Lopeteltuani äskettäin suursiivouksen tuli mieleeni kysäistä miten on porukalla lepopäivän pyhittämisen laita?
Miten monella se on raamun ohjeeseen perustuva ja miten monella se on viikkorytmiin vakiintunut tapa?
Veikkaan jälkimmäistä enemmistöksi.
Itse en ole ateisti koska mielestäni sekin on jonkin sortin aate vaan uskonnon suhteen olen täysin välinpitämätön.
Näin ollen viikkorytmini määräytyy käytännön asioiden ja sen hetken tuntemusten perusteella.
Nyt tämä siivous määräytyi elämäni sulostuttajan tiistai-iltaisen kotiinpaluun perusteella.
Salipäivänä en viitsi meuhkata huonekalujen kanssa. Nytkin, ravakasti tehden, aikaa meni pienessä huushollissa reilu 2,5 tuntia.
Tiistaina teen loppusipaisun, pyyhin mm.pölyt ja pidän tasopinnat turhista tyhjänä enen menoani iltamyöhällä asemalle.
Miten monella se on raamun ohjeeseen perustuva ja miten monella se on viikkorytmiin vakiintunut tapa?
Veikkaan jälkimmäistä enemmistöksi.
Itse en ole ateisti koska mielestäni sekin on jonkin sortin aate vaan uskonnon suhteen olen täysin välinpitämätön.
Näin ollen viikkorytmini määräytyy käytännön asioiden ja sen hetken tuntemusten perusteella.
Nyt tämä siivous määräytyi elämäni sulostuttajan tiistai-iltaisen kotiinpaluun perusteella.
Salipäivänä en viitsi meuhkata huonekalujen kanssa. Nytkin, ravakasti tehden, aikaa meni pienessä huushollissa reilu 2,5 tuntia.
Tiistaina teen loppusipaisun, pyyhin mm.pölyt ja pidän tasopinnat turhista tyhjänä enen menoani iltamyöhällä asemalle.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mukaan.
Olen lähes joka viikonloppu - kuten nytkin - töissä, koska minulle se nykyisessä elämäntilanteessani sopii huomattavasti paremmin kuin perheellisille, nuoremmille.
Minulle ei tuota mitään ongelmia siivota tai mennä pesutupaan viikonloppuisin. Ainoastaan pyykin ulkona kuivattaminen tai mattojen ulos vieminen ei aikoinaan minulta oikein pyhäpäivinä luonnistunut, liputuspäivinä varsinkaan.
En pyhitä sunnuntaipäiviä tai iltoja, vaan usein menen pesutupaan juuri sunnuntaina. Mahtaako muut pyhittää, kun pesutupa on melkein aina sunnuntaisin vapaa. Vapaapäivät otan tosi iisisti.
jos on "pakko", niinkuin esim. tänään..pojan viinimarjoja olen mehustellut, ei niitä passaa jättää kerättyinä lojumaan. Palkkatyönikin on sen luonteista, ettei viikonpäivät ole toistaan kummempia, - sunnuntainakin täytyy syödä jne..
Vuorotyöläisenä arvostin viikonloppuvuoroja ja tein mielelläni töitä silloin, koska viikonloppulisät olivat mukava lisä tilipussissa. - Mutta silti ihminen vaatii jonkin rytmin työn ja levon suhteen, joten osasin 'viettää lepopäivää' jopa sunnuntaisin - sunnuntaisin saattoi olla parempaa ruokaa ja kiireetön laiska olo kotipiirissä.
En voi sanoa olevani välinpitämätön uskonnosta, sillä uskonnot kiinnostavat minua ilmiöinä. En näe ateismiani minään oppina enkä aatteena, kun sen voi määritellä vain negaation kautta: en usko jumaliin.
Työni ei erotellut arkea sunnuntaista, ja yrittäjänä tein eniten juuri sunnuntaitöitä. Nyt eläkeläisenä pidän viikonloput vapaata ihan vain siksi, että se soveltuu ihmisten yleiseen viikkorytmiin. Tosin laiskottelen viikollakin.
Minua uskonnot kiinnostavat ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavina ilmiöinä.
Mielestäni kristillinen etiikka on hyvä pohja toimivalle yhteiskunnalle.
En vain ole löytänyt esimerkiksi kaikkiin sakramentteihin tolkkua.
Uskon markkinointivaihe oli aikanaan todellinen taidon näyte ja esimerkki joustavasta soveltamisesta.
Pienien tulkintaerojen vuoksi kanssakristittyjen tappamisesta en löydä opin periaatteiden noudattamista.
Muslimien kanssa olen ollut jonkin verran tekemisessä työn merkeissä.
Meikäläisen on joiltain osin vaikea erottaa mikä on uskonnon ja mikä kansallisuuden vaikutusta.
Olen joskus verrannut nykyisiä ilmiöitä islamissa kristinuskon samanaikaisiin tapahtumiin, siis n. 600-vuotta sitten.
Jengiä tapettiin suruttomasti.
Minusta aktiivinen "uskomattomuus" on uskonto sinänsä.
