Kuulisin mielelläni tuoretta tietoa ja kokemuksia kriisiperheenä toimimisesta.
Miten asiat käytännössä toimivat? Vaaditaanko joku erityiskoulutus? Itse olen hoitoalan ihmisiä ja hoidan tällä hetkellä omia lapsiani kotona, Tarkoitus on jatkaa kotona oloa joka ilmeisesti on vaatimuksena kriisiperheenä toimimiselle?Onko sijoitettavien lapsien ikää mahdollista rajata? Näkisin perheemme vauvojen ja pienten lasten sijoituspaikkana. Kriisisijoitukset ovat ymmärtääkseni lyhytaikaisia?
Miten asiat käytännössä toimivat? Vaaditaanko joku erityiskoulutus? Itse olen hoitoalan ihmisiä ja hoidan tällä hetkellä omia lapsiani kotona, Tarkoitus on jatkaa kotona oloa joka ilmeisesti on vaatimuksena kriisiperheenä toimimiselle?Onko sijoitettavien lapsien ikää mahdollista rajata? Näkisin perheemme vauvojen ja pienten lasten sijoituspaikkana. Kriisisijoitukset ovat ymmärtääkseni lyhytaikaisia?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Minulla ei itsellä ole henk.koht. kokemusta kriisiperheenä tomimisesta, mutta tuttavani perhe toimi tällaisena joitakin vuosia. Hänen omat lapsensa olivat jo "isoja", eli 5-luokkalaisita ylöspäin. Hän snaoi että työ oli äärimmäisen raskasta, mutta myös antoisaa. Toisaalta hän ei koskaan suosittele kriisiperheeksi ryhtymistä perheille, jossa omat lapset ovat vielä pieniä... Pienille lapsille on liian kova rasite alati vaihtuvat lapset: aina kun ehdit johonkin lapsiat tottumaan, hän jo lähtee pois ja uusi, jälleen yhtä hämmentynyt ja epätoivoinen lapsi/lapsia saapuu paikalle. Ymmärräthän, että etenkin kiireellisen huostaanoton kokeneet lapset (joita siis kriisiperheeseen juuri tulee) ovat todellakin shokissa. Kaikki heidän ympärillään on muuttunut. Oirehdinta on usein varsin rajua. Miten omat lapsesi kestävät tämän? Entä sen, että huomiotasi kaipaavatkin nyt ensisijaisesti nämä pienet särjetyt lapset? Tuttavani mukaan työ oli erityisen raskasta juuri siksi, ettei lasten eheytymisestä juuri päässyt nauttimaan: juuri kun lapsi osoitti hieman toipumisen merkkejä, hänet jo siirrettiinkin toiseen sijaisperheeseen...
Oletko sen sijaan pohtinut että voisit ryhtyä vauvojen sijaishoitajaksi? Tarkoitan vauvoja, joiden biologiset vanhemmat pohtivat antavatko lapsensa adoptoitaviksi. Tällöin vauva viettää harkinta-ajan, eli kaksi kuukautta, sinun kodissasi, josta sitten siirtyy joko adoptoitavaksi, sijaiskotiin tai joskus jopa biologisille vanhemmilleen. Tällainen asetelma voisi olla hieman vähemmän kurmittavat omille lapsillesi, sillä toisin kuin kriisisijoituksissa, näitä vauvoja ei tuoda kotiisi klo 2.00 aamuyöllä.
Hieno että haluat auttaa! Muistathan kuitenkin huolehtia ennen kaikkea omasta ja lastesi hyvinvoinnista. Onko poissuljettu vaihtoehto ottaa lasta tai vaikkapa kahta pikäaikaiseen sijoitukseen? Kaikki sijoitukset tehdään toistaiseksi, mutta lähtökohtaisesti pitkäaikaisissa sijoituksissa ei ole niin hurjaa vaihtuvuutta, joka voi vaikuttaa negatiivisesti omien lastesi perusturvallisuuteen. Minullakin on pienet lapset ja toimimmekin sijaisperheenä yhdelle lapselle.
Ja unohtui vielä lisätä, että ei vaadita erityistä koulutusta ja lasten ikään saa itse vaikuttaa. Käytännössä voit esim. ottaa vastaan halutessasi vain 0-3 vuotiaita lapsia. Usein kriisisjoitukseen tulevat lapset ovat luonasi vain joitakin viikkoja, mutta joku saattaa olla pitkäänkin (esim. vuoden) erilaisten byrokraattisten kiemuroiden vuoksi.
terkuin edellinen vastaaja
Kriisityö on paikkakunta kohtaisesti hyvin erilaista. Erot ovat todella suuret, kuten myös kriisiajat.
Jos asia kiinnostaa, niin kannattaa ottaa yhteyttä sen paikkakunnan työntekijöihin, jossa haluat hommaa tehdä. heiltä saa lisätietoa mitä homma on ja mitä siinä vaaditaan. Sellaisia yleisiä suuntaviivauksia.
