Joku joskus kuvasi tylsäksi naiseksi sellaista joka viihtyy kotosalla ja jolla ei ole joka päivälle jotain bodypumpia, extremeä ja päämäärätöntä saavuttamista. Siis sellainen nainen joka huolehtii arjen asioista ja lapsistaan, hoitelee kotia ja valitsee ravintolaviikonlopun sijaan vaikka ompelun. Pitää itsensä kuitenkin ajan tasalla ja vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. 4-kymppisenä alkaa jo vähän repsahtamaan mutta elämänkokemusta ja ymmärtämistä on kerännyt niin että sitä arvostetaan. Tapailee enimmäkseen muita samassa elämäntilanteessa olevia äitejä, sukulaisia jne. Onko tämä vain jotain 70-luvulta mieleen jäänyttä harhaa joka ei ole koskaan pitänyt paikkaansa?
Tylsät naiset, onko heitä enää?
60-luvun lapsi
28688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
taidan kuulua tuohon sinun luetteloimaan kategoriaan. Siis, listasi perusteella täällä ilmoittautuu TYLSÄ nainen. Ainoat, mitkä eivät sovi listaltasi minuun, on ompelu ja tapailu muiden samassa tilanteessa olevien äitien kanssa.
En kuitenkaan itse pidä itseäni tylsänä (no, joo, välillä olen sitäkin). Minusta minä olen ihan tavallinen työssä käyvä perheen äiti, joka on valinnut tämän polun kuljettavaksi.
Hyvä lisäys tuo "en pidä itseäni tylsänä". Unohtui se mainita tuossa alkuperäisessä viestissäni, ajattelen että juuri tavallinen elämä on rikkainta eikä ne kaikki mahdolliset riennot.
Niin, pitää olla jo aatteellisella tavalla "elämäntapatylsä" jos ei vapaa-ajallaan säntäile parantelemassa ikääntymismuutoksiaan kuntosalilla, kosmetologilla, plastiikkakirurgilla jne., tee pakollisia kahta aurinkomatkaa talvessa, pukeudu kuin teinit ja opettele koketteja tapoja nelikymppisenä : )
Itse olen jotakin elämäntapatylsän ja boheemin väliltä, miten huvittaa, teinilapset väkisinkin vaikuttavat vaatemakua nuorentavasti vaikka kuntosalitouhuun en juurikaan saa itseäni pakotettua.
Tylsä elämä on omannäköistä ja ekologista plus tuo turvallisen lähiympäristön lapsille. Ekoteko vailla vertaa!
Nettideittailija älköön paljastako tylsyyttä kuitenkaan, vielä tylsyys ei ole megatrendi massoille (toivottavasti sekin aika nähdään?)
Vietin juuri 3 kk kesälomani kotosalla. En käynyt juuri kaupungin keskustaa (15 km päässä) pidemmällä. Aiemman säntäilyn sijasta tunsin kyllä rentoutuvani johonkin sellaiseen olotilaan, jota en enää muistanut olevankaan. Tein kävelylenkkejä, lueskelin ja vain olin. Tein vain välttämättömimmät kotityöt.
Olen aina ollut pohjimmiltani kotona viihtyvää tyyppiä (ikää siis 48), mutta jotenkin sitä on mennyt tuohon kaikenlaiseen vapaa-ajan matkustusvouhotukseen mukaan ja työkin on edellyttänyt matkustelua, tietynlaista pukeutumista ja ulkonäön laittoa. Vapaa-aikakin on tosiaan mennyt säntäillessä sinne tänne lasten harrastusten perässä. Ei mulla omia harrastuksia ole juurikaan ollut, sen valinnan tein joskus kun halusin että olen lasten saatavilla.
Uupumuksenhan siitä sai kun eli sellaista elämää joka ei tuntunut hyvältä. Jäinkin sitten töistä opintovapaalle ja nyt ei tarvitse paljon vaatteita hankkia ja kosmetologilla ravata. On ihan mukavaa elää pienellä budjetilla ja hankkia sitä pääomaa korvien väliin. Lapsetkin ovat jo niin isoja, ettei enää tarvitse kuskata harrastuksiin.
