Ympärilläni pyörii kaikenlaisia hahmoja ja lamput välkyttävät ja palavat liian nopeasti loppuun, ainakin siltä on tuntunut. Puoliso on hermostunut ja äkäinen jatkuvasti. Näen todella eläväisiä unia. Nämä hahmot seuraavat minua kaikkialle, ne ovat minuun sidoksissa. Eivät ne pahoja taida olla. Ne vain ovat ja katselevat tekemisiäni. En ole kuullut niiden puhuvan. Haluaisin jollain tavalla saada selkoa siihen, olenko minä harhainen vai onko tämä joku oikea ilmiö. Onko ehdotuksia? Eilen illalla varsinkin koko asunto aivan vilisi näitä "tyyppejä". Yksi istui sängynlaidalla, joku juoksenteli keittiössä jne. Näin yhden suoraan edessäni. Ilma väreili ihmishahmon muodossa ja reunat näyttivät valkeilta. Koira ei halunnut tulla makuuhuoneeseen. En tuntenut pelkoa. Lähinnä vain istuin paikallani ja katselin ajatellen, että "jaahas, että on teillä oikein bileet".
Miten saadaan totuus selville?
HyypiöOtus
16998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minä tässä taas. Heti hajosi taas yksi sähköllä toimiva vehje. Hyvät hyssykät.
Taitaa olla ihan mukavat oltavat? Pelkäätkö muuten "aaveita"? Jos pelkäät, voivat nämä olla sinulle sukua olevia hahmoja jos eivät pelota.
Enhän minä niitä sen kummemmin pelkää, enää. Joskus pelkäsin. Pelko oli joskus aika pahakin... Nykyisin olen vaan kiinnostunut. Eiväthän ne minulle mitään mahda, enkä annan niiden vaikuttaa elämääni sen suuremmin. Muutama muukin ihminen on muuten havainnut jotain outoa lähistölläni (en tietääkseni maininnut heille näistä asioista ennen heidän kokemuksiaan). Ja mielestäni koirakin on huomannut jotain... Saattaa se olla vain kuvittelua, mutta mielestäni asia on niin. Koira alkaa yhtäkkiä katsella seiniä, joilla ei ole mitään, eikä sen huomiota saa kiinnittymään muualle.
Sukulaisia... En tiedä. Meidän sukumme on todella hajanainen, emme ole oikein yhteyksissä, eikä kukaan minulle tärkeä ole kuollut.
Jeesusta Kristusta ja raamatun Jumalaa. Jeesus on voittanut kuolemallansa ja ylösnousemuksellansa kaikki demonivoimat. Kuitenkin jokaisen ihmisen on henkilökohtaisesti otettava tuo voitto vastaan ja pyydettävä Jeesusken veren suojaa. Jos olet tosissasi apuu tulee, mutta sinun on annettava elämäsi ja itsei kokonansa Jumalalle. Muuta keinoa ei ole vapautumiselle!
En osaa olla tosissani... Uskontoja on niin paljon ja kaikki uskovat olevansa oikeassa, ehkä ovatkin. Mutta mistä minä tiedän, mikä on oikein ja mikä ei? Yhtä vaikeaa olisi pyytää tosissaan apua vaikkapa Allahilta, Zeukselta tai itse Ukko Ylijumalalta, vaikka saattavathan nuo olla yksi ja sama asia.
Sitä on lähetyskentillä tullut vastaan monenmoista henkivaltojen toimintaa. Paikalliset ovat yrittäneet saada niitä kuriin kaiken maailman nimillä ja voimasanoilla. Jeesuksen nimessä vasta alkaa tapahtua. Joskus saa käydä kovaakin kamppailua, mutta pimeyden henkivallat väistyvät Jeesuksen nimen edessä.
Siihen kannattaa luottaa, joka oikeasti auttaa!
Jeesuksen nimessä toimii vaikkei uskoisikaan.
Raporttia: lisää outoja hahmoja, joista osa ryömii matalana, osa lentää nopeasti näkökentän halki. Lisää posahtaneita lamppuja, vaikkakin se saattaa olla vain sattumaa.
Haluaisin yrittää tarjota apua ongelmaasi HyypiöOtus, jos tarvitset sitä?
Kirjoita vastauksesi: [email protected]
Ota yhteys ihan ensimmäiseksi lääkäriin.
Mene suojaan.
No, olen täällä taas. No, lamput jatkavat posahteluaan. Alkaa avokiltakin mennä hermo kun niitä täytyy olla aina vaihtamassa.
Lemmikkieläimet katselevat usein samaan suuntaan kuin minäkin kun jotain outoa alkaa tapahtua ja kissa änkeää aina puoliväkisin kainaloon. Sekään ei oikein tykkää mokomista.
Joku puhui lääkäristä. Olen kyllä kertoillut ongelmistani eräälle sellaiselle, mutta ilmeisesti olen kuitenkin vielä sen verran normaali, ettei kukaan ole sen suurempiin toimenpiteisiin ryhtynyt eikä tämä edes ole minulle kovin uutta. Nykyisin nuo kummajaiset vain lähinnä huvittavat. Joskus öisin kyllä kammottaa. Juurikin viikko sitten makasin hereillä lievästi peloissani ja avokkikin heräsi yllättäen nähtyään painajaista. Jotain tummaa lensi huoneen poikki. No, eivät nuo ole mitään pahaa tehneet ellei kammotusta oteta lukuun. Pelko se tässä juurikin on kaikkein pahin juttu ja aina yritänkin vain keskittyä rauhoittumaan.
Niin, lisään tähän vielä, että tuona yönä, jona avokkini heräsi painajaiseen, nousin mennäkseni vessaan ja vessassa lamppu ei meinannut syttyä. Nämä ovat jotenkin ihastuneet lamppuihin.
Oletko ajatellut kuvaamista jos tarttuisivat kameraanm olisi mielenkiintoista nähdä, ehkä silloin osa totuudesta tulisi esille..
Vieläkö ovat jatkuneet nuitten otuksien hommailut? (:
Selvääkin selvempi tapaus, täyttä diibadaabaa.