Erottiin lapsen isän kanssa 3kk sitten, oikeastaan suhde oli jo karikolla pitkän aikaa mutta tyhmänä ajattelin yrittää lapsen takia. Eihän siitä mitään tullut, lapsihan siinä myös kärsii..
Mulle alko riittään jokapäiväset ryyppäämiset ja väkivaltaset kohtaukset, viimenen niitti oli kun mies oli jättäny yhteisiä laskuja maksamatta ja pimittäny tästä multa tiedon, kämppä meni alta.
Pakkohan siinä oli ottaa lainaa ja maksaa ittensä ja lapsi kuiville miehen aiheuttamasta p**kasta kun mies oli onnistunu vielä omat säästöni vetään nesteenä kropasta!Tuskin tuun näkeen enään niitä rahoja..
Mutta heti tuntu paremmalta, tuntuu että vihdoin alkaa saamaan oman elämänsä takaisin kaiken sen jälkeen.
No uhkailua on tullut sieltä päästä kerran jos toisenkin, sinänsä kun se mun vika on että kaivo ittelleen ja perheelleen kuoppaa ja kuvittelee jotenkin että tollanen äijä pitäis takasin vielä ottaa hoh hoh.
Joskus on osannu järkevästikkin keskustella ja kertoo ikävöivänsä poikaa ketä on kerennyt hurjat 2 kertaa näkemään koko aikana vaikka samassa kaupungissa asuu, mahtaa olla kova ikävä joo.
Oon koittanu yrittää sitä tajuamaan miten tärkeää tapaamiset olis pojalle(täytti juuri 1v.) kun on tuossa iässä vielä, tekee ohareita jatkuvasti ja ei vastaa puheluihin..
Mun puolelta peli on nyt vihelletty poikki, en jaksa yrittää edes enään tollasen säälittävän luuserin takia
mikä valehtelee sen kun kerkee.
Kukaan lapsi ei ansaitse tuollaista isää!
Ja rankkaahan se on kasvattaa yksin lasta, varsinkin kun vielä niin pieni ja tarvitsee huomiota enemmän.
Rankkaa on toki myös taloudellisesti, ei ne tuet oikeesti niin huimaavia ole vuokran muiden pakollisten laskujen jälkeen, mutta ollaan selvitty..
Ja ei en ole edes työtön, työpaikka odottaa, tosin toiselle paikkakunnalla jotenka lähempää olisi töitä löydettävä 2kk sisällä kun poika pääsee hoitopaikkaan.
Kertaakaan ei ole isä ostanut pojalleen mitään(eikä myöskään yhdessä olomme aikana) tai muuten rahallisesti avustanut enkä ole ikinä mitään pyytänytkään.En saa edes elatusmaksuja.
Talous pyöri jo aikaisemminkin hyvin vain mun ansiosta.
Tavallaan yh-äitiys ei ollut kokonaan oma valintani,(mies ne ratkasevat valintansa teki), mutta minä se kuitenkin lähdin pojan kanssa. Ja ehdottomasti parempi näin kuin pilata oma elämänsä ja pojan sellasen ihmisen kanssa.
Alkaa ärsyttää kaikki ne hvetin älykääpiöt ketkä marisee yksinhuoltajista täällä valtion loisina ja työttöminä juoppoina saa ihan luvan kanssa tulla mariseen naaman eteen, te olette säälittävää porukkaa.
Te olette niitä yhteiskunnan pellejä! Teidänlaisille marmattajille on saunan takana rutkasti tilaa :)
Tästä maasta löytyy jotain paljon pahempaakin kuin yh-vanhemmat jotka syystä tai toisesta joutuu turvautumaan valtion avustukseen elättääkseen lapsensa! Ja jos se niin v*****aa siltikin, niin muuttakaa kuuhun, ei jäädä kaipaamaan :)
Mulle alko riittään jokapäiväset ryyppäämiset ja väkivaltaset kohtaukset, viimenen niitti oli kun mies oli jättäny yhteisiä laskuja maksamatta ja pimittäny tästä multa tiedon, kämppä meni alta.
Pakkohan siinä oli ottaa lainaa ja maksaa ittensä ja lapsi kuiville miehen aiheuttamasta p**kasta kun mies oli onnistunu vielä omat säästöni vetään nesteenä kropasta!Tuskin tuun näkeen enään niitä rahoja..
Mutta heti tuntu paremmalta, tuntuu että vihdoin alkaa saamaan oman elämänsä takaisin kaiken sen jälkeen.
No uhkailua on tullut sieltä päästä kerran jos toisenkin, sinänsä kun se mun vika on että kaivo ittelleen ja perheelleen kuoppaa ja kuvittelee jotenkin että tollanen äijä pitäis takasin vielä ottaa hoh hoh.
Joskus on osannu järkevästikkin keskustella ja kertoo ikävöivänsä poikaa ketä on kerennyt hurjat 2 kertaa näkemään koko aikana vaikka samassa kaupungissa asuu, mahtaa olla kova ikävä joo.
Oon koittanu yrittää sitä tajuamaan miten tärkeää tapaamiset olis pojalle(täytti juuri 1v.) kun on tuossa iässä vielä, tekee ohareita jatkuvasti ja ei vastaa puheluihin..
Mun puolelta peli on nyt vihelletty poikki, en jaksa yrittää edes enään tollasen säälittävän luuserin takia
mikä valehtelee sen kun kerkee.
Kukaan lapsi ei ansaitse tuollaista isää!
Ja rankkaahan se on kasvattaa yksin lasta, varsinkin kun vielä niin pieni ja tarvitsee huomiota enemmän.
Rankkaa on toki myös taloudellisesti, ei ne tuet oikeesti niin huimaavia ole vuokran muiden pakollisten laskujen jälkeen, mutta ollaan selvitty..
