Joko Suomessa on valmiudet käsitellä 1990-luvun pankkikriisin törkeydet? Uskaltaako mikään valtapuolueista ryhtyä palauttamaan luottotietonsa menettäneiden yrittäjien kansalaisluottamuksen?
Lisää johdatusta aiheeseen kanavalta http://twitter.com/Vaaliliitto
Lisää johdatusta aiheeseen kanavalta http://twitter.com/Vaaliliitto
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onkin aika uskomaton juttu, että niistä ei ole sanallakaan kukaan ottanut asioita esille. Silloin, jos koska, niin laitettiin yrittäjien omaisuus uusjakoon.
Tässäkin olen ollut seuraamassa yhtä yritystä, joka yritti sovitella, ja ostajakin olisi ollut, vaan pankki ei suostunut. Kas, kun pankin johtokunnassa istui saman alan yrittäjä, ja on ollut vähän kääremissään tätä toista yrittäjää kohtaan, kun täältä keskustan alueelta kävimme hakemassa sen syrjäkylän yrittäjän palveluita, kun olivat edullisempia. Niin pakko ajettiin konkurssiin, ja kuinka ollaakkaan, tämä hallituksessa situva yrittäjä tietenkin osti pankilta valmiin yrityksen, koneet ja laitteet.
Siinä kyllä tehtiin niiin törkeää hyväksikäyttöä, kuin ikinä olla voi. Mielestäni tuo pankin hallituksessa olevalla ei olisi pitänyt olla edes äänivaltaa tuon syrjäkylän yrittäjän asiaa käsiteltäessä. Mutta olisihan se ostanut ääniä, jotka sitten hänen puolestaan homman olisivat hoitaneet.
Suorastaan kuvoan, inhoan pankkien ja niiden johtokuntien törkeyksiä.
Ylisuuret velat ja vastuu niistä , Kreikassa on huomattu että syyllinen ylettömään velkaantumiseen
on velan antaja , Siis ulkolaiset rahalaitokset kuten meiltä kuntien työntekiöiden eläkerahaa lainannut
taho . Yrittäjien ja yritysten omaisuutta realisoitiin päivän hintaan joten oli ostajan markkinat , on
luonnollista ettei huippuhinnat voineet toteutua .
Asiassa kummastuttaa, ettei pankki anna myydä, eli pankki voisi olla siinä kauppaa valvomassa, että varmasti saa omansa pois, kun ostajaki/jiakin olisi ollut, ja maksaneen tupalsti tuon hinnan, millä pankki realisoi yrittäjäh omaisuuden muttei se käynyt. Siinä se haisee paskankaree raha.
Että rikolliset istuivat pankkien johtokunnissa ja huijasivat yrittäjien oamisuuden. Saattoi olla myös valtavasta kateudesta kysymys, ajallaan olisi maksuunkin tullut kaikesta huolimatta, laitettiin konkurssiin eikä mitään mahdollisuutta edes omansa myyntiin. Kumma juttu. Toivottavasti joutuvat vielä vastaamaan tekosensa. Kyllä ne edestä löytyy mikä taakse jäi. Elämän laki ja pitää yhä paikkánsa.
Mutta minä muija se tempun tein. Ei ollu konkurssista kyse, vaan yhdestä takausjutusta. Silloin, ennenkuin taksin yhden tuttavan lainaa, kävin vielä pankinjohtajan luona henkilökohtasesti kysymässä, että miten tämmösessä ja tämmösessä tapauksessa tapahtuu, ja mikä on mun vastuu.
Pankinjohtaja vakuutteli, että olemme yhteisvastuullisia ja kun kysyin, että jos tuo toinen liepeää vastuustaan, olenko yksin vastuussa. Et ole, se on jokatapauksessa omasta osuudestaan vastuussa. Ja vaikka tarjosin vaihtoehtoa, että se toinen takaaja onkin laittanut itsensä liemeen, ettei oo mitä siltä ottaa, niin kait te kaadatte sopan mun päälle. No ei kuulemma sittenkään..
