Juttelin marjoja kerätessäni poikani kanssa, hän on ns. uusiosinkku. Pojallamme oli selkä kovasti kipeä, ja hän sanoi ottaneensa eräitä "kovia" särky- ja tulehduslääkkeitä yhtaikaa, - varoittelin että voit saada niistä vaikka sydänkohtauksen, poika siihen "ettei se mitään hän teki jo testamentin" :/
Joko teillä, arvon ikätoverit, on jälkisäädös valmiina..
Joko teillä, arvon ikätoverit, on jälkisäädös valmiina..
Vastaukset 75
Vanhimmat
Jo parikymmentä vuotta tai ylikin.
Ainakin
- omaisuus
- elimet
- hoito
- hautaus
Eivätköhän nuo riitä?
en ole vielä testamentannu, - enkä muutakaan testamenttia vielä tehny, josko sillä nyt mitään virkaa oisikaa, kun omaisuus on yhteistä..
Toinen penskamme ajautui avioeroon jolloin puolison poissulkeva asunnon luovutusehto realisoitui.
Kysehän on ennakkoperinnöstä.
Minun nimissäni oleva Espanjan asuntomme on testamentattu lapsillemme mutta vaimolla on elinikäinen nautintaoikeus.
Säästövakuutukset on tehty penskojen nimiin. Yksi niistä on jo realisoitunut.
Kaikki muu menee vakiorutiinien mukaan.
Kun minut tuhkataan pahviarkussa niin olisihan se synti jos siinä poltettaisi kaihileikatut silmät, kovilla ollut maksa, kertaalleen murtuneet kaikki raajat (ei samanaikaisesti), kestävyydeltään omituinen sydän, kymmeniä vuosia aikaisemmin lopettaneen ketjupolttajan keuhkot, pillereillä pyörinyt eturauhanen, ponnistelujen kuluttamat olkanivelet ym. ym.
Vakavasti ottaen, koulutuskäyttöönhän ne menevät.
Mielestäni ovat hyviä näytekappaleita vanhoista korjausmenetelmistä ja elämän murjonnan seurauksista.
Monet minijät ja vävyt ympäri Suomenmaata odottavat perintöä.Mutta hupsista vaan,anoppi ja appiukko ovatkin testamentissaan sulkeneet heidät pois.Siinä on se juju.Perintö omille lapsille,muistakaa tämä.
, mutta tuo voisi olla aivan varteenotettava neuvo, tuo lasten puolisot poissulkeva lauseke..kaiken varalta.
Poikamme on eronnut, mutta perittävää ei hänellä vielä ollut, eli ei jaettavaakaan meijjä puolelta. :)
Juuri viikonlopulla kävimme kaupanvahvistajalla allekirjoittamassa paperin maalla olevasta paikastamme tyttärelle. Harmi kun ei tehty jo viime vuoden puolella, olisi mennyt vielä silloin verotusarvon mukaan.
No elinaikainen käyttöoikeus tilaan laski jonkin verran arvoa.
Talviasunto on yhteinen ja muut henk.kohtaisia...eli kesät oleilemme "siellä sun täällä tai meno päällä"
...huhhuh ja huahh :(
Jos vielä vuosien jälkeen muistaisin sen esimerkkitapauksen,niin kertoisin sen yksityskohtaisesti.
Pankin asiakasillassa aikoinaan näytettiin,miten vävypoika vei kaiken omaisuuden.
Testamentissa ei ollut puolisoa poissulkevaa lauseketta,tytär sairastui ja kuoli.
Siitä se rumpa alkoi. Kaikki meni vävypojalle,maat ja mannut.Suku jäi
puille paljaille.
Vitsinä toivottavasti sanoi. Siis ok on testamentinteko, vaan tuo vastaus, sinulle jäi askarruttamaan.
On itsellä ollut jo parikymmentä vuotta, testamentti valmiina, jos jotain vaikka liikenteessä sattuu. Tai muutoin. Samoin elinluovutus, ja hoitotahto. Hautaus ja bileet sen jälkeen :)
menee pojille ilman testamenttiakin. Samoin puolison omaisuus hänen lapsilleen.
Elinluovutustestamenttia en ole vielä tehnyt, enkä ole vielä hoitotahtoanikaan ilmaissut. Hyvä kun tuli puheeksi.
