hei!
Meillä on luultavasti mieheni kanssa ero edessä ja meillä on puolivuotias tytär ja olemme avoliitossa. Olen miettinyt pääni puhki ja tullut siihen tulokseen että minä en pysty huolehtimaan tyttärestämme yksinään (minulla on fyysinen sairaus sekä minulla on masennus, vaikka tällä hetkellä "pyyhkii hyvin") Luulen ettei minulle välttämättä annettaisikaan tyttäreni huoltajuutta, en ole ottanut asiasta kuitenkaan selvää.
Onko ketään jolla olisi asiasta kokemusta? Minua pelottaa ystävieni ja perheeni reaktiot, ja minusta tuntuu että olen kamala äiti kun en ota tytärtäni mukaan vaan hän jäisi isälleen. Luotan kuitenkin 100 % mieheeni että hän pystyisi huolehtimaan tytöstä.
Kommentteja, mielipiteitä, neuvoja?
Meillä on luultavasti mieheni kanssa ero edessä ja meillä on puolivuotias tytär ja olemme avoliitossa. Olen miettinyt pääni puhki ja tullut siihen tulokseen että minä en pysty huolehtimaan tyttärestämme yksinään (minulla on fyysinen sairaus sekä minulla on masennus, vaikka tällä hetkellä "pyyhkii hyvin") Luulen ettei minulle välttämättä annettaisikaan tyttäreni huoltajuutta, en ole ottanut asiasta kuitenkaan selvää.
Onko ketään jolla olisi asiasta kokemusta? Minua pelottaa ystävieni ja perheeni reaktiot, ja minusta tuntuu että olen kamala äiti kun en ota tytärtäni mukaan vaan hän jäisi isälleen. Luotan kuitenkin 100 % mieheeni että hän pystyisi huolehtimaan tytöstä.
Kommentteja, mielipiteitä, neuvoja?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vanhemmat päättävät lapsen asumisesta ja huoltajuudesta jos tulee ero. Näin ollen ei kukaan ulkopuolinen "anna" lapsen huoltajuutta/asumista vaan te sovitte keskenään miten haluatte hoitaa asiat. Yhteishuoltajuus teillä varmaan jo on ja tuskin on tarvetta tehdä siihen muutoksia. Pienen lapsen kohdalla suositellaan tiheitä tapaamisia. Jos lapsi jää asumaan isälleen (joka varmaan ihan hyvä ratkaisu) kannattaaa siis sopia että lapsi on luonasi mahdollisimman usein. Ei siis pelkästään viikonloppuisin vaan myös arkisin.
Jos koet että tuo on hyvä ratkaisu niin sitten siitä vaan.
Minä aikoinaan eron jälkeen jätin pojan isän huostaan ja tyydyin viikonloppu äityiteen. Samat syyt oli minullakin, en kokenut olevani riittävän terve huolehtimaan pojasta.
Jos tunnet, ettet pysty huolehtimaan lapsestasi, niin anna isän olla lähivanhempi. Minusta tämä on vähän kummallista, että koetaan isän olevan huonompi hoitamaan lasta. Turhaa äitimyytin ylläpitoa.
on, kyllä isä hoitaa ihan ok.
Kyse ei ole mistään myytistä vaan siitä että äiti on perinteisesti ollut lapsen hoitaja ja edelleen nykyaikanakin useimmiten lapsen syntymän jälkeen se joka huolehtii lapsen tarpeista lähes kokonaan ensimmäiset kolme vuotta. Äitimyytti on äitiyttä halventava sana jolla väheksytään naisen ja lapsen välistä sidettä.
Aloittajaa neuvoisin sopimaan paperille laajat tapaamiset esim. sairauden saliessa ryhtymistä lapsensa iltapäivä-äidiksi. Tällöin ap. tapaa lastaan päivittäin, mutta huoltorasitus ei ole liian raskas. Riippuen tietenkin sairaudenlaadusta mm. päiväkodin kanssa voi sopia kokopäiväpaikasta ja äiti hakee lapsen kuntonsa mukaan jo puolen hoitopäivän jälkeen.