Tansseissa käy paljon varsinkin varattuja naisia, joiden puolisko ei tanssi. Kiinnostaa, olisiko tanssinautinto täydellisempi, jos puoliso tanssisi myös? Omalla kohdallani olisi vaikea kuvitella, että tuollainen asetelma toimisi.
Jos puoliso ei tanssi?
Tanzzija
241568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ensin lakkaa yhteinen kotielämä, töissä viihdytään, työkaverit ovat parempia kavereita kuin oma siippa, ja kotona käydään vain ohimennen moikkaamassa, ja koulujuhlissa vuorotellen.
Sitten loppuu avioelämä tyystin, saattaa olla jo puokillakin kaveri jossakin.
Tansseihin tullaan yksin, omaa markkina-arvoa testaamaan, ja jos vaikka löytyisi samanhenkisempi. Eihän tanssissa ole edes paljon mieltä, jollei mukana olisi hieman jännitystä. Puolisot voivat ihan yhtä hyvin hölkälle mennä, jos kuntoilua yhdessä jaksavat enää harrastaa, ja yhdessä viihtyvät, kuin paita ja peppu konsaan.
Ei liene ennuste hyvä, eli varattu on kohta vapaa.
Juuri noin. Tansseissa näkee paljon tyyppejä, jotka ovat naimisssa tai parisuhteessa, mutta lääppivät tai lääpityttävät itseään muilla kaiket illat. Likaista touhua.
Poikkeus taas vahvistaa säännöt ja olettamukset. Tai koko juttukin voi olla toisinpäin. Moni käy kyllä tanssimassa, kun valitettavasti se puoliso ei tanssi. Ja kaikki saattaa olla paremminkuin monessa muussa parisuhteessa... Toki on joukko toisenlaisiakin...mutta miksi yleistää suuntaan tai toiseen? Molemmissa varmasti löytyy... Annetaan joka ihmisen tehdä omat kuvionsa ja jos joakien pitää huota omistaan, niin eikö se ole kovin hyvä?!
" Toki on joukko toisenlaisiakin...mutta miksi yleistää suuntaan tai toiseen? "
- juuri näin, meitä kun on moneksi. Mikä toimii jollakin, ei taas toimi toisella. Turha on mihinkään yhteen muottiin yrittää tanssijoita laittaa, oli parisuhteessa tai ei.
Varmasti tanssinautinto olisi täydellisempi jos molemmat tanssivat.
Jos parisuhde on alkanut aikaisemmin kuin tanssi, niin on erittäin epätodennäköistä, että pari olisi tanssillisesti yhdenvertaisella tasolla. Ihan sama kun että hiihtäjä seurustelee ei-hiihtävän kanssa, eivät heidän yhteiset lenkkinsä ole jatkuvasti mielekkäitä koska se nopeampi joutuisi aina tekemään kompromissin.
Tanssin harrastaminen sitä vastoin voidaan ihmisten mielestä usein kieltää kokonaan jos toinen ei tanssi.
No kiellettiinhän yksinäisten naisten käyminen ravintoloissakin vielä melko myöhään koska heidän katsottiin houkuttelevan miehiä huonoille teille.
Pitäisikö varattujen baarissa käynti siis kieltää nytkin?
Onko siinä jotain eroa kun pariskunnan osapuoli käy kavereiden kanssa baarissa vai tanssimassa?
nyt varattuja tansseissa käyviä naisia halutaan mollata, niin kyllähän ne miehetkin osaavat. Varatut ukot kun lähtevät miesporukalla ravintolaan juhlimaan, niin tuppaa aikas monella unohtumaan se kotiin jäänyt puoliso. Käyttäydytään sormus sormessakin kuin poikamiehet konsanaan. Vakkariselityshän näillä miehillä on, kun seuraansa tyrkyttävät, että ei mee kotona oikein hyvin tai mä oon just eroomassa.. Viinahan vapauttaa monella estot ja liittyy useimmiten näihin ravintolailtoihin. Tanssilavoilla ei sentään läträtä sen viinan kanssa. Se pieni ero. Miettikääpä sitä.
onko pettäminen humalahuurussa ravintolassa jotenkin sallitumpaa kuin selvinpäin lavoilla? Enemmän tunnutaan moralisoitavan juuri näitä varattuja naisia, jotka käyvät tanssimassa. Hmm. outoa.