Monet kunnat vaativat nykyisin Pride-koulutuksen. Sitten vaan sinne ja vasta sen jälkeen voi päättää alkaako vai ei:)
Kriisin hyvä puoli on se, että sen voi lopettaa lapsen lähdettyä. Eli toisin kuin pitkäsijoitus, tämä ei ole elinkautinen. Huono puoli on , että tähän jää koukkuun:)
Työ on rankkaa, tässä saa lapsen kriisissä, mutta sen lisäksi myös biovanhemmat kriisissä. Ja kun asiat alkavat lutviutua, molemmat lähtevät ja homma alkaa alusta. Elämä on siis pelkkää kriisiä.
Oma lukunsa sitten ovat ne kyyneleet, joita vuodatetaan, kun ero on edessä.
Mutta kysele ensin viranomaisilta, niin voin kommentoida sitten lisää:)
kiitos vastauksista! Ne herättivät paljon ajatuksia, mutta uskalsin silti ottaa askeleen eteenpäin..
Kuulen mielelläni lisää kokemuksia! Onko Pride- koulutuksen jälkeen, kellään tullut tunne että tää ei ookkaan meidän juttu?
Perheemme on toiminut kriisiperheenä vuosia, lapsiakin on tullut ja mennyt siis useita perheemme kautta omaan kotiin takaisin ja toiset taas jatkaneet pitkäaikaiseen perheeseen, miten milloinkin, tapauskohtaisesti. Kun aloitimme kriisiperheenä, omista kolmesta lapsesta vielä kaksi oli alle kouluikäisiä. Nyt enää yksi lapsistamme on alle kouluikäinen. Meillä on ollut myös pitkäaikaissijoitettu, mutta ehdottomasti meidän perheelle ainakin sopii paremmin tämä lyhytaikaisesti sijaisperheenä toimiminen. Toki on aivan sattumaa, millainen lapsi ja millaisista oloista sitten kulloinkin päivystäessämme tulee, sitähän ei muutoin voi määritellä, kuin juuri ikäjakaumaa. On hyväksi todettu, että sijaislapsen tulee olla ainakin vuoden nuorempi kuin oma pienin, jos samaa sukupuolta, toista sukupuolta oleva voi olla suunnilleen samanikäinenkin oman pienimmän kanssa. Näin mahdolliset ristiriidat ja ongelmat voi jollain tavalla minimoida. Toki ikäerokaan ei aina toimi, joskus kaikki sujuu mallikkaasti vaikka olisi samanikäinen kuin oma lapsi tai sitten mikään ei tunnu sujuvan.. Oman perheen jaksamisen kannalta on hyvä pitää sijoitusten välissä pitkiä lomajaksoja, jolloin ei päivystetä uusia lapsosia, eikä vieraita ole sijoitettunakaan. Varsinkin jos edellinen sijoitus on kestänyt useita kuukausia ja on ollut vaikeita aikoja. Nykyään nämä kriisisijoituksetkin tuppaavat venymään, tavallinen aika meillä on ollut sijoitetulla se puoli vuotta. Toki voi olla lyhyempiäkin sijoituksia, jopa päiviä tai viikkoja. Mutta meidän kohdalle ei näin lyhyitä ole sattunut. Olemme kokeneet hyvänä asiana sen, että kun on omat lapset kaikki alle 10 vuotiaita, niin myös heille on paras, että keskitymme vain lyhyisiin sijoituksiin, kun he väsyvät joskus rajustikin ja pitkään oireileviin sijoitettuihin, on hyvä että he tietävät jonkin takarajan. He tietävät tämän olevan vain väliaikaista ja kestävätkin sen paremmin. Jos on pitkäaikaissijoitettu, joka oireilee pahasti ja on monenlaista ongelmaa, mikä nykyään hyvin tavallista, täytyy kehoittaa omia pieniä vain kestämään. Ja mitenkäs sen sitten selität heille, että tämä nyt on vaan äidin työ, ja koettakaa sietää?? On kuitenkin kyse ihan eri asiasta kuin biologisista sisaruksista. Joskus kaikki sujuu mukavasti ja luopuminen voi tuottaa myös tuskaa, mutta siihenkin on vain asennoiduttava alusta alkaen sillain, että me autamme vain sen ajan kun tarpeen ja joku muu jatkaa siitä sitten. Sekä me vanhemmat että lapsemme odottavat jokaista sijoitettua aina yhtä jännittyneenä ja otamme hänet avosylin vastaan. Ensimmäiset viikot kuluvat yleensä omien ja sijoitettujen viettäessä kuherruskuukautta, niin ettei isommatkaan tahdo kouluun malttaa mennä:)
Olemme käyneet samanlaisen pride-koulutuksen kuin yleensäkin sijaisvanhemmat ja käymme joka kuukausi myös työnohjauksessa. Joten rohkeasti vain kyselemään.
Eli onko niin, että päivystävänä kriisiperheenäkin toimiessaan pitää olla valmis siihen, että lapsi voi jäädä pidemmäksikin ajaksi? Ja miten lomat kertyvät? Ja entä kun pitää taukoa sijoituksista, onko silloin täysin vailla tuloja?
kriisiperhe on eri asia. Pitäisi ymmärtääkseni olla paikkoja 4 lapselle ja saa päivystyskorvausta olisiko n.1000,-kk ja lomapäiviä kertyy. Helsingissä ainakaan lapsia ei tuoda keskellä yötä vaan virka-aikaan.
