jos on kivimaa

eiköhän se arkun kansi pysy paikallaa,kun hautaa umpeen pannaa,oiskohan siin jokkuu hakanen pitäs sitä kiinni.oonha mie arkkuu katsonu ihan läheltäkin, mutta en kiinnittänyt sellasee huomioo.

mutta kyllä vissii kaikennäköstä voip sattuu siinäkin ammatissa. niistä ei vaa voi puhhuu, koska ne on näköjää arkoja asioita.

kaikista aloista on vitsijä jopa taivaan portista ja jumalasta, mutta kuollut on vissii vakavampi asia,ko siit en mie ainkaa ole kuulluu juur mittää vitsailtavan.

mie vältän tuommoset kannen aukeemiset etukättee.:))
minun jälkikirjotukseesa lukkee, että minnuu ei saa näyttää kuolleena, vaik kuka tahtois nähhä.
jos kuolen koton, siinhä hyö näkkee minut kuolleena,muute tahon jättää vain elävän muiston.

uskon tai ainakin tahtosin, että lähtö tulis loppukesästä lämpimänä elokuun iltana yhtä aikaa aurinkon laskun kanssa.sillon tuntee päiväskin kypsyyten merkkit ja voip hyvillä mielin päästää irti elämästä.

etelä puolesen pellon olen määrännyt kynnettäväs ja viel harattavaks kuohkeeksi, tykkään muhkeasta mullasta, möyhennähän mie tyynynkin ku mään maate, niin pittää se ikipetikin.:))

kävellen ystäväin mullat karistaa, ja siin soitetaa thomaso albinonin adagio, sävelelet herkistää mielen ja ystäväin saap tunteen et, muu lyylistä lähtee muihin fääreihin ja tuhka liityy evoluutioo.

tuhkan karistaminen ei minulle mittää ennää merkkaa, mutta jälkee jäävän on elettävä sen kanssa.

ja siksi siitä on tehtävä hänelle kaunis muisto viimesestä palveluksesta ystävälleen, ettei se jää vastenmieliseks tapahtumaksi.

terveisii haudankaivajlle, minun hautaanpano päivänä voit männä vaik olusille ja sannoo kavereille et lyyli järjesti vappaa päivän;)))