Naiset voivat ottaa miehensä mukaan lavan terassille.
Riippuisi siitä miten hyvin puoliso osaisi tanssia. Ei se vielä tee tanssista nautintoa, jos tanssii oman kullan kanssa. Tanssinautinto syntyy ennenkaikkea osaavasta viennistä ja seuraamisesta. Toki jos siihen päälle saisi vielä ripauksen puolisoiden välistä kemiaa, niin nautinto voisi olla täydellinen. Usein se itselle paras viejä/seuraaja ei kuitenkaan ole oma puoliso. Pitkään yhdessä tanssimalla tietysti kehittyisi paremmaksi ja saattaisi se nautinto löytyäkin, mutta tosiaan aluksi ei välttämättä näin ole.
Tiedän sellaisia pariskuntia jotka tulevat yhdessä tanssimaan ja tanssivat osan iltaa muiden kanssa ja lähtevät tanssien päätyttyä yhdessä kotiin ja parisuhde ja rakkaus kukoistaa!!!!
Jos kaksi ihmistä todella rakastavat toisiaan, niin ei siihen väliin kukaan pysty änkeämään, vaikka ilman puolisoa tanssisikin!! . . . Ja toisaalta, jos on halu pettää, niin helpompaa ja huomaamattomampaahan se on muualla, kuin tanssessa tai kapakassa!!!! Voihan vaikka kadullakin pysähtyä juttelemaan jonkun kanssa joka sit johtaa johonkin. . . Luottamus on se avainsana parisuhteessa.
Ei tässä kysymys ollutkaan mistään pettämisestä vaan ainoastaan siitä, että miten sen tanssinautinnon saavuttaa ilman omaa puoliskoa.
"Seuratanssija" tuossa edellä viittasi vientiin ja seuraamiseen, joista hyvä tanssinautinto syntyy. se on tietysti osa asiaa, mutta mun mielestä se kemia on vähintään puolet siitä nautinnosta. Tästä kemiasta jonkin verran mielestäni joutuu tinkimään, jos puoliso ei tanssi.
Onko tuo jo hiustenhalkomista? . . . Kaikkea ei aina voi saada. . . Tärkeintähän on että tanssimisesta nauttii ja se on hauskaa. . . Ja voi lattialla kohdata selaisiakin tanssitettavia, joiden kanssa kemiatkin osuu kohdalle. . . mut vain tanssien.
Silloin, kun omapuoliso ei tanssi on tiedettävä raja, jota ei saa ylittää. Ei kait tanssiminenkaan ole loppujen lopuksi sen kummempaa, kuin muukaan kanssakäyminen ihmisten kanssa.
Itse Tuntokysymyskö? Toisille tansseissa käyminen on parisuhde jopa avioliitto kysymys. Toisille se kai lienee tansseissa käymistä? Onko tässä se vedenjakaja?
Voi tosiaan nähdä vaikka minkä sosiaalisen toiminnan parisuhdemuodostus ja vikittely tilanteena joka ei liity tanssiin ollenkaan. Esimkerkikisi on laki säädetty työpaikka häirinnästä miesten ja naisten väliseksi " välien selvittelyksi". Siis ei ole tanssia.
Vaatiiko tansseissa käymininen erittäin vahvan ja kehittyneen itsetunnon ja toisaalta käykö tansseissa joko heitä ja lisäksi suhdekaaoksessa olevia jotka vain hakevat itseään mutta toisten tanssijoiden avulla?
Puolisoushan ei kai sitä tuo vaan löytyneekö se sitten omana kehityksenä tai ei. Tuskintanssipaikat ja tanssiharrastus sitä tuo sittenkään.
Niin se muuten on, että tanssiminen vaatii hyvän molemminpuolisen luottamuksen ja vahvan itsetunnon, silloin jos kumppani ei tanssi.
Herkästi tulee tunne, että silloin on vieras ihminen jo liian lähellä omaa rakasta, kun tietää oman rakkaan olevan "toisen käsivarsilla". Mutta tanssiahan se vain on. Se on asia, joka pariskunnan on ensin keskenään sovittava.