Ja ei en ole edes työtön, työpaikka odottaa, tosin toiselle paikkakunnalla jotenka lähempää olisi töitä löydettävä 2kk sisällä kun poika pääsee hoitopaikkaan.
Kertaakaan ei ole isä ostanut pojalleen mitään(eikä myöskään yhdessä olomme aikana) tai muuten rahallisesti avustanut enkä ole ikinä mitään pyytänytkään.En saa edes elatusmaksuja.
Talous pyöri jo aikaisemminkin hyvin vain mun ansiosta.
Tavallaan yh-äitiys ei ollut kokonaan oma valintani,(mies ne ratkasevat valintansa teki), mutta minä se kuitenkin lähdin pojan kanssa. Ja ehdottomasti parempi näin kuin pilata oma elämänsä ja pojan sellasen ihmisen kanssa.
Alkaa ärsyttää kaikki ne hvetin älykääpiöt ketkä marisee yksinhuoltajista täällä valtion loisina ja työttöminä juoppoina saa ihan luvan kanssa tulla mariseen naaman eteen, te olette säälittävää porukkaa.
Te olette niitä yhteiskunnan pellejä! Teidänlaisille marmattajille on saunan takana rutkasti tilaa :)
Tästä maasta löytyy jotain paljon pahempaakin kuin yh-vanhemmat jotka syystä tai toisesta joutuu turvautumaan valtion avustukseen elättääkseen lapsensa! Ja jos se niin v*****aa siltikin, niin muuttakaa kuuhun, ei jäädä kaipaamaan :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Turhaan valitat...
Elämä on :)))
Ap ei valittanut. Tällä palstalla valittavat vain katkerat etäisät. Jokainen "yhärit on juoppoloisia"-virttä veisaavista narisijoista on etäisukki joka ei pääse yli siitä että vaimo otti ja lähti.
Älkää hyvät ihmiset antako näiden ihmisten asenteen tarttua itseenne. Antakaa valittajien valittaa, jos se tuo heille paremman mielen. Ihmeellistähän se on, miten ja mistä nämä ihmiset jaksavat tästä(kin) asiasta kimmastua. On todellakin lukemattomia muita rahareikiä, joihin meidän yhteisiä verorahoja syydetään. Ja sanoisinko, että nämä pienet yh-tuet eivät ole yksi niistä turhimmista, vaan menevät todellakin yhteiskunnan tuleville veronmaksajien kasvattamiseen.
Itse olen samassa tilanteessa, kuin ap. Lapseni isä on lapsen syntymästä saakka elänyt omaa elämäänsä, omia matkoja, ryyppäämistä ja välillä on ollut kans raivareita. Lapsen olen hoitanut minä, kantanut taloudellisenkin vastuun yksin. Katson myös paremmaksi lähteä suhteesta. Olen hyvässä työssä ja pärjäämme minun palkallani ihan hyvin. Ja joo, niin tässä on pärjätty koko ajan, nyt on vain yksi elätettävä vähemmän. Katsotaan nyt, osallistuuko isä tulevaisuudessa millään tavalla lapsen elättämiseen tai kasvattamiseen. Mitään en aijo pyytää, jos aikuinen ihminen ei itse ymmärrä kantaa vastuutaan.
Nämä mollaajat ja vouhottajat täällä voivan ihan yhtä suurella todennäköisyydellä joutua jonain päivänä itse samaan tilanteeseen. Olivat sitten isiä tai äitejä. Elämä ei aina mene käsikirjoitusten mukaan, vaikka sen kuinka hyvin valmistelisit ja suunnittelisit. Näin se valitettavasti on. Elämä opettaa!!!
Juu, ja katsoin kyllä tarkkaan, kenen kanssa lapseni teen, ettei siihen kannata kommenttia tuhlata. Mutta isäntäpä huomasi, ettei se perhe-elämä yöheräämisineen, vastuineen ja muineen ollutkaan sitä, mitä hän luuli sen olevat. On jopa sanonut, ettei tämä ole sitä elämää, mitä hän haluaa elää... Elämän pitäisi olla samanlaista huoletonta häiläämistä, kuin teinivuosina kun äiti piti huolta kaikesta.
Nautitaan me yhteiskunnan luopiot (YH:t) näistä ihanista naperoista ja siitä, että meillä rauha ja hyvä olla oman katon alla. Ja minä ainakin nostan hattua kaikille yh-äideille ja iskille (sekä myös kokonaisille perheille, jotka kunnialla kasvattavat lapsensa maailmalle). Se on rankkaa, mutta palkitsevaa työtä. Hyvää jatkoa myös valittajille, teillä on se ilmeisesti se ihmeellinen taito saada elämässä kaikki onnistumaan juuri niin kuin sen kuuluukin mennä. Olkaa siitä onnellisia joka ikinen päivä!
Heh juu ei tämä mitään valittamista ollutkaan, lähinnä avautumista, mutta jotkut sentään huomasi :)
Ja niinkuin edellinen sen sanoi: otetaan ilo irti elämästä ja nautitaan ajasta lastemme kanssa! Oma suhteeni poikaani parani huomattavasti sen jälkeen kun kahdestaan opettelimme elämään ja asumaan, mutta mitään en vaihtaisi edelleenkään!
Ja edelliselle voimia! Miten onkaan vastuuntunnoton ja urpo tapaus myös sinun kohdallesi tullut..
Tiedän ja ymmärrän kaiken tuon!
Ja pitäisiköhän valittajien perustaa ihan oma palstansa tänne suomi.24:n että voisivat järkevät ja normaalit ihmiset keskustella täällä ihan vapaasti? :D