Mistä tiedät astuneesi
jonkun varpaille?
Kuuluu rutinaa.
Mistä tiedät,
ettet seiso kenenkään varpailla?
Ei kuulu vastaavaa rutinaa.
jonkun varpaille?
Kuuluu rutinaa.
Mistä tiedät,
ettet seiso kenenkään varpailla?
Ei kuulu vastaavaa rutinaa.
Pyhä yksinkertaisuus
luotainkaikuko
18376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kun jotakin pahaa pääsee tapahtumaan,
sivustakatsojaksi jättäytyvä ei halua osallistua
millään tavalla tapahtumiin -
paradoksaalista kyllä siten hänestä tulee osallisin.
On ihmisiä,
jotka ovat olevinaan
ja ovat olevinaan
muuta kuin ovat.
Yhtä avoimia
kuin suljetut ovet.
käy toki nuoleskelemalla,
lipomalla,
kieli rullalla, poskessa,
poskella
juoruilemalla tai irvistellen.
Käy se kirjoittamallakin,
jos kirjoittaminen käy.
Kielen harjoittaminen
saa käymään -
joskus jotkut vallan happamiksi asti.
Jos haluaa nostaa pintaan
tietyn kalan,
ei kun panna syötiksi
sopiva täky
ja kalastaa silloin,
kun tietää tietyn lajin
olevan nälkäisimmillään.
Siinä se.
Mikä se?
Siinäpä se.
Siinä se.
- Mikä se?
Siinäpä se.
- Mikä se?
Päätäpä itse.
- Siinä se.
Mikä se?
- Siinäpä se.
Narrin kaapua
ei tarvitse toisen ylle pukea.
Sen jokainen osaa ihan itse.
Olin jyvä.
Nyt olen akana.
Jyvästään väkivalloin
irti varstottu.
Olin syötäväksi
tarkoitettu.
Jos jyvää ei olisi
tarkoitukseensa
noukittu,
olisinko itänyt?
Olitko
sinä jyvällä?
Eräs hyvin vanha ihminen,
joka oli saanut elää läpi
hyvin, hyvin monta vuosikymmentä,
tavallaan kolmea eri vuosisataa,
kahta eri vuosituhatta,
ohi erään ennustetun maailmanlopun
tulemisen päivän,
sanoi kerran, että internetin tulo
on Raamatun ennustama
ihmisenä ihmiselle olemisen
maailman loppu.
On myös ennustettu,
että jonakin päivänä
netti tulisi kaatumaan itse itseensä.
Jos se on mahdollista,
on mahdollista,
että ihmiset saavat,
jotakin ihmiskunnan ahneudesta oppineinakin,
palata toistensa luo
ilman virtuaalimaailman
mahdollistamia ja sen luomia harhoja ja
keinotekoisia hahmoja -
ihmisten on jälleen
kohdattava toisensa
kasvokkain, livenä –
ja he saavat jälleen
tietää ja tuntea
konkreettisesti,
ketä vastassa
oikeastaan ovat ja
kenelle,
mille ojentavat pikkurillinsä,
minkä antavat itseään uskotella,
minkä viedä itsensä.
Pajassani taotaan, kun rauta on kuumaa.
Panin tontut töihin.
Keksin, että ihmisten on nyt hyvä tarvita
lokomobiileja.
- Mihin he niitä enää voivat käyttää?
yksi uppiniskainen tontuntomppeli
uskaltautui kysymään minulta -
itsestään selvästä asiasta.
Vastasin sille,
että eivät välttämättä mihinkään.
Niin kuin eivät suurta osaa
muistakaan saamistaan lahjoista.
Mutta lisää lahjoja
ihmisten näyttää olevan
tarve saada - ainakin jouluna.
Maksoi mitä maksoi
jo tänä vuonna,
ensivuoden puolella
tai jälkiperinnässä.
Lokomobiili on
sen verran suuri ja painava lahja,
että sen palauttaminen
on monille liian vaivalloista,
joillekin täysin mahdotonta.
Päättäköön kukin itse,
miten, missä, milloin ja miksi
kutakin saamaansa lahjaa käyttää.
Sen pituinen se.
Ai minkä?
No tässä tapauksessa
sen lokomobiilin.
Sellainen nainen,
joka äkisteli
lapsensa maailmaan
ilman kipu - tai puudutusaineita,
lämmitti vain saunan,
kävi pykäisemässä,
ja joutui jo
mytty kainalossaan
iltasta laittamaan,
ei vinkaisisi,
ettei voi lähteä ulos,
koska yksi kynsi katkesi.
