Joskus sitä miettii kuinka on ennen kerennyt käymään töissä kun tekemistä on siunaantunut niin paljon. On järjestöhommia, kiinteistössä remontihommia, puutarhatöitä, lapsia saa autaa milloin minkäkinlaisissa asioissa, pari vanhaa sukulaisnaista kaipaavat apua arjen pyörittämisessä, kansalaisopistossa tulee käytyä parilla kurssilla, koiraa pitää kusettaa jne.
Sitä vaan ajatteli kun oli jäämässä eläkkeelle että nyt otetaan rauhallisesti, luetaan, käydään teatterissa ja konserteissa, purjehditaan kesät, hoidetaan laiminlyötyjä sukulais- ja ystävyyssuhteita ja sen semmoista. Vaan eipä valiteta niin kauan kun terveyttä riittää, aika ei tule pitkäksi. Pari kertaa vuodessa on kuitenkin pyritty matkustamaan ja irtautumaan arjesta.
Sitä vaan ajatteli kun oli jäämässä eläkkeelle että nyt otetaan rauhallisesti, luetaan, käydään teatterissa ja konserteissa, purjehditaan kesät, hoidetaan laiminlyötyjä sukulais- ja ystävyyssuhteita ja sen semmoista. Vaan eipä valiteta niin kauan kun terveyttä riittää, aika ei tule pitkäksi. Pari kertaa vuodessa on kuitenkin pyritty matkustamaan ja irtautumaan arjesta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On hommaa, velvoitteita, harrastuksia ja sosiaalisia tapahtumia niin paljon, että pidän eläkkeelläkin aina sekä talvi- että kesäloman. (Mutta ihanaa se vain on - ja mielikin pysyy virkeänä).
On mukava välillä tehdä töitäkin eikä tee tiukkaakaan ajan kanssa, kun jättää vaan nuo muut kotikohjotukset odottelemaan siksi aikaa.
Vai metsäluterilaisen työmoraalin ylilyöntejä?
Minulla ei ole koskaan kiire!
Teen mitä huvittaa, silloin kun huvittaa.
Eikä ole tarvetta todistella kiirettäni eikä tärkeyttäni kenellekään.
Hölmöhän minä olisin jos rakentaisn itselleni kiireen, aikataulusta puhumattakaan.
Viime keväänä oli tarkoitus 6:n viikon loman alkupäivinä maalata yhden makuuhuoneen katto ja seinät.
Islannin tuhkat viivästyttivät lähtöä sen verran että työpäivät kuluivat myöhästymiseen.
Kuka sitä nyt 5:een viikkoon ehtisi huonetta maalaamaan?
Olet terävä huomioija, laiska-lasse. Jotensakin samaan tyyliin menee oma arki, teen, kun siltä tuntuu tai olen tekemättä. Olen varmaan osannut väistää jatkuvia velvoitteita kodin ulkopuolella. Kukaan ei kai kehtaa esittääkään mitään erityistä, kun on omia paikkoja ihan riittävästi ja mies sairastaa, tai nyt on parempi jakso.
Sairauden kanssa eläessä työn tekeminenkin muuttaa luonnettaan, on mukavaa, kun voi jotakin tehdä! Sopivasti annostellen, jotta selkä kestäisi.
Eiköhän se katto silti tullut maalattua sillä viimeisellä viikolla? Joku osaa ottaa ikäänkuin paratiisimaisesti kaiken, levon ja tekemisen. Onnittelut sinulle onnistumisesta!
....kiireiden keskellä huiteleva yleiskone, kunnes sairaus viime syksynä ilmoitti, että hiljenpaakin voi edetä.
Ei silti nautin puuhastelusta, mutta nyt työnteko ja harrasteet ottavat enempi aikaa kuin aikaisemmin. Kivipuutarhani suunnittelu vei vuoden ja kivien pyörittely kesti reippaan viikon kukkaistutuksien kanssa. Katselin eilen aikaansaannostani ja aloin suunnittelemaan puutarhan laajennusta. Tavoitteeksi laitoin, että ehkä ensikesänä jos luoja suo ; )
Heh, tuossa kivipuutarhan kohdalla alkoi hymyilyttämään omat ajatukseni, että jos alkaisi rakentanaa uutta puutarhaa. Mielessä unelmoin, että sitä ja tuota ja tätä laitan, ja riivattu, kun ei pystyssä kunnon pysy, että leikatulla nurmikolla kävelisi. Kun käyn karviaisia hakemassa, niin pitää olla rollalattori, ja tuoli siellä pensaan vieressä. Sitten ei olekkaan muuta ongelmaa, kuin sen tuolin nosto toiseen paikkaan, ja taiteilua, että pysyy pystyssä sen ajan, että pääsee taas tuolille istumaan.
Tämän päivän karviaissaldo on vielä keräämättä. Yksi puska on tyhjä ja mustaherukkapensas on kans tyhjä. Ne kaksi puskaa olen ainoastaan saanut aikasiksi kerätä tyhjäksi. Saavutus minulle jo sekin. Katselin, että on vielä pitkä rivi puskia, jotka olis mun urakkak kerätä.
Nauratti itsekseni omat unelmani myös kivipuutarhasta. Silti näen päiväunia uudesta kivipuutarhastni miinäkin, että sillä puuhastelulla kuntoutan itseni. Heh hehee... taitaa kyllä jäädä utopian puolelle, mut päiväunia saa silti nähdä.
Jokainen kaiketi yrittää elää niin mukavaa elämää kuin vain osaa. Toiset vain pitävät puuhastelusta enemmän kuin jouten olosta. Kummassakaan tavassa tuskin on mitään tuomittavaa.
Itseäni kuitenkin harmittaa jos paikat menee huonoon kuntoon hoidon puutteesta siksi tuppaan puuhastella päivittäin jotain. Lapset taas ovat tottuneet kääntymään puoleeni käytännön ongelmissa. Minä taas saan heiltä apua tietotekniikan kiemuroissa ja symbioosi pelaa hienosti.
tänäin tekee sen minkä voi huomena toisella teettää.
On päiväni motto vitsivitsi.
Josta moni vetää porot sieraimiinsa.
Uutterankin puuhastelun ymmärrän eläkeläisellä.
Itse kukinhan sen intensiteetin päättää.
Sen sijaan hirveän kiireen todistelu saattaa minut ajattelemaan että mitenhän verkkaista se askartelu töissä on ollutkaan kun eläkekiireet ovat mainostamisen arvoisia.
...äidilläni oli huonot jalat, mutta voimaks luonne. Hän oli hupaisa näky marjapuskien joukossa. Pyllyn alla pieni jakkara ja sankko sylissä. Sankko oli sidottu kangasvyöllä niskan yli joten kädet olivat vapaat marjojen poimimiseen. siellä hän pyllisteli ja hymyili.
Ihan tuli mamia ikävä; (
Vierivä kivi ei sammaloidu.