Neuvoja kaipailtaisiin. Reilu 8kk pk collie reagoi kotona jokaiseen ääneen, ovi avautuu > juoksua häntä pystyssä, joku nousee penkiltä > samanmoinen ralli jne jne. Saattaa alkaa haukkua mitä ihmeellisimpiä ääniä, aivan kuin olisi pelästynyt. Olen kieltänyt ja komentanut koiraa näin vöyhkätessään, ei tunnu tehoavan. Olisiko vinkkiä, joten saisin koiran rauhoiteltua, jottei se reagoisi vimmatusti juosten jokaiseen tekemäämme asiaan?
Koira "ylireagoi"
pkcollie
12369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sillä on murkkuikä alkanut, silloin koira voi pelätä mitä oudompia asioita vaikka omaa varjoaan. Ei missään tapauksessa pidä kieltää koiraa silloin, sillä on epämukava olo pelon vuoksi valmiiksi, omistjan taholta tuleva kielto päälle tuntuu erittäin julmalta sen lisäksi. Luultavasti snaot kiellonkin vasta mm minutti sen jälkeen, kun koira pelästynyt eli se ei mitenkään voi ymmärtää mistä huudat sille. Se vain hämmentyy lisää ja paniikki sen mielessä kasvaa.
Paras tapa on olla huomioimatta. Nyt sinä lähdet pelkoon mukaan ja mikä pahinta vielä rankaisulla kasvatat koirasi hätää. Kun jätät sen huomiotta se ajan kanssa oppii, että ei olekkaan hätää, koska omistajakin on ihan relax. Pitää olla selkeä, johdonmukainen ja JOKAISEN perh jäsene on toimittava samoin. Vaatii aikaa, mutta sitähän se on lastenkin kanssa. Koira ei ole kone, joka yhtäkkiä osaa kaiken. Jos perh jäsenet toimivat eri tavoin, se vain hämmentää koiraa lisää, se ei voi ymmärtää miksi yksi toimii toisin ja toinen toisin. Ajattele asiaa koiran näkökulmasta, älä ihmisen.
Kasvattaja varmasti neuvoo mielellään lisää, kasvattinsa parhaastahan on kyse. Jos sitä nyt kohdellaan oikein siitä kasvaa upea ja reipas collie, mutta jos se nyt pelotellaan ja poljetaan maanrakoon, siitä kasvaa pelokas, arka ja ei-teihin-luottavaine koira, sitä tuskin haluatte? Kannattaa lukea scy:n palstaa, sielläkin on ollut keskustelua näistä ja nimenomaan siellä on collieharrastajia.
Lisäisin edellisen kirjoittajan viestiin sen verran, että aloittaja, olet ottanut ääniherkän rodun. Colliella on mahtava kuulo, ehkä herkempi kuin monella muulla rodulla. Sen huomaa joskus ikävissäkin tilanteissa, sillä koira kuulee aivan älyttömän kaukaa sellaisen äänen, jota se on oppinut pelkäämään tai inhoamaan (kokemusta on...). Suinkaan kaikki colliet eivät reagoi koviin tai outoihin ääniin mitenkään poikkeavasti, mutta jos yksilösi sattuu olemaan tällainen ääniherkkä, niin se valitettavasti myös kuulee kammoamansa äänen tosi kaukaa. Opettele ymmärtämään, että kyse ei ole koiran viasta, luonneongelmasta varsinkaan, vaan kyse on rotuominaisuudesta. Sen kuuluukin kuulla äänet hyvin ja toimia niiden mukaan.
Edellisen kirjoittajan vinkeillä voit yrittää rauhoittaa tilannetta, mutta välttämättä et pysty sitä kokonaan pois kitkemään. Ajan kuluminen auttaa kuitenkin, koirasi on nyt juuri iässä, jossa kaikki muukin on ihmeellistä - murkku mikä murkku.
Jotenkin jää mielikuva, että penkiltä nousemisestakin yms. vöyhkääminen liittyy kyllä myös perheenjäsenten käytökseen. Jos koiran kanssa ollaan rauhallisia ja johdonmukaisia, yleensä se ennemmin tai myöhemmin tarttuu myös koiraan. Ja päinvastoin. Kieltäminen ja komentaminen ei todennäköisesti auta asiassa yhtään, päinvastoin ylikierroksilla käyvä koira toteaa, että omistajakin on kiihtynyt -> tässä oikeasti on jotain hötisemisen arvoista. Paras vinkkini ääniherkänkin koiran kokeneena collienomistajana on, että kärsivällisyys on poikaa.
