Yleensä kirjoittajat jättävät käsikirjoituksensa "lepäämään" aina välillä ja lukevat sen sitten uusin silmin ja tekevät tarvittavat korjaukset tai joskus jopa pistävät koko paketin uusiksi. Kuinka pitkään teillä on tapana lepuuttaa tekstiänne - missä ajassa koette saavanne ajatuksenne nollattua tekstin suhteen?
Mulla on vajaat sata sivua tekstiä paperilla ja sormet syyhyäisivät tarttua taas hommiin, mutta tiedän että oon vielä niin omien kuningasideoideni lumossa etten pysty lukemaan tekstiä riittävän objektiivisesti. Parempi nyt siis vain malttaa mielensä ettei tule mentyä reipasta vauhtia metsään.
Mulla on vajaat sata sivua tekstiä paperilla ja sormet syyhyäisivät tarttua taas hommiin, mutta tiedän että oon vielä niin omien kuningasideoideni lumossa etten pysty lukemaan tekstiä riittävän objektiivisesti. Parempi nyt siis vain malttaa mielensä ettei tule mentyä reipasta vauhtia metsään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsellä menossa myös kirjan kirjoitus. Tarkoituksena on kirjoittaa kirja ns. neljänä "versiona". Elikkä ensin kirjoitan koko tarinan koneella ( 400 sivua); ei väliä kirjoitusvirheistä, ajatusvirheistä, yms. (kunhan vain kaikki oleellinen tarinan kannalta on mukana). Sitten toisena versiona kirjoitan tekstin uudelleen kaikin puolin korjattuna ja aukottomana, mieluiten kaikki kieliopilliset virheet pois. Kolmannessa versiossa lisään kirjoitukseen (toiseen versioon) vielä kaiken puuttuvan, ja ylimääräisiäkin juttuja, mikäli niitä on matkan varrella vielä mieleen tullut. Neljäs versio on sitten lopullinen, ja siinä on vain aivan pientä fiksailua ja muokkausta.
Omalla kohdalla teksti jää "lepäämään" vain versioiden välissä, enkä lue ja muokkaile ja lepuuta yhä uudestaan ja uudestaan samoja kohtia, kuten kävisi jos yrittäisin kirjoittaa kirjan suoraan yhdellä kirjoitus kerralla valmiiksi asti.
ja korjailla kymmeniä kertoja läpi.
Minä laitoin tekstin arvostelupalveluun, jossa se oli kaksi kuukautta. Palaute oli hyvä, mutta vielä parempi asia oli se kahden kuukauden lepuutus.
Ei nykyaikaan enää voi sanoa, moneenko kertaan kirjoittaa. Tekstinkäsittelyn aikana hiomista tapahtuu jatkuvasti eikä kappaleita käsitellä kronologisessa järjestyksessä.
ja versio nro mitä lie valmistui. Yli 40 sivua laihempana, sporttisena ja valmiina viivalle. Väliin mahtui kokonaisen romaanin kirjoitus, muokkaus ja julkaisu. Uskomatonta miten sokea sitä voikaan olla omalle tekstille. Luulen että prosessi lyhenee kokemuksen myötä, kun osaa tietyt sudenkuopat ylittää ilman uudelleenkirjoitusta.
........ kirjotappa yks romsku niistä
sudenkuopista,
voisin sitten vaikka ostaa.....
joo !
Kivaa!
Siitähän tulis Aapinen!