Perään kertoi kuinka oli nukahtanut moottoripyörän tankin päälle jostain festarireisulta kotiin ajaessaan, - ja muuenkin joutuu paljon reissaamaan esim. itänaapurissa..
P.s. jäi vaivaamaan..:(
Mutta testamentti kannattaa tehdä jos poika on naimisissa. Siinä suljetaan pojan vaimo pois.
Näin neuvoivat minua pankin iltatilaisuudessa,jonka aihealue oli testamentin teko.
Ihan hurjia esimerkkejä kertoivat,miten voi käydä eron sattuessa.
Perimisasiat ovat monimutkaisia. Erään kesämökkikiinteistön omistaa sairaskohtaukseen menehtyneen miehen ensimmäinen ja uusi vaimo puoliksi. ihmiset,jotka ovat(olivat) täysin vieraita toisilleen.
Juttelisin sinuna kyllä, hänen kanssaan. Yleensä "heitoissa" on usein totta toinen puoli? Kuitenkin aikuinen mies. Koskaanhan ei voi tietää miten kovin riepoo ja sattuu se ero, sisällään. Mutta, jos et vitsinä kokenut, niin keskustelu voisi olla paikallaan. Ei elämänhaluaan saisi menettää. Voisit ihan rehellisesti kertoa, mistä huolestuit, ja miksi. Voisi vaikka avautua, äidilleen. Niin minullekin selvisi aikoinaaan yhden lapseni (poika) pahoinvointi, ja oli jälkikäteen iloinen, et otin asian esiin. Ei heti, mutta myöhemmin. Oli hyvä ja antoisa keskustelu, avasi jotain solmuja.
Tuosta teidän testamentista, tai sinun. Kannattaisi laittaa, kuten L-L tuossa totesi, yksi tärkeä lause; lasteni aviopuolisolla ei ole oikeutta tähän omaisuuteen. Niistä eroista kun ei koskaan tiedä. Itse aikanaan ehdotin sitä appivanhemmilleni, kun oli jo takana avioero, ja lapsia siitä. Jos olisin kuollut, olisivat edellisen liiton lapset voineet vaatia osaansa, tontista, joka ei mitenkään heille kuulunut. Samoin en tieten itsekään voinut eron tullessa siitä mitään saada.
Omassa testamentissani on tuo myös, jää lapsille, ei heidän puolisoilleen.
Samasta kirjoitin lähes yhtäaikaa. No sinun tekstin lukeneena ihmiset varmasti ymmärtää testamentin vaikutuksen.
Minä olen hidas, ja noita sinun ei ollut, kun aloitin ;) ihan tärkeitä asioita nuo ovat, sitä ei vain aina tule ajatelleeksi. Lassehan kirjoitti niistä myös.
On ollut aina tarve pärjätä omillaan, ei toisten saavuttamilla eduilla.siksi tuota aikoinaan 70 luvulla ehdotin apelleni, kun antoi ennakkoperintönä tontin, pojalleen.
sellaista, vain realistinen toteamus, kun ei näköjään tiedä mitä voi sattua, - toivottavasti ei kummiskaan etiäinen..
P.s. Testamentissaan hän on kuulemma sulkenut pois lapsiensa mahdolliset puolisot..
Mennessämme yhteen meillä oli kaksi tuulen huuhtomaa anusta eikä vanhemmillamme ollut ajatustakaan omaisuuden kertymisestä.
Eikä sitä kummemmin kasaantunutkaan.
Elimien luovutusta olisivat todennäköisesti kauhistuneet!
Minä se hidas oon.
Siellä pankin illassa kertoivat,miten kaikki omaisuus valui vieraitten käsiin.
Testamentti puuttui.
muistaa jatkossa. Toisella pojalla on jo ollut avoero ja nuorempi elää avoliitossa, joten varteenotettava neuvo. Joku veroihminen neuvoi myös, että jos on lapsenlapsia, kannattaa lahjoittaa heille. Säästyy yhdeltä perintoverolta.
Sitten vielä sekin, jos on maatila tms. tuloa tuottava vaikka firma, testamentilla voi jättää lapsen puolisot pois saamasta näistä mitään. Normaalisti lapset juuri saavat periä vanhempansa, mutta avioeron tullessa ovat puolisot sitten jakamassa kaiken, jos ei ole siitä eri määräystä. Laittaisin vielä nämä tärkeät paperit pankin tallelokeroon. Ainakin me laitettiin.