Yritän kyllä jatkossakin kuunnella sisintäni näissä asioissa ja säntäillä sen verran kun itsestä tuntuu hyvältä. Kyllä tälläinen peruselämä kotosalla tuntuu tosi hyvältä, täällähän voi puuhastella ihan mitä vaan tai olla puuhastelematta.
Onhan teitä "tylsiä" näköjään sittenkin, hyvä että uskallatte kertoa avoimesti siitä täällä. Ekologisuus on yksi hyvä asia "tylsässä" elämässä. Lisäksi kun ei ole koko ajan rientämässä johonkin hömpäkkeeseen, ehtii kehittää henkistä pääomaansa enemmän. Tylsyys on takuulla tulossa vielä muotiin kun tajutaan että elämä jää tyhjäksi ilman "tylsyyttä". Lisää vain tunnustuksia, näitä on aivan mahtava lukea!
Juu-u, viihdyn kotona ja harrastan ompelua. Ystävänikin viihtyvät kotonani ja olemmekin perustaneet ompelukerhon. Puimme yhteiskunnan asioita ja parannamme maailmaa...
Ei, ei, ehei... Boring! Very boring!
Käyn kolme kertaa viikossa kuntosalilla (päämääränä terveys ja hyvinvointi), ravintolassa syömässä ja viinilasillisella 2-5 krt/vuodessa, elokuvissa, teatterissa, kampaajalla, kosmetologilla...
Viihdyn erinomaisesti myös kotona. Huolehdin kodista ja perheen hyvinvoinnista. Panostan perheeseen, mutta myös itseeni. Oma hyvinvointi, terveys ja mielenvirkeys heijastuvat kaikkeen tekemiseeni ja toivottavasti myös ulospäin.
Se, että minulla on näitä "rientoja" ei ole keneltäkään pois, päinvastoin. Kun itse voin hyvin, pystyn antamaan itsestäni paljon enemmän niille, jotka minua tarvitsevat ja joiden kanssa olen tekemisissä.
Jokainen tavoitelkoon omannäköistä elämäntyyliä oli se sitten tylsää tai ei. Minä tavoittelen elämässä onnellisuutta ja tasapainoa ja jos päämääräni noilla yllämainituilla keinoilla saavutan, niin hyvä niin.
Ja siltikin, ihan tavallista elämää viettävä tavallinen perheenäiti olen minäkin...
Milloin ehdit pysähtyä ja ajatella? Miten huolehdit henkisestä kehittymisestäsi? Luetko paljon?
kuvan, että olen koko ajan menossa. En tietenkään ole. Itse asiassa vietän hyvinkin kiireetöntä ja rauhallista elämää. Teen töitä kotona ja näinollen olen läsnä perheelleni enemmän kuin tuosta "rientolistastani" voisi päätellä. En ole uraorientoitunut, vaan äärimmäisen perhekeskeinen ihminen.
Kyllä, luen paljon. Ajattelen, mietin, pysähdyn kuuntelemaan itseäni ja ennenkaikkea muita...
Ihminen tarvitsee kehittyäkseen muiden ihmisten ajatuksia ja uusia kokemuksia, niin hyviä kuin myös huonoja.
Onneksi noita saa halutessaan kokea jokainen päivä jos vain oikeasti haluaa opiskella ja ymmärtää elämää ja peilata kokonaisuutta itseensä, myös itseään siihen kokonaisuuteen.
Tuolloin voi löytää itsensä, harva tuntee itsensä täydellisesti.
Yksilöllisesti kehitymme noin aina viimeiseen hengenvetoon saakka, ymmärtäen lopulta varmaankin vain tuhannesosan todellisuudesta ?
tässä yksi yksin eläjä, "tylsä" työssäkäyvä, kotonaan viihtyvä äiti, kotiaskareiden ohella, harrastan ns. puutarhahommeleita, vähän kaikenlaisia käsitöitä, ulkoilua, toki ystävät ja läheiseni ovat tärkeitä.
