Tuossa joku valitteli "kissanristiäisistä", eli turhista kyläreissuista. On surullista ettei nykyään käydä kylässä kuten ennen. Kylään sai mennä milloin vain ja varsinkin viikonloppuisin käytiin kyläilemässä ja vaihdettiin kuulumisia. Nyt ei MUKA ole aikaa, aikaa on ihan yhtä paljon kuin ennenkin,ja menopelit vielä parempia kuin silloin ennen, esim. 30 vuotta sitten. Me ihmiset ollaan nykyisin sellaisia omaan napaan tuijottavia robotteja, eikä välitetä muista ihmisistä, eteenpoäin vaan takinhelmat hulmuten ja kännykkä kourassa, salkku toisessa, ollaan niin bisnestä, niin bisnestä että...
voi vanhoja hyviä aikoja
kyläluuta
9335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kirjoittanut ketjuun?
Tällainen tuplaus on tylsää.
H.
En yhtään kaipaa niitä kylässä ravaamisia kun lapsena oli pakko vanhempien mukana mennä joka kissanristiäisiin ja vanhoille tädeille istuun kahville ja pullalle ihastelemaan tädin jotain uutta myrna kahvikuppi sarjaa. Kuunnella piti hiljaa kun joka poissaolijan asiat vatvottiin ja ihmeteltiin. En tiedä voisiko sitä juoruamista sanoo joksikin välittämiseksi. Mielestäni ei ole mitään surullista siinä että kyläily kulttuuri on jäänyt menneisyyteen.
Näen naapureissa isovanhempia jotka ovat melko uupuneen näköisiä kun lapset puolisoineen ja lapsineen käyvät kuin hotellissa täysihoidossa. Niillä isovanhemmilla on kaikki juhlapyhät oli sitten joulu, juhannus, pääsiäinen, kesäloma, talviloma tai viikonloppu lastenlasten hoitamista työnsä lisäksi. Mitä vanhempia ihmisiä sitä kiireellisimpiä ja sitä enemmän töitä. Ehkä nuoret ovat niitä omaan napaan tuijottavia ja tarvitsevat paljon vapaa- aikaa. Isovanhemmat siivoo, tekee pihatöitä ym. askareita yötämyöten jotta lapset saavat mahdollisimman paljon laatuaikaa sillä eihän heillä muuten parisuhde kestä.
Olikohan edellinen tarkoitettu provoksi?
Se on totta, että vanhemmaksi tullessa työmäärä lisääntyy. Siihen mennessä asiaan jo on tottunut. Työssä käyvillä voi tulla erityisen raskaaksi, jos itse ei huomaa torjua tai pyytää avuksi hommiin.
Itsekkyys on kyllä huipussaan, mutta "laatuaikaa".. Onneksi oma suku on huomannut eriytyä, eivätkä kaikki ole meille aina tulossa. Itse asiassa jonkinlaista ilman pakkopullamaista kyläilyä kaipaan. Sitä ei enää ole. Jokaisen kanssa on erikseen sovittava sopiva päivä. Niitä harrasteita kun riittää.
Toisaalta niissä kyläilyissä on opittu tapoja, miten käyttäydytään. Juoruilu on sitten eri juttu. Vaan ei nekään uutiset ole aina pahalla mielellä kerrottuja. Meillä on ajatuksia ja ne pullahtavat pintaan purettaviksi.
Jotakin nykyajassa on uuvuttavaa, ehkä tulee liikaa kaikkea joka tuutista ja sitten koetaan riittämättömyyttä.
Omissa oloissa on hyvä olla. Toivottavasti.
Juuri niin kuin heille antaa mahdollisuuden. Kyllähän siinä äkkiä käy niin, että lapset tuovat omia lapsiaan mummulle hoitoon viikonloppuisin ja menevät kahdestaan omiin menoihinsa. Ja tottahan sitä saa tehdä ja siivota heidän kotejaan, kun siihen alkaa. Minäkin aloin tuota tekemään jokin aaika sitten, mutta siihen tuli toppi lapseni puolelta ettei tarvi :) No, meillä toimii siten, että vain sovitusti pienet ovat mummutettavina ja yökylässä, eikä kovin usein, en jaksa enää työn lisäksi. No lomilla itse pyydän, että tuokaa nyt niin saatte omaa aikaa.
