On tullut tavakseni aamuisin istahtaa ulos terassin pikkutuolille kahvimukini kanssa, katsella maisemaa ja antaa ajatusten vaeltaa omia teitään.
Tulin ajatelleeksi, kuinka paljon erilaisia mietteitä sisällämmekään, joista osan karsii, tietoisena niiden olevan hetken mielialoja yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa. Sitten löytyy taas se oma vahva minä, joka valikoi mihin antaa ajatustensa kulkea. On jännittävää huomata kuinka ihminen voi itse valita miten haluaa kokea ja elää elämäänsä.
Sitä en sano, etteikö olosuhteet vie meitä ilman omaa ohjaustammekin monenlaisiin haasteisiin ja kokemuksiin! Tai peräti jätä meitä ilman niitä, vai itsekö väistämme, varjelemme itseämme joutumasta niihin.
Tietoisesti/tai tiedostamattomasti. Siinäkin tavallaan valitsemme,---antaudummeko rohkeasti "virran" vietäväksi, vai olemmeko harkitsevaisia, peläten mihin se johtaa?
Itse olen kuulunut edellämainittuihin, vastannut elämän kutsuhuutoihin täysin sydämin,nauttinut elämän täyteydestä--- kantanut seuraukset, joskus minusta riippumattomia:D saanut oppia paljon elämästä ja meistä ihmisistä, myös itsestäni. Ankaraakin se koulu on ollut, niinkuin kuuluukin, mutta paljon aurinkoa ja iloa on liittynyt aina elämänilooni.
Nyt on uusi kausi elämässäni. On aikaa ajatella ja kokea,---- suorittamisen ja pätemisen aika alkaa vähitellen olla takanapäin, lukuunottamatta niitä askareita, jotka liittyy omaan viihtyvyyteen ja selviämiseen. Loppujen lopuksi ne on niin pieniä, ettei edes kannata niistä tehdä numeroa:D
Tärkeämpänä totesin mietiskellessäni, että haluan yhä ohjata ajatukseni positiivisiin, ja henkisesti rikastuttaviin arvoihin, jotka tähänkin asti ovat kantaneet.--- Hurjan hauskaa on nähdä, mitä vanhuus tuo tullessaan, saankohan säilyttää hassunhauskan puoleni---toivon!
Tulin ajatelleeksi, kuinka paljon erilaisia mietteitä sisällämmekään, joista osan karsii, tietoisena niiden olevan hetken mielialoja yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa. Sitten löytyy taas se oma vahva minä, joka valikoi mihin antaa ajatustensa kulkea. On jännittävää huomata kuinka ihminen voi itse valita miten haluaa kokea ja elää elämäänsä.
Sitä en sano, etteikö olosuhteet vie meitä ilman omaa ohjaustammekin monenlaisiin haasteisiin ja kokemuksiin! Tai peräti jätä meitä ilman niitä, vai itsekö väistämme, varjelemme itseämme joutumasta niihin.
Tietoisesti/tai tiedostamattomasti. Siinäkin tavallaan valitsemme,---antaudummeko rohkeasti "virran" vietäväksi, vai olemmeko harkitsevaisia, peläten mihin se johtaa?
Itse olen kuulunut edellämainittuihin, vastannut elämän kutsuhuutoihin täysin sydämin,nauttinut elämän täyteydestä--- kantanut seuraukset, joskus minusta riippumattomia:D saanut oppia paljon elämästä ja meistä ihmisistä, myös itsestäni. Ankaraakin se koulu on ollut, niinkuin kuuluukin, mutta paljon aurinkoa ja iloa on liittynyt aina elämänilooni.
Nyt on uusi kausi elämässäni. On aikaa ajatella ja kokea,---- suorittamisen ja pätemisen aika alkaa vähitellen olla takanapäin, lukuunottamatta niitä askareita, jotka liittyy omaan viihtyvyyteen ja selviämiseen. Loppujen lopuksi ne on niin pieniä, ettei edes kannata niistä tehdä numeroa:D
Tärkeämpänä totesin mietiskellessäni, että haluan yhä ohjata ajatukseni positiivisiin, ja henkisesti rikastuttaviin arvoihin, jotka tähänkin asti ovat kantaneet.--- Hurjan hauskaa on nähdä, mitä vanhuus tuo tullessaan, saankohan säilyttää hassunhauskan puoleni---toivon!
Vastaukset 13
Vanhimmat
hyvä, ettei ilmavaivat:D Ukonilma on nousussa taas. Taivaskin pimenee ihan. Naapurin kanssa vietimme juttutuokion portilla nojaten turistiin kuulumiset, mutta sade alkoi ropista, joten tahollemme kumpikin mentiin.
Oli ihmeissään kun ei valoa näkynyt meiltä 10 jälkeen, minähän nukahdin kuin lapsi aittani hämäryyteen, kun löysin tyynylleni hyvän vinkkelin korvan alle. Pari kertaa havahduin johonkin ääneen, kun ovi oli selällään ja minä pää kynnyksen edessä verhontakana, josta näkee läpi:D En tiedä siilikö vai jänö siellä kahisteli.
