja vien roskat aina kun lähen ulos, mutta mä käyn koulua ja töissä niin ei ne kaikki hommat mulle kuulu vaikka olen vanhempi meistä lapsista. Ja ihan varmaan osaan käydä kaupassa ja silittää ja tehdä ruokaa mitä tarvitsee jos asuisin yksin. Jos totta puhutaan niin mä toivoisin, että ne erois ja että sisko jäis sitten mun ja iskän kanssa asumaan - me ainakin välitetään toisistamme, mutta äitipuoli ei välitä oikeastaan kuin siskosta ja kait vähän iskästäkin sillon kun se on täällä. Iskä välittää kyllä musta ja jaksaa tsempata mua kaikessa, mutta se on niin vähän täällä kotona. Mun äiti taas on niin pitkällä, että vaikka me mesetetäänkin ja skypaillaan viikottain, niin ihan kun jonkun vieraan kanssa juttelis. Kyllä mä äiskälle oon kertonut ja se lupas kyllä puhua iskälle, mutta äitipuoli ei varmaan tykkää siitä että äiskä ja iskä on tekemisissä mitenkään.
kissan pöydälle äitipuolesi kanssa? Ota asia puheeksi vaikka joku ilta kun siskosi on nukkumassa.
Puhut siskostasi mukavasti, samoin suvustasi. Kuulostaa myös, että sukunne/perheenne on taloudellisesti mukavalla tolalla – äitipuolesi saattaa olla erityisen kiinnostunut tästä seikasta.
Eli äitipuolesi saattaa kokea, ettei kuulu kuvioon muuten kuin siskosi äitinä. Ilmeisesti myös äitisi tulee ihan mukavasti toimeen taloudellisesti?
Raha on kumma juttu, se saa sydämet tempomaan ylimääräisiä lyöntejä. Sulla ei kuitenkaan enää ole ihan järjettömästi aikaa 'olla' kotona joten ota iisisti. Juttele rennosti äitipuolesi kanssa ja osoita, että sinä tajuat enemmän aikuisten asioita kuin hän kuvittelee ja että olet elämässäsi eri vaiheessa kuin pikkusisko.
Tee myös selväksi, miten paljon siskostasi pidät. Sitä kukaan äiti ei voi vastustaa.
Tsemppiä elämään ja opintoihin!
viettämään paljon aikaa siskosi kanssa kahdestaan ja tekemään kaikkee kivaa. Eiköhän äitipuolesi mustankipeänä lopeta siskosi tyrkkäämisen aina isäsi ja sun matkaan.
Lähetä vaikka sähköpostia isälles. Sen luulis pysyvän salassa äitipuoleltas. Jos isäs reissaa paljon, niin sillä varmaan on sähköpostiosoite. Ei tämä ratkea kuin isälles puhumalla. Kyllä ne vanhemmat ymmärtää ylättävän hyvin, on nekin ollut nuoria joskus (usko tai älä). Tietysti voi olla, että hän ei tee mitään asian eteen, kun on äitipuolesi ikeen alla. Kävi niin tai näin, niin lähetä se sähköposti. Kopioi vaikka tuo kirjoitukses.
Millaiset ovat suhteesi isovanhempiisi? sieltä suunnalta saat ihan varmasti ymmärrystä ja apua. Ota yhteys omiin isovanhempiisi.