En tiedä voiko päivystysperhe kieltäytyä tarjotuista lapsista tai rajata ikää mutta tavallisessa kriisiperheessä näin voi tehdä.
Usein kampanjoilla haetaan eri-ikäisille lapsille perheitä.Viimeisin kampaja taisi hakea koulu-ikäisille, on haettu vauvaperheitä ja perheitä leikki-ikäisille.
Itse voi myös muuttaa ikähaitaria.Toivoa että seuraava olisi vauvan jälkeen vaikka leikki-ikäinen.
Jos ryhtyy vauvaperheeksi voi olla rankkaa heräillä vuodesta toiseen öisin, kun on päivisin muutkin lapset hoidettavana, mutta voihan sitä välillä ottaa isompia lapsia.
Tavallisessa kriisiperheessä et saa rahaa jos ei ole lapsia.
Lapset voivat olla tosiaan viikosta-vuoteen. Nykyään pitäisi suunta olla selvä 4 kuukaudessa eli n. puoli vuotta pitäisi olla maksimi sijoitusaika kriisiperhessä.
Minun käsittääkseni on hyvä jos on joku alan koulutus. Kriisiperheessä yhden aikuisen on oltava kotona.
Huonoja puolia : Lapset vaativat yhden ihmisen kokonaan itselleen. Omia menoja on erittäin vaikea suunnitella kun ei tiedä kauanko sijoitus kestää,kotilomat voivat yllättäen peruuntua jne.Omassa kodissa on "avoimet ovet" jatkuvasti. Pitää sietää arvostelua jne.
Hyviä puolia: Omien kannalta on kiva että äiti on kotona ja työ on raskaudesta huolimatta antoisaa.
Meillä täällä Jyvässeudulla on jo vuosia toimittu kriisiperheenä, saahan siitä hyvät ansiot, niiden 6-7 vakituiseen sijoitetun lisäksi. Kerran sattui niin, että meille tuli kaksi levotonta varhaisnuorta, tyttö ja poika, joten otimme talossamme 3 vakituiseen asuvaa (vauvan, 4 -vuotiaan ja 6 -vuotiaan) sekä 2 -vuotiaan meillä tukilapsena lomailevan kanssamme omaan makuuhuoneeseemme nukkumaan. Ja ne levottomat kriisilapset saivat sitten oman huoneen tuolta 6 vuotiaalta. Hyvin toimi.
Vähän nuo kriisilapset kiroilivat, joka sitten tarttui joksikin aikaa vakituiseen sijoitettujen sanavarastoon, mutta kyllä se siitä karsiutui. Kävimme sitten 6 -vuotiaan kanssa viemässä nämä kriisilapset laitokseen, kun heille löytyi oma huone. On hyvä vakituistenkin nähdä, että huoneita löytyy, jos meikäläisiä alkavat vastustaa ja vaikka liikaa sukulaisiinsa kiintyä. Huoneita löytyy!
Meitä arvostetaan Jyväskylässä paljon. Meidän läpi on niinikään virrannut kymmeniä ja kymmeniä lapsia. Omat lapset ovat jo aikuisia, joten joudumme nykyään itse vähän kovemmalle tuon hoitopuolen kanssa, mutta vielä jalka nousee. Rahaa tarvitaan, koskapa maallinen mammona, kuten neliöt yms. on meille tärkeää. Lapsia lisää vaan, heitä me tarvitaan!
Ei kai tavallisessa kodissa tosiaan tarvi sentään neljälle olla paikkoja?.. Ja päivystävässä sijoitukset lyhitä, parista päivästä pariin viikkoon?
ja muillekin, että tämä kirjoitus on provo, jonka on selvästikin laatinut eräs palstan vakihäiriköistä. Hänelle ei enää riitä jatkuva katkeruutensa purkaminen oman läheisensä sijaisperhettä kohtaan, nyt hän on siis lähtenyt tällaiseen provoiluun ja mustamaalaamiskampanjaan. Tätä kirjoitusta ei kannata ottaa tosissaan, se ei ole oikean kriisiperheen vanhemman kirjoittama, vaan palstan häirikön katkera provo!!
Miksi ihmeessä sitten kirjoitat provon, jos kirjoituksesi on provo. En oikein ymmärrä?
en nimimerkillä "tiedoksi". Ja luonnollisestikin viittasin provon olevan se kirjoitus, johon kommenttini kohdistin. Joko ymmärrät paremmin?
annetaan paljon lapsia; sijoitettavia, tuki-ja kriisilapsia. Me nyt vaan ollaan parhaita ja suurimpia - ihan semmonen Serranon hassu perhe. Niin mikäs ihme se on, että meille annetaan kriisilapsia silloin kun me niitä halutaan.