Onhan niitä ryppyjäkin tullut , mutta ne ovat vain elämän suomia jälkiä , ulkoinen olemus eikä maallinen omaisuus ole se minulle ykkösjuttu.
Toki kampaajalla käynti, siistit vaatteet ja pikkusen sipaus huulikiiltoa ja ripsaria silmään silloin tällöin antaa itsellekin mielen kohennusta ja itsetuntoa.
Kapakoissa käyn TOSI harvoin, nyt vain on päässyt käymään nii että tämä tylsä nainen täällä vailla toista osapuolta, joka tykkäis myös olla kotona, tehdä kotiaskareita ja puuhastella yhdessä.
Kysymys kuuluukin missä miehet jotka arvostaa samanlaisia asioita / elämän arvoja?
Kuolleet sukupuuttoonko? *_*
Ilmoittaudun siihen joukkoon joka kuvaamiasi naisia arvostaa ja kunnioittaa. Tai no, joukosta en tiedä mutta ainakin itseni. Joku voisi avata keskustelun siitä mistä näitä miehiä löytyy. Mikä parasta voikaan olla, on "tylsä nainen" joka onkin oikeasti se kaikista mielenkiintoisin ja jonka kanssa elämästä saa rakennettua toimivan. Sellaisen jos jostain vielä kumppanikseni löytäisin. Hosupellejä ja sitä rauhattomuutta en ainakaan minä jaksaisi.
Sama tilanne, yksin lasten kanssa arkea aherran.
Aika ei tällä perhe-kokoonpanolla riitä iltaisin rientämään. Voi kun muuten rientäisin... Opiskelisin italiaa, joogaisin, aloittaisin uudestaan vanhan bodausharrastukseni, kävisin kylillä luuhaamassa kavereiden riesaksi, konserteissa varsinkin, ZZ-Topparitkin kävi Suomessa eikä meikämamma päässyt! Se kirveli :))
Vai oliko tämä vaan tekosyytä ;)) oikeesti olenkin niin hidas etten muuta ehdi kuin perhettä hoitaa, ja perjantaisinkin niin väsy että sammuu ennen puoli yhtätoista ;)
Niin tai näin, oikeastaan ei sillä ole väliä mitä teen vapaa-aikana. Tärkeintä on löytää se onnen siemen siinä mitä just nyt tekee, oli se sitten ihan mitä vaan. Silloin ei ole itsellään tylsää, vaikka muuten olis täys haukotustapaus.
Nii, että sitä mennään vain puoliunessa eteenpäin ;))) . . . nohh, mikäpäs siinä, jos se on onnellista unta . . . tain muuten vain onnesta . . . tai onnista sekaisin ;)))
Nyt tuli kyllä unihiekkaa minun silmiin jo niin paljon, et on mentävä täryyttelemään nurkkia . . . vaikka kesälomalla olenkin . . . siis lähden nukkumaan . . . ja voin hivenen kuorsata välillä ;)))
Puolivalolla on helppo kulkea, näkee ihan tarpeeksi :)) vaikka sitten onnia :)))
Kaivaudu oikein hyvin tyynyyn, ettei kuorsaukset haittaa :))
Ei ne kuorsaukset minua haittaa . . . mut alakerran naapurin astiakaapin järjestys menee öisin uusiksi ;)) . . . Eikä talvisin tarvitse erikseen pudotella lumia katolta, kun ne tippuvat öisin ihan itekseen ;))) . . . hmmm . . . pitäis oikeastaan pyytää taloyhtiöltä palkkio lumen pudotuksesta ;)) . . . Ja näin kesäisin voisin oikeastaan toimia linnunpelättimenä kasvimaalla. . . On se niin rankkaa . .. nukkua ja murista samalla ;)) . . . Mut se huonopuoli kuorsaamisesta on, et töissä pomo pirhana kuulee heti, et taas se nukkuu . . .
Kuulemma Suomessa on myös silloin tällöin maanjäristyksiä. Vai oliko se nöffe joka yöpyi mittaus paikkakunnalla :)))
Juu, ensin kannattaa soittaa minulle, et millä paikkakunnalla mä olen yöpynyt, ennen kuin uskoo suomessa tapahtuviin maanjäristyksiin ;)))
Onko pakko jos ei taho ?
