Joku kirjoitti ikäänkuin vaatien: Kirjoita meille runo!
Miten minä sen tekisin? No, sanoista se puno!
Josko kirjoittaisin mä kesästä, joka niin oli kuuma ja kuiva
taitais monien palstalaistenkin olla mieli kovin nuiva
Siispä kirjoitankin sateesta, joka lopultakin saapui
tuli syöksyvirtoine trombeineen ja metsääkin laajalti kaatoi
Mikä mahtoi olla mieli ukkosen kun kovin paukuen raatoi
taisi olla itse akkaneen, joka ukkonsa töihin saattoi?
Taisi kuvassa olla myös Esterí, tuo sadepisarain tyttö
joka ukkosen rytistellessä, kysyi itseltänsä - nytkö?
Miten minä sen tekisin? No, sanoista se puno!
Josko kirjoittaisin mä kesästä, joka niin oli kuuma ja kuiva
taitais monien palstalaistenkin olla mieli kovin nuiva
Siispä kirjoitankin sateesta, joka lopultakin saapui
tuli syöksyvirtoine trombeineen ja metsääkin laajalti kaatoi
Mikä mahtoi olla mieli ukkosen kun kovin paukuen raatoi
taisi olla itse akkaneen, joka ukkonsa töihin saattoi?
Taisi kuvassa olla myös Esterí, tuo sadepisarain tyttö
joka ukkosen rytistellessä, kysyi itseltänsä - nytkö?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olipa hyvä, että joku ampui runosuonesi puhki. Nythän se pulppuaa vaivattomasti kuin mikä.
Käskien ei laula kukko
eikä runoon pysty joka ukko
sanoja säkeiksi taivuttamaan
lukijoita ihastukseen vaivuttamaan.
Naisetko vain runoilee
sanoja säkeihin muotoilee
siihen pystyy mieskin kyllä
vai eikö aina rohkeus yllä ?
ja niin itte Ruune! Ihan hyvää tekee lukea rankan urakan jälkeen. Pyssyllä sentään saa runosuonet auki, ja ihan paineella ne tulee sieltä :DDDDDDD
Eihän nyt sentään saa jättää kuivumaan lähdettä !
Oman äidin rautapata
ruokia nähnyt varmaan sata.
On käytössäni on mulla nyt
siihen olen niin mieltynyt.
Muistot mieleeni nyt palaa
olkoot lihaa taikka kalaa.
Maistui äidin ruoka tuo
kodikkuuttakin hän luo.
Vieläkin on elämääni
jäänyt äidin lauluääni.
Kun hän essu eessään hääri
kaalikääryleitä meille kääri.
Isän tullessa kotiin illoin
pöydän katoin minä silloin.
Äiti vadit pöytään laittoi
että meille ruoka maittoi!
Nuoren tytön unelmissa
malli kodin oli varhain.
Minullakin aatoksissa
ateria oli tehdä parhain.
Hennot kauniit unelmat
unholaan ei suostuneet.
Padan sivut pulleat
ei yhtään ole ruostuneet:D
Jälkipolven kääryleitä
sain minä juuri maistaa.
Osaahan tytöt minullakin
kaikenlaista paistaa!