Nyt kun olen kirjoittanut siitä miten nainen isketään, voiko lesbo rakastaa miestä, tyttöjen välisestä ystävyydestä sekä tunteista ja älykkyydestä, mitä on enää jäljellä? Aikaisemmin täällä on väännetty peistä siitä kuka on lesbo ja kuka bi tai mikä vaikuttaa naisen seksuaaliseen käyttäytymiseen ja paljon muuta. Tuntuu että on aivan sama mitä kirjoitat, mikään ei muutu. Onko niin että keskustelu ei johda mihinkään, samat asiat pyörivät naisten mielessä aamusta iltaan, päivästä toiseen ja viikosta kuukauteen?
Minun on pakko tunnustaa, tirkistelin vuosi sitten kirjoittamiamme juttuja ja ihme kyllä kehitystä ei ole havaittavissa. Omista kirjoituksistani huomasin että paras terä minusta on mennyt, olen tylsempi kuin ennen. Näyttää siis siltä että seksuaalisen vähemmistön kehitys on pysähtynyt, evoluutiosta ei ole tietoakaan ja mitään uutta ja mullistavaa läpimurtoa lesbojen maailmassa ei ole tapahtunut. Joku on jättänyt palstan ja joku tullut mukaan, mutta muutama kaltaiseni vanha kehäraakki täällä vielä pyrkii pomottamaan liitoksistaan natisevaa lesbojen venepakolaislaivaa.
Täällä on vanhaa juopunutta merikarhua, nuorta laivatyttöä ja muutama merille paennut akateeminen purseri. Jos keittiöön kurkistaisi sieltä vastaan juoksisivat rotat. Ruumassa on kasa luurankoja ja purjevarastossa on revenneitä genuoita joilla matkalaiset ovat käyneet viettämässä iloisia iltoja muita salaa. Pilssivesi on pumppaamatta, ruori pyörii ilman peränaista ja navigointilaitteisto on viety kaniin jo monta satamaa sitten. Tähdistä voi suunnistaa, mutta tähtiä ei täällä näy. Taivas on tumma, maininki tasainen, kannella pyörii vain tyhjiä pulloja. Tämä on kuin vanhan amatsooniarmeijan autioitunut pakolaiva.
Jos taivaanrannassa olisi edes pilkahdus maata heittäsin pelastusrenkaan ja yrittäisin uida merivirtoja ja rannan aallokkoa vastaan. Joku paratiisisaari voisi ehkä olla pelastus. Ehkä siellä odottaisi minua Perjantai. Tuo tumma kohtalokas nainen puettuna muutamaan rihmaan, luonnolapsi joka ei tiedä pahasta lesbomaailmasta mitään. Voisin nimetä sen saaren Onnelaksi, rakentaa majan kallionrinteelle ja katsella kauas horisonttiin katoavia laivoja.
Huomaatteko, sanotaan että torstai on toivoa täynnä. Minusta lesbon torstai on täynnä epätoivoa.
Minun on pakko tunnustaa, tirkistelin vuosi sitten kirjoittamiamme juttuja ja ihme kyllä kehitystä ei ole havaittavissa. Omista kirjoituksistani huomasin että paras terä minusta on mennyt, olen tylsempi kuin ennen. Näyttää siis siltä että seksuaalisen vähemmistön kehitys on pysähtynyt, evoluutiosta ei ole tietoakaan ja mitään uutta ja mullistavaa läpimurtoa lesbojen maailmassa ei ole tapahtunut. Joku on jättänyt palstan ja joku tullut mukaan, mutta muutama kaltaiseni vanha kehäraakki täällä vielä pyrkii pomottamaan liitoksistaan natisevaa lesbojen venepakolaislaivaa.
Täällä on vanhaa juopunutta merikarhua, nuorta laivatyttöä ja muutama merille paennut akateeminen purseri. Jos keittiöön kurkistaisi sieltä vastaan juoksisivat rotat. Ruumassa on kasa luurankoja ja purjevarastossa on revenneitä genuoita joilla matkalaiset ovat käyneet viettämässä iloisia iltoja muita salaa. Pilssivesi on pumppaamatta, ruori pyörii ilman peränaista ja navigointilaitteisto on viety kaniin jo monta satamaa sitten. Tähdistä voi suunnistaa, mutta tähtiä ei täällä näy. Taivas on tumma, maininki tasainen, kannella pyörii vain tyhjiä pulloja. Tämä on kuin vanhan amatsooniarmeijan autioitunut pakolaiva.