Nyt menin ihan siniseks .. ompelu !
No tuota tuo tasohoimakone on tullut enempikin tutuksi kun pitää saada farkkuihin
kulumia, kätsäkkä vekotin siihen hommaan.
uh-huh, kyllä 4-kymppiselle naiselle asetetaan nykyään kaikenlaisia vatimuksia,
kotona oleminen ja sukulaisten kanssa seurusteleminen, eihän tästä listasta enää puutu
kun helkavirret ja pitsinnypläys
Kotosalla on pakko viihtyä kesäisin kun täytyy kastella koko ajan ja tänä kesänä erityisesti. Puutarhan hoitoon menee kaikki aika ja rahat, yli kymmeneen vuoteen en ole matkustellut eikä yhtään edes harmita.
Kerran olen käynyt lähiö kapakassa tänä vuonna ja olikin kivaa tanssia ihan puolityhjässä kapakassa lauantai iltana vieläpä. En onneksi ole päässyt nelivitosena vielä niin repsahtamaan että seinän ruusuna täytyy olla jos joskus lähtee johonkin. Ryppyjä ei ole ollenkaan ja ihmettelinkin onko jollain ryppyjäkin alle viiskymppisenä? Äiti ihminen en ole kun lapset ei ole koskaan kiinnostaneet vaan kulutan aikaani mielummin puutarhassani jossa saa aikaa itselleen ja ajatella ihan rauhassa kenenkään häiritsemättä.
On vaikea tapailla ketään niin samanlaisessa elämäntilanteessa olevia kun niitä on niin harvassa, tuskin ketään :) Sama mies on ollut 25 vuotta, etten ole yh, en karannut enkä eronnut koskaan. Ja miksi pitää ollakkaan samanlainen elämäntilanne. Olen huomannut ettei se samankaltaisuus välttämättä löydy samankaltaisista elämäntilanteista vaan jonkun kanssa vaan synkkaa paremmin ja jonkun kanssa ei ollenkaan. Toteutan asioita suurpiirteiseen tapaan en ihan pilkun nussimiseen ja sellaiset ihmiset ärsyttää jotka tekevät kaiken pilkun mukaan. Tyhmien ihmisten kanssa en tule toimeen ollenkaan, joilla täytyy olla jokin kirja minkä mukaan elää ja tehdä kaikki toimintonsa kuten uskovaisten. Niille sanellaan mitenkä elää ja toimia kun omaa järkeä ei ole. Uskonnon uhrien perheistä tulee niin sairaita yksilöitä ettei kukaan voi aavistaakkaan ja siinä menee elinikä parantuakseen siitä paskasta mitä uskonto tuhoaa. Itse erosin kirkosta jo ajat sitten mutta mieheni ei voi jostain kumman syystä vaikkei kirkon palveluja tarvitse koskaan. Uskovaiset hourupää vanhemmat niin pelotelleet aikoinaan lapsensa ja minä joudun tekemään kamalan työn että joku ei niihin satukirjoihin ja peikkoihin uskoisi. Uskonnolla pilataan lapsen koko elämä ja valjastetaan ihminen maksamaan veroja paskanpuhujille jotta niillä leipä riittää.
Tylsä ihminen ei koskaan näe asioita uudella tavalla vaan menee vanhempiensa sääntöjen mukaan. Tylsä ihminen tekee kakaroita saman verran kun vanhempansa ja on yh samoin kun vanhempansa. Näin aikoinaan helvetin monia jotka tekivät juuri kuin vanhempansa ja samat virheet. Jos vanhemmat saavat nuorena niin sama jatkuu sukupolvesta toiseen. Kukaan ei ajattele yhtään mitään tai harva. Maapallo ei hukkuisi liika ihmisiin jos joku tai jotkut ajattelisivat joskus. Mutta kaikkien pitää saada ja mahdollisimman nuorina.
