Naimisiin menossa

Puolisoiden velat ja vastuu toisen puolison veloista
Avioliiton aikana kumpikin puoliso vastaa itse yksin tekemästään velasta. Puoliso ei myöskään joudu avioliiton purkautumisen jälkeen vastuuseen sellaisesta velasta, jonka toinen puoliso on yksin tehnyt. Puolisot voivat kuitenkin halutessaan ottaa yhdessä velkaa. Puolisot vastaavat yhdessä myös sellaisesta velasta, jonka toinen puoliso on yksin tehnyt perheen elatusta varten (esim. puoliso on ostanut ruokatavaroita tai tarpeellisia huonekaluja velaksi).

Puolisoiden omaisuus
Avioliiton solmiminen ei aiheuta muutoksia puolisoiden omistussuhteisiin. Se omaisuus, joka puolisolle kuuluu avioliittoa solmittaessa, jää avioliiton solmimisen jälkeenkin hänen omaisuudekseen. Samoin omaisuus, jonka puoliso hankkii avioliiton aikana tai saa perintönä taikka lahjana, on yksin hänen omaisuuttaan.

Puolisot voivat kuitenkin hankkia omaisuutta myös yhteiseen omistukseen, esimerkiksi ostamalla yhteisesti asunto-osakkeet ja maksamalla kauppahinnan puoliksi omista varoistaan.

Avioehtosopimus
Puolisot voivat joko ennen avioliiton solmimista tai avioliiton aikana tehdä avioehtosopimuksen. Avioehtosopimuksessa puolisot voivat sopia, ettei puolisoiden omaisuutta avioliiton purkauduttua jaeta tasan, vaan että esimerkiksi kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa itsellään. Avioehtosopimuksessa voidaan myös sopia siitä, että tietty omaisuus, esimerkiksi toisen perimä maatila, jää jaon ulkopuolelle.

Avioehtosopimus tehdään kirjallisesti. Se päivätään ja allekirjoitetaan. Lisäksi kahden esteettömän henkilön on todistettava se oikeaksi. Avioehtosopimus tulee voimaan, kun se on rekisteröity maistraatissa. Avioehtosopimuksen voi toimittaa rekisteröitäväksi mihin tahansa maistraattiin.

Avioehtosopimus saattaa olla varsin monimutkainen sopimus. Avioehtosopimuksen tekemistä harkittaessa on aiheellista kääntyä asianajajan, valtion oikeusaputoimiston tai muun asiantuntevan lakimiehen puoleen.

Yhteisen asunnon ja asuntoirtaimiston suoja

Omaisuus ja velat


Avioliitto ei aiheuta muutoksia puolisoiden omistus tai velkasuhteisiin. Kummallakin puolisolla on oma omaisuutensa ja velkansa. Omaisuus, joka on ollut ennen avioliittoa tai tullut avioliiton aikana hänelle , on hänen yksityistä omaisuutta. Myöskään toisen puolison veloista ei ole yleistä velkavastuuta elleivät puolisot ole ottaneet yhteistä lainaa. Eli pääsääntöisesti puolisoiden omaisuus on erillistä (AL 34§).Näin ollen aviopuolisot voivat tehdä erinäisiä varallisuusoikeudellisia sopimuksia. On kuitenkin hyvin yleistä, että puolisoilla on yhteistä omaisuutta ja velkaa, esimerkiksi asuntolaina yhteiseen asuntoon. Irtain omaisuus, jota ei voi osoittaa kenellekään, katsotaan yhteiseksi omaisuudeksi.

Omistus määräytyy nimiperiaatteen mukaan, ellei muuta näytetä eli omaisuuden katsotaan kuuluvan sille puolisolle, jonka nimiin se on hankittu. Nimiperiaatteen takia onkin tärkeää, että sen puolison nimiin merkitään omaisuus, jonka varoin omaisuus on hankittu. Avioliitossa puoliso saa myös myydä omaa omaisuuttaan, kuitenkin tietyin rajoituksin (AL 36-39 §).

Puolisoiden velat ovat myös erillisiä eli puoliso vastaa yksin tehdystä velasta henkilökohtaisesti tapahtui velanotto sitten ennen avioliittoa tai avioliiton aikana. Yhteisesti tehdystä velasta puolisot vastaavat yhteisvastuullisesti. Yhteistä velkaa on myös perheen elatusta varten tehty velka. Perheen elatukseen on luettava esimerkiksi asumiskulut, vaatetuskulut ja ruokakulut ja mitä kummankin puolison henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämiseksi tarvitaan.