Koira keksii itse kaikenlaista tekemistä, jos siitä on puutetta.
Kolmen collien historialla kysyisin: Oletteko opettaneet koiran olemaan rauhassa näissä tilanteissa aikaisemmin? Oletko kokeillut huomion kiinnittämistä muuhun? Ja vielä se yleisin, mitä olen nimenomaan collieiden kohdalla törmännyt, eli paljonko koira saa liikuntaa ja toimintaa? Collie on erittäin viisas ja aktiivinen yleensä, ja helposti alkaa kehittämään "huonoja" tapoja, jos ei ole perusasiat kunnossa. Sanoisin, että nuori koira tarvitsee ainakin kaksi pitkää lenkkiä päivittäin. ei välttämättä kilometreissä mitattuna, mutta ajassa. Aikuisena esimerkiksi meillä päivittäin noin 1,5 tuntia metsässä ja luonnossa, ja sitten noin 10-15 kilometriä ihan liikuntalenkkiä. Ja elämää ympärilleen, ei sen kanssa koko ajan tarvitse touhuta, mutta se haluaa olla mukana touhussa vähintäänkin seuraillen tilannetta. Ja kaikenlaista pientä aivojumppaa, yleensä colliet nauttivat saadessaan ratkaista pulmia.
Oman käsityksen mukaan, suurin osa collieiden(kin) häiriökäyttäytymisistä saadaan hoidettua tarjoamalla nille lisää järkevää puuhaa. Myöskin johdonmukaisuus ja reiluus on avainsääntöjä, collie on suht herkkä koulutusvirheille. Oman ensimmäiseni kanssa tein virheitä, mutta kyllä niitä saa kuitenkin korjattua. Mutta collie oppii nopeasti, myös ne ei niin mukavat tavat, Ja varsinkin nartut osaavat olla melkoisia mielenosoittajiakin.
Mutta koiranne on vielä nuori, itse ehkä lähtisin rauhoittamaan koiraa esim. luunsyöntiin (luu käteen, ja antaa koiran jyrsiä siitä esim), tai jotain muuta. Meillä on nykyään ollut pääsääntönä se, että sisätiloissa ei riehuta, vaan kerätään voimia, ja energia puretaan sitten ulkoillessa. Sisällä tehdään korkeintaan älyjuttuja, esimerkiksi ihan tavallisia siivoushommia, roskat roskiin, ym. Vain rauhallisia asioita. Mutta se vaatii sen, että koira tosiaan saa monipuolisesti sitä ulkona touhuilua, yleensä koira ei hypi seinille, jos pari päivää jää vähemmälle liikunnalle, mutta jatkuessaan kyllä alkaa näkyä toiminnanpuute.
Tuo aivotyövinkki on hyvä muiden ohella. Onko perheen elämä muuten sellaista, että tullaan, mennään, kiljutaan ja on yhtä haipakkaa. Sellainen vaikuttaa koiraan. Kiinnittäkää siis omaan olemiseenne ja tekemisiinne huomiota.
Kun koira käy kierroksilla, jättäkää huomiotta. Ei edes katsota koiraa, ei sanakaan sille. Pian se huomaa, että turha hälistä, kun ei mitään tapahdukkaan. Ja ennenkaikkea te ette reagoi. Tällä tavoin koira oppii ymmärtämään, ettei tarvi hälistä tietylle äänelle. Jos yritätte komentaa, niin oletteko edes ihan varmat, että koira ymmärtää ne käskynne. Jos vielä negatiiviseen sävyyn komennatte, niin silloin on jotakin tosi kummallista tapahtumassa. Koira ajattelee näin, eri tavoin kuin me ihmiset. Aina pitää miettiä niitä asioita koiran kannalta. Koira elää tässä ja nyt, se ei osaa suomea, se seuraa äärettömän tarkasti omistajiensa eleitä, ääniä, jne. Jos te olette rauhallisia, se rauhoittaa koiraakin.
Collie tarvii myös tuota aivotyötä. Se on älykäs koira, kun opettaa selkeästi ja ajoittaa opettamisensa oikein, niin se oppii todella hyvin. Koira voi olla turhautunut, jos sillä ei ole tarpeeksi virikkeitä. Yhdessä esim tokoalkeiden tai pikkutemppujen treenaus vahvistaa suhdettanne koiraan ja sitäkin kautta se oppii luottamaan teihin paremmin silloin, kun pelästyy jotakin.