Meillä on hieno lahjakas perhe ja suuren suuri talo - mitä lapsilta puuttuu? Meillä on ihan oma maailmakatsomus, johon emme halua sorkkimaan lasten sukulaisia - heidät usein ajamme pois. Jos jollakulla on suvussa tehtaan pomo tms. heille järjestämme tapaamismahdollisuuksia sekä sellaisille henkilöille, joista ei ole meille haittaa. Jos joku vanhempi vaikka uhkaa siirtää lapsensa meiltä pois, otamme hänet äkkiä kaveriksi ja ongelma on hoidettu. Muutenkin sellaiset, jotka eivät kykene (jaksa) seurata lastensa elämää sopivat meille. Muut ajetaan pois. Sillä tavoin jaksaa, vaikka lapsia olisi kymmenenkin. Eivätpä ole parveilemassa ja häiritsemässä meidän omia hienoja juttuja. On parempi, että yksi ihminen pitää kaikkia lankoja käsissään talossa ja talon ulkopuolella. Olemme hyviä! Jee.
Joo. Meillä onm paikkakunnalla yhteisöjä, jotka osallistuvat kanssamme sukulaisten karkoitukseen. On hyvä puhdistaa lapsen elinympäristö likaisista sukulaisista. Nämä yhteisötkin ehkäisevät sukulaisten parveilua lapsen elämänpiireissä. Sillä tavalla lapsesta kasvatetaan kunnon ihminen, ihan niin kuin mekinolemme - ihan primatavaraa. Vähän on pitänyt rikkoa salassapitoa, jotta nuo porukat on saatu puolelle, mutta kun ne toisaalta tuntevat meidän hienon perheen entuudestaan ja me tuodaan niille lisärahaa... Ja sosiaalitoimikin on mukana - aiankin jos uhkaamme lapsista luopumisella. Sillain se pysyy aisoissa. Kyllä lankoja pidetään loppuun saakka käsissä - suurissa hyvän ihmisen käsissä.
että näin selvästi osoitit olevasi juuri se sama katkera tajunnanvirran tilittäjä, jonka oletinkin sinun olevan. Nyt vaihdoit siis vain taktiikkaa esiintymällä valheellisesti jonakuna, joka et ole saadaksesi mustamaalata muita.
Aloittajalle vielä tiedoksi, että tämän henkilön juttuja ei kannata ottaa vakavasti, sillä hänellä ei ole omaa kokemusta sijais- tai kriisiperheenä toimimisesta. Hän vain purkaa katkeruuttaan oman läheisen lapsensa sijoituspaikkaa kohtaan, on tehnyt sitä tällä palstalla säännöllisen epäsäännöllisesti jo kuukausien ajan.
Ai, löytyikö palstalta joku, jolla on ihan samanlaisia kokemuksia, kuin meillä. No, kappas vaan. Olin luullut, ettei kukaan muu uskalla ottaa niin paljon toisten ihmisten lapsia vastuulleen kuin me. No, hyvä. Nythän me voimme olla vertaistukena toisillemme. Mikä teillä on ennätys? Kuinka monta lasta teillä on enimmillään ollut. Tekin olette varmaan toimineet samaan aikaan sijais-, tuki- ja kriisiperheenä, niinkuin mekin. Ja meillä on ollut leirikin ihan seuraavana kesänä, kun otimme kahden reri perheen pienet lapset (yhteensä 5) meille sijoitukseen. Onko teilläkin?
Mutta meillä onkin niin hyvä hoito ja olemme omistautuneet koko ajan pelkästään näille lapsille. Ehkä me saamme joskus äitienpäivämitalin tai jonkun muun kunniamerkin. Se me ansaittaisiin. Mitenkäs teillä?
Oletteko saaneet turvaistuimet mahtumaan autoihin, kun on ollut esim. 4 alle kouluikäistä ja siihen ne kaikki pienet ja isot kouluikäiset kuljetettavat ja kriisiperheistä haettavat ja tukilasten kuljetukset jne,.(huh, huh!)? Meillä on kyllä ollut vaikeuksia - mutta onhan niitä vempaimia, joilla opetetaan vaan näennäistä turvallisuudentunnetta, vai mitä?
Yhden tuttavaperheen sijaisvanhemmat keksivät laittaa lapsen tavaratilaan, kun tukilapsia haettiin eikä sitä aiottua uutta autoa saatukaan matkalta mukaan. No, kyllä se 8 vuotias siellä 80 kilometriä killui. Mitenkäs teillä?
provoilemasta? Kohtahan sinut pitää ottaa tosissaan ja ilmoittaa poliisin nettivinkin kautta sinun ja tuttavaperheesi rikoksista sijoitettuja lapsianne kohtaan. Toivoisitko ehkä sitä?