Meilläkin on ollut jo kauan asiat kunnossa. Kukaan ei voi sanoa minkään ns. pärstäkertoimen olevan kyseessä. Elimistä en ole tehnyt luovaria. Jotenkin tuntuu niiden kuuluvan omaan kroppaani. Vanhojakin ovat :)
Taas on aikaa istahtaa koneelle:) Marjat on tallessa ja omenat raakoja, hillojen aika on myöhemmin.
On aihetta kiittää Jumalaa tänäkin vuonna.
Tuollainen testamentti on todellakin hyvä tehdä, jos jälkikasvu eroaa, mutta sitä ennen se on täysin turha, ainakin omalla kohdallani.
nyt et ehkä ymmärtänyt, koko asiaa.?
Koska tahansa voit joutua onnettomuuteen, tai sairastua, ja se voikin olla sitten siinä. Jos sinulla ei ole jälkisäädöstä, jaetaan omaisuutesi lasten kesken.
No, voipi mennä vuosi, tai kymmenen, ja joku lapsistasi päätyykin eroon?
Lapsesi puoliso saa silloin sinulta tulleesta omaisuudesta osansa, jos parilla ei itsellään ole avioehtoa.
Hyvä tehdä ajoissa, usko vain ;)
Kun kuolemme,niin lapsemme miehineen/naisineen perii meidän ISON,SUUREN OMAISUUDEN.
Eli kartanosi menee myös lapsesi aviopuolisolle. Sitten tuleekin ero ja sukuun kuulumaton vävypoika vie puolet sinun perinnöksi jättämästä omaisuudestasi.
Ymmärsin täysin ja olen tuosta jopa jutellut lasteni kanssa. Tiedän, että kupsahtaessani omaisuuteni realisoitaisiin ja tulot menisi lasteni asuntovelkoihin, eikä siitä lapseni tekisi mitään paperia aviopuolisoidensa kesken.
Asunto olisi sitten velaton ja vieras ukko tai akka lähtisi nuoremman matkaan. Sinne menisi sinun rahat.Tiedän,että härnäät vaan. Joten heheheheheheheheheheheheheheheheh
Heheeee, minun omaisuudellani heidän asunto ei tulisi velattomaksi.
En minä härnää. Olen todellakin jutellut lasteni kanssa tästä asiasta.
ovat kaikki vielä pitkään alaikäisiä, ja poikamme haluaa ettei kukaan eikä mikään ulkopuolinen taho pääse mestaroimaan jäämistön suhteen..hän on määrännyt jo pesänhoitajankin, - jos ja toivottavasti ei koskaan tarvia näitä säädöksiä..enkeleitä hänelle liikenteeseen ja motskarin tarkalle toivon..
Eihän tuossa tapauksessa pääse kukaan muu perijäksi, kuin omat lapset.
Tietysti edellytyksenä se, että omaisuus on jaettu avioerossa.
Puusilmäistä ajattelua, en muuta sano. Omansa kanssa saa tehdä kukin kuin tykkää, fiksumpi ajattelee lapsiaan perintöä jättäessään. Ehdottomasti joka sentti jää vain omille lapsille, ei heidän puolisoilleen.
Nykyisin ovat hyvin lyhyitä nämä avioliitot, vara ei venettä kaada.
määrätä mitä esim. lasten toiselle kodille-talolle tehään, heillä on ex -vaimon kanssa yhteishuoltajuus..eli siksi kaksi kotia..
pieni korjaus eli tekisin testamentin, jos tietäisin lasteni olevan eroamassa. Sillä saattaisinhan kupsahtaa, ennen laillista eroa.
vaan tunnen lapseni, kuin omat taskuni.
puhut vähän,mutta asiaa.
mitäs jos ne eroaa viikon päästä siitä kun tuhkasi on ripoteltu suomenlahteen?
menen nimipäiväpalstalle laittamaan äänen.
palaan pian,mutta laitan kahvit tippumaan.
viikon kiireisin päivä näköjään.
Viikossa ei avioeroa oteta.
Onko heillä laillinen avioero?
Kaiken mitä poikasi yksin omistaa, menee hänen lapsilleen.
Monilla oli kyllä, sitä omaisuutta. Rintamamiestalot, hyvillä paikoilla. Aikoinaan ne oli kaupunkien sivuilla, mutta kun kaupungit laajenivat, ovat ja olivat haluttuja tontteja.