Ja collien kuuluukin olla tarkka :) Se kuuluu rodulle, että se pystyy olemaan hyvä paimen, siihenhän se on luotu.
Heippa, lueskeltuani vastauksia, niin vastailen nyt takaisin :) Edellinen pehkoni täytyi päästää 11 vuoden iässä parempaan paikkaan, jonkin verran siis kokemusta rodusta on. Eli olemme 2-henkinen perhe, aikusia työssäkäyviä ihmisiä, talouteen kuuluu myös kissa. Eli esim. lapset eivät riehu kotona taikka luo koiralle levotonta fiilistä ja itsekkin elämme suht rauhallista elämää.
Iän piikkinkin olen toki myös näitä juttuja laittanut, koska tämä "ylivalppaus" ja levottumuus alkoi murkkuiän kynnyksellä. Koira jaksaa olla kotona valpastella, myös pitkien lenkkien ja tuntien kavereiden kanssa teutaroinnin jälkeen.
Mitä enemmän koira saa likuntaa, sitä parempi kunto sille kasvaa, omistajalla ei yksinkertaisesti enää itsellä kunto riitä tuntikausien lenkkeilyyn ;) Siitä syytän itseäni, että koira saa liian vähän tehtäviä, joissa se saa itse pähkäillä ja käyttää päätään, siitähän nuo väsyvät. Kasvattajalta olen saanut neuvoja, tällä viikolla lähdetään pellolle treenailemaan jäljen alkeita, kasvattajan opastuksella.
Vertailen liikaa tätä nykyistä koiraa meidän edelliseen, joka sai elää nuoruuden ja aikuisiän maalla vapaana ja tällainen toiminta on jäänyt paljon vähemmälle ja sitä kautta minulla taas koiran kanssa harrastaminen ja sille kaupungissa aktiviteettien keksiminen.
Yritän olla huomioimatta koiraa kun se vauhkoilee, vaikka kuinka pinna meinaisi palaa ;) Tänään kun meille tuli vieraita (normaalisti hyppimistä, vinkumista, tulee syliin = käy ylikierroksilla) kiinnitin koiran huomion makupaloilla itseeni ja muuhun "mukavampaan" toimintaan, TOIMI! Aikaisemmin olen kieltänyt kovasti, joka ilmeisesti on lietosonut tätä nuorta neitoa, koska silloin itsekkin olen hermona.
Sen tiedän, että tuo koira ei tee noita juttuja pahuuttaan, vaan täällä hihnan toisessa päässä se vika varmasti on. Siksi kysyin täältä, joten voisin itse saada oppia, jotta sitä kautta koiran ja minun välinen suhde voisi parantua :)
vaatia sitä yhä enemmän, se ei ole siis hyväksi.
Aivotyötä vain. Jälki on tosi hyvä juttu. Lisäksi pikkutemppuja kotona silloin tällöin, netistä löytyy ohjeita pilvin pimein.
Älä vertaa edell koiraasi. Ovat aina yksilöitä. meillä osa rauhallisia, osa paljon vilkkaampia, suuntautuvat eri harrastuksiin. Joku oppii jonkin tempun, taidon nopeasti (=minä osaan opettaa juuri tätä koiraa oikein), toinen hitaammin (=en ole vielä keksinyt oikeaa opetustapaa juuri tälle koiralle).