Sijoitetun lapsen vanhemmat näet laittoivat poliisit asialle. Poliisin mielestä kyseessä oli kuitenkin siinä määrin säälittävä tapaus, että jättivät ilmoittamatta. Kyllä lasten laiminlyönnistä pitää ilmoittaa poliisille jakaikesta muustakin lasten pahoivoinnista. Olen ihan samaa mieltä. Mitenkäs teillä ovat lapset voineet? Onko koskaan tarvittu poliisin apua - onko kukaan kutusunut poliisia?
ne polliisit olivat kait huomauttaneet, vaikka olivat kovin puolustelleet tuttavaperheen toimia, kun heitä säälitti. No, onhan se, kun perhe uhrautuu, ja vielä poliisit perään laitetaan. Ihan hullua, vai mitä. Kyllä nevanhemmat tekivät ihan väärin! Kunnon kansalaisten ei annata rauhassa tehdä kutsumustyötään! Tullaan siihen huuteleen.
Käsitätkö että olet ilmoittanut nyt täällä olevasi tietoinen selvistä lapseen kohdistuneista rikoksista ja hoidon laiminlyönneistä sekä heitteillejätöstä? Käsitätkö että pelleilet nyt hyvin vakavilla asioilla? Kukaan ei usko sellaista, että poliisitkin muka olisivat tietoisia siitä, että sijoitettuja lapsia kuljetetaan tavaratilaan tungettuina pitkiä matkoja, eivätkä ryhtyisi toimenpiteisiin tuollaisen asian suhteen!
Lopeta provoilusi nyt hyvän sään aikana. Muussa tapauksessa olen velvollinen ilmoittamaan eteenpäin tässä ketjussa repostelemistasi rikoksista. Ja siitä sitten voisit jo itsekin joutua ikävyyksiin.
joissain sijaisperheissä on ihan liikaa lapsia. On pahoivointia, onnettomuuksia, epätoivoa ja itkua. Omia ja suosikkeja suositaan ja vähemmän suositut kuulemma kävelevät, kun eivät auton kyytiin mahdu. Joo. Kyllä minäkin olen kuullut.
Kun on tarpeeksi syrjäinen paikka, kukaan ei näe, paljonko siellä lapsia pyörii.
Onko muilla kokemuksia?
ilmoittaa poliisille sijaisperheistä,m joissa lapsia laiminlyödään. niin minä ainakin teen. Tai voihan sitä tehdä lastensuojeluilmoituksenkin - jos vaikka vaikuttaa siltä, että kaikki sijoitetut eivät tule hoidettua tai on muuta hämäräperäistä.
Yhdessä sijaisperheessä ukko kuulemma puhaltelee savua lasten silmiin.
Voi mikä tästä ketjusta tuli, samanlaista katkeruutta on luettavissa tuolla biovanhemmissa liikaa.
Hyvä, kun joku pitää lasten puolta. On se vähän liikaa jos on 10 0-18 vuotiasta ja toimii vielä kriisi-ja tukiperheenä, vai mitä. Ja tarina ei mennyt kaikilla lapsille hyvin!
haluta keskustella niistä vähemmän hyvistä paikoista ja käytännöistä. heti aletaan haukkua kirjoittajaa. Eivät ne kaikki sijaisvanhemmat niin puhtoisia ole!
Kyllä näin tosiaan on, että täytyy olla valmis pitämään lasta sen aikaa kun tarve on. Joskus tuo aika voi olla vuodenkin tai sitten vain hetken. Tapauskohtaisesti. Lomia kertyy yhdestä kriisisijoitetusta se normaali 2 pvää/kk, mikäli lapsi ei ole useampia öitä pois kuukaudessa kriisikodista. Esimerkiksi kotilomilla. Jos on, niin lomapäiviä ei kerry. Lomat pidetään lapsen lähdettyä pois, ei mielellään kesken kriisisijoituksen. Lomapäiviltä toki saa lomakorvausta, mutta esimerkiksi me olemme lisäksi pitäneet myös omaa lomaa sijoitusten päätyttyä ja siitä ei tietenkään mitään makseta. Silti kunnon loma, varsinkin vaikean sijoituksen jälkeen, on ennenkaikkea koko omalle perheelle tärkeää, ei vain itse perhehoitajalle.
Meillä päin kaikilla sijaisperheillä voi olla vain 4 alle kouluikäistä, omat lapset ovat tässä mukana jo. Ja ilman koulutusta sijaislapsia voi olla perheessä vain tuo 4 kaiken kaikkiaan muutenkaan. Et se siitä. Ja tuossa ollaan hyvin tiukkoja määrien suhteen. Nostan kyllä hattua kaikille niille sijaisperheille, joilla tuo 4 sijoitettua, olen muutaman vuoden tätä tehnyt ja työ on haastavaa ja raskasta sijoitettujen moniongelmaisuuden vuoksi, sekä joskus myös kaiken aikaa sijoitusta ja lastensa elämää vaikeuttavien vanhempien vuoksi. Ymmärrän miksi meistä on pula, täysin. Täytyy olla tosi pitkä pinna koko perheellä, suvaitsevaisuutta, paljon hyvää tahtoa ja auttamishalua ja aikaa. Rakastakaa ihmiset lapsianne jo ennen huostaanottoa, enemmän kuin itseänne, jälkiviisas on helppo olla!
vaikka lapsi olisi huostassa. Rakkaus ei lopu.