On se sitten jännää kun verho oven edessä antaa kivan turvallisuuden tunteen, ei ulkoa näe onko aitassa ketään. Tuli kyllä mieleen lukita portti, mutta annoin olla. Jestas kuinka pimenee, kohta saa valot laittaa, ilmakin on ihan seisovaa, lentsikat vaan nousee kentältä.
Mukavaa sunnuntaipäivää, toivottavasti ei ukonilma tee tuhojaan!
Voiko lentokone lyllertää taivaalla, kyllä näköjään voi! Tuskallista vaivalloista taivalta teki jokin konevanhus tuossa äsken....yskäkin tuntui vaivaava, Ihan aattelin sen kohta syliini hupsahtavan.
Muistin yht´äkkiä siitä, että tänään ja huomenna onkin Pirkkalan kentällä Kansainvälinen lentonäytös, enklanniksi ilmoitellaan, että ihan International Airshow. Voi-voi kun nyt pääsisin, toivottavasti saan kyydin, muuten niin hankala matka, kolmella bussilla pitäisi mennä, joten sitä en jaksa näin lämpöisellä säällä.
Tästä kun minulla, Hornet-fanilla, ylitseni menee lentotunneli, koneitten lentoreitti, niin on Hornet-voiman nautiskeluun mahdollisuus silloin tällöin. Mahtavaa on katsoa ja kuulla viidenkin koneen peräkkäistä menoa, ei siihen näy kyllästyvän.
Viime Hornet-lentonäytöksessä olinkin ainoa mummeli-sukupuolta oleva katsojien joukossa näistä voimanpesistä kiinnostunut, ikänsä niihin höynähtänyt. No, ei se ainut harrastus kuitenkaan, kyllä kohta alkavat taas sukkapuikotkin heilua...kiikkustuolia ei kylläkään ole, ja nutturaan en saa nykyisin lyhyehköistä hiuksistani.
mutta keinustooli ja nutturat ei millään kuulu kuvaasi Sus! Herää nyt jo, äläkä leiki mummelia, tai en tunne enää tyyppiäsi olleskaan:D
Tuo Hornettien ihana syöksy voimalla onkin kiehtovaa! Samoin autojen aerodynaamiset muodot ei lakkaa silmääni kiehtomasta, samoin kuin taju moottorin voimasta autoa kiihdytettäessä ohitustilanteissa:D Kuskilta täytyy ihan joskus kysyä paljonko heppoja on alla!---- On siinä upeaa tekniikan hallitsemista tuolla ilmatilassa pyöriä ylösalaisin, pieninkin virhe siinä vaudissa ja tulokset ollaan nähty! Atomaatit saisivat tulevaisuudessa, jaa onhan jo raketit! Moi...
Koita saada joku mukaan kyytimään. Ehkä ne lähtee taas täältä Seutulasta, saan kuulla jytinän, nähdä ei kerkiä senverran lähellä kenttä on...
Tiedoksi vain.
Kuinka sinä rohkenet nukkua aitan ovi auki vain tuulessa lepattava verho oven edessä. Löytyykö toiveen poikasta mielestäsi, voi kun joku tuli konkalle tai mieleen tulisi se aika entinen, kuten laulussa kerrotaan, "....tyttö nukkui aitassa, ol aitan ovi lukossa, Tuulia tuu. Luokse päästä tylleröisen sini silmä lylleröisen, Tuulia tuu....". Toiveita ja unelmia sitä pitää elämässä olla vielä näilläkin vuosilla.
Kutsumattomia aittaani tunkeilijoita pelkäisin, niin hassua ajatusta ei sentään ole päähäni putkahtanut! Älä vaan loukkaannu:D En voisi uskoa kenenkään kiinnostuvan isomummien aitassa nukkumisesta, kun täällä ei koskaan ole naapurustossakaan ollut häiriköitä, vartioitu alue 24 t. v.k. jossa puomi suljetaan yöksikin.
En kovin pelokas ole luonteeltanikaan, joutunut kerran taltuttamaan pelkällä puheellani riehaantuneen kahelin, juoppohullun----siitä tosin on aikaa.
En kyllä pitäisikään ahtaalla patjalla "sulhasen"läsnäolosta:D nukkumismielessä----- :DDDD Paitsi kylmällä ilmalla, jos olis muuten mieluinen. Loreena sinä:D--- kaikenlaisia ajatuksia panet päähäni, temput nyt voi tehdä vaikka nurmikolla!
Älä kaikkia usko, Lorna on yksinäistä ajattelemattoista!
iskee salama?
leimaus se onkin , mahtava ilotulitus ! ;)
rakastavaisia:) Rakkaani käsivarret ympärilläni, en pelkäisi
Kuinkas se nyt menikään...."minä sain sängyssä viltin alla ja sinä sait nurmikolla...."! kumpi se nyt paremmaksi pannaan?
Voi hyvä jyssäys teitä ts* ja Lorena* ei näytä teidänkään tunteet tuohesta olevan.
tuo sitä mistä puhe siitä puute.
voi käydä niinkin! Onneksi sen kestää....