Mut annas olla, aikanaan alko tulla maksukehoituksia. Kävin loppujen lopuksi sitten pankista kysymässä, et mikä juttu tää on, multa peritään koko lainaa.
Pankki vastas, että kun toiselta osapuolelta ei oo mistä ottaa. Heh, no nythän tässä on just se tilanne, mistä pankinjohtaja vakuutteli, ettei vastuu lopu siltä toiselta. Eikä sitä missään oikeudessa oltu todettu maksukyvyttömäksi sitä toista osapuolta.
Sitten kävin piruuttani kysymässä, kun toisena takaajana oli itse poliisipäällikkö. Ennenko kerkisin poliisipäälikön pakeille, ulosottoviraston ovi oli auki, ja kysyin, et mikä tilanne tällä hepulla on, kun pankki vakuutti siilloin lainaa antaessa, et kaikki on kunnossa ja asianas on hoitanut, ja poliisipäällikkö antoi oikein kirjallisen lausuman, että tuo kyseinen henkilö on kaikin puolin nuhteeton ja raha-asiansa hoitanut ajallaan.
Saakeli, vannoi väärin. Ulosottoviranomaiselta sainkin selville, että ko, taattavalla oli maksamattomia velkoja 1,5 milliä (markka-aikana) -90 luvun alussa ja lainaa otti entisen lainojen maksuun. Ja poliisipäälikkö antoi valheellisen väärän todistuksen, päästäkseen itse irti takuuvelvollisuudesta muka sillä että vaimolta otetaan jo ulosottoteitse palkasta joka kuukausi.
Saatte arvata, minkä näköseksi levähti tuon poliisipäälikön naama, kun vedin sen paperin esille ja kysyin, minkä tähden hän on antanut tällaisen väärän valan, kun tiesi tasan tarkkaan, että ko taattavalla oli velkaa silmät korvat täynnä. Kyllä se yritti soperrella ja soperrella. Ja multa tivaamaan, mistä mä sen sain.
No taattava kiikutti sen mulle todistaakseen, että ei ole mitään epäselvyyksiä, hän on hoitanut raha-asiansa ajallaan. No sitten pankkiin, sillä pankkikin valehteli, kun kysyin, miten ko. henkilö on hoitanut maksuvelvoitteensa, onko rästejä jne... niin pankki vakuutteli silloin lainaa myöntäessään, että kaikki oli kunnossa, asiansa on hoitanut.
Hitsi soikoon, että mä akka ihminen hyppäsin tasajalakaa pankinjohtajan edessa ja peräsin moraalia. Tenttasin sitä johtajaa, että muuistatko, kun kysyin Sulta tään ja tään kysymyksen, miten vastasit? Muisti se, muisti kaiken, mitä olin kysynyt. Vieläkin yritti venkuroida, mut taas menin hyppimään tasajalkaa uuvemman kerran ja näyttämään, mistä se kana pissii.
Ja uskokaa tai äläkää, pikaseen loksahti postluukusta sovittelukirje, jossa vastuu vain siltä osin, mitä takuuhetkellä oltiin sovittu ja takauskirjaan kirjoitettu. Kaiken muun ne pyyhki pois, ku ajattelivat varmaan, että ton akan kans ei tuuu muuten toimeen.
Arvatkaa vain, taputtiko paikkakuntalaiset kätösiään, et kerrankin on joku, joka uskaltaa ottaa ne pamput tenttiin ja tilille.
Pankinjotaja muuttikin sitten pankkia, mut poliisiymimestari nöyränä pokkaili ja pokkailee edelleen melkein nenä maata viisten tervehdykset, koittaa olla nöyrä, jos minä sillä en puhuisi siitä tapauksesta että kukaan saisi tietää hänen epärehellisyydestään. Toivoikin, etten kenellekään kertoisi. Heh, mikä salassapitoitmisto minä ole? En edes luvannut sitä.