Pa aloitin itsekin, aika yleistä luulisin. Mutta kummasti sitä vähän kerrallaan sai. Ja sitten sen pienen osan jäämistöstäkin, mitä ei ollut dokattu. Jos tuo viina ei olisi ollut niin kova sana faijalle, olisi tietty ollut enempikin.
No, sen seurauksesta minusta tuli absolutisti, eikä sekään huono perintö ollut ;)
Miu Miisuni menee avioon parin viikon päästä. Oon ajatelluna antaa häälahjaksi rahoo.
Pitäskö tehrä paperi, et se o tarkotettu vaan Miisulle, ei aviopuolisolle?
, ja tottakai, lapset perisi..mutta kuinka (ja kuka) perinnön kanssa toimitaan, sen poikamme haluaa määrätä jo eläessään.
lapsi kuolee, (isänsä jälkeen) niin äiti perii.
Mun pojall on rehellinen miesystävä.En tee testamenttia,luotan Björniin,hoikkaan pienipyllyiseen poikani kull*nnuppuun.
Kaksi naista,eli entinen ja uusi (tuorein) omistaa puoliksi kesämökin,joka jäi mieheltä perinnöksi.
Vävyjeni varakkaat vanhemmat eivät rajanneet tyttäriäni testamentissaan, joten minä köyhempänä en myöskään rajaa.
Ja niinkuin tuolla sanottaan.......jos,niin äidilleen.
mikäli lapsia ei ole (voi olla myös testamentti). Ensimmäisen vaimon on täytynyt saada osuutensa joko testamentilla tai sitten hän omisti mökistä puolet jo entuudestaan (jakamaton).
Kyllähän meillä oli vaimoni kanssa keskinäinen testamentti, jolla taattiin jälkeenjäävän omistusoikeus toisen omaisuuteen... Samassa paperissa lueteltiin myös perimisjärjestys perillisillemme jne...
Paperissa oli myös lausuma: "Samalla määräämme että testamentin saajien aviopuolisoilla /tulevilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta tämän testamentin perusteella saatavaan omaisuuteen"... ( Koskee myös lesken mahdollista uutta puolisoa )...
joutuu kummiskin rintaperillisille maksamaan, jos tahtovat ja ovat täysi-ikäisiä, eikö vain, kaikista testamenteista huolimatta..
Äidin jäämistön perunkirjoitus tammikuussa. Lakimies sanoi, että vanhemmalla on oikeus testamentata koko omaisuus vaikka yhdelle. Äiti testamenttasi puolet omaisuudestaan veljelleni ja sitten sen toisen puolen tasan meidän viiden kanssa eli veljeni sai yhteensä kuusi kymmenesosaa. Tämä oli oikein, koska veljeni elätti äitiä vuosikausia ja äiti asui veljemme luona. Me muut hyväksyimme tämän tstamentin eikä tullut edes mieleen millään lailla moittia.
Niin tuo jäi kesken. Siis, kun vanhempi testamenttaa omaisuutensa yhdelle niin muilla sisaruksilla on oikeus vaatia lakiosaansa, jos haluavat, niin silloin se on siitä koko summasta yksi kymmenesosa kutakin muuta sisarusta kohden. Eli meillä meni juuri niin, että me muut saimme sen yksi kymmesosan ja veli kuusi kymmenesosaa. Näin meille sanottiin, jos olen väärässä niin kommentoikaa.
Itse en ole vielä kirjannut mitään, mutta ajatuksissa on ollut. Pitää tehdä aikonaan, eipä sitä paljoa ole, kuitenkin paree kuin ei mitään.
kaikille saman verran, pysyisi lasten välit hyvinä :), mutta ymmärrän toki kertomasi jaon, se on oikeudenmukainen.
nyt sitä, että kun minun ex-appeni kuolee, minä "perin" entisen puolisoni perinnöstä puolet, ellei testamenttia ole, eikä mainintaa siitä, ettei ex-puoliso peri mitään ? Kuulostaa uskomattomalta.
Veikkaan kyllä, että minut on hoideltu pois kuviosta ja hyvä onkin. Avioerossa annoin meille testamentatun mummonmökin mennä, kun arvasin, että siitä olisi riittänyt urputusta vuosikausiksi.