Täytyy muistaa, ettei ketään (edes omaa rakastaan) ei voi omistaa, eikä voi pakoittaa tai kahlita mihinkään!!!
Ihminen, joka haluaa tanssia on kahlittu, jos oma kumppani ei päästä häntä tanssimaan . . . ja silloinkin parisuhde voi kariutua.
Itse olen sinkku ja haluaisin tanssia vain oman rakkaani kanssa, jos sellainen olisi . . . mutta ymmärrän myös heitä, jotka ovat olleet jo vuosikymmenet yhdessä. Voi silloin jo puhtaalla omallatunnolla tanssia muidenkin kanssa ;)))
Puhut asiantuntevasti parisuhteesta vaikka olet sinkku. Tanssiminen ei ole samanlaista kuin mikä tahansa kanssakäyminen ihmisten kanssa. Tanssissa on tunne mukana ja ollaan kiinni toisessa ihmisessä. Siksi niin paljon uusia pareja muodostuu ja vanhat suhteet särkyy.
Mä ajattelen niin, että jos vanha suhde särkyy tanssiessa, niin syy ei ole tanssissa, vaan siinä parisuhteessa joka ei muutenkaan ole toimiva. . . Jos oma kumppani löytää uuden rakkauden, voi hän sen löytää muualtakin kuin tanssilattialta. . . Tanssiminen on luontevatapa tutustua uusiin ihmisiin.. . Jos parisuhde on kunnossa ja molemminpuolinen luottamus toimii, niin ei silloin ole mikään katasrofi jos oma rakas kumppani tanssii toisen kanssa. . . Mutta, jos on liian mustasukkainen omasta rakkaasta puolisostaan, niin silloin voi katastrofiksi muodostua se, että näkee oman rakaaimmansa tanssivan toisen kanssa.
Mut en mä usko, et pareilla jotka tansseissa käyvät näissä asioissa olisi mitään ongelmia!!
Tansseissa on mukavaa ja hauskaa käydä.
Vaimoni kyllä haluaisi tanssia, mutta häntä ei kukaan hae. Hänen tanssitaitonsa ei ole kovin hyvä ja ikääkin yli 50. Menemme yhdessä lavoille. Minä tanssin pääasiassa muiden kanssa koko illan n. 6 tuntia tauotta.
Tanssimme yhdessä aina välillä, mutta minulle se ei ole nautinnollista , koska tanssi muuttuu paikallaan puujalka kävelyksi. Minä tanssin lähes kaikkia - hän vain tangoa.
Kärsin vaimoni puolesta - haluaisin että molemmilla olisi kiva ilta.
Näin äkikseltään tulee mieleen, että teillä olisi tanssikurssin paikka, jos sinä itse et osaa opettaa omaa rakasta puolisoasi tanssimaan.
samoilla linjoilla "nöffin" kanssa. Kyllä yli 5-kymppinenkin oppii vielä tanssimaan, Joten, ei muuta kun jonnekkin osaavaan tanssikouluun opettelemaan.
Olen samaa mieltä, että viiskymmentä ei ole ikä eikä mikään aloittaa tanssimisen opettelu. Olen itse saanut muutamassa kuukaudessa aktiivisuudellani ihan kohtuullisen hyvän tanssitaidon. Parinvaihto on opetuksessa tärkeä. Eli jos sinä viisikymppinen opettelet vain oman osaavan puolison kanssa, tulee helposti "toraa ja korkeita kynnyksiä". Alkeiskurssilla voitte silti molemmat olla mukana, suotavaakin olisi. Kumpikin tanssii muiden kanssa ja välillä yhdessä, säilyy sopu ja mielekkyys ja tulee sitä oppia.
Ei muuta kuin heti nyt syksyn alkaville tanssikursseille, aktiivisesti mukaan. Ja kurssien välillä harjoittelemaan parketille. Tsemppiä!!
Kursseille. Bailatino ja kuntoilulattarit tanssitaitoisen ohjaajan ryhmissä voisi olla avuksi. Siihen, ettei kukaan hae, voisi naistentanssitkin olla taitojen kehityttyä ratkaisu.