Mutta tuossa kamalassa talossa oli 2000 -luvun alussa, sekä 2000 -kuvun puolivälin jälkeen 4 alle kouluikäistä sekä useita pieniä isoja koululaisia ja talo toimi lisäksi tuki- ja kriisiperheenä. Minusta ei todellakaan ole mikään ansio - eikä varsinkaan lasten rakastamista - että rahastaa lapsilla.
Ja koulutusta noilla vanhemmilla on huonosti, toinen on joku sekatyöhenkilö ja toinen joku kouluasteen henkilö, joka ei tietääkseni ole koskaan mihinkään työpaikkaan kelvannut.
Että te sijaisvanhemmat, rakastakaa - älkää rahastako.
te sijaisvanhemmat, älkää rahastako!
Vaikea varmaan uskoa, mutta on olemassa todella rahastavia sijaisperheitä. Ei siis laitoksia, vaan kauhujen taloja, joissa tulee ja menee kriisi- ja tukilapsia niiden lukuisten sijoitettujen lisäksi. Ja paikalla voi olla vauva, ja 3 muuta alle kouluikäistä lukuisia muita.
ja koulutus tuohon tehtävään on naurettava eli sekatyöhenkilö ja jokin aatamin aikuinen kouluasteen kansanopistossa hankittu tutkinto. Ja tuo suuresti koulutettu ei ole koskaan kelvannut kotinsa ulkopuolelle mihinkään työhön - ainakaan pitkäksi aikaa.
"Ja tuo suuresti koulutettu ei ole koskaan kelvannut kotinsa ulkopuolelle mihinkään työhön - ainakaan pitkäksi aikaa."
...ajatelleeksi, että hänellähän oli se työpaikka ja pitkäaikainen sellainen jo kotona. Miksi hänen olisi pitänyt vielä kodin ulkopuolellakin työskennellä mielestäsi? Ensin kauhistelet että perheessä on ollut mielestäsi liikaa sijoitettuja lapsia, joiden joukossa omien sanojesi mukaan alle kouluikäisiäkin runsaasti. Sitten seuraavalla hengenvedolla jo kritisoit sijaisvanhempaa siitä, että hän ei vielä kodin ulkopuolellekin mene töihin sen päätyönsä lisäksi...
Kannattaisiko sunkin vähän miettiä mitä kirjoittelet??
käytäntöä, eli sitä, että lapsia on vain sen verran tavallisilla pulliaisilla, että kykenevät käymään töissä. Ne, jotka hoitavat sijoitettuja lapsia ammatikseen saisivat kernaasti olla ammattilaisia. Todellisia lapsia varten koulutettuja ammattilaisia - ei "muka ammattilaisia".
Juu kyllä meilläkin on kohdalle osunut ns. todella hankalat vanhemmat, joille otti koville hyväksyä kriisisijoitus ja sittemmin huostaanotto. Ilmoittelivat poliisille millon mistäkin naurettavasta asiasta, valittivat sossuille koko ajan ja ottivat esimiehiin yhteyttä, aina oli jotain sanomista.Poliisihan oli vanha tuttu jo entuudestaan tälle bioperheelle, joten kynnystä yhteydenottoon ei ollut. Sikäli ymmärrän käytöksen. Oleellisinta tässä jutussa oli se, että he paikkasivat tällä omaa huonoa oloaan ja katkeruuttaan. Näinhän se valitettavan usein on. He yrittivät manipuloida lapsiaan tapaamisissakin, jotka eivät olleet valvottuja, puhumaan negatiivisia asioita meillä olostaan. Mutta kun ei, lapsista ei irronnut sitten mitään ja sekös sitten raivostutti.Ainoastaan siitä seurasi se, että lapset kertoivat jo kotimatkalla mitä vanhemmat olivat yrittäneet. Ei se että itse on laiminlyönyt lastensa hoidon riitä syyksi uskoa, että kaikki muutkin laiminlyö lastensa hoidon. Ei pidä yleistää. Ja tällä toiminnalla he tekivät hallaa ainoastaan omille lapsilleen ja aiheuttivat lisämurheita. Se ettei näe omien lastensa parasta, on minusta ihan selkeä syy miksi lapset eivät asu omassa kodissaan.
Hyväksi äidiksi tai isäksi ei opi kuitenkaan koulua käymällä. Jos niin olisi, vain meillä harvoilla olisi lapsia ylipäätään. Sijoitetut lapset tarvitsevat tavallisen kodin ja turvallisen arjen, molemmat vanhemmat tuekseen. Sillä nämä asiat heiltä usein ovat puuttuneet. Sen kyllä pystyy tarjoamaan tavallinen perhe, jolla asiat kunnossa, ihan ilman koulutusta. Ja on suotavaa, että toinen vanhemmista jää kotiin hoitamaan sijoitetun tullessa perheeseen, meillä päin se on ihan vaatimus.
mutta tarjoitankin sitä, että lähes kouluttamattomat ihmiset toimivat ammatillisena sijaisperheenä ja mm. 2 perheen lapset (yhteensä 4 pientä) sijoitetaan samaan aikaan. Sossu siinä soittaa, että pannaan se yksi pois (noin 2 kk paikalla ollut), tehdään vaihtokauppa. Mutta kun rouvan piti saada lisää liksaa, hän sanoi, että ei otamme kaikki. Eli siitä saatiin aikaiseksi pienet kaksoispojat (erimunaiset, kahdesta eri perheestä), joista se toinen kyllä aika pian menehtyi. Se ei tuon ammatillisen sijaisperheen tahtia haitannut - lapsia on mennyt ja tullut. Kuoleman jälkeen meni 2 kuukautta, kun ainakin 2 uutta oli otettu. ja sitten perhe on toiminut koko ajan kriis- ja tukiperheenä.
