meidän herran on kuusi vuotias suht. terve pieni havannalainen. tänä keväänä/kesänä olemme kuitenkin ensimmäisen kerran joutuneet koiran viemään lääkäriin ihan tutkittavaksi. Koiralla oli tulehdus pyllyssä mutta olemme saaneet sen parantumaan. Tänään sitten koira joutui uudestaan lääkäriin ja sen hampaissa oli ientulehdus minkä vuoksi 9 hammasta jouduttiin poistamaan. En tiedä (ennen ei ole ollut koiraa) ovatko nämä vain pieniä sairauksia mistä ei tarvitse huolestua, mutta jotenkin nämä kaksi isompaa kevään ja syksyn välillä ovat alkaneet saamaan minut pelon valtaan, mitä jos koira kuolee kohta. Se on mulle niin rakas. Tämänkin illan olen vain pillittänyt yhdeksän hampaan takia. En asu enää kotona joten koiraa näen vain viikonloppuisin ja se tuntuu tuskaisen´vähältä ajalta.
Ikävä on sitä iloista ja reipasta pörriäistä!!
Ikävä on sitä iloista ja reipasta pörriäistä!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Otin itse koiran viisi vuotta sitten opiskelujeni loppuvaiheessa kun oli enemmän aikaa koiralle. Ihan pentuna koira sai oudon "sätkykohtauksen" ja sätkytteli koko yön, päivystävä el.lääk. arveli sätkyjen johtuvan joko punkkipannasta tai pennun varastamista viinirypäleistä, joita se oli natustellut. Sätkyt menivät oli ja elämä jatkui. Seuraava tapaus oli heiluva ja mätänevän näköinen kulmahammas alhaalla. Oltiin juuri käyty eläinlääkärissä tarkistuttamassa että kaikki ok, kun muutettiin uudelle paikkakunnalle ja huomasin tämän heiluvan hampaan ja tietenkin viikonloppuna! Hätäilin koko viikonlopun ja kun lopulta koitti maanantaiaamu soitin eläinlääkärille, joka pyysi käymään ja epäili kertomukseni perusteella leukatulehdusta! Apua! Meinin lääkäriin ja koira tutkittiin ja todettiin, että ainakin hammas poistetaan ja leuka tutkitaan, ja niin koira nukutettiin. Odotin aulassa ihan paniikissa ja kuvittelin, etten näe koiraa enää koskaan. Hammas olikin maitohammas! Edellinen eläinlääkäri oli missanut tämän maitohampaan, joka ei ollut vaihtunut normaalisti ja nyt alta pukkasi uusi hammas ja edellinen oli vain vähän kiinni ja siksi keräsi ruuan tähteitä ja tulehtui. Hammas siis poistettiin ja suu putsattiin. Vein väsyneen hauvani kotiin ja suu parani.
Mutta ei kaikki vielä tässä; seuraavaksi silmätulehdus. Ja taas viikonloppuna. Saatiin tipat ja parannuttiin. Sitten korvatulehdus, johon tipat.
Toissa keväänä koira alkoi joulun juoksujen jälkeen käyttäytymään kuten juoksuinen narttu. Pissi paljon ja joi. Lopulta vilkaisin sen alapäätä ja verta ei tullut mutta jotain vaaleaa eritettä kyllä. Soitin taas el.lääkärille viikonloppua (mitenkäs muuten kun taas viikonloppu) ja lääkäri sanoi sen olevan ehkä ihan normaalia. Arveli, että juoksut olisivat taas alkamassa toukokuussa vaikka vasta jouluna ollut. Ajattelin, että ok. Tilanne parani mutta huononi sitten taas. Koira söi ja joi ihan ok ja leikki ja lenkkeili. Lopulta vappuaattona soitin taas yhdelle eläinlääkärille kysyäkseni mielipidettä asiasta. Se eläinlääkäri sanoi, että koiran voisi varmuuden vuoksi leikata, jos en aio pennuttaa, mutta ei välttämättä ole muuta kun pissatulehdus. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi voivansa leikata koirani jo vappuaattona viimeisenä leikkauksena. Suostuin. Olin niin huolissani koirasta. Vein taas lääkääriin. Neiti nukutettiin ja minä lähdin kolmeksi tunniksi asioille. Kun tulin noutamaan koiraa eläinlääkäri sanoi minun tuoneen koiran viimeisellä hetkellä; sillä oli tulehtunut kohtu ja se olisi kuulemma viikonlopun aikana luultavasti revennyt. Luojan kiitos! Koira oli kipeä leikkauksen jälkeen ja vain uikutti. Sääliksi kävi raukkaa ja monet itkut itkettiin sen vapun aikana. Koira parani ja kesä oli ihana.
