, mutta ilmeisesti aikani ei ole vielä täysi.
Ajaa huruuttelin maaliman mutkaisinta ja mäkisintä tietä tyttäremme perheen luokse, kun viimeisen mäen nyppylän päällä vastaamme tuli maatalouskone, semmoinen hirvitys missä on paripyörät takana, ja edessä talikko piikit suoraan osoittaen kohti minua - perässä viljakärry..
Ajoneuvo täytti kohdatessamme koko käytettävissä olevan hiekkatien, regointiaikaa oli sekunninmurto-osa, onneksi raviojat oli juuri äskettäin perattu, eikä penkan kallistus ollut liian suuri, ja ohitus onnistui hipoen sitä kautta, - mutta kyllä säikäytti..:((
Mitenkäs, oletteko te, hyvät ikätoveritselvinneet liikenteessä vähältä piti fiiliksillä?
Ajaa huruuttelin maaliman mutkaisinta ja mäkisintä tietä tyttäremme perheen luokse, kun viimeisen mäen nyppylän päällä vastaamme tuli maatalouskone, semmoinen hirvitys missä on paripyörät takana, ja edessä talikko piikit suoraan osoittaen kohti minua - perässä viljakärry..
Ajoneuvo täytti kohdatessamme koko käytettävissä olevan hiekkatien, regointiaikaa oli sekunninmurto-osa, onneksi raviojat oli juuri äskettäin perattu, eikä penkan kallistus ollut liian suuri, ja ohitus onnistui hipoen sitä kautta, - mutta kyllä säikäytti..:((
Mitenkäs, oletteko te, hyvät ikätoveritselvinneet liikenteessä vähältä piti fiiliksillä?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Tarkoitan penkan pitävyyttä?
Kyllä kai tähän ikään mennessä jokaiselle on noita tilanteita kertynyt.
Mieleeni on jäänyt vaimoni kiidätys keskussairaalaan.
Paikallisessa hospitaalissa hra. gynegologi Korhonen antoi kuolemantuomion syntymättömälle esekoisellemme.
Tilasivat leikkaussalin valmiiksi naapurikaupungin keskussairaalaan.
Olin juuri tullut paikalle enkä jäänyt odottamaan ambulanssia vaan vaimo autoon ja täysillä tien päälle.
Matkaa oli noin 35km.
Eräällä pitkällä suoralla oli kuola ohittamassa kuormuria.
160:ä mittarissa tinttasin yhdistelmän ohi vasemmalta vasemmat renkaat soraluiskalla.
Tein sen harkitusti.
Ajankohta oli myöhäissyksy joten tien viereen asetetut, katajaiset aurausmerkit olivat kuin risuaitaa keulaa vasten.
Hälytys oli tarpeeton. Kaksi kätiöä totesivat että jälleen siellä naapurissa on erehdytty.
On minutkin vastaan tuleva traktorikuski yrittönyt tappaa ja henkiin jäämien oli tuurista kiinni mutta se olisi toinen, pitkä juttu.
kokenut olleeni näin täpärässä tilanteessa, oli siinä montakin onnea matkassa niinkuin esim. tuo loivahko kallistus, sekä kivetön- ja puuton ravioja, - vain muutaman mutka ennen olisi ollut syvähkö rotko luiskan jatkeena :/ - siitä ei oisi selvitty..
mukaan kulkuneuvo pitää saada pysähtymään näkyvällä tien osuudella. Mäen tai mutkan takana voi olla muutakin kuin traktori, esim. pieni lapsi.
Kukaan ei aja noin!
Olehan itsellesi rehellinen!
Esimerkiksi pimeällä, valojen aikaan, tuo edellyttäisi kohtaavan ajoneuvon lähestyessä likimain pysäyttämistä.
Toimitko niin?
mutta pysähtymisestä ei tässä tapauksessa olisi ollut muuta "hyötyä" kuin varma hauta. Traktori tuli vastaani melkoista haipakkaa..ja näkyvyyttä ennen kohtaamista ei yhtään..
näin sanoo tieliikennelaki.