Tätä tarkoitan. En hyväksy tällaista kennelointia! Ja sama sossu, joa kunnassa räätälöi tämän ammatillisen sijaisperheen ko. perheelle, on vieläkin kuviossa, ja pyrkii siloittamaan kaikkea paskaa mitä tuossa paikassa tapahtuu. On varmaan paha myöntää, että paskaan meni.
Tuossa räätälöinnissä muuten - näin sossun esityksen - riitti, että ammatillisen sijaisperheen vanhemmilla on vähimmillään kokemusta lastenhoidosta. ja voin sanoa, että tuo vähäinen koulutus on näkynyt - siitä ovat joutuneet kärsimään niin lapset, kuin näinen sukulaiset. ja kaiken lisäksi ollaan niin pirun hienoja, että kasvatuksessa eivät tavalliset jutut päde, vaan esim. lapsi ei voi mennä terapiaan sukulaisten tapaamisen jälkeen, vaan hänen on rauhoituttava sitä ennen vuorokausi. Koko lapsen elinpiiri on samalla tavalla eristetty sukulaisista. ja tapaamisella pestyä takkia huuhdotaan demonstratiivisesti 10 kertaa lapsen nähden, jotta paha, huonojen ihmisten haju saadaan pois.
Onko tällainen mielestänne tervettä ja ammatillista?
se sama perhe jossa kuljetettiin lasta auton tavaratilassa ja muutenkin laiminlyödään ajoturvallisuus?
mutta lasta kuljetettiin kyllä vuosia ilman turvaistuinta sen jälkeen, kun pienin istuin jäi pieneksi. Rouvan mielestä 2 vuotiaan on paljon turvallisempaa olla ilman turvaistuinta, kuin turvaistuimessa. Ja rouvan kuntakytköksistä johtuen, emme saaneet eds muistutusta tekemällä lapselle turvaistuinta. Ilmeisesti sitä lapsimäärää ei olisi saatu kuljetettua mitenkään, jos olisi pitänyt käyttää turvaistuimia.
on saanut jostin syystä (ilmeisesti siitä, että otti aina tarvittaessa lapsia ylipaikoille samaisesta kunnasta & että hänellä oli kytköksiä kuntaan) saanut muista sijaisvanhemmista täysin poikeeavan aseman. Hän on kuin kuningatar, joka pyörittää koko sosiaalitoimea - johtoporrasta myöten. Hän kuulemma nykyisin uhkailee. "No, sitten me emme kyllä enää jaksa tämän lapsen kanssa....." Sehän ei heitä haittaa, kun aina yhden menetettyään he saavat 2 tilalle. Bisnes on bisnestä ja siinä ovat sukulaiset tiellä. paitsi sellaiset, kun tehtaan pamput kuulemma saavat erityisoikeuksia. Tai jos joku vanhempi yhtäkkiä halutaankin puolelle (ei olla sitä ennen suostuttu esim. 6 vuoteen samaan asiakassuunnitelmapalaveriin) hänelle annetaan ylimaallisia etuja esim. lapsen tapaamisen suhteen. kaikki on todella läpinälyvää ja säälittävää toisaalta, mutta sossuille näyttää kaikki menevän läpi.
Selitys on se, että tämä rouva on itse PRINSESSA.
toteamaan, että sossut eivät paljoa lapsista / lasten verkostoista välitä. Heille on ihan samantekevää, miten sijaisvanepi kohtelee lapsta / sukulaisia ja mitä siellä tapahtuu. Jos sijaisvanhempi ei sitten jossain tapauksessa olekaan ihan täysivaltainen, kukaan ei välitä!
siis tiedät sijaisperheen jotka kuskaa sijaislasta takakontissa?! Ja tiedät muistakin turvallisuusrikkomuksista tietämissäsi sijaisperheissä?!
Olet kai tehnyt rikosilmoituksen?
lapsen äiti otti yhteyttä poliisiin. Teen yleensä lastensuojeluilmoituksen, kun kuulen turvallisuus- ym. rikkomuksista sijaisperheissä / ammatillisissa perhekodeissa ja niiden välimuodoissa. Useamman olen joutunut tekmään ja niistä on ollut seurauksia!
tavaratila, mutta uskokaa tai älkää poliisi asettui sijaisperheen puolelle. Kävi kyllä antamassa varoituksen, mutta moitti kovasti lapsen äitiä, joka juuri kävi oikeutta saadakseen lapsensa kotiin (saikin kyllä) huoltajuuskiistassa tapauksen hyväksikäytöstä.
