Wicca vai ei?

Toivottavasti joku jaksaa lukea, paljon tyhmiä ja vähemmän tyhmiä kysymyksiä luvassa. :D

Tunnen olevani hiukan eksyksissä itseni kanssa, ja pelkään lokeroida itseäni mihinkään kuppikuntaan. Wiccalaisuudesta luin ekoja kertoja joskus muutamia vuosia sitten, sillon kun olin pikemminkin varhaisteini ja eksyksissä oikeastaan kaikesta - koulupaikkaa ei tahtonut löytyä eikä oikeastaan kavereitakaan, puhumattakaan seurustelusta. Siihen kun lisätään, että aloin tuntea vetoa luonnonuskontoihin, joita tunnutaan pidettävän täytenä humpuukina, ajattelin jättää asian siihen ja antaa ajatuksen muhia itsekseen.

Nyt, kieltämättä osakseen internetin kautta, löysin sitten muutamia sivustoja joista yritin ettiä tietoa nimenomaan wiccalaisuudesta ja luonnonuskonnoista ylipäänsä, ja yritin etsiä kirjastostakin (valitettavasti tuloksetta, jostain syystä ei löytynyt yhtä ainoaa kirjaa kyseisestä aiheesta, ei edes englanniksi), aloin taas huomata kiinnostuksen heräilevän aihetta kohtaan.

En uskalla nimetä itseäni wicaksi, se kuulostais jotenkin tekopyhältä keksiä ykskaks olevansakin wicca vaikka tähän saakka olenkin pitänyt itseäni ateistina, joka uskoo ehkä joihinkin asioihin joihin kaikki muut ateistit ei ehkä uskois. En koe kristinuskon Jumalaa muuksi kuin julman mielikuvituksen tuotteeksi, mutta ulkona luonnossa koen joskus selkeästi sen, miten elävää kaikki on. Joskus tuo tunne tulee jopa kivistä, joita pitelen kädessäni. Jumalusko muutoinkin tuntuu aika ajoin hiukan vieraalta, ehkä pelottavaltakin, ovathan jumalat kuitenkin niin paljon voimakkaampia kuin ihminen. Ehkä tuo "jumalan pelko" on jotain jälkiseurausta kristinuskosta, en tiedä.

Sitten kysyisin, onko wicca välttämättä noita? Lueskelin varjojenkirja.com-sivustolta joitain noidan kuvauksia, eikä ne sinällään vaikuta pelottavan kaukaisilta, mutta koen itseni niin pieneksi ja voimattomaksi että tuskin olisin kyvykäs siihenkään. Ja kuuluvatko kaikki riitit ja muut menot wiccalaisuuteen niin tiiviisti, että en voi kutsua itseäni wicaksi, ellen suorita niitä tasaisin väliajoin? Myönnän heikkouteni, mutta tuntuis jotenkin hiukan häiritsevältä toimittaa riittejä samaan aikaan, kun esimerkiksi poikaystäväni on kotona (pienessä yksiössä ei hirveästi pääse pakoon toiseen huoneeseenkaan) ja näin kaupungissa on turha kuvitellakaan menevänsä mihinkään ulos kimpsujen ja kampsujen kanssa. Ehkä toisen ollessa poissa kotoa se vois olla mahdollista, mutta hiukan jännittäis tunnustaa toiselle että kuuluisin niinkin erikoiseen uskoon. Hän on siis ateisti, täysin - uskoo kuitenkin paranormaaleihin ilmiöihin, esimerkiksi telekinesiaan ja poltergeisteihin (tää tuli mulle yllätyksenä, aattelin että tuo kuuluu niihin jotka ei usko mihinkään mitä ei tiede ole todistanut).

Osa oli varmaan typeriä kysymyksiä, mutta koittakaa olla kärsivällisiä. :D Tahtoisin rehellisiä vastauksia joltakin joka on asiaan enemmän perehtynyt (noh, ainakin enemmän kuin minä). Ja jos vielä joku viittis vihjasta mistä sais luettua aiheesta lisää, tai miten vois saada käsiin kyseistä aihetta koskevaa kirjallisuutta - mielellään suomenkielistä mutta englantikin menee siinä ja siinä.