Ajoneuvo on pystyttävä pysäyttämään tien näkyvällä osalla.
Jos näkyväisyys on nolla, pitää vauhdin olla myös liki nolla.
Yksiselitteistä
Varsinkaan pimeällä maantieliikenteessä.
Kyllä se on niin yksiselitteistä.
Kukaan näistä jeesustelijoistakaan ei toimi oppiensa mukaisesti!
ja laki koskee kumpaakin suuntaan ajavia..
Liikennesääntöjä noudattaen minä tuppaan nykyisin ajelemaan juuri noin. Kaikki tietävät, mitä siitä seuraa! Kaikki ajavat ohi. Kura, lumi, sade ja mikä milloinkin on vain minun ongelmani, ei toisten.
Ei tässä elämässä ja varsinkaan liikenteessä mennä noilla säännöillä.
Onnekkaana kolmosena kirjoitin jo viitteitä kolarista ja kallovedosta.
Siinä kohtasivat jyrkässä mutkassa, 20cm loskakelissä kaksi autoa. Rekka perävaunuineen ja piskuinen Opel record. Rekan perävaunu liukui eteemme ja sanoin miehelleni;"katso, kuinka se tulee"?
Itse onneton luulin mieheni selvittävän tuollaisenkin tilanteen, mutta hän painoi päänsä alas. Minä taas "katsoin" viimeiseen hetkeen, kunnes heräsin naama täynä lasinsirpaleita.
MIKÄ OLI TILANNENOPEUS??? MINÄ TODELLAKIN HUUDAN EDELLEEN, sillä rekkakuski väitti meidän ajaneen hänen autonsa alle.
Tuhansien tarinoiden kirjo olisi tästä myöhemmästä oikeudenkäynnistä ja ennenkaikkea vakuutuskorvauksista.
Onneksi olemme "ajaneet ohi" juuri täpärästä liikenneonnettomuudesta.
syyllistyy liikenteen vaarantamieseen.
Se on yksiselitteistä.
Poikkea tuosta ja väärässä.
Eikö sinun kannattaisi kysyä itseltäsi.Kannattaisiko noin ajaa?
Sitä sanotaan ennakoivaksi ajoksi.
Voitko puhtaalla omallatunnolla väittää sateisena syysyönä, kohtaamistilanteessa, juurin ennen sitä, pudottavasi nopeutesi vastaamaan pysähtymistä mahdollisesti näkemälläsi muutaman metrin matkalla?
Yritä vakuuttaa muita!
Motiiviasi en tiedä mutta mahdoton on mahdotonta!
Tai sitten et ole koskaan ajanut noissa olosuhteissa.
Kiitoksia ennakoinnin valistuksesta!
Olisikohan ollut ennakointia kun ennen kaihileikkausta lopetin täysin yöllä ajamisen koska tuo pysähtyminen näkyvällä osuudella on mahdotonta sekä päivälläkin pudotin ajonopeuksia entisestäänkin ja pidensin ajoneuvovälejä?
Kyllä pimeällä ajaessa en aja läheksään sellaista nopeutta kuin päivällä. Kohtaavan liikenteen suhteen vähennän vielä nopeutta, jos keli on sateinen, moskainen eikä näkyydellä ole hurraamista. Sano sinä mitä haluat. Kaiken lisäksi vältän pimeällä ajamista ja varsinkin ruuhka-aikana.
Muisiini ei tule, että olis vähältä piti tilanteita, vaikka ajan mielettömän paljon. Kymmeniä tuhansia kilometrjä vuodessa.
Mutta toisaalta ehkä sillä ennakoivan ajon kursseilla saatta olla osuutta asiaan, että olen ollut hyvin varautunut. Kapeilla pienillä teillä meillä on aina sanharkkaa ukkeliinin kanssa, kun se kohottaisi 80:ä ja minä en mitenkään käsitä, miten sellaisilla teillä voi olla nopeurajoitus 80. Siinä kun mäen nuppylän takaa putkahtaa näköpiiriin kuvaamasi hökötys, ei ole paljoa tehtävissä.