Jaaaaa . . . Sit määkin olen varmaan kauhian paljon mahdottoman tylsäihminen ;)))
En mä ainakaan silloin nuorena ja umpirakastuneena tosiaankaan ajatellut miten vanhempani olivat eläneet. Eikä sitä silloin edes uskonut, et rakkaus vois nyt johonkin mukamas kadota . . . Niin, no ei vissiin rakkaus mihinkään katoakkaan, vaan kohteet vain vaihtelee ;)))
Ja hauskaahan se meneminen on, mut kun on pienet tenavat, niin he eivät varmaankaan oikein innostu jos vanhemmat ovat jatkuvasti menossa ja juhlimassa. . . mut toisaaltaan eipä taideta aivan joka kodissa edes tenavien mielipiteitä kysellä ja jos kysytäänkin, niin ei niillä mitään vaikutusta vanhempien menoon ole.
Mut onneksi Suomi on vapaa maa ja jokainen saa tehdä niin kuin itse haluaa . . . myös me tyhmätkin ;)))
Niin että, jokainen kantaa ristinsä ihan ite.
Onko oikein oivaltanut jos saa tyydytyksen jostain kakaroista? Näen naapureita joilla ei ole mitään yläpäässä kunhan on paksuna kolmen vuoden välein.
Ymmärrän yskän . . . Voihan se joskus ärsyttävää olla, kun puolisot rakastavat toisiaan ja haluavat yhdessä lapsia!
Ainakaan minä en ole vielä kuunaanpäivänä nähnyt pitkästyttävää naista!! ;))) . . . Ja varsinkaan, kun olen tälläinen hieman laiskanpulskeamies, niin heti oli eukkokin aikoinaan hätyyttelemässä tuosta soffasta minua ylös, kun olin juuri siihen kerennyt pitkäkseni. . . Ja milloin sai väistellä keittiössä lentäviälautasia tai juosta kaulinta pakoon . . . niin tai tehdä lähempää tuttavuutta paistinpannun kanssa, kun se pläjähti keskelle otsikkoani ;))) . . . .
Niiiin, kuka vielä ilkiää väittää, että naiset olisivat pitkästyttäviä???!!!!
Kyllähän kautta aikain juuri nainen on ollut se liikkeelle laittava ja liikkeelle saava voima!!! ;)))
Voe teijän naisten kanssa . . . ja teitä iliman ;))) . . . Hyvä ei ole miehellä milloinkaan . . . Vai olikohan sittenkin vain sen parin minuutin ajan, jonka . . . . mies kestää ;))) . . . ennen kuin nukahtaa ;)))
olin nelikymmpisenä. Kun olin 45 sai mieheni tarpeekseen tylsästä vaimosta, vaimosta joka kulki vain töissä, huolehti kodista ja lapsista, ei jaksanut huolehtia ulkonäöstään ja kuoleman väsyneenä meni nukkumaan viimeistään kello 21.00. Sinne meni sekin avioliitto 32 vuoden jälkeen kun vihdoin ja viimein lapset olivat jo muuttaneet pois kotoa.
Tylsempää kuin nyt, ei elämä voi olla.
kysyä, että missä kaikki tylsät miehet on ? Useimmat ihmiset on tylsiä mun mielestä ja mä niiden tai sitten oon muidn mielestä ärsyttävän erikoinen. Yritän välttää negatiivisesti suhtautuvia yleensäkin.
vuotta sitten vähän, mutta kun siitä tulee niin kireää että puikot alkaa kirskua ja kädet jäykistyy. Kutomiseen ja kotona olemiseen täytyy suhtautua rennosti. Hyvältä tuoksuvaa villaa on mukava nuuhkia, ei tekeminen ja tulos ole se juttu, tuoksun mukaan voi valita oikean kutomislaulun esimerkiksi huray ja rommia pullo! Se rentouttaaa ja ehkä toivottaa mehevästi kaikki stressaavat ajatukset sinne missä pippuri kasvaa, tilanne vaatii myös ehkä oikean drinkin. Jos kutoo villasukkaa niin se on viski, jos virkkaa pitsiä niin kahviplörö. Muistan ettei siitä mitään sukkaa tullut. Malli muuttui koko ajan. Se oli luovaa. Kädet ja silmät tulee kipeeks ja viskit on aika tylsän makuisia. Laivalla on eri asia ottaa ruokaryyppy. Onneks on hyviä ystäviä. Sain juuri villasukatkin. Ne on hienot. Mutta ihmiset on tärkeempiä kuin taidot ja harrastukset. Mä ainakin iloitsen, jos ihmiset löytää sisältöä elämään. Ankeaa ajatella että toisen ihmisen tulisi olla toisen mielen mukainen.