Mun mumu ja mufa asuu keski-Euroopassa ja niitä mä nään sillon kun äiskääkin eli pari kertaa vuodessa - mun äiskä tulee Eurooppan aina jouluksi ja kesällä elokuussa ja sillon me treffataan mumun ja mufan luona kun matka äiskän luokse on paljon pidempi. Ja sitten on famu kun fafa kuoli pari vuotta sitten, mutta vaikka famu on tosi kiva niin ne ei oikein tuu toimeen iskän kanssa enkä mä halua että niiden välille tulis vielä enemmän riitaa mun ongelmien vuoksi. Famu asuu aika lähellä toisessa kaupungissa ja mä käyn siellä kyllä aika usein itsekseni - famu oikein paapoo mua ja kehuu ja kertoo kaikkea kivaa - se on ollut historioitsija ja kirjottaa tälläkin hetkellä jotain opusta. Kyllä mä famullekin olen jotain sanonut, mutta kun famu ei tykkää siitä äitipuolesta eikä oikein mun äiskästäkään kun se otti ja muutti niin pitkälle ja siksi ne iskän kanssa vähän riitelee. Famuhan ottais mut luokseen asumaan heti ja voi olla, että muutankin sitten kun opiskelemaan lähden kun kaupungissa on yksi niistä opiskelupaikoista, joita olen harkinnut. Famulla on kyllä tilaa ihan riittämiin. Kyllä kai mä yritän puhua iskän kanssa kun se nyt vaan tulee joskus - se sanoi viimeksi, että ottaa mut joskus mukaan työmatkalle kun oon jo sen verran iso, että pärjään yksinkin kun oon kuitenkin matkustanut aika paljon. Äitipuoli ei tietenkään halua päästää mua mukaan kun ei sisko pääse. Teki ihan hyvää kertoa nää jutut kun kaikki on aina sitä mieltä, ettei mulla mitään huolia voi olla kun päällepäin kaikki näyttää ihan ok. Kyllä mä taidan kertoa iskälle heti kun tulee taas Suomeen. Kiitti tsempistä.
Kiva kuulla että sinulla on hyvä famu johon voit tarvittaessa turvautua.
Puhu asiasta isäsi kanssa, syyllistämättä kumminkaan liikaa äitipuoltasi, koska hänen käyttäytymisensä johtuu suurelta osin epävarmuudesta omasta asemastaan. Kumminkin jos tilanne yhtään pahenee niin keskustele siitä famusi kanssa.
Olet harvinaisen järkevästi ajatteleva nuori.
Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuteesi! Aika kuluu pian... joskus tuntuu että liiankin nopeasti. :)
Ei kuullosta hyvälle ei..äitipuolesi kuullostaa ihan hyeenalle. Vetäset ihan kiusallasikin Ällän paperit ja sitten yliopistoon opiskelemaan. Kuullostat fiksulle ja ahkeralle pojalle ja käytä kaikki edellytykset mitkä voit. Syö kotona ihan hyvillä mielin, äitipuolen laskelmista huolimatta ja KERRO tilanteesta jollekkin. Jos et voi kertoa isällesi niin kerro jollekkin joka ottaisi isääsi yhteyttä. Hohhoijakkaa :/. Toivon totisesti, etten minä ole tommoinen äitipuoli mieheni kahdelle lapselle. Ei tulisi mieleenikään laskea tyttöjen syömisiä (toinen syö liian huonosti, toinen taas on alkanut huomattavasti lihomaan kovalla syömisellä jolloin olen ostanut enemmän salaatteja kotiin, mutta en mitenkään vihjaile tytölle mitään vaan yritän hieman kieroilla likkaa syömään fiksummin, koululääkärin pyynnöstä). Toivon sulle tsemppiä kirjoituksiin ja opiskeluihin, pärjäät varmasti..ja sekös hyeenaa ketuttaisikin ;)