Se, että nainen käy tansseissa puolisonsa kanssa, ei tee tanssista vielä välttämättä hauskaa. Moni varattu nainen voi ajatella, että tanssien hauskuus ja jännittävyys kärsivät jos koko ilta menee tanssiessa oman miehen kanssa. Tottahan se toisaalta onkin. Kuten joku jo aiemmin totesikin, se pelkkä puolison kanssa tanssiminen ei vielä riitä. Sen vuoksi se tanssitaito onkin kaiken a ja o. Jos on seurustellut pitkään jonkun kanssa, joka alkaa vasta tanssia opettelemaan, matkasta voi tulla pitkä ja kivinen. Naisen on ehkä helpompi käydä yksin tansseissa jos haluaa pitää kunnolla hauskaa ja nauttia tanssimisesta. Ja siinä monet tutut tanssipartnerit voivatkin auttaa. Nimenomaan tuomaan tanssiin iloa, ei sen kummempaa.
Jokaisen tanssittajan kanssa on se oma juttu, tyyli, joka on hioutunut useiden tanssikertojen myötä. Henkilökohtaisesti pidän kaikista ihmisistä, joihin olen tansseissa tutustunut, mutta totuus on, etten tiedä heistä juuri mitään. Harvemman kanssa on edes nimiä vaihdettu, koska en ole nähnyt sitä tarpeelliseksi; olenhan vain tanssimassa. Varattu tietää kuinka tansseissa voi pitää pelkästään hauskaa ja saada uusia tuttuja. Jokainen päättää sitten itse mihin sen rajan vetää. Itse en juurikaan ole tekemissä tanssittajieni kanssa, enkä näe heitä muulloin kuin tanssipaikoissa.
Tanssi on harrastus siinä missä mikä tahansa muukin. Siihen nyt vain kuuluu lähikontakti vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta se vain on osa sitä. Jos oma mies hyväksyy sen, että nainen käy tansseissa ja pitää hauskaa tanssin vuoksi, en näe siinä mitään ihmeellistä. Luottamuksesta se on kiinni, eikä muusta. En aio valehdella siitä, että kemiaa on aina joidenkin kanssa kun lavoilla pyörähtelee, mutta se on sitä tanssikemiaa, jota oman puolison kanssa ei välttämättä saa. Tanssikemia ja kemia eivät ole sama asia. Asennekysymys tämä tanssiminen vain on.
Itse olen nelikymppinen mies ja pitänyt aina tanssimusiikista ja joskus nuorempana käynytkin lavoilla, mutten koskaan saanut opeteltua tanssimaan. Ei sitä silloin kehdannut, vaikka tyttökaveri yritti yllyttää. Sitten vaihtui tyttökaveri toiseen, jota ei lavat kiinnostanut ja absolutistikin kun oli, niin eipä paljon lavoilla tai muissakaan tapahtumissa käyty. Eihän siinä mitään, ei minuakaan se alkoholi koskaan ole erityisesti viehättänyt ja autolla mieluiten kulkisinkin, mutta jotenkin sitä vasta parin lapsen jälkeen tajusi kuinka hirveät estot jollakin voi olla yleisesti ottaen paikkoihin joissa todennäköisesti on humalassa olevia ihmisiä. Suhteen alussa ei haitannut jos kävin työpaikan illanvietoissa, mutta pikkuhiljaa niistäkin alkoi tulla napinaa ja nekin sitten jäivät.
Nyt kun vuosia on vierähtänyt ja lapsetkin kasvaneet, niin nuo tanssilavat ovat alkaneet houkutella yhä enemmän. Vaimo ei vain tajua miksi haluaisin oppia tanssimaan, jotta pääsisin hänen mielestään tanssimaan vain kännisten ihmisten seuraan. Ei hän sitäkään ymmärrä, miksi haluan katsoa telkkarista "jotain kännipäiden tanssia". Kertokaapa miten toisen saa moisista estoista eroon vai onko tosiaan otettava ja lähdettävä sitten yksin kursseille ja tanssimaan.. erohan siitä voi pidemmän päälle tulla, mutta kumman elämää tässä pitää elää?
Kaikki kunnia hänen mielipiteelleensä, mutta onhan se melkein henkistä väkivaltaa toista kohtaan jos kiinnostuksensa kohde jatkuvasti teilataan aiheettomasti. Näyttää siltä, että olet joutunut vuosia kestävän mitätöinnin kohteeksi.