Ajelin työmatkaltani kotiin jossain Askolan - Pornaisten seutuvilla. Oli pimeää ja luntakin tuprutti. Mutta vauhtikaan ei päätä huimannut. Yks kaks edessä on kuin jokin hahmo. Minä jarrut kiinni, mikä se on. Herran pieksut, se oli traktori, ilman yhtäkään merkkiä takana, ei valon vialustakaan, saatikka hitaan ajoneuvon kilpeä. Joskus tekis mieli vetää noita kolleegoita turpiin, niin leväperäisesti huolehitvat tuosta näkyvyydestään.
Eivät itse ymmärrä aiheuttamiaan vaaratilanteita.
Tarpeeton hyssyttely on yksi sellaisten aiheuttaja.
Tyypillisin on motarin rampista mukaan meno.
Eihän kukaan voi kuvitella että siellä on joku odottamassa taivaanrantaan saakka tyhjää tietä ennen uskaltautumistaan liikenteeseen.
Jos todella olet ajanut vuosittain kymmeniä tuhansia kilometrejä niin taatusti kohdallesi on osunut likiliippasi tilanteita.
Et vaan ole tajunnut niitä!
valoton maatalouskone on tappokone teillä ja hämärtyväsä illassa etenkin, - olen tavannut sellaisenkin ihmeen kerran; syyspimeässä kutostietä köröttelevän täysin pimeän traktorin, ajatellaanpa ohitustilannetta ja tuollainen hökötys vastaantulevalla kaistalla..totta tosiaan adrenaliinitasot tässä meinaa nousta jo pelkästä ajatuksestakin :(
Kirkas, talvinen aamuyö.
Suora tie.
Vastaan tuleva traktori vetää kärryineen eteen poikittain.
Paniikkijarrutus, liian vähän matkaa.
Viime tipassa käännän vasempaan ja onnistun ohittamaan niukasti peräkärrin'
Menen auravalliin. Lunta mättää tuulilasin yli. En näe mitään.
Korjaan oikealle pyrkien tielle. Tietenkin menee överiksi.
Singahdan tien yli oikean pulen valliin.
Yli mennessäni ehdin huomata vastaan tulevan kuormurin ja oikealla puolella lähestyvän sillan kaiteen.
Taas menee näkyvyys.
Nyt yritän pitää jonkinlaista tuntumaa matkaan ja aikaan kaiteen pään ja kuormurin sijainnin suhteen.
Viimein saan vekottimeni tielle.
Lumivallit olivat kuluttaneet alkuperäisen 80km/h pois ja pysähdyin tielle poikittain.
Silloin todella oli tunne että olisin hakannut sen traktorikuskin hengiltä takakontissani pitäneelläni neuvotteluvälineellä, lekan varrella.
Tyyppi taatusti näki rajoituksen mukaan lähestyvät ajovaloni jo useita satoja metrejä aikaisemmin.
Noille hirveän paljon ajaneille sanoisin vielä että jokainen vastaan tuleva raskas ajoneuvo on vaaratekijä.
Sen takaa saattaa joku kaheli lähteä ohitukseen juuri edessäsi.
Moottoripyörät ovat harhauttavia ja "tienharmaat" autot. Itse sain auton takapuskuriini, kun olin pysähtynyt sivutieltä tullessani yhden auton taakse. Mielestäni sieltä ei tullut ketään ja edelläajavakin jo lähti, joten minäkin. Kuitenkin tuli äkkipysäys, kun moottoripyörä sujahti ohi. Eka pysäytti, minä en. Onneksi oli vauriomme pienet, siis vain molemmille "mustelmia", jotka sovimme.