Poliisi oli todellakin sanonut, etteivät he välttämättä säälittävissä tapauksissa puutu asioihin. Mikä ihmeen säälittävä tapaus on sellainen, että sijaisperhe laiminlyö lapsen turvallisuutta?
Minkähänlaisia yhteisöjä? Jotain puita vai? Kerro toki lisää. Poliisinhan tuollaisen pitää puuttua!
kun eivät näe näköjään heidän parastaan "muka paremmassa" sijaisperheessäkään. Asenne on koko ajan sellainen, kuin itse olisivat jotakin tuomareita (oikeusoppineita) tai poliiseja, jotka päättävät mikä on hyvä ja oikein ja mikä ei. Voin sanoa, että pelottava sijaisvanhempi on pelotellut lapset niin pahasti, etteivät uskalla puhua mitään. Aiemmat, jos aikuisteuneet ko. kammottavaan toloon joutuneet nuoret ovat kertoneet tavoista, joilla lapsia siellä pelotellaan ja alistetaan.
Toisen sijaisvanhemman perustehtävä lapsista huolehtimisen sijaan on käydä taistelua ja "hajoita ja hallitse" -pelejä lasten verkostojen kanssa. Hänellä on sellainen persoonallisuus, että nauttii peleistä ja toisten alistamisesta, poliisit ja oikeuslaitos ovat hänen lempipaikkojaan.
Oma terveys kuulemma reistaa pahasti, mutta sitä pahaa oloa pitää sitten levitää ympäristöön. Hänen muistakin elämänpiireistään on koko sijoituksen ajan kantautunut varotuksia, mm. :"Juokse karkuun niin kovaa, kuin pääset! Minäkin olen joutunut hänen kiusaamisensa kohteeksi", jne. Kovaa kulissia ja "hyvän ihmisen" kuorta yrittää kovasti pitää erinnäisissä paikoissa. Hänet on alunperin palkattu, koska ainoastaan taivas on ollut rajana sille, kuinka paljon sijoitettuja, tuki- ja kriisisijoitettavia lapsia on mörsykkäänsä metsän keskelle (piiloon ihmisten suojaavilta katseilta) ottanut.
Ja huomatkaa, lasten verkostoon eli perheeseen kuuluu hyvin monanelaisa ihmisiä! Tälle sijaisvanhemmalle jostain syystä kelpaavat vain täysin tuntemattomat, joille auliisti antaa lapset ennemmin, kuin koko lasten elämän ajan kuviossa olleille turvallisille henkilöille. Ja kuinkas sitten kävikään, sijaisvanhempi? Oliko viisasta tukea niin voimakkaasti yhdessä sossujen kanssa tuntemattoman ja lasten yhteydenpitoa ja rakentaa suhdetta?
kyllä tietää, ketä kiinnostavat näin kovasti poliisi-. ja oikeuslaitos. Miten olet fiksoitunut näin kovasti näihin instansseihin. Olen kuullut, että tietyn persoonallisuuden omaavat pyöriskelevät mieluusti oikeustaloilla, nostavat oikeusjuttuja yms. Polttaako? Onko sijaisvanhempien joukossa tällaisia? Tunnetteko? Minä tunnen erään "erittäin hienon ja hyvän ihmisen". Hän on ottanut hoitaakseen ja uhrannut kaikki elämäsä päivät kyummenille ja kymmenille pilteille. Uhrautuvasti hän on pidellyt sylissään iltakauden hyljättyja lapsia, joille hänen kotinsa on katsottu paremmaksi paikaksi elää.
Suomeksi sanottuna, hän unohti kymmenien kohdalla, että pelkät seinät eivät riitä, kun itse laukottaa pitkin kylän raittia ja haluaa olla esillä siellä jos täällä. Ja kymmenet lapset lojuvat nurkissa vain yhden osittain myös poissaolevan (pitää niin paljon tehdä kotitöitä, kuten hoitaa eläimiä ja laajentaa taloa) kanssa.
epäilyttää mutta voi olla eri henkilö. Eiköhän tuokin nilkki vielä kiinni jää! pidä vain ääntä, kyllä se sieltä korkeuksista vielä tippuu ja lujaa.
Tietynlaisella persoonallisuudella varustettu sijaisvanhempi näkee omet virheensä ja tekemisensä aina muissa. Olemme viimeisen 9 vuoden aikana todenneet, että jos sijaisperheessä vaikka kuolee joku flunssan jälkitautiin, on se huonon perimän syytä. (Näin minulle kertoi Erinomaisen vanhimman tyttären kummitäti sijaisvanhemman kertoneen). Ja jos roccorouva (rosa) manipuloi lasta siten, että lapsi hokee tapaamisella aikuisen lauseita, olemmekin me ne manipuloijat.
Mene lääkäriin! Ei se poliisi ja oikeuslaitos eikä edes läheinen yhteys kansanedeustajaan auta, kun joku paikka on pipi.