Sellaisella naisella
on syvät naururypyt,
mutta jos sen rypyistä
tulisi sanomista,
se saattaisi laukaista
kuten eräs runsaasti
yli satavuotiaaksi
elänyt ranskalaisnainen:
"Minulla on vain yksi ryppy
ja istun sen päällä."
Vapaamielisen nuoren nykynaisen
toistaiseksi ainoasta rypystä
saatetaan ryppyillä.
Miten sille kävisi,
jos ja kun siihen
ruiskutettaisiin
halvaannuttavaa botoxia?
Joku lähtisi litomaan
rinnalta sen siliän tien?
Sinä ylijumala Zeus!
Sinun vihasi vuoksi
Pegasos
syntyi tapetun
Medusan verestä.
Vangittuttamanasi
loistaa tähtikuvionaan
taivaankuvussa,
niin korkealla
että pienet ihmiset
eivät siihen yllä
(eivätkä arvaisi
yrittääkään ratsastaa
kuolleella ratsulla) -
vain ufot
ihmisten joukosta
lentävät.
Polttavat meduusat.
piikikkäitä ja hauskoja aforismeja. Tiedä sitten, olenko kaikesta samaa mieltä. Mutta ilo oli lukea.
olen tunteellinen kiiski,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
ett selkäevän alla
kiiskin hellyys piili.
Oi, sanoi kiiski,
en oo runollinen kiiski -
niin vastarannall jotta!
Ja se on aivan totta:
Se proosastellen eli
kuplia piikitteli,
vaan selkäevän alla
sen sydän sinnitteli.
Kirsi Kunnasta
karkeasti mukaellen,
riiminsä täydelliset
yhdes kohtaa
rikkoellen.
Sitä pahoittelen.
Kun sulle
vastineen tään
kirjoittelen.
historiansa aikana
kehittynyt?
Alkoiko niin sanottu
kehitys silloin,
kun ihminen laskeutui puusta
vai silloin, kun se huomasi
alkaneensa putoilla puusta?
Kumpikohan tapahtui ensin,
jos mitään oikeastaan tapahtui?
Kun ihmiset käyvät
sinun kimppuusi,
voit ainakin olettaa,
ettet ole jättänyt
heitä kylmiksi -
voit vain kysyä,
palavatko heissä
rakkauden liekit
vai helvetin tulet.
siis kiiski -
ja selkäevän alla
hiljaa itkeskeli.
Ja se on ihan totta
Siis nokkonen vai
rokko
kun palaa niinkuin
kokko
:D
uskolliset seuraajani -
varjoni,
yksi auringosta -
ja sitten tämä eräskin
paikoin takkuuntunut,
kapinen kulkukoira.
Seuraa yötä päivää -
nuuhkimassa tunnustellen
jättämiäni jälkiä.
Joutuu nuolemaan
kutisevista pälvistään
tihkuvan oman mätänsä.
Joskus sen on
jättäydyttävä jälkeen,
nakkauduttava takalistolleen
pölisevälle pientareelle
ja kapsutettava vimmatusti
itseään -
vingahdeltava kivusta,
haukahdella harmista,
kun ei ylety joka paikkaan.
Ja tehdäkseen
olemassaolonsa tiettäväksi.
Kotioveni taakse
jätän kaluttaviksi
soppaluita
–
ei se voi hyökätä
kiinni sääriluuhuni.
Se ei vain voi...
Eikä lukea huuliltani.
:)
että toisiaan muistuttavat ihmiset
ärsyttävät toinen toistaan eniten?
Päreet palavat kuin ennen vanhaan,
ja siinä valossa
näkee toisen yhtä hämärästi
kuin oman kuvajaisensa peilistä.
Mutta ymmärtääkö itseään
tai sitä toista yhtään paremmin
jos ei ole sen päreen valossa
tarvinnut ihmistä katsoa?
Päreen syrjäyttivät hehkulamput,
energialamput eivät säästä
hehkulamppuja vaikka säästävät ja
sisältävät elohopeaa.
Myös tänään
jokaisen ihmisen
jokainen päivän tunti
tuo illan lähemmäksi.
Pian on joidenkin kohdalla
aika hiljentyä
ja sytyttää kynttilä -
eikä mitään sen enempää
eikä vähempää.