Jos taivaanrannassa olisi edes pilkahdus maata heittäsin pelastusrenkaan ja yrittäisin uida merivirtoja ja rannan aallokkoa vastaan. Joku paratiisisaari voisi ehkä olla pelastus. Ehkä siellä odottaisi minua Perjantai. Tuo tumma kohtalokas nainen puettuna muutamaan rihmaan, luonnolapsi joka ei tiedä pahasta lesbomaailmasta mitään. Voisin nimetä sen saaren Onnelaksi, rakentaa majan kallionrinteelle ja katsella kauas horisonttiin katoavia laivoja.
Huomaatteko, sanotaan että torstai on toivoa täynnä. Minusta lesbon torstai on täynnä epätoivoa.
Vastaukset 31
Vanhimmat
.
Tunnut olevan oikeassa. Juuri tänä aamuna raahauduttuani töihin aivan liian aikaisin ja istuskellessani kuuman kupposen kanssa kylmässä toimistossa mieleni hiipi jälleen yksinäisyyteen ja epätoivoon, kunnes yhtäkkiä oivalsin, että olen tosiaan epätoivoisimmillani juuri torstaisin. Mietin jopa tuota aivan samaa sanontaa, siis "torstai on toivoa täynnä", ja pohdin, onko sen keksijä vain vihannut ihmiskuntaa vai olenko joku omituinen poikkeama. Varmaan kumpikin on totta. Toiveikkaiden sanontojen keksijöillä lienee kaikilla ollut vähintääkin kiero huumorintaju.
toi sun kuvaus amatsonilaivasta!
Mä oon se korkealle mastooon hirtetty kokemattoman laivatytönraato jota linnut nokkii!
(olin tunnustanut ruumassa kännipäissäni parille amatsonille ...no tiiättehän te mistä köyden kaulaansa saa täälläkin)
ps.Mikä on genuoi?Purjekangas vai mikä?
Pallopurje.
ollukka mikkä genitaali
iso fokka eli keulapurje!
hyvä Ardea_C.
Muutaman minuutin päästä vuorokausi ja epätoivoinen torstai on historiaa. Edessä odotettu perjantai 13. Odottavan aika onkin ollut taas pitkä ja kivikkoinen, kokonainen kuukausi vierähtänyt vapaa-ajan menetyksestä saadusta korvauksesta.
Ehkäpä siis kirjoitusrintamallakin lama lakkaa olemasta ja saamme hiottua itsemme vielä kerran teräviksi. Edes kerran, kunnes tulevat uudet pikku amazonit ja hinaavat kaikki vanhat merikarhut mastoon varoittaviksi esimerkeiksi uusille sukupolville jatkuvasta toiveiden elättämisestä.
Epätoivoinen torstai, ihan perseestä.Sitten siihen päälle vielä perjantai 13 pvä!
Ei sattana!
"Jos taivaanrannassa olisi edes pilkahdus maata heittäsin pelastusrenkaan ja yrittäisin uida merivirtoja ja rannan aallokkoa vastaan. Joku paratiisisaari voisi ehkä olla pelastus. Ehkä siellä odottaisi minua Perjantai. Tuo tumma kohtalokas nainen puettuna muutamaan rihmaan, luonnolapsi joka ei tiedä pahasta lesbomaailmasta mitään. Voisin nimetä sen saaren Onnelaksi, rakentaa majan kallionrinteelle ja katsella kauas horisonttiin katoavia laivoja. "
wohoo..jeah wright.and another..
harhoja.Perjantai on pallo!
onko palloja?
niin siin leffassa joo.
siinä Tom Hanksin leffassa Wilson?Se pallo.
Mielestäni tämäkin vaikka keskustelette jostakin pallosta:D, on mukavampaa kuin viime aikaiset keskustelut!
Sellaista hyväntuulista läppää on jo tänne kaivattukkin, sitä lisää hyvän keskustelun rinnalle.
Vähän ahistavaa on ollut viime aikoina täällä:(
Mutta nyt hymyä huuleen:)
Näyttää ihan siltä ettei sullakaan ole tapahtunut mitään kehitystä vuosien varrella
Minäkin, laivan salamatkustaja, olen ollut epätoivoisena valmis heittäytymään mereen ankkuriin sidottuna... Josko sieltä löytyisi se ihana merenneito, joka minut pelastaisi.
Mutta yritetään vielä keinuttaa venettä, saada aikaan kapina; juopunut merikarhu joukkioineen suljettakoon ruumaan rommitynnyrin kanssa. Aikansa huudeltuaan he ehkä sammuisivat.
