niin. otsikko kertoo melkein kaiken tilanteestani, vaikka se tuskin ketään pahemmin kiinnostaakaan. oonhan vaan yks epätoivonen teini täällä muiden joukossa, jota kukaan ei tunne. yksi nimimerkki vaan. ehkä se on vaan hyvä niin, voin purkaa sydäntäni ihan rauhassa, lukekoon sitten kukaan tai ei.
masennus. miksen osaa nauttia elämästä? miksen osaa olla onnellinen? mikä mussa on vikana? maailmassa miljoonat ihmiset antais mitä vaan saadakseen olla minä. oonko tosiaan näin itsekeskeinen? mullahan on kaikkea. ihmisiä jotka välittää, pari ystävää, katto pään päällä, ruokaa, puhdasta vettä... asioita, joita tulee pidettyä itsestäänselvyytenä. käsittämätöntä.
tuntuu, kuin olisin tyhjä sisältä, kuin olisin kuollut. niin, se tärkein asia puuttuu. en osaa rakastaa, joten ei kukaan voi minuakaan rakastaa. vai voisiko? miksi kukaan rakastaisi sellaista ihmistä, joka ei osaa muita rakastaa? jos joku antaisi mahdollisuuden, ehkä minäkin oppisin joskus. kunpa nuoruuteni olisi jo takana... tai jos mua ei olisi olemassa.... mutta kun on. *huokaus*
masennus. miksen osaa nauttia elämästä? miksen osaa olla onnellinen? mikä mussa on vikana? maailmassa miljoonat ihmiset antais mitä vaan saadakseen olla minä. oonko tosiaan näin itsekeskeinen? mullahan on kaikkea. ihmisiä jotka välittää, pari ystävää, katto pään päällä, ruokaa, puhdasta vettä... asioita, joita tulee pidettyä itsestäänselvyytenä. käsittämätöntä.
tuntuu, kuin olisin tyhjä sisältä, kuin olisin kuollut. niin, se tärkein asia puuttuu. en osaa rakastaa, joten ei kukaan voi minuakaan rakastaa. vai voisiko? miksi kukaan rakastaisi sellaista ihmistä, joka ei osaa muita rakastaa? jos joku antaisi mahdollisuuden, ehkä minäkin oppisin joskus. kunpa nuoruuteni olisi jo takana... tai jos mua ei olisi olemassa.... mutta kun on. *huokaus*
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuin päästäni olisit nuo sanat ottanut.
Mutta pitää jaksaa yrittää!!
Itsellänikin tuntuu tuolta usein,
ja minä en sentään enää ihan mikään
teini-ikäinen kuitenkaan ole.
Jaksa nyt tsempata, vaikka tämä
kuulostaakin TOSI turhalta/normaalilta
neuvolta ja tuntuu et ei jaksais.
Ajattele vaikka niin, että sitten
kun olet kuolinvuoteella ja JOS
olisikin käynyt niin, että et olisi
elämässäsi saavuttanut kaikkea haluamaasi,
niin olet silti elänyt elämän.
Eikö se ole jo aika saavutus sinäänsä?
Minä ainakin teen niin, ja toivoisin
että sinä sekä muutkin jotka tuntevat
kuten sinä, kuten minäkin joskus,
eläisivät elämäänsä.
Ottaisivat mitä elämä antaa.
Eivätkä luovuttaisi vaikka
olisi kuinka vaikeaa.
Tälläistä tekstiä olisin itsekin
tarvinnut joskus 2-4 vuotta sitten.
Minun piti itse tajuta se,
hyvä että tajusin ajoissa.
Mieti vaikka mitä kaikkea hyvää
elämässäsi on. Niin kuin itse sanoit:
ystäviä, perhe, katto pään päällä jne...
Rakkauttakin löytyy yleensä juuri
silloin kuin sitä vähiten odottaa.
Hyvää loppuelämäsi ensimmäistä
päivää sinulle ja muillekin.
"Rakkauttakin löytyy yleensä juuri
silloin kuin sitä vähiten odottaa."
niin, sen osaan arvata. mutta miten voisin olla odottamatta? en jaksa odottaa, mutten malta olla odottamatta, en millään.
joka päivä sitä odottaa jotain parempaa, mutta elämä vaan kulkee eteenpäin, ja kohta pelottaa etten tosiaan tajua elää.
mulla taas on sellanen tilanne että mä en oikeen tiedä jaksanko mä rakastaa.. mä oon todella onnellisessa parisuhteessa,mut mä en tiiä mikä mulla on.. onko mussa joku vikana? mistä mä tiedän että rakastanko mä nyt..? joo ei liittyny sun asiaan mitenkäänn
älkää ajatelko aina miks kukaa ei rakasta mua! eläkää tätä päivää! ajatelkaa huomenna se oikea kävelee mun luokse ja siihen mä sit rakastun!
koita jaksaa!
Mulla oli aivan samanlaista tässä joskus mutta se meni ohi... toivottavasti piristyisit ja tulisit masennuksen onkalosta ulos..:)