Olihan se opetus minulle, että nyt katson, tuleeko autoja tai moottoripyöriä.
on ollut enemmänkin, luullakseni pari kertaa on ollut aika pienestä kiinni, että tässä yleensä vielä kirjoittelen. 60-luvulla harrastelijakuskin kyydissä matkalla Monte Carlon ralliin suistuimme tieltä ja auto meni 2 kertaa ympäri pysähtyen pyörilleen. Jos jossain piti tieltä suistua, niin onneksi juuri siinä paikassa. Kerran tuli perävaunu aika pahasti vastaan kaistallani.
Kerran oli samantapainen tilanne kuin sinulla, mutta traktorit mäennyppylän takana olivat pysähtyneet tien molemmin puolin, kuskit seurustelivat. Ehtivät onneksi hypätä alta pois kun jarrutin ja samalla siitä välistä yritin mahtua. Ihan ei onnistunut, jouduin käymään ensiavussa nypityttämässä lasinsiruja kasvoistani. Alkupuhdistus ja runsaalla vedellä huljuttelu tehtiin kohdalla olevan talon kaivolla.
Kerran oli mäennyppylän takana lauma poikia mopoineen sivutien ja postilaatikkokeskittymän kohdalla.
Paniikkijarrutus ja lopulta pakosta ojaan ajo, yksi pojista haki isänsä vetämään autoni tielle.
Molemmilla kerroilla itselläni oli ehkä liikaa tilannenopeutta, nyt olen läksyni oppinut näiden mäkisten ja mutkaisten pikkuteiden kohdalla ainakin. Etenkin sellaiseen vuodenaikaan jolloin tiedän tilallisten siirtyilevän pelloilta toiselle, ajan niin hiljaa, että olen joskus saanut kyydissä olevilta ihmettelevää kommenttiakin.
ajan aina hiekkateillä maltillisesti, irtoaines kun on kuin kuulalakkereitten päällä ajaisi, ja nuoruuden huimuuskin on jo ohi :)
Kunnon kolarissa en onneksi ole koskaan ollut osapuolena, - koputanpa puupäätäni varoiksi, kop kop..
tien niin, että nopeusmittari ei saanut mennä alle 80. En tiedä onnistuiko ihan, mutta ainakin melkein. Äitini oli kyydissä ja hänen piti vahtia mittaria, kun en itse ajamiselta pystynyt. Päästyämme ihme kyllä ehjänä perille sisareni kesämökille sanoin äidille, ettei kannata kenellekään mainita tuosta hurjastelustamme. Äitini ei auton ovien sulkemiselta kuullut sanomaani, vaan innoissaan kertoi heti ensimmäiseksi kaikille kuinka lujaa olimme ajaneet. Ikäni muistan, miten kaikki paikalla olijat katsoivat minua, etenkin poikani katsoi niin kauan ja paljon puhuvasti, että poskiani rupesi kuumottamaan.
Tällä järjellä (ja näillä, silloista paremmilla ajotaidoilla) en ikimaailmassa lähtisi moista yrittämään, kuinka tyhmä sitä onkaan ollut.
Pirrellä oli hyvä mäsis. Nämä "maataistelukoneet" aiheuttavat todellisia vaaratilanteita meille useinkin. Maaseudulla, varsinkin tuntemattomilla teillä ajettaessa pitäisi olla selkäytimessä seuraavan sorttinen varoitus - ajat paikallisen maanviljelijän kotitanhuvilla. Hänelle on tuttu tie ja ympäristössä asuvat tietävät entuudestaan mennä pois tieltä, tämän isännä ollessa liikkeellä. Hän on aina siitä mennyt näin ja menee vastakin. Traktori täyttä laulaen, työkoneet estämässä eteen näkemisen ja silmätkin on isännällä vielä vähän sikkuralla. Mutta mitäpä tuosta. Minä oon isäntä alueellani.
tietenkin kohteesta toiseen siirtyä ja joskus on varmasti ihan oikea kiire töiden kanssa. Olen minä niinkin fiksun isännän? nähnyt, että oli laittanut jonkun ajamaan edellä henkilöautolla. Henkilöauto tuli minua vastaan hätävilkut päällä ja pakotti sivuun, hetken päästä tuli joku iso hökötys, en niitä tunnista.