Minun nykyinen puoliso jäi täysin perinnöttömäksi, kun isänsä oli testamentannut kaiken vanhemmalle veljelle. Puolisoni ei vaatinut edes lakiosaansa. Aika tavalla ihmetytti tuollainen testamentti, kun kyseessä oli kuitenkin oikeudenmukainen ja viisas mies. Ei rahan menetys niinkään loukkaa, vaan se, ettei noteerata ja se, ettei mitään selitystä menettelystä koskaan annettu.
Ei nukuta ja takas koneelle, sitä tämä loma teettää.
Tota en osaa sanoa saatko mitään, kun meidän tapauksessa oli vain äiti ja me viisi hänen lastaan. Äidillä oli testamentti koskien oman jäämistönsä jakamista meille lapsilleen.
Minun mielstäni lapset pitää huomioda tasapuolisesti tai oikeudenmukaisesti, miten se kenelläkin näyttäytyy. Meillä meni ihan oikein, kun veljemme elätti äidin vuodesta -73 lähtien. Äiti alkoi saamaan eläkettä 63 vuotiaana jollin hän otti osaa talousmenoihin rahallisesti. Äiti nukkui pois 82 vuotiaana.
Surullista puolisosi kohtelu.
Yritän mennä nukkumaan, hyvää yötä.
Jos on puolisoiden keskinäinen testamentti niin ei siinä mielestäni lakiosia tarvitse maksella, koska siinähän määrätään, että jälkeenjäävälle puolisolle jätetään kaikki toisen kuollessa. Vasta kun toinenkin kuolee niin niin silloin perilliset jakavat testamentissa esitetyllä tavalla. Meilläkin oli keskinäinen ja lisäykset samoin kuin aloittajallakin. Se on hyvä muoto, kaikki säilyy entisellään jos niin halutaan. Jälkeenjäänyt saa pitää kaiken ja huolehtii myös kuluista, myydä tai ostaa ei voi ilman perillisten lupaa.
Yhdessä lasten kanssa on ollut helppoa sopia kaikista asioista ja siitä olen ollut tosi tyytyväinen.
Meilläkin on keskinäinen testamentti mutta muilta osinkaan emme ole sopineet lastemme kanssa mitään vaan ainoastaan ilmoittaneet.
Olemme tehneet lain sallimat tilisiirrot.
Asuntolahjoitus tapahtui verotusta ajatellen ajoissa.
Säästövakuutusten kautta on voinut ja voi laillisesti pienentää veroja.
Näistä olemme vain ilmoittaneet.
Laillisuuden rajat ovat niin ahtaat että pienempienkin summien kyseessä ollen on täytynyt järjestelyt suunnitella pitkällä, kohta 20-v aikajänteellä.
Sukupolven ylitys on vielä oma kuvionsa.
Käsitinkö väärin.että lapset voivat vaatia omaansa välittömästi toisen vanhemman kuoleman jälkeen.
Voivat, ja lakiosansa saavatkin, paitsi vakituisen asunnon kohdalla, leski voi asua siinä loppuelämänsä.
Moni joutunut kesäpaikan myymään, lasten vaatiessa osaansa.
ihmettelin vain kun lähipiirissäni tiesin puolisoilla olevan keskinäisen testamentin, ja siitä huolimatta leski joutui maksamaan lapsille isän jälkeen perintöjä, ilmeisesti miehellä oli omaa omaisuutta joka ei kuulunut avioikeudella puolisolle, ts. rajattu jo aiemmin pois, tai sitten omaisuus oli vain toisen nimissä muuten esim. lainhuudot tehty vain miehen nimiin, - miehellä oli vanhemmiltaan perittyä (ostettua)maata ja metsää; vaimolla on kai avio-oikeuden perusteella kummiskin oikeus puoleen miehen omaisuudesta, olettaen ettei omaisuutta poisrajaavaa avioehtoa ei ole.
halua tehdä keskinäistä testamenttia, - jos kuolisin en tiedä kuinka lastemme perinnön kävisi, ja jos mieheni kuolee ennemmin joutaa miulta puolet pois, vaikkei meillä mitään isoja omaisuuksia olekaan..saavat lapset miutkin samalla :))
Tai sitten sen talon,millä maksaa lapsille lakiosan.
Ehkäpä keskinäisiä testamenttejakin voi tehdä monenlaisia, tämä meidän on keskinäinen hallintaoikeus testamentti ja siinä eloonjääneellä on hallintaoikeus kaikkeen pesään kuuluvaan omaisuuteen.