Alotuksessa puhuttiin kylälyistä. Mä tykkään, että kylään tullaan silloin kun tullaan eikä tarvi edes ilmoitella. Jotenkin se aikatauluttaminen ei sovi joka kohtaan, siitä tulee tressi. Ainoa harmi saattaa olla jos en ole kotona, jos se nyt sitten mikään harmi on.
Meil on noi miniät,entiset nykyine kovin ahkerii siivoomaan.Poikie huushollit on aina putsplank.
Vaiks lattialt söis.Kukkassii olen käyny kastelemas ja lemmikei ruakkimas.
Teini-ikäset lastenlapset eivät usseen tulekka mamman tykö yöks,enempi tahtoisin,ukko ei.Ens viikonloppuna on ihanaa, saan pikkupojan yökylään.Hän on vain kerran ennen ollu.Isoveljensä on melkest joka kk.
Meil on se tuttua,että tulee soitto tai viesti :" Saaks ruokaa ?" Ei mene viikkoa,ettei joku tule syömään.
Se on mun lempipuuhaa.Kutsun kyl ittekki,jos kerkiin :)
Kyläreissut on jääny vähiin,kotihiirii ollaan.Siskon tykö käydään kyl ainaski kerra vkos,muual kerran kuus.
Emmää osannu etti sitä tualt youtubest,mut siin oli tämmöne sanoma:
Mamma oli ostanu kaakun piänest eläkkeestäs.Kattanu pöydän nätisti ja
odotteli lapsias nimi/syntymäpäivilles.Jommal kummal.
Prrrr,ovikello soi...eiku se oliki puhelin.Esikoine soitti:En nyt ehdi käymään,mutta onnea.
Mamma kiitti ku sai kuulla lapses äänen,kyl se riittää lahjaks.
Prrrr.,ovikello soi taas,eiku puhelin.Keskimmäine soitti:En nyt ehdi käymään,mutta onnea.
Mamma kiitti: Lahjaksi riittää,kun äänesi kuulla sain.
Prrrrr,ovikello soi iltamyöhään.Puhelin se taas oli.
Kuopus soitti.Tytär sanoi:En ehtinyt käymään,mutta onnea.
Mamma huokaisi helpotuksesta,sanoen :"Olin jo huolissani sinusta,onneksi sain kuulla äänesi.......
Kaakku kökötti Myrnakuppien seurana pöydällä.Mamma laitti sen jääkaappiin,jos vaikka aamulla kotisairaanhoitajille tarjoaisi kaakkukahvit.Niin kilttejä kun hoitajat ovat. ( Tää ei ollu enää laulussa )
Juurikaan kyläile, en viitti lähteä mihinkään on helpompaa, kun Joku tulee :)) Ehkä se riippuu täysinäisistä viikoista, kun on haalinut yhtä ja toista päiviinsä.
Mä olen juuri parin viikon aikana "mummuttanut" lastenlapset, yksi 12 vuotta täyttävä poika olisi vielä ja hänen kanssaan menemme joko tällä tai ensiviikolla uusia farkkuja ostamaan sellaset jotka hän haluaa, syntäärilahjaksi :)
olet.Moni ottais niin pientä yökylään olleskaan.Meil on tuttavapiiris mammoja,jotka ottaa vain yhden kerrallas,siis sisaruksia vuorotellen.Oli meilki viime vkol vaan tyttö yötä,teinipoika-veli kun ei oikee millään tule.Kaverit on nii tärkeit tos iäs.Syämäs hänki kävi isän kans.Sain huamautuksen pyttipannust :" Äiti tekee pal hianompii palasii,perunat on ihan neliöit. Muuten kyl kehus ruakaa " maailman parhaaks ". Se on hunajaa korville.Mielellään sit taas seuraaval kerralki tekee teinin lempiruakaa
Huomenna kolme kuukautta.
Pitää muuten tarkkailla tätä kirjoittamistaan, kun virheitä vilisee. Mä aina luulen osaavani kirjoittaa ja sitten kirjaimet on sikin sokin. :)) tai puuttuu. Ja ihan varmasti lyön kaikki kirjaimet. Siivoilin tämän näppäimistön varmaan liian hyvin ja jotain tais sattua, siis näppikselle ei sormille.
Mä en osta ihan mahdottoman hintavia farkkuja, vien johonkin tiettyyn kauppaan, hih, saa nähdä meneekö läpi. Seppälästä ostelen mielelläni lasten vaatteita, on löytynyt sopivia päälle ja kukkaroon ja on ihan tuos nurkalla.