Ilmeiseti kuulun sitten niihin tylsiin 4-kymppisiin, koska viihdyn kotoisalla, ei ole ohjelmaa joka päivälle. Hoitelen kotia ja puutarhaa, käyn kävelylenkeillä ja luen tosi paljon, en käy kapakoissa laisinkaan, lapsista ei enää tarvitse pitää huolta. Se taas ei pidä paikkaansa, että tapailisin muita äitejä (ok, osa ovat varmaan äitejä, mutta en ajattele heitä äitinä, vaan naisina, eikä meidän puheenaiheet enää tässä iässä välttämättä lapisiin liity. Sukulaisia näen erittäin harvoin. Tapaan mieluiten ystäviä jonka kanssa koen että meillä on paljon yhteistä. Vaikka olenkin kotikissa, rakastan esim. vaatteita, laukkuja, kenkiä ja koruja sisustamista,
enkä kyllä ole päästänyt itseäni repsahtamaan, paino on sama 54 kg/165 cm mitä se on ollut viimeiset 20 vuotta, kiitos geenien ja hyvät elmäntavat rypyt loistavat poissaolollaan. Pidän itseäni ajantasalla käymällä työhön liittyvillä kurseilla, työkavereitten ja ystävien kanssa juttelemalla sekä lehtiä lukemalla. Täytyy kumminkin myöntää, että kaiken maailman kriisit eivät niin kovasti kiinnosta, olen varmaan aika pinnallinen ihminen. Enkä usko että elän kovin samanlaista elämää kuin 70-luvulla, ei kai silloin harrastettu sellaista kulutusjuhlaa kuten tänä päivänä, itse voin ainakin myöntää, että nautin shoppailemisesta. Loppujen lopuksi, en koe itseäni kovin tylsäksi vaikka vihdynkin kotona.
Ensinnäkin se ompelu: tiesitkö että nykypäivänä on aikamoista luksusta ommella vaatteita itse, se vaatii paitsi taitoa, myös aikaa ja rahaa (jotka muuten ovat oiekastaan pitkälti sama asia), sillä valmisvaatteet maksavat taatusti vähemmän kuin kankaat ja ompelutavikkeet?
Minä olen inhoamasi sähköjänisnainen: harrastan ektsreme-lajeja (ainakin joidenkin sellaisina pitämiä), teen "uraa" ja käyn ravinteleissakin syömässä ja joskus juomassakin. Ystäviä on laidasta laitaan ja aikataulu aika täysi vapaallakin kun ei ole lapsia, eikä tällä hetkellä miestäkään.
Olisin kuitenkin oikein mielelläni TYLSÄ. Osaan jopa ommella ihan vaatteitakin. Joskus nuorena leivoin jopa itse leivän, mutta ei sen aikainen mieheni sitä arvostanut vaan huiteli muualla. suuntaan energiani opiskeluun ja työuran tekemiseen.
Se nyt vain on niin että elämässä ei aina käy niin kuin on unelmat on. Elämänmuutoksia tulee vastaan.
Heikkoina hetkinäni haaveilen muuten joskus edesmenneen isäni kaltaisesta miehestä. Hän oli käsistään kätevä, korjasi kaiken mahdollisen, eikä sellaista ongelmaa ollutkaan mitä isä ei olisi osannut. Isä kävi töissä, äiti hoiti meitä lapsia kotona. Joka perjantai oli korvapuusteja kun koulusta kotiin pääsi.
En ole äitini kaltainen pullantuoksuinen kodin hengetär, mutta enpä ole kohdannut isäni kaltaista miestäkään. Maailma on valitettavasti muuttunut.