Ruoria pyörittää tällä hetkellä Arttu, mutta muillekin laivan ohjaaminen olkoon sallittua, kunhan eivät ajaudu karille... Hukkua tämän joukon kanssa en halua.
Laiva lipukoon rauhallisesti satamasta toiseen. Ja vaikka välillä myrsky riepottaisikin, toivoisin pääosin rauhaisaa merimatkaa hyvien pohdintojen ääressä.
Ei kaikki torstait ole ikäviä. Omani oli ihan mielenkiintoinen Taiteiden yötä seuraillen
ja aamuyöstä katsellen taivaalle jospa tähti lentäisi ja toivoa saisi:)
Ei saa vaipua epätoivoon. Laiva seilaa kuitenkin ,välillä aallonharjalla jne..
Hymy* Se tumma kohtalokas nainen luonnonlapsi:)
Teillä onnellisilla on aina kauhee tarve tulla kehumaan tänne. Olihan se varmaan kiva katsella tähdenlentoja taivaalla kun oli joku jonka kanssa sen hetken sai jakaa :o(
ai, mun mielestä ihana kuulla pientä nättiä romantiikkaa.. ja haaveilla..
Yksin olin,mutta en yksinäinen. Kun katselee taivaan tähtiä,ja näkee sen tähdenlennon:)
Aina voi toivoa ja haaveilla. Ja mikä ihaninta jos se toive vielä toteutuu.
Suomalaisilla on näitä kummallisia vääräuskoisia sananparsia, kuten tuo ”torstai on toivoa täynnä”, mutta myös ”kel onni on, se onnen kätkeköön”.
Luulen kuitenkin että se joka todella on onnellinen ei retostelisi sitä täällä? Olen ollut huomaavinani että täällä liikkuu muutamia hyvin fiksuja, en tarkoita nyt taas kerran akateemisia hyvin koulutettuja hyvässä asemassa olevia naisia, vaan yleensä fiksuja naisia jotka eivät juuri ihmissuhteitaan täällä paljasta. Luulen, että he haluavat kätkeä sen onnen ja keskustelevat täällä vain asioista jotka kiinnostavat heitä ja joilla on jotain merkitystä heidän elämänsä kannalta.
veti tulpan veneestä kesken matkan.Se ite kellui jättitissiensä avulla rantaan, mutta mulle meinas käydä köpelösti:(
Vajosin jo pinnan alle, kun yhtäkkiä tunsin kuinka hiuksiini tarrattiin ja vedettiin takaisin pinnalle.Sain tekohengitystä ja jo hiipunut elämänliekkini syttyi uudelleen.
Se oli mun merenneitoni, villi ja kesyttämätön.Joka kuolee jos koetan kahlita omaan elämääni ja minä kuolen jos hän koettaan minut viedä mukanaan mereen.....mutta rakkaus ei silti kuole koskaan.
tarinankerrontaa ja myytin tulkintaa. Olet parempi tarinankertoja kuin minä.
Muistatko? Kirjoitit sen minulle. Minä en ole unohtanut sinua,vaikka pitkään olinkin seuraamatta
ihan tarkoituksella tekstejäsi. Myös olen huomannut,miten uusissa tuttavuuksissasi,on
tullut törmäyksiä,aivan kuin meille heti alussa aikoinaan.
Ihminen on aika merkillinen otus.Minäkin tein virheen,kuuntelin liiaksi juoruja entisiltä
tuttavuuksiltasi,ja onnistuin sössimään kaiken. Tästä johtuen tutustumiseni sinuun,ei edes alkanut
kun se jo loppuikin siihen.
Minulla on edelleen yhteystietosi,mutta en ole uskaltanut edes kysyä,mitä sinulle kuuluu?
Ja näenhän sen täältäkin,kun luen esim,torstaitasi.
Parempia päiviä sinulle toivoen!
Ei ole toista A:ta ainakaan täällä, ehkä jossain muualla. Jos olen ehkä joskus kirjoittanut ”unohdus on kuin uni ...” sen täytyy olla jokin hyvin epärationaalinen yhteys. Jungilaisen opin mukaankin se on epätosi, sillä uni ei ole unohdus, se on luonteestaan riippuen ehkä kompensoiva fantasia tai piilotajunnan viesti vailla kausaliteetin rajoja.
Juoruja minusta on varmasti, olenhan täällä vapaasta tahdosta kaikkien silmätikkuna. Muistutan sinulle kuitenkin, oli yhteystietoja tai ei, että olen täällä kirjoittamassa, en etsimässä seuraa. Se että tutustun ihmisiin tätä kautta on virhe, monilla kun on suuria odotuksia, eikä minulla ole välttämättä mitään muuta annettavaa kuin kirjaimia ja sanoja.
