asun isäni luona enkä edes näe mitään syytä muuttaa pois kotoani.
Viihdyn kotonani, ehkä liikaakin koska vietän 99% ajastani kotonani, olen erakko.
Olen muuten aikuinen ihminen sielultani.
Onko muita samanlaisia tyyppejä ku mä? vai oonko ainoa lol...no tuskin sentään.
Viihdyn kotonani, ehkä liikaakin koska vietän 99% ajastani kotonani, olen erakko.
Olen muuten aikuinen ihminen sielultani.
Onko muita samanlaisia tyyppejä ku mä? vai oonko ainoa lol...no tuskin sentään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itekki vähä semmone... Tosin on mulla muutama kaveri, mut koulussa tommonen erakko fiilis ku yläasteelta ei tullu lukioon tuttuja.
Itse olen 22-vuotias mies. Olen jo 2 vuotta opiskellut ammattikorkeaa ja asunut lukukaudet omillani. Kesälomiksi olen palannnut vanhempieni luokse, mutta vain siksi, että kesätyöpaikka on sijainnut vanhempien asuinseudulla. Sanomalla opiskelukämpän irti kesien ajaksi olen myös luultavasti säästänyt vähän rahaakin.
Nyt on kuitenkin silmät auenneet niin, että enää tämmöinen ei käy päinsä. Täällä vanhempien luona vapaa-aika menee hukkaan! Olen siis 22-vuotias, mutta en esim. ole koskaan seurustellut. Pari kertaa olen käynyt illanvietoissa, joissa on pari tyttöä ollut mukana, mutta siinäpä se. En enää tunne tältä seudulta ketään. Olen nyt elokuun kesälomalla, mutta koneella istuen tämä tuntuu menevän. Mitä nyt välillä on pyörälenkeillä käynyt. Odotan vain, että opinnot jatkuvat, että pääsen pois täältä. Kämppä on tiedossa ja parin kuukauden sisään ryhdyn etsimään ensi kesän työpaikkaa, tällä kertaa opiskelupaikkakunnalta.
vittu mitä vatipäitä.
huh mikä kommentti.
jos oon vähänkään kauemmin pois kotoa niin iskee kova ikävä tai halu päästä takaisin neljän seinän sisälle.
enkä edes näe tätä ongelmana.
mä rakastan olla kotonani.
mä oon vaan semmonen koti-ihminen joka ei liiku kylillä yhtään.
muitten ihmisten pitäisi vain hyväksyä ja ymmärtää näitäkin ihmistyyppejä.
Olen 20 -vuotias nainen, asun yleensä viikolla omillani, koska opiskelen toisella paikkakunnalla, mutta joka viikonloppu menen vanhempieni luokse. Välillä sitä miettii, että pitäisi sitä nyt oikeasti yrittää elää omillakin jaloillaan, mutta sitten totean, että en mä kestäisi olla yksin pienessä yksiössäni viikot läpeensä hyppimässä seinille kun vain puolentoista tunnin junamatkan päässä on ihmisiä, joista välitän ja koirat eli siis ylipäätänsä jotain elämää.
En tiedä sitten onko 28 -vuotias jo ehkä pikkasen liian vanha asumaan kotona, mutta toisaalta jos se susta tuntuu parhaimmalta ja isääsi se ei haittaa niin miksei? Ehkä kannattaa kumminkin yrittää kehittää jotain elämää talon ulkopuolellekin, vaikka olisitkin erakkoluontoinen. Sekin jo virkistää jos vaikka vain käy 10 minsan kävelyllä kotikorttelin ympäri, voit ainakin sanoa olleesi ulkona...
Kukin tavallaan! Itse en ainakaan näe tuossa mitään ongelmaa. Päin vastoin ihan virkistävääkin, että on sinunkinlaisia ihmisiä tässä nykyajan pakkososiaalisuushössötyksessä! :)
itse en ainakaan edes kiinnostuisi miehestä, joka tuon ikäisenä asuu vielä kotona.
tapailin kesällä muutaman kerran miestä joka oli -86 syntynyt ja tosiaan lätistyi juttu kun kuulin hänen asustavan vielä kotona vanhempien hoivissa vaikka nuoremmatkin sisaret olivat jo pois muuttaneet, oli hyvä työpaikka ja asia ei ainakaan rahasta tuntunut olevan kiinni vaan laiskuudesta ettei jaksanut edes omaa kämppää alle katsoa.
oot ihan perus peräkammarin poika, sellainen oikee junttieinari. Tunnenhan minä teitä muutamia, maaseudulla enimmäkseen, yli 50v vanhoja, jotka asuu kotona, siinä vaan vanhempien iloks, tai harmiks. Onneksi ette luontaisesti ainakaan lisäänny.
Mitä te muut ihmiset olette arvostelemaan muitten elintapoja. Vaikka itse asuskelen omillani ja olen hieman nuorempi kuin kyseinen topikin kirjoittaja, silti ymmärrän häntä, ohan se kivaa asustella tutussa ja viihtyvässä ympäristössä. Ja jos on vähän semmosta aikaansaamatonta tyyppiä (itsekkin olen) niin ei varmasti toi teidän provosoiminen auta niitten itsetuntoa. Teidän pitäisi juuri kannustaa heitä ja antaa vinkkejä vaikka miten itse olette päässeet omillenne. Mutta joo näin itsehoidin asian: soitin nuorisoasunnoille ja kysäsin että oisko vapaita kämppiä ja sit oli, menin katsomaan ja vaikka se oli pieni ja hirveen näköinen otin sen siitä huolimatta. sit vaan sossun asiat kuntoon ja olin valmis muuttamaan. Alussa oli kyl tosi vaikeata olla kun oli tottunut paljon isompaan ja viihtysämpään asuntoon mutta kyllä se ajanmyötä alko tuntumaan jo kodilta :)
et ole yksin, kaverini asui äitinsä luona vielä 21 vuotiaana, hänkin oli "erakko".
loppujen lopuksi hänkin vietti kaiken aikansa kotona.
eräänä päivänä hän teki itsemurhan koska ahdistui ettei löytäny miestä, luuli olevansa ruma ja asui vielä vanhempiensa luona JOTEN MUUTA HETI POIS, HITON URPO !!