Aikoinaan kysyin pankinjohtajalta mitä lapsille pitäisi maksaa, hän vastasi, että jos ihan tarkkoja ollaan niin vuotuinen metsänkasvu on asia joka pitäisi maksaa. Lapset olivat paikalla ja kukaan ei ole moista rahaa vuosiin pyytänyt, joten olen saanut ja tehnyt asiat kuin parhaaksi olen katsonut.
Monesti olen kyllä kysynyt neuvoa viisaammalta jälkikasvulta ja ottanut myös heidän toiveensa huomioon.
Avioliitossa ollessamme meillä oli myös keskinäinen testamentti joka oli omistustestamennti. Tämän teimme suojellaksemme jälkeenjäävän mahdollisen kuoleman kohdatessa. Meillä on niinsanotusti kahdessa erässä "tehdyt" lapset joilla on melko iso ikäero.
Omistustestamennti on erilainen kuin hallintatestamentti, siinä koko omaisuus on jälkeenjäävän omaisuutta ja hän voi vapaasti käyttää sitä haluamallaan tavalla. "Perinnöstä" joutuu maksamaan perintöveron.
No, tämä testamentti peruuntui avioeron mukana.
Niin huonosti olen lakia lukenut.
Erilaisia mahdollisuuksia on hoitaa tätäkin asiaa.
No, eipä ole enää huolta eikä omaisuutta kuin koti ja kodistakin velkaa :)
Sama juttu,avioero teki kaksi "köyhää". No ei auta,pitää vaan toivoa,että löytyisi samassa asemassa oleva nainen,jolla olisi myös velkainen asunto.
Pistettäis hynteet yhteen,niin sais velat kyytiä-----molemmilta.
testamentattu joskus yli 20 vuotta sitten. Joskus on käväissyt mielessä, että pitäisikö laittaa varmuuden vuoksi jotain paperille, jos sattuisimme samaa matkaa jälkikasvun kanssa poistumaan. - Vaan lieneekö sillä sitten enää väliä.
Oletteko suunnitelleet omia läksiäisjuhlianne, ja millaisia erityistoiveita olette keksineet?
mieleen järjestää vielä peijaisiaan...iloista musiikkia sielä ainakin pitäisi olla..:)
P.s. millainen kesä, ja kesäsi O-O?
Nimittäin tuhkaustapahtumaani.
Halvin mahdollinen poltettava laatikko.
Ammattipuhuja viideksi minuutiksi kehumaan minua.
Panhuilumusiikia.
Lopputilaisuus lähiomaisten kesken paikkakunnan jonkun ravintolan kabinetissa.
Tuhka muistolehtoon ja korkeintaan pieni kilpi johonkin.
Missään tapauksessa ei mitään toteemia!
Haluan välttää tunnolliset lapsemme toteemipaikan hoidon vaivalta ja rituaalikäynneiltä.
Sytyttäkööt halutessaan kynttilän kotonaan tai missä sitten ovatkin.
Hieman samoin, minulla. Erotessani aikoinaan kirkosta, kysyttiin tuota pappiasiaa. Sanoin ei kiitos, joten se on jo siellä varmistettu.
Paperiarkku myöskin, bileet suosikkiraflassa, jossa myös rippijuhlia ja muita vastaavia olemme viettäneet. Vain muksut, parhaat ystävät ovat jo pois nukkuneet.
Meri-ihmisenä, tuhka mereen, ja yhden kukan perään heitto, jos haluavat. Ei edes kylttejä mihinkään.
Polttakoot kotona kynttilöitä jos haluavat, muistellessaan saavat skoolata, jos siltä tuntuu. Kun hautuumaalla käyvät, jos,, muiden sukulaisten haudoilla, voi muualle nukkuneiden rinteeseen kynttilän laittaa, jos jokin "sisäinen pakko" siltä tuntuu ;) minähän en siitä tiedä.
kuulostaa hyvältä, Lasse. Vähän kuin meidän äidin "testamentti", jota me lapset emme totelleet, uppiniskaisia kun olemme. Laitoimme haudalle "toteemin" ja hautasimme vielä isänkin samaan hautaan, mikä nyt oli ehdottomasti vastoin äidin toivetta.
Me länsisuomalaiset olemme sitoutuneet paikkaan, olen lukenut. Ehkä siksi haudan hoito ja haudalla käynti eivät ainakaan minulle ole ikävä velvollisuus vaan mieluinen rituaali. Sisaruksilleni, joista osalla ei ole enää mitään sidettä kotipaikkaan, on myös tärkeätä, että haudalla käydään, ainakin kerran vuodessa.