Syksyllä rytisi jälleen lokakuussa. Outo kohtaus aamulla. Koira heilutteli päätään ja katseli tyhjyyteen. Makuuhuone oli täynnä pissaa ja kakkaa aamulla. Eläinlääkäri epäili epilepsiaa. Itkin taas. Koira eläinlääkärille. Mitään testejä ei tehty ja kehotettiin odottamaan uutta kohtausta. Jos uusisi 6 kuukauden sisällä niin aloitettaisiin lääkitys. Jouluun mennessä ei mitään. Ei tammikuussa, eikä helmikuussa. Huokaisin jo helpotuksesta kun maaliskuisena tiistaiaamuna neiti sai kouristuskohtauksen. Siis epilepsia. Katsoin koiraa kun se kouristeli eteisen matolla ja soitin samantien uudelle eläinlääkärille, jonne saatiin aika heti samalle päivälle. Lääkitys päätettiin aloittaa heti ja verikoekontrolli siitä kuukauden päähän. Ensimmäinen viikko oli koiralle aivan tokkuraista aikaa lääkkeen vuoksi, mutta helpotti ja sitten päästiin taas normaaliin päivärytmiin.
Verikoekontrolli ei onnistunut valveilla ollessa, joten koira piti rauhoittaa. Arvot veressä ihan ok.
Lähdettiin pääsiäismatkalle Lappiin. Koira alkoi siellä rapsutella korviaan ja ne punoittivat. Vein koiran siellä eläinlääkärille ja lääkäri katsoi korvia ja totesi sen olevan korvatulehdus. Antibiootit. Palattiin kotiin ja kutina jatkui, taas eläinlääkäriin. Korvassa olikin hiiva ja saatiin taas tipat korviin ja samalla epäily allergiasta. Aloitettiin eliminaatiodieetti.
Kesäloma ja silmätulehdus, taas silmätipat. Uusi verikontrolli ja taas yksi heiluva hammas, joka poistettiin nukutuksessa.
Nyt ollaan syksyssä taas. Epilepsiakohtauksia ei ole ollut, silmät on parantuneet ja eliminaatiodietti on purrut ja korvat on kunnossa. Ainoa huolenaihe on nyt se, että joko epilepsialääkityksestä ja nesteen kerääntymisestä tai koiran munasarjojen ja kohdunpoistosta johtuen koiran paino on noussut. Ruoka annokset samat kun ennenkin kokonsa puolesta, mutta painoa vain on tullut lisää. Ja pikkukoirassa se näkyy. Me mennään päivä kerrallan, syödään lääkkeet ja käydään säännöllisesti eläinlääkärillä.
Siispä, on meilläkin niitä hampaita poisteltu ja eläinlääkärissä juostu tulheduksia hoitamassa. Koirasi kuolee kun sen aika on. Minusta on tärkeää ettei ihminen tarpeettomasti pitkitä eläimen kärsimystä. Teillä tuntuu asiat olevan nyt hyvällä tolalla kun hampaat on hoidettu ja tulehdus saatu kuriin. Toki nuo asiat aina säikäyttävät ja hyvä niin, tulee seurattua sitä rakasta koiraa enemmän. Sen olen oppinut, että aina kun minusta tuntuu, että jotakin on viallä niin silloin yleensä kyllä on joku vikana ja silloin on mentävä eläinlääkäriin. Nauti niitä hetkistä kun saat olla koiran kanssa. Teidän korianne on vielä nuori ja sillä on varmasti vielä monta vuotta edessä päin ja iloisia hetkiä sinun kanssa. Mutta koska et voi tietää koska yhteinen retki päättyy niin nauti nyt, helli ja hoivaa koiraa, silloin tiedät jo aikaisessa vaiheessa jos jokin on vikana. Elä pelkää viedä koriaa lääkäriin, sillä siellä yleensä osaavat auttaa. Ja yleensä tulehdukset ja hammasasiat ovat pikkujuttuja ja hoidettavaia. Mekin pärjätään allergian ja epilepsian kanssa. Tekin pärjäätte vaikka ne 9 hammasta puuttuvatkin =)
Tässä päivä jo keretty rauhoittua ja mielikin jo virkeä. saan koiran hoitoon jo huomenna loppuviikoksi ja aiotaan nauttia täysin siemauksin :)
Koirasi on varmasti nyt hyvinvoiva. Älä mietikään mitään muuta!