mittari näyttää 22 on aika orpo olo ihan itkettää.
No aikani kuluksi etsin vanhoja satuja.
Mistä tuulee?
Karhu sai kerran metsästäessään elävän teeren. Karhun kantaessa teertä tyytyväisenä hampaissaan, tuli kettu vastaan. Repolainen katseli viekkaasti karhua ainaiset kujeet mielessään.
- Päivää, kuomaseni, kertoisitko minulle, mistä päin tuo tuuli puhaltaa? se kysäisi.
- Hmmh! karhu mumisi.
- En kuullut, en kuullut, kettu valitti. - Voisitko sanoa uudelleen.
- Hmmh! toisti karhu ja nosteli päätään.
- En kuullut. Lieneekö tuo itätuuli?
Karhua alkoi jo harmittaa, kun kettu selvää pohjoistuulta väitti itätuuleksi, mutta se ei vieläkään sanonut mitään.
Uudelleen repo kyseli, että idästäkö nyt sitten tuulee, kunnes karhu menetti kärsivällisyytensä ja täydellä voimalla ärjäisi:
- Pohjoisesta!
Mutta samalla se aukaisi suunsa ja teeri lehahti lentoon. Karhu katseli allapäin sen menoa.
- Minkä tähden sinun piti tuulensuuntia kysellä. Päästit teereni karkuun.
- Itsehän sinä sen päästit suustasi, repo sanoi. - Jos olisit minulta tuulia kysellyt, olisin sihissyt hampaitteni raosta, että idästä! Oma syysi! Ja kettu jatkoi tyytyväisenä kulkuaan jättäen karhun suremaan tyhmyyttään ja menetettyä teeripaistia.
Olisi käyttöä vanhoille saduille, muistatteko niitä?
No aikani kuluksi etsin vanhoja satuja.
Mistä tuulee?
Karhu sai kerran metsästäessään elävän teeren. Karhun kantaessa teertä tyytyväisenä hampaissaan, tuli kettu vastaan. Repolainen katseli viekkaasti karhua ainaiset kujeet mielessään.
- Päivää, kuomaseni, kertoisitko minulle, mistä päin tuo tuuli puhaltaa? se kysäisi.
- Hmmh! karhu mumisi.
- En kuullut, en kuullut, kettu valitti. - Voisitko sanoa uudelleen.
- Hmmh! toisti karhu ja nosteli päätään.
- En kuullut. Lieneekö tuo itätuuli?
Karhua alkoi jo harmittaa, kun kettu selvää pohjoistuulta väitti itätuuleksi, mutta se ei vieläkään sanonut mitään.
Uudelleen repo kyseli, että idästäkö nyt sitten tuulee, kunnes karhu menetti kärsivällisyytensä ja täydellä voimalla ärjäisi:
- Pohjoisesta!
Mutta samalla se aukaisi suunsa ja teeri lehahti lentoon. Karhu katseli allapäin sen menoa.
- Minkä tähden sinun piti tuulensuuntia kysellä. Päästit teereni karkuun.
- Itsehän sinä sen päästit suustasi, repo sanoi. - Jos olisit minulta tuulia kysellyt, olisin sihissyt hampaitteni raosta, että idästä! Oma syysi! Ja kettu jatkoi tyytyväisenä kulkuaan jättäen karhun suremaan tyhmyyttään ja menetettyä teeripaistia.
Olisi käyttöä vanhoille saduille, muistatteko niitä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
kun vielä nykyäänkin niitä luen lapsenlapsille.
Sellaista, mikä tuohon sinun orpoon oloon ja itketykseen voisi auttaa, en nyt muista.
Tuota kertomaasi satuakaan en muista ennen kuulleeni, aika lohduttavahan sekin on?
Siinähän lopulta kävi kaikille hyvin. Tyhmä? ja/tai hyväntahtoinen ja avulias karhu menetti teeripaistin, mutta teeri säilytti henkensä, kiero kettu sai kierolle luonteenlaadulleen sopivan tyydytyksen tuntiessaan ylemmyyttä kuvitellessaan toisen silkkaa tyhmyyttään tarttuneen ansaan ja karhukin varmaan helposti löysi marjoja, muurahaispesiä ym. herkkuja.