Kun on yksin,
ilta on hiljainen
ja aikaa ajatella.
Silloin on oikea hetki
palata menneisyyteen,
kiertää veistä haavassa.
Se on ikioma,
ei häiritse ketään.
Kukin omaa veistään.
Ikiomassa haavassaan.
ilta on hiljainen
ja aikaa ajatella.
Silloin on oikea hetki
palata menneisyyteen,
kiertää veistä haavassa.
Se on ikioma,
ei häiritse ketään.
Kukin omaa veistään.
Ikiomassa haavassaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiitos runostasi. Hyvin nähty. Noin joskus käy.
Mutta noihin tunteisiin ei toki jäädä asumaan.
Ulos, sivulle, eteen ja ylöspäin on avaria maisemia.
Kiitos runostasi. Hyvin nähty. Noin joskus käy.
Mutta noihin tunteisiin ei toki jäädä asumaan.
Ulos, sivulle, eteen ja ylöspäin on avaria maisemia.
Kiitos vastauksestasi. Hiljaisuudella on vain joskus sellainen vaikutus, että pohtii menneitä asioita, jopa lapsuudeta, vaikka niihin ei tietenkään voi jäädä, saati niitä muuttaa. Ihmisen ongelma on, ettei pysty ravistamaan itsestään muistoja ja ajatuksia kuin kuin koira vettä turkistaan.
Toisto on hyvä keino runoissa :). Yritän kuitenkin nyt saada vastaukseni yhtenä kappaleena, vaikka känny on minulle liian hidas. Tosin painelin vastaa-painiketta viimeksi enemmän kuin kaksi kertaa.
Ei menneissä viipyminen ole pelkästään huono asia. Se kyllä on yksi osa monen elämää. Näin tuossa terävässä kuvauksessasi myös aivan hienokseltaan asian ulkopuolelle asettumista.
Ehkä siinä oli jokin aavistus siitä, että tuohon tilanteeseen ei ole syytä jäädä. Ehkä hitunen itseironiaakin, kipujenkin keskellä.
Noiden syvien tuntojen sanoiksi saattaminen on tärkeää. Jatkat varmaan kirjoittamista.
Luit runoa harvinaisen tarkalla korvalla; olet oikeassa monessa asiassa. Ja kirjottaminen - mihinkä siitä pääsisi.
Tämä on kuin rakkausruno
- yksinäisyys- kaipuu-läheisyyyden tarve -tehdyt ja tekemättömät
valitsinko vai ajauduinko
Kiitos kauniista sanoistasi - kuin rakkausruno. Varmaan jokainen runo kaipaisi rakkausrunon herkyyttä. Jos tässä oli sitä, hyvä, hyvä niin. Vaikka päällimmäisenä olikin kipu.
sitähän se on kaikki - kipua
Tervehdys ! :)
Runosi on paljon puhuva ! " Kukin omaa veistään.
Ikiomassa haavassaan ". Niinpä ... Pidin runostasi.
On ilo aina kun kommentoit runoa; tuntee koskettaneensa jotain yhteistä, yleisinhimillistä. Vaikka runot eivät aina niin iloisia olekaan, elämään kun kuuluu kaikenlaista. Kaunista syksyä toivon sinulle silti.