Saman tien varrella on erään järjestön lomapaikka, siellä kävi paljon sellaisiakin joille seutu oli vieras.
Isännällä oli varmaan kokemusta liian lujaa ajavista (kaupunkilais) kuskeista.
Niillähän on ulkopuolinen liikenne hyvin rajoitettua mutta syystä tai toisesta sellaiselle mennessä on ehdottomasti ymmärrettävä että tuotantoon liittyvä liikenne menee omia uriaan ja lujaa.
Työtään tekevät tietävät muun oman liikenteensä eivätkä muita vilkuile.
miksei maataloustyökaluissa vaadita, tosiaan, ennakkovaroitusta ylileveästä tienkäyttäjästä, eli sitä beessin kerran näkemään ennakkovaroitus autoa, tai sitten vilkkuvia varoitusvaloja, - vaikkei mistään vilkuista nyt kys.tapauksessani olisi ollut apua, möhkäle tuli kuin taivaasta tippuneena eteeni :(
Yhtä hyvin voitasi vaatia tien käyttäjän käyttämään eutautoa ja siinä vilkut, että nyt täältä tullaan kovampaa, kuin mihin ehkä auton hallinta edellyttää? Silloin olisi tasapeli.
, miksi sitten yleensäkään muita tiellä liikkujia varoitetaan ylileveästä kuljetuksesta...niitä jotka vie enemmän kuin oman kaistan..
Täytyi oikein listata.
- Kerran on perääni ajettu liikenteessä. Siis ei risteystilanteessa.
- Olen itse kaupunkiliikenteessä kolhinut eteeni pysähtynyttä. Edessä kesärenkaat, takana puolinastoitetut maastokuvioiset.
- U-käännöksestä on tultu kylkeeni.
- Risteyksessä on kylkeeni mällätty vasemmalta, ylinopeudella ja keskiviivan päällä.
- Keulaani on peruutettu.
- Stoppimerkin takaa, pysähdyksistä olen päivällä tunkenut toisen eteen. Eipä selittämistä!
Henkilövahingoilta olen välttynyt molemmin puolin.
Ainoa ulkomailla sattunut haaveri oli Wienissä jossa paikallinen kaveru tuli perääni.
Häneltä meni ajovaloumpio. Itse nostin puskurini paikalleen.
Vaihdoin liikenteen kätisyyttä muutamaan kertaan.
Alkuun aina varoi vaistomaisesti.
Yhteensä vajaan 200000:n omalla ja vuokra-autolla ajetun kilometrin aikana ei, tuota Wienin tapausta lukuun ottamatta, ole ollut edes läheltäpiti tilanteita.
Joukkoon mahtuu suurista pääkaupungeita pikkukyliin sekä paikallistie- ja motariliikennettä.
Inhottavinta oli liikkuminen juuri vaupautuneissa itäblokin maissa.
Kapeilla, huonopintaisilla teillä nopeudet hevospelistä 200:aan.
Täysin älyttömiä ohituksia.
Opin heti alkuun varomaan kaikkia vastaan tulevia.
Varsinkin suurempia vekottimia. Niiden takaa saattoi pöllähtää joku ohitusta tekevä kaheli nokkaan.
varmasti ajaakaan ulkomailla, mutta kai siihen tottuisi jos olisi pakko vain ajaa..
Kaikki hieman erilaisia.
Ensimmäisen autooni ostin sveduissa 1964 ja alkukilometrini ajoin vasemman puoleisessa liikenteessä.
Tietysti viikonloppuina Tukholmaan.
Poistuttaessa sveduista mihin suuntaan tahansa oli ajopuoli vaihdettava.
Ei siinä muuta ongelmaa ollut kuin tielle meno.
Sveduista pois mentyä tahtoi vasen puoli vetää puoleensa.
Svedujen siirryttyä Suomessa olo aikanani oikean puoleiseen ajoin tutut svedupaikat vasemman mukaan.
