Valokuvia Italiasta

Kaikissa kuvissahan ei tarvitse olla ihmisiä!
Voi olla että perussettiä mutta minä ainakin pidin. Nättiä sommittelua.
Hyvää kesää kaikille!

Mukavaa, että valokuvasta ja valokuvauksesta syntyy keskustelua. Kyseinen kirja on mielenkiintoinen yritys paketoida eräät Italian kuvatuimmat turistikohteet ilmeisen nopeasti tehdyksi kuvakirjaksi. Mielestäni kirjan taitto onnistuu monin paikoin kuvia paremmin, esimerkiksi aukeaman 64-65 portti ja ovenkahvat/kolkuttimet. Tosin noista ovenkahvoista on tehty erillisiä, taidokkaita kirjoja, ja kuvasarjoja niistä myydään turisteille tasokkaina postikortteina.

Osa kuvista on aiheena puhkikuluneita ja kliseisiä, esimerkiksi pyykkikuva sivulla 47 ja kattotutkielmat sivuilla 46 ja 50-51. Sivujen 30-31 valoleikki on kyllä kiva, vaikka taitaa tuo olla kuvattu ja julkaistu kirjoissakin miljoonasti ennenkin. Sivujen 26-27 kynttiläidea on hauska. Sitten taas esimerkiksi Pisan (22) ja Sienan (24) Duomot on kuvattu kovin mielikuvituksettomasti: koko seinä kuvaan ja sillä siisti.

Entä ne ihmiset? Edellinen kirjoittaja totesi, että on "vaikea saada käsitystä kohteesta, jos turistilauma pörrää edessä". Juuri tässä lienee se iso kysymys. Kannattaako esimerkiksi Italiassa kuvata niitä suosituimpia nähtävyyksiä, jotka on niin hyvinkuvattuina ostettavissa mistä tahansa paikkakunnan kirjakaupasta. Miten olisi kurkistaa niiden taakse, etsiä paikallista elämää, joka toisi paljon tuoreempia kuvakulmia? Kuvata sellaista, missä turistilauma ei pörrää?

Tai turistien kansoittamissa paikoissakin vaikkapa Duomon vieressä katua lakaiseva afrikkalainen siirtotyöläinen, Piazza della Signorian ohi kulkevan bisnesmiehen bella figura, koulupoikien machoileva joukko Davidin tai jonkun muun lihaksikkaan renessanssiveistoksen edessä. Jos turisteja jostain syystä on pakko kuvata, miten olisi hikinen ja pulska jenkkiperhe isoine jäätelöineen, uupunut turistijoukko liottamassa hikisiä varpaitaan Berninin suihkulähteessä, turistimassa vellomassa Piazza di Spagnan portaita kuvattuna jalkojen tasolta. Mahdollisuuksia on paljon, valitettavasti ne helpoimmat on jo käytetty. Nähtävyyksien kuvaaminen epätarkkojen turistinpuolikkaiden takaa, kuten tässä kirjassa usein on tehty, ei välttämättä takaa mielenkiintoista näkökulmaa.

Kirja on kiinnostava yritys, mutta sen idea jää epäselväksi. Mitä on haluttu kertoa, ja miksi. Kuville ei keksi mitään yhtenäistä ideaa, niitä on satunnaisista turistipaikoista satunnaisilta paikkakunnilta, ilman johtolankaa. Kaikki kuvatut kohteet on moneen kertaan aikaisemmin kuvattu paljon paremmin, ja upeita kuvakirjoja niistä on riittämiin. Toivottavasti olen väärässä.