No nyt mä juttelin iskän kanssa skypen kautta aika pitkään - mä valvoin yli puolen yön ton aikaeron takia ja soitin sitten iskälle. Mä taisin siinä alkaa vähän itkemäänkin kun itteäni säälitti kun oltiin äitipuolen kanssa otettu aikasemmin yhteen - äitipuoli on ilmottanut siskon johonkin harrastukseen ihan toiselle puolelle kaupunkia ja vaati, että mä toimin viejänä ja hakijana, mutta kun mä olen töissä just niinä päivinä ja äitipuoli haluaa että mä lopetan ne työt ton takia. Mä nyt vaan tykkään olla siellä töissä - on kivat kaverit eikä tartte sinäkään aikana kotona olla ja saanhan mä rahaa, josta mun ei kait pitäis käytöstä joutua tiliä tekemään kellekään. Iskä sanoi, ettei mun tartte mitään lopettaa ja että puhuu äitipuolen kanssa ja että asioihin tulee muutos jos mä kerran koen, että hommat ovat huonossa kunnossa. Eikä siskonkaan tarttis mennä niin pitkälle harrastamaan. Iskä tais suuttua jonkun verran - ei siis mulle - ja sanoi, että kyllä mä olen jo sen verran iso että mun pitäs omalle isälle pystyä puhumaan kaikesta mikä painaa mieltä ja iskä sanoi, että mä olen kuitenkin tärkeintä sen elämässä ja siis sisko kanssa eikä se halua, että mulla menis missään suhteessa huonosti. Se on viikon kuluttua takasin ja yrittää nyt, ettei sen tarttis mennä itse sinne Kiinaan vaan että se vois lähettää jonkun toisen ja sano, että laitetaan asiat kuntoon että kaikilla olis hyvä olla. Kun mä ehdotin, että mä voisin muuttaa vaikka pois kun äitipuoli ei tykkää että mä asun kotona, niin iskä vaan sano, että koti on koti ja sieltä ei kenenkään tartte pakolla mihinkään lähteä ei ainakaan sen oman pojan. Mulle tuli hyvä mieli kun iskä ymmärsi ja kerto että mä olen sille tärkeä. Kyllä kai tää tästä lähtee - olis kai pitänyt aikasemmin puhua.
hienoa että sait puhuttua isäsi kanssa asiat julki, uskon että äitipuolesikin rauhoittuu ajan kanssa. Luulen että elämäsi helpottuu jatkossa kaikin puolin. Kaikkea hyvää sinulle.
Hyvä että sait puhuttua, luin vasta vastaamiseen jälkeen tämän viestisi ja onhan tuo kohtuutonta! Musta tuntuu, että siellä nyt asustaa nainen, joka on henkisesti uupunut, masentunut, mies pitkiä aikoja muualla ja hänelle jäänyt täysin se konkreettinen arki lasten kanssa. Teillä ei oikein synkkaa jne jne. Ja hän purkaa sitä sinuun ja tuo harrastuksiin kuskaus ja työn lopettaminen on täysin kohtuutonta! Ja hienoa, että oikeasti jaksat ja haluat töissä käydä opiskelujen ohella. :)
Toivottavasti saatte äitipuolenkin kanssa istuuduttua pöydän ääreen. Näissä uusperhehötäköissä on monesti kismoja, mutta mä en suostu uskomaan että yksikään vanhempipuoli, lapsipuoli, nyxä, exä tai kukaan olisi puhtaasti hirviö. Se olisi kyllä äitipuolen homma avata keskustelu, mutta jos noita pahimpia tyrskyjä saisi laimennettua sinulle tärkeälle vuodelle kun on kirjoitukset sun muut. Äitipuolellakin on syynsä toimintaansa. Ja häneltä on tainnut uhotua, että lopulta säkin ainakin näin kirjoitusten perusteella vaikutat aikas fiksulta nuorelta. :) Osallistut kotitöihin, panostat kouluusi, käyt töissä ja pidät kaikesta aikuisten häsöilystä huolimatta tulet toimeen pikkusiskosi kanssa
Toi on tollanen yks sudenkuoppa kun on mun lapsia ja sitten sun lapsia tai meidän lapsia, että sitä äärimmilleen vietyä tasapäistämistä ei tarvitsekaan ne lapset vaan aikuiset. Mä veikkaan, että kummallakin, isälläsi ja äitipuolellasi, on tuosta kauhea pelko, että jompaa kumpaa suositaan ja toinen jäisi jotenkin varjoon. Kun sinulle tuskin se olisi maailman musertavin asia, jos pikkusisko saa välillä jotain hauskaa ja joskus sitten taas sinä. Tuollaisella pahimmillaan ajetaan lapset toisistaan kateelliksi ja juuri koetaan, että ollaan epätasa-arvoisessa asemassa. Ja vähän kuulostaa, että sä niin ajattelet.
Tuosta yhteisestä jutusta. Sanot ettet paljoa isääsi näe. Näkeekö pikkusiskosi? Tai onko heillä sitten niitä omia juttuja?
