On se hienoa kun laina on halpaa, voi rakentaa itselleen sellaisen kuplaelämän kuin haluaa.
Voi väittää sitten olevansa onnellinen ja tyytyväinen elämään.
Lainaelämä, minneköhän hukkasin sen oikean.
Voi väittää sitten olevansa onnellinen ja tyytyväinen elämään.
Lainaelämä, minneköhän hukkasin sen oikean.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sanomaasi lainkaan kritoimatta, voisitko kertoa missä on se kulminaatiopiste, jossa laina kuplaantuu ja alkaa syömään oikeaa elämää ja jopa hukkaa sen ? Olet selvästi pohdiskellut asiaa, voisiko olla, että oma kriittisyytesi voisi myös olla tietynlaista kuplaelämää, jolla perustelet itsellesi omia valilntojaan ja myös valintoja joita olet jättänyt tekemättä tai et jostakin syystä ole voinut tehdä ? Näin meidät ihmiset on rakennettu ja se auttaa jaksamaan.
Mikään ei ole todellista, mikään ei tunnu miltään "kaikki mulle heti nyt".
Nuorena halusin lähteä kiertelemään maailmaa peukalo pystyssä, mutta kun yhteiskunnan paineet käskevät suorittamaan, ottamaan lainaa, ostamaan oma asunto...
Kaikki tulee kuin manulle illallinen, kun haluaa vaihtaa autoa, niin pankkiin vaan, kun haluaa matkoille niin aurinkotili pelastaa, kun haluaa uudet sohvat niin tuohimasterilla maksuaikaa, kun pitää remontoida kämppä niin remonttilainaa....
Missä se mun oma elämä on, minne se jäi, millon minusta tuli rahatalouden orja, ja miksi?
Väitetään että me velkaiset suomalaiset orjat olemme onnellisia, mutta silti pahoinvointi lisääntyy lisääntymistään, velkaneuvonnat tukkeutuvat, masennuslääkkeitä syödään kuin karkkia.
Työtä pitää tehdä kuin hevonen jotta saa kaiken maksettua. Lisää lainaa vaan, "osta kesämökki, kyllä kiinnityksiä on", "riittääkö teille 2 autoa?"...
Laina on pelastus kaikkeen, jos haluaa moottorikelman, "Kyllä pankeissa rahaa on".
Ja minulla ei velkaa ole edes paljoa, mutta ahistaa silti.
Meillä on vain yksi elämä, miten minä saisin aikaiseksi tilanteen että voin myydä kaiken ja lähteä maailmalle, tai purjehtimaan niinkuin se yksi torvi.
Onko se sitten elämän tarkoitus ottaa sikana lainaa, painaa ylsää 70 vuotiaaksi jotta saa kaiken maksettua ja sitten kehuskella että ompas omaisuutta...
Mitä jos kuolenkin 60 vuotiaana, tai 50 vuotiaana, stressi laittaa kehonkin koville.
Kuinka moni tällä nykymenolla oikeasti jää terveenä eläkkeelle 65-70 vuotiaana, ei yksikään.
"sitten on aikaa nauttia säästöistä ja varallisuudesta" HAH
Olen pitkälti samaa mieltä. Tässä tapauksessa vastuu vie vapauden ja impulsiivisuuden. Omistaminen, perhe, lapset jne. estävät tavallaan totaalisen irtioton, vaikka talouden tase paperilla sen mahdollistaisikin, ellei ole sitten sellaisessa asemassa, että rahaa ei tarvitse edes ajatella. Toisaalta ihminen aina kaipaa sinne missä ei ole ja minne pääsy on enemmän tai vähemmän mahdotonta. Tulisiko sitä kuitenkaan lähdettyä kaukomaille, vaikka ei olisikaan taloa, mökkiä, perhettä, velkaa ja velvotteita... olisiko varaa...kuka tietää... kenties sitä sitten kaipaisikin oma taloa, omaa rantaa, omaa perhettä...
Meidät kun on kasvatettu haluamaan sitä mitä ei ole.
Sillä ruokitaan ihmisten välistä kilpailua ja juuri opetetaan pärjäämään velkayhteiskunnassa.