Jos toinen puolisoista laiminlyö velvollisuuttaan osallistua perheen elatukseen hänet voidaan velvoittaa suorittamaan toiselle puolisolle elatusapua.(AL 47 §) Puolisoilla on kuitenkin avio-oikeus toisen omaisuuteen jos muuta ei ole esimerkiksi avioehtosopimuksella sovittu tai määrätty. Avioliiton purkauduttua avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan tasan. Puolisoilla voi tietenkin olla avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta, jota ei jaeta. Tällaista omaisuutta on esimerkiksi testamentilla tai lahjoituksella saatua omaisuutta, joka luovuttajan määräyksestä jää avio-oikeuden ulkopuolelle.

Avioehdolla puolisot voivat sopia avio-oikeuden poistamisesta kokonaan tai osittain, yksi- tai molemminpuolisesti. Sopimuksen määräykset voivat kohdistua omaisuustyyppiin, saantotapaan tai yksilöityyn omaisuuteen esimerkiksi johonkin tiettyyn esineeseen. Avioehtosopimus on tehtävä kirjallisesti, päivättävä ja sillä on oltava kaksi esteetöntä todistajaa. Avioehtosopimus tulee voimaan, kun se on rekisteröity tuomioistuimeen.

Saitpa todella kuin oppikirjasta yleispätevän vastauksen. Huomautan lyhyesti, että miehesi velat otetaan osituksessa ensin pois hänen omaisuudestaan, eli et suinkaan saa puolta hänen omaisuudestaan.
Veloilla vähennetystä netosta voisit saada avio-oikeutesi perusteella puolet, mutta vain jos olet itse täysin varaton. Lohdullista on se, että miehesi ollessa ylivelkainen, niin hänen varallisuutensa negatiivisia velkoja ei huomioida, eli sinä et joudu niistä vastuuseen.

Koti Juristin laveasta (ja osin epätäsmällisestä) vastauksesta ehkä on punaista lankaa vaikea löytää. Yritänpä oleellisen sinulle esittää.

Miehesi velka on avioliiton solmittuannekin hänen velkaansa; sinulta sitä ei voida periä. Samoin sinun velkasi ovat sinun. Omaisuuden osalta pätee sama: miehen omaisuus, ennen avioliittoa omistettu ja avioliiton aikana hankittu/saatu on hänen, samoin kuin sinun omaisuutesi on sinun. Avioliiton aikana yhdessä yhteiseen lukuun hankittu omaisuus on yhteistä ja sen omistussuhde, ellei muuta osoiteta, on fifty-fifty.

Ellei avioehdosta tai testamentilla/lahjana saadun omaisuuden saantoasiakirjan ehdosta muuta johdu, teillä on puolin ja toisin avio-oikeus kaikkeen toistenne omaisuuteen. Avioliiton aikana avio-oikeudella ei suurempaa merkitystä ole; merkitys realisoituu avioliiton päättyessä toimitettavassa omaisuuden osituksessa. Osituksessa velalla on oleellinen merkitys, koska netto-omaisuus puolitetaan. Vähemmän omistava mutta velaton puoliso voi tällöin olla tasingonantovelvollinen paljon omistavalle mutta velkaiselle puolisolle.

Osituksessa lähtökohtaisesti kumpaisenkin velat katetaan hänen varoillaan (varat miinus velat = nettovarat). Ylivelkaisen osalta tulos on 0 (ei siis miinusmerkkinen). Nettovarat lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella, jolloin saadaan AVIO-OSA. Se osapuoli, jonka netto on avio-osaa suurempi, antaa erotuksen suuruisen TASINGON vähemmän omistavalle, jolloin kumpaisenkin netto on yhtäläinen eli avio-osan suuruinen.

Esimerkki:
M varat 100.000, velat 90.000, netto = 10.000
N varat 20.000, velat 0, netto = 20.000

A. Ei avioehtoa, OSITUS:
Avio-osa on (10.000 20.000) : 2 = 15.000
M pitää varansa 100.000, vastaa veloistaan 90.000, saa N:ltä tasinkona 5.000
N pitää varansa 20.000, antaa M:lle tasinkoa 5.000

B. Avioehto (molemminpuolinen, täydellinen), EROTTELU:
M pitää varansa 100.000 ja vastaa veloistaan 90.000
N pitää varansa 20.000 (ei tasinkoa)