Pahoja tilanteita ei kuitenkaan syntynyt.
Latinot ovat mielestäni liikenteessä mukavia.
Saattavat itse toimia yllättävän impulsiivisesti mutta ottavat huomioon sen että muutkin tekevät niin.
Joustavia!
Juuri uutisissa kerrottiin kuuden ihmisen kuolleen kolarissa Enossa, kun pikkuauto tuli kolmion takaa tielle ja suoraan tukkirekan alle. Viisi kyydissä ollutta kuoli saman tien, kuljettakakin vähän myöhemmin. Tuskin oli hänelläkään tarkoitus kolaria ajaa?
Olen onneksi välttynyt varsinaisilta kolareilta, hirvi on joskus etupuskuria kolkutellut mutta onneksi vain särön verran. Tällä hetkellä surettaa jänis, joka eilen illalla jäi jossain Etelä-Pohjanmaalla automme alle. Ensimmäinen laatuaan, nyt ei onnistuttu väistämään vaikka jokaisen jänön, supikoiran ja oravan sun muut metsän elävät olemme onnistuneet väistämään näihin asti. Ja siis vain kerran on hirvikin ollut ihan puskurissa kiinni. Liittimet ristiin ja kiitokset!
Juuri nyt tiet ovat leikkuupuimureita ja viljakuormia täynnä täällä maaseudulla. Sietää varoa, ovat suuria ja hitaita mutta täysin oikeutetusti liikkuvat tiellä(kin) töissään.
uutinen, - kaikki uhrit 20 - 30 nuoria ihmisiä, - suuri suru nyt monessa perheessä, voimia heille tässä tahtoisin välittää.
Meidänkin kulmalla on ennen päässyt tällä kylätiellä väistämään puimuria, jos on kohdattu, mutta nyt tuli sellainen puimuri, että jos vastatusten tulaan, auton on peruutettavä. Koko tienlevyinen ja pientareet mukaan lukien. Mutta minua ei ärsytä nuo koneet ja laitteet. Kuten sanoit, työtä hekin tekevät ja oikeus heilläkin on tietä käyttää. Kun peltovainioiden keskellä asun, olen jo ikäänkuin äidin maidolssa saanut luontaisen varovaisuuden maaseudun teillä liikkuessani.
että autossa oli kuusi henkilöä.
Se ei ollut tila-auto!
Uutisissa sanottiin, että rekisteröity 5 henkelle. Helppokos sinne on 6 henkeä sulloa. Nuorille se ei ole keino eikä mikään. Saavat menemään 8:sanin sen suurempia vaikeuksia.
Pari päivää sitten saatoin poikani perhettä lentokentälle.
Siellä piti olla jo kuudelta aamulla joten herätys oli ani varhain.
Kotiinpäin kun lähdin ajelemaan, oli aika tuskallista, silmiä ei millään saanut pysymään auki.
Pari kertaa jouduin jo korjaamaan ohjausta ennen kuin ajoin tien sivuun P - paikalle ja otin nokoset.
Piti vain ottaa viisitoista minuuttia mutta ne venähtivät pariin tuntiin.
Sen jälkeen olikin kevyttä ajella kotiin ja ainakin monin verroin turvallisempaa.
Noin sitä pitää, kunpa vain useammatkin tajuaisivat asian, että kyllä sitä voi tienvarteen iskeä nokosille. Minä olen joskus jotunut 10 km:n matkalla ollamaan kolme - neljä kertaa unoset. No syynä ei ollut unen puute, vain hirmukivut, joten en jaksanut ajaa enkä yrittänyt väen väkisin jaksaa, vaan piti pujataa peiton alle. (asuntoauto)
ajaminen on tuskaa, - joskus on täytynyt miunki jo harkita torkkuja, mutta itseäni nipistelemällä ja muilla vippaskonsteilla olen pysynyt hereillä, talvisaikaan lumipesu on hyvä virvoke..