Yhteiskunnan idea onkin pitää ihmiset työssä ja raatamassa mahdollisimman pitkään, ja mikä sen parempi tapa kun orjuuttaa ihmiset.
Ennen se onnistui kun haettiin lauma mustia miehiä torilta ja lyötiin ne pellolle töihin, ajat muuttuvat ja pitää keksiä uusia konsteja.
Nykyään ihminen orjuutetaan "vapaaehtoisesti" lainalla.
Mitähän sitä sitten haluaa kun velat on maksettu ? Itselläni on nyt noin 400000e nettovarallisuus koossa ja velkaa maksamatta n.100000e. Periaatteessa pystyisi pistämään kaikki lihoiksi ja 400000e summalla ehkä jossakin Kaakkois-Aasiassa ehkä elelisi kohtuu mukavasti lopun elämän ja kouluttaisi vielä lapsetkin. Mutta keksisikö sitä sielläkin jonkun muun myllyn missä itseään myllyttää ja haalia vaikka banaaneja, olen tätä viitenä talvena siellä turkoosin veden ääressä bambumajassa miettinyt (en velaksi :D) ja vielä en ole keksinyt ratkaisua, tuskin keksinkään.
Sinä vuokralainen kituutat pienessä kopissa koko elämäsi, makselet joka vuosi nousevia vuokria. Eläkkeelle kun jäät, kituutat taas palkkaa paljon pienemmällä eläkkeellä, tuskailet sitä mistä löydät rahaa kalliisiin lääkkeisiin, ja mietit taas miten saat vuokrasi maksettua. Ainoa mitä koskaan tulet omistamaan, on se pieni pläntti maata hautausmaalla sitten aikanaan.
Minä se aion eläkkeelle jäätyäni myydä omaisuuden pois, ja muuttaa jonnekkin lämpimämpään maahan, jossa hintataso on suomea huomattavasti alhaisempi, ja vietän siellä leppoisia eläkepäiviä, taidanpa palkata vielä kodinhoitajankin.
Ai niin... ostin talon vuonna 99 ja lainaa on jäljellä n.60 000, en edes viitsi kertoa mikä tämän päivän arvo talolla on, sua kävis vaan vituttamaan, mutta luultavasti kuitenkin maksan tästä pienempää kuukausierää mitä sinä maksat vuokraa.
Vuokralainen ei kyllä tajua ottaa, vaikka kauhalla annettaisiin!
Paina paina niin on sitten varaa maksaa ne kalliit lääkkeet eläkkeellä.
Ihmisten asenne on jo se, että eläkkeellä ei pärjää ilman lääkkeitä, pitää varautua.
Sekö on sitten sitä elämänlaatua.
Onhan se hienoa kun on 40 vuotta raatanut kuin muuli, niin kerkeää sitten 3 vuotta nauttia Fuengirolassa eläkepäiviä ennekuin kuolee eturauhassyöpään tai aneorysmaan.
nauttiminen loppuu siihen että ostat oman niin luokittelisin sinut melko persaukiseksi. Kysynkin että mitä ihmettä teet tällä koko palstalla? Eikö sinun kuuluisi olla elämän onnellisuus vuokraelämä palstalla? Tuskin sinä koskaan saat eläämääsi onnellisuutta oman asunnon kautta.
Ei paljoa vaadi jos tulet totaalisen onnelliseksi siitä, että saat oman asunnon.
Sekö on sitten elämäsi saavutus, sekö on se maailmankatsomuksesi kliimaksi, oma asunto.
Onneksi kaikki eivät ole noin hyvin aivopestyjä suoritus/kulutus -yhteiskunnan ylläpitäjiksi.
Ei ole ihme että maailma on mitä on, kun ainoa onnellisuuden mittari on pääoma.
aloitin näin...
"Jos sinun elämästä nauttiminen loppuu siihen että ostat oman niin luokittelisin sinut melko persaukiseksi."
Minulla on PALJON muutakin kuin omistusasunto. Tosin sinun kirjoituksen perusteella sinulla ei tulisi olemaan mitään muuta, jos oman ostaisit.
turha sitä yhtä kertaa on kuluttaa odottamiseen. Itse en när palstan Karin toimintaa mitenkään fiksuna ratkaisuna.