Torstaini noin tosielämässä oli kuitenkin jotain muuta kuin purjehtimista lesbolautturin aavelaivalla, mutta kiitos kauniista ajatuksistasi ja kannustuksesta.
Pieni lisäkommentti vielä ennen kuin poistun. Jos olet tutustunut minuun täällä, sinulla täytyy olla rekisteröity nimimerkki, miksi et käytä sitä? En erityisemmin pidä siitä että naiset täällä kirjoittavat ilman nimimerkkiään. Se että et käytä nimimerkkiäsi antaa kuvan että sinulla on jotain peiteltävää?
Jos useampi kirjoittaisi nimimerkillään se toisi avoimuutta palstan kirjoitteluun ja tällaisessa hyvin henkilökohtaisessa viestissä se olisi luottamuksen ja arvostuksen osoitus viestin vastaanottajaa kohtaan. Nyt kirjoitan vain jollekin, joka on joku oletettu A jossain ...
Korjaan tämän väärinkäsityksen heti ,ettet pahoita mieltäsi,ja ettei se jäisi sinua vaivaamaan.
Korjaan heti väärinkäsityksen. Emme ole tutustuneet täällä palstalla.
Kyllä minä olen kirjoittanut nimimerkilläni.Olen edelleen A.
Pahoillani,jos pahoitin mielesi,vaikka tarkoitukseni ei ollut se.
Anteeksi pyyntöni ja toivotan Hyvää alkavaa syksyä:)
Kehitystä lesbomaailmassa varmaan tapahtuisi sitten, kun eivät tuntisi tarvetta paeta maailmaa jonnekin erityisiin lesboteemoihin ja keksiä satuja toisilleen.
Mistä tuleekin päivän polttava askarrusta aiheuttava kysymys, miksi ihmeessä uuteen nuorisokuvaus leffaan on valittu aivan toisen sukupolven tuntemuksia kuvaava musiikki a´la Pelle Miljoona -moottoritie on kuuma, Sisko tahtoisin jäädä slogan siitä otettu?
Ei tuo nyt kyllä ole ihan soveliasta, vaikka saikin muistelemaan elokuvan trailerin nähtyäni ja musiikin kuultuani sitä 80-luvun teini aikoija ja nimenomaan sitä vapauden ja haikailun tunnetta sinne jonnekin, aikana jolloin tossujen alla oli ilmaa kaikesta tapahtumista huolimatta, kuten ohjaaja omassa haastattelussa pyrki nuoria muistamaan.
Kuitenkin tuo musiikki vie niin siihen toiseen ajanjaksoon eikä kuvasta täysin sitä muuttunutta tilannetta, miten nykyaika eroaa 80-luvun tunnelmista, eihän meillä ollut edes nettiä, facebookeista puhumattakaan. Jääkiekkoa käytiin ilmamyöhään asti pelaamassa ja sudet ulvoivat perässä kun pilkkopimeässä tähtitaivaan alla käveli peltojen poikki kotia (no, hyvä on, susikoiria ne oli, ja oli vain lyhyt peltopätkä katulamppujen jälkeen). Joku muu musiikki ehkä olisi paremmin tuonut tuota kuvausta lähemmäksi nykyajan hektisyyttä kohti, toki tuo kappale on ajaton ja antaa aina sitä virtaa tossujen alle, mutta väitän kuitenkin ettei ihan niin samalla tavalla nuoret kurkota jotakin kohti, kun he nykyajassa ovat kuin tiivistyneet ja käpertyneet omiin alakulttuureihin, eivätkä enää samalla tavalla hahmota ettei se ole koko totuus kokonaiskuvissa, eivätkä he aina tule jäämään siihen pisteeseen (luojan lykky).
Joka tapauksessa, huvittavinta ehkä on, että joku arvostelija on taasen näkevinään tuossa tyttöjen symbioottisessa suhteessa jopa romanttista kiinnostusta toista kohtaan. Mutta tuollaiset symbioottiset suhteet tuossa iässä on sitä itseään, vain ystävyyttä.