Kello 13.30 alkaa iltavuoro. Kaupunkilinjaa ajetaan. Työpäivä päättyy Klo 00.45. Ruokataukoa sentään on 35 minuuttia. Pyhästä saa sentään tuplapalkan. Joka päivä saisi olla Pyhäpäivä. Tilipäivä on aina liian harvoin, verrattuna työpäivien lukumäärään. Kyllä se työ kuitenkin kotiolot voittaa.
Hyvää viikonloppua vain kaikille - tasapuolisesti.
ajatellut, että elämää voisi ruveta rytmittämään sillä tavoin, että pyhäpäivä tulisi "pyhitetyksi", eli voisi käyttää ajan vaikka hiljentymiseen: mietiskelyyn, lukemiseen. Tuleehan nytkin tavattua työssäkäyviä ja sillä tavalla irrottua rutiineista, mutta voisi tehdä vielä enemmän - sinne iäisyysulottuvuuden suuntaan.
Tase-Papan tapaan tein monet vuodet viikonlopputöitä. En ahneuttani vaan siksi, että perheelliset saisivat olla perheensä kanssa viikonloput.
Pyhitän kyllä sunnuntain lepoon, vanhasta tottumuksesta, en raamattuun perustuen vaikka tunnustan uskovani korkeampaan voimaan.
Siivoukset hoidan yleensä perjantaina, sinkun kodin siivoaminen vie pari, kolme tuntia. Riippuu siitä miten tarkalla tuulella olen. Joskus pesen pyykkiä sunnuntasin, mutta pyrin ottamaan huomioon napurit jotka ahertavat töissä arjet ja kaipaavat lepoa.
Rivitaloasunnon siivous tänään ns. etanavauhdilla,mutta nyt täytyy sanoa,että tuntuu tosi hyvältä.
Lisäksi pesin pari pihanpuolen ikkunaa.Olen tottunut siivoushommiin ja kaikenlaisiin kodinhoitotöihin
jo avioliittoaikanani.
ikkunanpesua Jm-50 . Se on meillä edelleen tekemättä. Et tulis jeesaan, kun se sulta käy ?
Ikkunan pesu!
Turhimmista tavaroista: Leikkokukat!
kyllä se aurinkoisella ilmalla pistää silmään, kun sadepisaroiden jälki näkyy ruudussa. Täällä "maalla" ikkunat kyllä pysyvät suht. puhtaina, kertapesu vuodessa riittää. Eiks sunkin Lasse kannattais viestittää vaimo tervetulleeksi kirkkailla ikkunoilla ?
Emme pese edes joka vuosi.
Minä en pesisi koskaan mutta ilmeisesti vaimoväki on niin turhamainen ettei perusteluni riitä.
Ikkunan pesu on niitä harvoja laajaliikkeisiä töitä joita vaimoni tarvitsee tehdä.
On aistinut minun vastahakoisuuteni eikä ole vuosikausiin mokomaa ehdotellutkaan.
Suorittaa pesun minun poissaollessani eikä edes ylläty kun en pestyjä huomaa.
Mitä niillä kirkailla ikkunoilla on merkitystä kun jollain tekstiilillähän ne kuitenkin peitetään?
Tai kaihtimilla.
Ikkunat ovat kallista seinäpintaa rakennettaessa.
Ne ovat edelleenkin lämmön läpäisyltään muuta seinää epätaloudellisemmat.
Kaiken lisäksi nämä kalliit aukot täytyy piilottaa kalliden rättien taakse.
En ymmärrä!
aukoton, että taidan jättää pesun tältä vuodelta. Ei vaineskaan. Se on yksi näitä pakkomielteitä, joista ei taida päästä eroon. Sälekaihtimet tosiaan auttaa paljon. Meillä on silloisen ajanhengen mukaisesti yksi tosi-iso olohuoneen ikkuna ja siinä on tietty kuusi pestävää pintaa, joten on tässä kaikenlaista...
Ok:ssamme okiinteät li lämpölasielementit.
Vain kaksi pintaa.
Tässä nykyisessä on nuo kolmepokaiset avattavat joiden väliin ilmestyviä kuolleita kärpäsiä poista rikkaimurilla.
Näiden korkeus on "tavallinen" mutta vähempikin leveys riittäisi.
On minulla perustelukin lasinpesun inhoamiselleni.
Jokunen vuosi sitten, mennessämme talvikuukaudet tyhjänä olleeseen loma-asuntoomme, minä urheasti pesin pavekkeen kuusiosaisen lasituksen.
Ronttoset irti ja lattialle sekä kahden puolen pesu, kiillotus ja paikalleen nosto.
Saimme ihailla pari päivää kirkkaista parvekenäkmistä kun tihkusateen kanssa pöllähti oranssia Saharan pölyä liisteröiden lasit käytännölliseti katsoen läpinäkymättömiksi.
Nyt suoritin pakollisen pesun laseja irroittamatta ja vakaasti päättäen olla välittämättä vähäisemmistä sameuksista.
Käytäntö on osoittanut että muutaman kerran vuodessa tuulen kanssa ilmenevä rankkasade täyttää meidän lasinkirkkausnormimme.
Olemme myös varoitelleet vieraita että putsatkaa muuten miten hyvin vaan haluatte mutta parvekelasien pesu on turhaa!
Pesun jälkeen ne ovat muutamassa päivässä pesua edeltäväss kunnossa.
Täällä on kaupungin keskustassa sama ilmiö mutta hitaampana.