Olen etsinyt rivitaloasuntoa jo pitkään. Olen nyt alkanut harkitsemaan myös luhtitaloa kun sopivaa asuntoa ei ole vielä löytynyt. En ole aikaisemmin asunut luhtitalossa ja mietinkin että viihtyisinko luhtitalossa yhtä hyvin kuin rivitalossa? Luhtitalon alakerran asunto kiinnostaa pihan kera. Mietin, että pystyykö kesäisin pihalla olemaan "vapautuneesti" kun yläkerran asukkaan parveke kuitenkin on pihalle päin. Ja onko yläkerran asukkaalla suora näköyhteys pihalle? Luhtitalothan taitavat olla halvempia kuin rivitalot...
Laittakaa myös tulemaan muita luhtitalon hyviä ja huonoja puolia.
Laittakaa myös tulemaan muita luhtitalon hyviä ja huonoja puolia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luhtitalon asukkaalla on suora näköyhteys pihalle jos sillä on ikkunat niin että niistä näkee. Luhtitalohan on kerrostalo jossa on vaan säästetty tekemällä osa porraskäytävien vaatimasta tiloista ulkoilmaan eikä lämmitettävänä eristettynä tilana.
Ero luhtitalon ja rivarin välillä on ihan sama kuin jos asuisit missä tahansa kerrostalossa jossa asunnolla on oma piha, tai sitten siinä rivarissa.
Rivarissa voi tietysti naapurit tai viereisen talon asukkaat nähdä siihen pihalle ihan samalla tavalla... riippuu talosta ja naapureista.
Ainoa varma ratkaisu on omakotitalo isolla tontilla.
Entäs te joilla on on kokemusta molemmista asumismuodoista, kummassa olette paremmin viihtyneet ja miksi?
Omistusasuntoa kun etsin, niin en haluaisi tehdä väärää pääätöstä.
Kokemusta ei ole kummastakaan, mutta sanoisin että älä osta luhtitaloa jos vähänkin epäilet viihtyvyyttä. Paras vaihtoehto olisi jos löytäisit luhtitalon, jossa voit asua vuokralla ennen ostopäätöstä, onhan niissäkin eroja niinkuin rivareissakin.
Joo näinpä teen. Kun kerran sopivan omistusasunnon löytymiseen näyttää menevän aikaa, niin parempi kai se on siksi ajaksi muuttaa sille alueelle vuokralle ja testata samalla luhtitalossa asuminen. Tuleepa samalla asuinaluekin tutuksi kun siitäkään ei ole kokemusta. Eipä tule sitten myöhemmin tehtyä virheostosta.
Itse luhtitalossa 5 vuotta asuneena ei ole mitään huonoa sanottavaa. Talot ovat mukava piriste betonikolosseille. Monet rivarit on rakennettu niin tiheään, ettei siellä ole yhtään enempää yksityisyyttä.
Minä myös olen aikanaan asunut luhtitalossa. Tosin siinä yläkerran parvekkeellisessa asunnossa. ;-) Eli kyllä sieltä oli ihan suora näkyvyys siihen osaan alakerran pihaa, joka ei jäänyt partsin katveeseen. Jos olisi tykännyt kyylätä toisten tekemisiä, niin oikein hyvin olisi onnistunut. Mutta kuten jo aiemmat on todenneet, ihan samalla tavalla voi nykymallisessa tiuhaanrakennetussa ympäristössä toisten touhuja tarkkailla viereisiltä pihoilta tai vastapäisiltä, puhumattakaan jos vastapäätä on kerrostalo. Itse siis pitää itsensä tuntea, kuinka paljon ottaa aivoon, jos on edes tietoisuus, että joku voi päästä kurkkimaan. Huonompi homma on tietysti silloin, jos yläkerran naapuri sitten sattuu olemaan kyttäävää lajiketta...
Niin, minua ei yläkerran asukkaana tuo päässyt haittaamaan ja muutenkin tykkäsin siitä asunnosta paljon. Oli jotenkin kiva, että oma ulko-ovi aukeni luhtikäytävälle ulos eikä porraskäytävään. Talo oli tosi kauniilla paikalla, semmoinen vehreä vanha alue, jolle ei uusia kolosseja enää voinut rakentaa, ja meillä vielä mukava päätyasunto. Oikein kelpoisa välimuoto rivi- ja kerrostaloasumiselle, yläkerran asukkaalla siis tavallaan molempien plussat (tai haitat, jos niin haluaa ajatella). Eli aloittajalle, aivan niin kuin missä tahansa asumismuodossa, moni muukin asia ratkaisee kuin pelkkä yläkerran naapuri.
jossa ylä ja alakerta on omia. paritaloa ei koskaan. rivitalo tai luhti jossa on enempi kuin 2
Itse kiikaroin naapureita riippumatta talotyypistä. Otan ison kaukoputken, sitten vaan tonttisi rajalle pilkkituolin kanssa päivystämään ja kuvaamaan. N 7 vrk/kohde on hyvä, sitten seuraavaan kohteeseen. Jos kaveri antaa kytätä rauhassa, kyllästyn nopeasti ja etsin semmosen helposti itteensä ottavan. Koiria ja isäntiä varten on terästettyjä eväitä tarjolla. Lopuksi pääseekin hyville asuntokaupoille.