Onneksi en tarvihe ajaa usein pitkiä matkoja väsyneenä, mutta satakin kilsaa on joskus tuskan takana..
Tuo on totta. Väsyneenä joutuu joskus ajamaan. Sehän on normaalia ihmisen elämässä. Sillä vieläpä ylvästellään että jaksoinpa hoitaa homman.
Menemmekö yli Yhden Promillen kännissä rattiin. Nipistellään itseä ja annetaan lumipesuja. Kehuskelemmeko moisella.
Väsynmys liikennevälineen ohjaimissa vastaa yli promillen humalatilaa. Väsyneenä ajo on myöskin laissa kielletty.
totesin vain, - ja joskus on vaan pakko ajaa itse, ei humalassa vaan lopun uupuneenakin.
Olen ajanut 15-kertaa Kaakkois-Espanjaan.
Alkuun yhtäjaksoisesti Tukholmasta perille.
Etelä-Saksan tyhjällä motarilla on turvallista ajella väsyneenäkin.
Ranskan puolen kirkkaat ajoratamerkinnät muodostivat suuremman riesan.
Lisääntyneen kyynelnesteen erittymisenvuoksi täytyi muutaman kerran lepuuttaa silmiä.
Miksikö autolla? Neljä henkilöä matkalla ja lennot kalliita!
Viime vuosian hankalimmat tilanteet ovat olleet yölennolla palanneena hypätä aamuyöstä rattiin.
Meidän teillämme ainoat vaihtoehdot ovat riittävän tiheä kahvittelu ja tauotus.
Joskus olen pitänyt viimeisen huilin parikymmentä kilometriäm ennen kotia.
Viimeisen Espanjaan suuntautuneen automatkan teimme v 2000.
Olimme matkalla kahdestaan joten katsoin budjettimme kestävän yhden yöpymisen menomatkallakin.
Paluuseen olemme aina käyttäneet 4 - 5 vrk, siis Tukholmaan.
Hyvä Pirre* Nykyisin ajelen vain 4 km tai 8-20 km pätkiä, mutta ongelma ei tuota vieläkään tuo 450 km, tietenkin kahvitaukoineen.
Pisimmän matkani, noin yhteenmenoon, tankkaus ja kahvit olen ajanut Espoosta Ylläkselle. Siellä päädyimme vielä lumisohjoon kunnes saimme automme parkkiin. Ajoin sen 11/h, vaikka tyttäreni huonolla opastuksella poikkesimme Ruotsinpuolella jossain Haaparannassa.
Olin luvannut, että en ota siellä mitään alkoholipitosta, mutta molemmat joimme viiniä. Koko yön kuitenkin tämä autonhyrinä oli korvissani.
Loppumatkan porot olivat kuitenkin minulle suurin pelkoni, koska tuli mieleeni ensimäinen Lapin matkani. Silloin en uskaltanut tulla hotellistani ulos ilman "turvamiehiä".
"10 km:n" ei kun 100 km:n matkalla
Siihen aikaan, kun lääkärit eivät tunnistaneet uupumuksesta uniapneaa vaan kirjoittivat lisää lääkettä, että ne nukkuisi paremmin, mut eivät ne auttaneet pisaraakaan. Nyt kun on ollut CPAP-ylipainehengytslaite 13 vuotta, niin ihmettelen, miten olen ylipäätään pystynyt välttymään onnettomuuksilta, kun aina olin väsynyt, risteyksissä ja liikennevaloissakin kerkisin siemaista unoset. Muistan kun 450 km:n matka saattoi kestää yli 16 tuntia, kun vähän väliä pitä jäädä tienposkeen torkuille. Mitkään nipistelyt ja lumipesut eivät auttaneet. Mistäs sitä tiesi itsekkään, että on uniapnea, koska olen siitä uupumusongelmasta kärsinyt koko ikäni niin kauan kuin muistan.
