Vihaan yli kaiken olla nainen ruumiiltani, mutta en tiedä olenko sisimmässäni mies vai nainen siltikään. Mitä teen?
Vihaan olla
enpätiiä
7504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vähän sama tunne täällä. Inhoan omaa ruumistani, ja toisinaan mietin, että voi jospa olisinkin mies. Mutta jos kävisi niin, että sukupuoleni nyt vaihtuisi, ruumiini, kehoni, kaikki, niin olisin varmasti kahta erittäin tuskastunut. Koska en tiedä, mitä olen sisältä päin.
Minkä ikäinen olet?
Aloita pohtimalla, miksi vihaat kehoasi? etsi tunteelle syy. Vihaatko kehon naisellisia puolia, ne tuntuvat vääriltä? Tuntuuko että olet jotenkin vajavainen, jotain ehkä puuttuu. Tunnet itsesi erilaiseksi kuin muut? Voi olla että et samaistu ikäisiisi tyttöihin/naisiin, samaistutko enemmän poikiin/miehiin? Haaveilet ehkä että olisit poika/mies, haluaisitko olla? Kuinka kauan sinusta on tuntunut tältä, onko tämä ihan uutta vai tuttua aiemmasta? Millaisena näet itsesi jos katsot 5-10 vuoden päähän? Millaisen tulevaisuuden haluaisit?
Olen parikymppinen, lapsena en ajatuksia juurikaan uhrannut sukupuolisuuteeni, tosin muistan ainakin kerran 5-6-vuotiaana sanoneeni että olisi kivempaa olla poika. Aina olin neutraali tai poikamainen. Harkitsin itsemurhaa murrosiän tullessa, pidin uimapukua vaatteiden alla että rinnat litistyisivät. Silti oli yläasteella kausi jolloin meikkasin, pidin jopa hameita ja mekkoja tietyn tyylin takia. Pari vuotta kesti ja jäi pois. Koen vihaavani naiseutta, koska luonto on tarkoittanut naisen kehon vain lapsien tekemiseen (itse en ole ikinä halunnut lapsia) rasvakertymineen, menkkoineen, rintoineen. En kykene ymmärtämään miksi kukaan tykkää olla nainen, ja uskon että transtutkimuksissa he voisivat pitää tuota asiaa seikkana joka puoltaa etten ole oikea trans. Mieluiten olisin androgyyni, mutta yhteiskunnassa pitää "valita puolensa".
Viimeinen lause kuvastanee ehkä nyt ihan nykytilannetta, kokisin silti kehnona ajatuksen androgyyniydestä esim. 30-vuotiaana.
on muuten ihan tavallinen transihmisellä ennen hoitoja. Myös usein transmies ei voi ymmärtää miksi joku haluaisi olla nainen tai transnainen ei voi käsittää miksi joku haluaisi olla mies.
Oletko kokeillut rintojen bindaamista oikealla binderillä? Jos olisit syntynyt pojan kroppaan, voisitko kuvitella tekeväsi jotain saavasi rinnat tai haluaisitko eroon peniksestäsi? Kumpana toivot sinun aikanaan tulevan nähdyksi, vanhana mummona vai vanhana pappana?
Jos mietitään kumpaan sukupuoleen olisin mieluummin syntynyt, niin vastaus olisi kyllä poika vailla epäilyksen häivää. Bindausta olen kokeillut lähinnä testiksi, en koe sitä silti kovin tähdellisenä koska rintavarustus on -luojan kiitos- tosi pieni. Koen häiritsevimmäksi naiselliset muodot lantionseudulla, koska niitä on todella vaikea piilottaa ja tunne yhteen hipaisevista sisäreisistä aiheuttaa suurta mielipahaa.
Vaikuttanee ristiriitaiselta tuo uimapukuhomma ja sitten perään etten olisi bindannut säännöllisesti mutta tuossa laskin siis bindaukseksi aikuisemmalla iällä tapahtuneita rinnansitomisia, sillä niihin jotenkin turtui sitten kun olivat kasvaneet "täyteen mittaansa" ja ei enää littanoittanut niitä kummoisimmin keinoin.