Äitipuolesi turhautuminen voi johtua siitäkin, kun isäsi on paljon poissa. Ja äitisi on taas täysin muualla. Että kaikki kasaantuu hänen niskaan. Ja kaipaa ehkä itselleenkin välillä niitä hetkiä olla yksin. Mutta tämähän on sitten heidän ongelmansa eli sinuun sitä ei tarvitse purkaa vaan isäsi ja äitipuolesi juttu. Lisäksi jos vielä työttömäksi joutunut niin se voi olla aika henkisesti masentavaa aikaa. Ja silloin tekin katselette vuorokaudessa kauemmin toisianne ja konfliktit kumminkin päin mahdollisia.
Ja vaikka sä et jäisi kaipaamaan, niin mä uskon, että äitipuolesi kyllä susta välittää ja voi kaivatakin. Joskus ne lämpimämmät tunteet peittyy sinne arjen, parisuhdejuttujen (musta vaikuttaa että se tässä on yks iso ongelma eli äitipuoli ja isäsi eivät ole samoilla linjoilla keskenään) ja murkkuiän varjoon.
Vaikka et vaikuta haluavan puhua äitipuolellesi, niin mitä jos näyttäisit tämän kirjoituksesi? Tai lähettäisit copy-pasten hänelle mailitse? Te voitte olla niistä toistenne tunnoista niin tietämättömiä. Mutta jos sä hänen elämässä nyt ainakin sen 8 vuotta ollut, niin kyllä sä hänelle jotain merkitset. Ja se on hyvä, että ei ole vaatinut epätasapuolisuutta: Sekin olisi aika kamalaa, jos jatkuvasti ostelisi kaikkea pikkusiskollesi ja sinulle ei haluaisi mitään.
Tuosta olisi ainakin hyvä vähän tuntoja kertoa suoraan, että vaikka kuvittelevat että nyt on tasa-arvoista menoa, niin ei se pikkusiskoa innosta katsella autoja tai esim. jos sinut raahattaisiin johonkin hänen ikäistensä juttuihin. Mutta en sitten tiedä, jos isäsi ei paljoa kotona ole, että tuossa oli taka-ajatuksena se, että kummatkin lapset saisivat isänsäkin seurasta nauttia.
ota asia rohkeasti puheeksi isän kanssa ja kerro että haluat viettää aikaa hänen kanssa kahdestaan. Jos tarvitset jotain, ei äitipuolelle tarvitse kaikkea kertoa, pyydä isältä! Luulatavasti isääsikin tympii maksaa kaikki hankinnat tuplana vaikka pikkusisko ei vällttämättä tarvitse kaikkea samaa kuin sinä. Rohkeasti vaan isän juttusille, kyllä hän ymmärtää!
kohta 18-vuotias. Muista pitää oma puolesi ja jos käyt vielä töissä..ei luulis olevan äitipuolella naputtamimsta!
Lippu korkealle vaan ja ole ylpeä itsestäsi :)
Mitenkökäs jos se isukkikin sieltä töistä tulisi kotiin ja osallistuisi välillä perherumban pyörittämiseen?
Nyt tuntuu kaikki olevan vain sen "vaimon" niskoilla? Yhteiset lapset ja toisen vanhemman teini, ja sitten vielä saa puolisonsa niskoilleen kun teini itkee isukille skypessä kun "toi nainen" joka on jätetty kotiin hoitamaan homma on kohtuuton?
Missä se isukki luuraa?? Kuka "sitä naista" tukee? Yksin pähkäilemällä ei tule hyvää jälkeä, kuten tässä on nähty. Bonusäidin vaatimukset bonuspojan töiden jättämisestä pikkusiskon kuskaamista varten ovat järjettömiä, mutta kenenkäs kanssa se bonusäiti saisi pähkäillä ja jakaa vastuuta, kun isukki ei ole saatavilla kenellekään? Paitsi keskiyöllä skypen kautta??
Perheen työn/ vastuun/ ja tuen jako on pahasti vikurallaan, ei ihme että homma repeilee.