Mutta sitten kun sain CPAP-ylipainehengityslaitteen, voi pojat, miten elämä muuttui täysin toiseen ääripäähän. Paineet mulla on sieltä suuremmasta päästä. Ilman laitetta en nykyisin pysty nukkumaan lainkaan, en edes päivänokosia. Mutta on ilo ajella autolla, kun ei väsytä.
Karmii selkäpiitäni vieläkin, vaikka aikaa on vuosia. On itserakasta kehua, että nautin meidän ensimäisestä Mersusta, joka oli vanha, kermanvaalea, jota kuvailtiin kaikissa "Viikonlopun"kertomuksissa nuoren sulhon ajopeliksi.
Olin ajanut Hesasta jo yli 400 km ja tulin lapsuuskotini pikkutielle. Juuri siellä, metsätien liittymästä tuli traktori eteeni. Onneksi minullakin oli se vastakkainen puoli tasaista ja ohitimme toisemme. Illalla tuli kyllä traktori kuski kotiimme pyytelemään anteeksi. Oli kyllä itsekkin pelästynyt valtavasti.
Muistelimme siinä sitten yhdessä minulle sattunutta aikaisempaa kolaria, jossa jouduin makaamaan kallovedossa Töölönsairaalassa 8 vko. Kyseinen kaveri kävi minua katsomassa siellä ja matka on melkoinen. Olisikohan ollut jotain ihastusta silloin nuorena hänen taholtaan, vaikka minun mielestäni hän oli "hirveän vanha" silloin. Tuleva mieheni oli hänestä kuitenkin vanhempi sitten.
ajoin pojan kotoa, melkein vatsaani koski pelkästä traktorin näkemisestäkin, niitä on muuten nyt paljon tienpäällä..
Ajelin viimeisinä työvuosinani Lapin teillä vuosittain yli satatuhatta kilometriä... Kyllähän noita läheltä piti tilanteita oli paljon... Oli poroja, hirviä, sivuteiltä tulevia traktoreita, autoja ja moottorikelkkoja... Aina kun joku oli tulossa sivusta, piti ennakoida... Muutaman kerran väistinkin lumipenkkaan vauhdilla kolarin välttääkseni... Viimeisenä työvuotenani sanoin vaimolleni että tärkein tavoitteeni on säilyä hengissä tämä vuosi liikenteen seassa... Näin kävikin ja pitänee vieläkin "koputtaa puuta"... :)
Olihan yksi kolarikin... Odottelin kärkikolmion takana päätielle pääsyä, kun rysähti, ja auto pomppasi eteenpäin... Eräs "tyttölapsi" ei tuiskussa ollut huomannut minua ja ajoi perääni vauhdilla... Ehkäpä oli onni että olin siinä ettei hän kolaroinut päätielle tullessaan...
Aiemmin traktoreille oli määrätty tietty maksimi leveys ja joutuivat poistamaan ainakin tienpuoleisen paripyörän... Nyt ajelevat "täysleveinä" ja jonkinlaiset valolliset läpät vain näyttävät laitteen äärilaidat... Nuo turvesoiden suuret traktorit vievätkin koko tien leveyden etu- ja takapään tuplarenkaineen...
"kolari" kokemus minullakin, - pysähdyin Joensuussa ajaessani risteykseen, ja sekunnin ihmettelin miksei autoni pysähtynytkään risteykseen, - eihän se kun sitä tuupattiin takaa etenpäin, oli liukas talvikeli, ja perään ajanut ei saanutkaan ajokkiaan pysähtymään, mitään tömähdystä tai muuta kolinaa nokka kosketuksesta en kuullut, vain omituinen tunne kun piti olla pysähtynyt ja ei sitten oltukaan :)
Aivan mahottomia ovat nämä nykyvehkeet - traktorit, tässäkin oli varsin puolimetriä leveät etupyörät ja takana paripyörät, - kyllä oisi pitänyt olla kyydissa toinen henkilö joka oisi tiedustellut jalkaisin etukäteen että kärsiiko mäen päälle tulla..
Nyt pelkään hieman ettei vain kellekään muulle sattuisi samanlaista harakiri kohtaamista..