Tarkempi analyysi edellyttäisi jo itse elokuvan katsomista, jos sitä viitsii teinien sekaan mennä tekemään syväanalyyseja siitä, miten teinejä kuvataan nyky elokuvissa. Haikean kirpeä ja niin rosoisen todellinenhan oli silloin aikoinaan - Täältä tullaan elämä- jos joku sattuu muistamaan. Ei joo, ei kun vähäisesti liippasi lesboteemoja, pistetään luukut vaan kiinni, kuta tälläista loputtomiin jaksaisikaan (lesbottelua)
Elämä ja todellisuus on toisaalla. Kuten aikaisemmin kirjoitin lesbous on ehkä vain 1 % identiteetistäni. Siinä 99 %:ssa olen enimmäkseen jotain muuta. Toki ystävien kesken huuli lentää, joskus kaverini sanoi että kyllä hänellä menee huonosti kun paras ystäväkin on lesbo. No, se oli vitsi, mutta kertoo jotain arvostuksesta. Ei minua siksi arvosteta että olen lesbo, vaan ihan muista syistä.
Tällaisella foorumilla pieni yksityiskohta ihmisessä korostuu ja syntyy kuvitelma että emme ole mitään muuta. Erottautumisen tarve on vähemmistön identiteetin rakentamisen kannalta ehkä tarpeen, mutta samalla erottaa sen pienen osan meistä johonkin kategoriaan jota muiden voi olla vaikea hyväksyä ja ymmärtää. Kokonaisvaltainen persoonallisuus kärsii siitä että osa sitä luokitellaan jotenkin ulkopuoliseksi. Erottautuminen myös antaa muille mahdollisuuden olla hyväksymättä, torjua tai jopa käyttää tätä erottavaa ominaisuutta jotenkin hyväksi.
Demokratiassa enemmistöllä on valta ja pienen yksityiskohdan kautta erottautuminen tekee meistä väistämättä vähemmistön. Jos vähemmistön sisäinen strategia ei tue liittoutumista ja yhteistyötä enemmistön kanssa emme koskaan saa samaa asemaa kuin enemistöllä on.
Tällainen palsta on hyvä huono esimerkki. Kaikki täällä kirjoitettu informaatio leimaa seksuaalista vähemmistöä. Ei muilla palstoilla tehdä samankaltaista jaottelua identiteetin perusteella. Jos tutkitte hieman palstahierarkiaa huomaatte eron. Miksi täällä ei ole sini- tai ruskeasilmäisten palstaa, tumma- tai vaaleatukkaisten palstaa, oikea- tai vasenkätisten palstaa, liki- tai kaukonäköisten palstaa jne. Minun huomioni mukaan vain seksuaaliset vähemmistöt erottautuvat täällä identiteetinsä perusteella? Sekö tukee tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta? Mielestäni ei.
Tottapa turiset.
"Tällaisella foorumilla pieni yksityiskohta ihmisessä korostuu ja syntyy kuvitelma että emme ole mitään muuta"
Mielestäni tuo pieni yksityiskohta saa turhan suuren roolin ns.lesbojen elämässä yleensäkin eikä vain tällä foorumilla (ns. sen takia, että miksi pitäisi sitten 1 %:tia tuoda esille itsestään ja korottaa se 100%:tiin?) En nyt tarkoita sinua, vaan yleensä sitä, minkä vaikutelman saa lesbojen käsityskyvystä itsensä ja muiden suhteen. Muutenhan asia on ihan sama.
Miksi ei esim. ole tummahiuksisille omaa palstaa, heidänhän täytyisi lesbojen takaa väen väkisin löytää joku yhteinen tekijä, jota korostaa joka käänteessä ja antaa sille suurempaa sisältöä kuin alunperin on. Esim. joo emme voi mitään tummatukkaisuudellemme, koska senhän määrittelee geenit ellei ole värjännyt hiuksaan ja tummatukkaisilla on kuule kaikilla samanlaiset luonteet ja mielenkiinnot kohteet ja kaikkien pitää omaksua tietynlainen suhtautuminen siihen että on tummatukkainen ja käydä jatkuvaa keskustelua siitä, miten vaaleahiuksiset eivät sitten ymmärrä yhtään mitään niistä vaikeuksista, joihin he tummatukkaisina jatkuvasti elämässään törmäävät.
Ehkäpä tuo auttaa ymmärtämään jotain siitä, miten keinotekoista on lesboteemat ja sen yhden prosentin ympärillä pyöriminen, mutta ihan vapaasti kunhan ei niitä teemoja muiden purtavaksi tyrkytä, tarkoitan tällä sitä jatkuvaa spekulointi, onko joku muukin tummatukkainen vaiko kuitenkin salaa värjää hiuksensa ettei "totuus" paljastuisi ja milloin myöhäisherännäisenä lakkaa värjäämästä hiuksiaan ja antaa avoimesti rehottaa tummatukkaisena, ym. hölynpölyä.