Olen täysin varma vaimoni luotettavuudesta toiveeni suhteen. Hänellä se on, pappia ja huilua, lukuun ottamatta yhtäläinen.
Lapsiimme olen aina luottanut eikä tässäkään asiassa ole syytä epäillä.
Erittäin todennäköisesti heidän asuinpaikkansa tulevat jatkossakin olemaan kauempana joten toteemin hoito vaatisi joitakin järjestelyjä ja he suorittaisivat ne rituaalikäynnit toiveestani huolimatta.
Vahva oletukseni on että satunnaisesti mahdollisesti paikkakunnalla käydessään piipahtavat siellä lehdossa.
Mutta turhaan minä horisen. Tuupertumispaikkaani en tiedä. Toistaiseksi en ole juuttunut yhdelle paikkakunnalle.
Asettaessani itselleni 65-vuotiseksi tulostavoitteen sanoin vaimolleni että lähtö olisi nopea. Olisi edes kunnon romut tangossa. Olisi ollut paikka tiedossa.
Sekin on hiipumaan päin mutta vielä ehtii!
on ollut ja jatkuu edelleen - kiitos kysymästä. Elämä kuljettaa ja kääntää välillä suuntaa toisin kuin itse olen ajatellut. Ei kuitenkaan mitään suurempaa valittamisen aiheita. Hyvältä maistuu ja juuri nyt vielä paremmalta, kun sain hetki sitten yllättävän ja haastellisen tarjouksen. Josko elämä opettaisi vielä muutakin kuin hiljaa kävelemään.;))
Toivotan sinulle kaikkea hyvää loppukesään ja alkavaan syksyyn!
on minullakin. Tuhkat saavat ripotella minne mielivät paitsi mereen, koska rakastan merta, enkä halua saastuttaa sitä edes tuhkani vertaa.
Muistotilaisuudessa toivon ihmisten muistelevan saavutusteni sijaan kaikenlaisia kommeluksia, hassutuksia ja hauskoja tapahtumia matkani varrelta. Kaikissa juhlissani on nauru raikunut useita kertoja, ja niin toivon tapahtuvan myös viimeisissä. Uskon sen lohduttavan myös surevia.
hautausseremonia väistyvää perinnettä, kun niin moni meidänkin ikäisistä suunnittelee muuta ?
Kun en itse ole mikään seremoniamestari, eivätkä läheisenikään taida olla, minut saa kyllä haudata perinteisin menoin. Nuorempana olin epäsovinnainen ja kapinoin muotoja vastaan, nyt annan niille arvoa ja olen kokenut, miten paljon ne auttavat suurien tunteiden kohtaamisessa. Erityisesti minua puhuttelee ortodoksinen perinne, sen kauneus ja aistivoimaisuus - luterilainen seremonia ei saa
minua avautumaan pyhyyden kokemukselle juuri lainkaan.
Sen annan nuorten käyttöön, minkä pystyn, jo eläessäni. Muistan hyvinkin, kuinka omassa nuoruudessani asuimme vuokrayksiössä perheen kasvaessa. Ajoimme vanhalla Fiat 600. Lastenvaunuja aseteltiin aamuin illoin fiiun katolle. Lapsi piti saada tarhaan ja kotiin. Äitiysloma oli kuukauden pituinen. Isyyslomista ei edes unta nähty. Harjoittelijan palkka riitti hädin tuskin vuokraan ja ruokaan. Vaatteet piti haalia mistä halvimmalla sai.
Se niistä "vanhoista hyvistä ajoista".
Nyt kun katselen ympärilleni, huomaan että meidän ikäpolvemme asuu isoissa asunnoissa YKSIN. Velattomana. Ajaa uusilla, isoilla autoilla. YKSIN. Lomailee. Nuoret ihmiset sinnittelevät kuka mitenkin. NYKYISINKIN. Pätkätyön varassa, asuntovelkaansa, opintovelkaansa tai vuokraansa maksaen.
Olenkin päättänyt että jos ja kun minulle tulee lanttikin ylimääräistä, annan se nuorille perheille. Apu se on pienikin apu. Eikä tarvitse maksella perintövelkoja tai riidellä omaisuuksien perään.
Metodini ja ajatukseni voi olla väärä mutta näin toimien tiedän että autan silloin kun apua tarvitaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/3859201/20285145