Aiemmin en ehkä tehnyt (olen siis se, jolla on ollut ne 3 collieta; ja kyselin liikunnasta), että nimenomaan pelkkä liikunta ei riitä, vaan ihan niin kuin ajattelit, niin ihan muutakin toimintaa se tarvitsee. Mitä se on, se on sitten omistajasta kiinni, mutta kaikenlainen nenänkäyttö on erinomaista juuri siihen. Ei sen tartte olla mitään kauhean intohimoista jälkiharrastusta, vaan mitä vaan, missä se haistelee. Meillä ei viimeisimmälle jäljestys maistunut, mutta noilla luonnossa lenkeistä se nautti ylikaiken. Jos esimerkiksi itse pitää sienistä, niin vinkkinä, collie on erittäin helppo opettaa kanttarellin etsintään, sienikauden ulkopuolella voi taitoa pitää yllä esimerkiksi kuivatuiden avulla. ja taito ei häviä, mutta koira nauttii ihan yhtäpaljon noiden Kätkettyjen sientenkin etsimisestä:)
Jatkakaa vaan samalla linjalla, kun se huomion muualle kiinnitys toimii. Kohta teillä ei enää ongelmaa olekaan. Collie on siitä ihana koirarotu, että vaikka se jonkin pahan tavan keksiikin, niin useimmiten se on todellakin helppoa opettaa siitä poiskin , kun jaksaa keskittyä omistaja itse :)
Meillä lenkkeili tosiaan vielä liki 14-vuotiaskin noita pitkiä lenkkejä, ja nautti valtavasti. Ajan kanssa on välillä tosiaan tiukkaa, mutta kun esimerkiksi se luonto on ihan vieressä, niin se auttaa. Tsemppiä teille jatkossakin, näin se homma etenee, asia kerrallaan, ja vaikka kuinka hermostuttaakin jokin tapa, niin usein ne eivät ole mitään isoja murheita :) Yleensä aina löytyy joku, joka koiraa kiinnostaa vielä enemmän kuin se "huono" tapa, jolloin kierteen saa poikki.
Itse olen joissain asioissa hieman malttamaton ja tajuamattani odotan koiraltani asioita joita se ei vielä osaa. Mennään näillä vinkeillä ja neuvoilla eteenpäin ja aloitetaan ne jälkireenit omaksi iloksemme näin syksyn tullen :) On mukava lukea asiallisia viestejä, ne antaa meikäläiselle lisäpuhtia tuon murkkuikäisen kanssa ja uskoa siihen, että ihan normaali tapaus on kyseessä, eikä mikään vinksahtanut yksilö :D
selvästi rauhattomampi kuin edell collie tuossa iässä. On kyllä muutenkin eriluonteinen. Pistän tämän hössötyksen murkkuiän piikkiin, ehkä on vähän mörköikääkin eli saattaa pelästyä tosi ihmeellisiä asioita. Meillä mennään huomioimattomuudella vaikka välillä tuntuu tosi rasittavalta, kun kaveri ei rauhoitu ollenkaan. Lähellä asuu juoksuisia narttuja ja se vaikuttaa ihan selvästi nuoreen herraan, ei malta rauhoittua yhtään sisällä. En usko ite siihen, että jatkuva kieltäminen auttaisi. Edell koiran kanssa tehtiin myös tätä huomioimattomuutta, silloin kun epätoivottua käytöstä. Kieltämisessä koira tottelee vain alistuneena tai peloissaan, jos tottelee. Huomioimattomuus johtaa lopulta siihen, että koira oivaltaa ite, että eihän tässä kannatakkaan häslätä, kun ei ole mitään vaaraa, omistajakin on ihan rento.
Nyt on koiran kanssa käyty kasvattajan opissa harjoittelemassa jälkeä. Jäljestäessään koira on aivan erilainen kuin kotona, rauhallinen ja tekee työtä keskittyneesti kirsu maassa, häiriötekijätkään eivät menoa haitanneet. Tästä siis jatkamme :)
Kotona koira on edelleenkin vauhkon oloinen, voiko olla näin, että koira paimentaa omaa reviiriään eli kotia? Koira on kotona ja muuallakin sisätiloissa hirmu valpas ja reagoi joka ääneen ja liikkeeseen. Ulkona ollessa koira on rauhallinen, ei kisko tms, ainoa mikä ärsyttää on mopot ja skootterit. Niin ja kissan vahtiminen ja jahtaaminen on lempipuuhaa.
rauhoittuminen kotona kestää vähän pidempään. Annan sen olla, en kiinnitä mitään huomiota, en kiellä, en kertakaikkiaan tee yhtään mitään koiran suuntaan, en edes katso sitä. Pikkuhiljaa olen huomannut, että se alkaa rauhoittua nopemmin eli anna koiralle aikaa. Ovat tosiaan yksilöitä. Ja sen kuuluukin olla valpas, koska on paimen. Sehän kuulee ja haistaa paljon mitä me ihmiset emme, ehkä siis tarkkailee, että kotona on kaikki ok, ennen kuin malttaa levähtää.
Kannattaa sitä jälkeä jatkaa, se on tosi hyvä juttu koiralle. Mutta edetkää hitaasti ja muistakaa, että se on myös tosi rankkaa koiralle. Suositus ainakin joskus oli 2 jälkeä /vk ja noin alussa erit pienesti ja vaikeutetaan vasta, kun koira 100 varmasti osaa edell jutun.